Yleistä keskustelua musiikista ›

Ja oikeestaan myös metallica, jota en oo voinu sietää mustan levyn jälkeen (ja tästä tulee varmaan vihaisia vastapalloja) .
 
Ei tuu ;)
 
Melkein samaa mieltä. Metallica loisti Black Albumilla mutta Loadin jälkeen tullut semmosta tylsää pop-heviä. Kyllähän sitä kuuntelee, mutta ei lähelläkään vanhaa tuotantoa. Tosin kyllähän se Metallicakin muuttu huonosta parempaan ainakin mun mielestä Kill 'em Allin jälkeen. Se uusin levy (muistas ees nimen, siin oli se frantic) Kill 'em Allin lisäks todellista kakkaa mun mielestä.

Kyllä nuita takinkääntöjä tulee muutama mieleen:
 
Fear Factory - loistavasta Industrial/DM-bändistä lähes numetalliksi (Digimortal)
In Flames - loistavasta DM-bändistä numetalliksi
Soilwork - loistavasta teknisestä DM-bändistä radiorockiksi
Machine Head - mukavasta metallibändistä numetalliksi
Metallica - Justicen jälkeen tippui laatu kuin lehmän häntä, muutamaa loistavaa biisiä lukuunottamatta
Charon - loistavan menevästä rock-metallista tusina-Him-klooniksi

Koska moni joka tykästyi esim Californication levyyn ei tuskin pidä heidän varhaisvaiheitaan minään.
 
Onhan niillä pari hyvää biisiä ennen Californiacationia.
 
Mielestäni bändit saavat tehdä aivan minkälaisia takinkäännöksiä hyvänsä, jos näin haluavat. Jos en pidä uudesta tyylistä, niin sitten sille ei voi miitään (tai voi, mutta ei tarvitse voida). Jos musiikki tehdään perimmäisenä ajatuksena miellyttää vanhoja faneja, niin ei siitä voi tulla kenenkään mielestä hyvää.

Amorphis on aika hyvä esimerkki. Kahden täydellisyyttä hipovan levyn jälkeen ruvetaan tekemään progempaa kamaa ja kevennetään soundia kovalla otteella. Anathemaan sopii melkein sama kuvaus mutta ehtivät tehdä enemmän kuin kaksi noita rankempia levyjään.

"Oho, nyt se Peter sitten päätti lähteä. No ei hätiä mitiä, minäpä soittelen runpuja ja laulelen niin pystytään jatkamaan."
 
Aijjaijai. Taisi Neili tehdä Peterit. Mutta jospa tekisi Philit, niin se ei haittaisi.

Tähän voi kommentoida vaikka tämmöisellä virkkeellä: "Tragedia nimeltä Sepultura".
 
Siinä meni maailman kaikkien aikojen paras bändi piloille.
 
Amen.

Sentenced, Paradise Lost, Black Sabbath ja Satyricon kuuluu mun mielestä kanssa noihin.. Ei sille mitään mahda, kyllä niitä hyviä bändejä riittää, ja uusia tulee.. Tosin nykyään valitettavan harvoin.. Sääli..

Amorphis on aika hyvä esimerkki. Kahden täydellisyyttä hipovan levyn jälkeen ruvetaan tekemään progempaa kamaa ja kevennetään soundia kovalla otteella. Anathemaan sopii melkein sama kuvaus mutta ehtivät tehdä enemmän kuin kaksi noita rankempia levyjään.
 
Amorphis on mun mielestä juuri esimerkki jatkuvasti parempaan suuntaan kasvaneesta bändistä.Kaksi ensimmäistä levyä oli muutamaa helmibiisiä lukuunottamatta aikamoista jöötiä.Tales from the thousand lakesin jälkeen olisi ollut helppoa jatkaa samalla hyväksi todetulla kaavalla,mutta onneksi lähdettiin paljon parempaan suuntaan.Sen jälkeen on tullut pelkkiä hyviä levyjä.Tyyli on muuttunut paljon,mutta kevyempi Kingston wall-tyylinen jammailumeininki toimii mun mielestä niillä paremmin.
 
Toinen selvästi parempaan suuntaan kasvanut bändi on Sentenced.Laihialan tultua mukaan Senareilta on tullut erittäin hyvää matskua.
 
Monet bändit joita oon seurannu ihan alkuvaiheista asti on muuttunu mun mielestä dramaattisesti popimpaan/kevyempään suuntaan.Joillakin se toimii,joillakin ei.Amorphikseen ja Sentencediin oon tutustunu vasta kevyemmän vaiheen alettua ja voi olla etten olisikaan dikkaillut uutta meininkiä niin paljon jos olisin seurannut niiden tuotantoa aktiivisesti alusta lähtien.Monien mielestä kaupallisempaan suuntaan siirtyminen pilaa bändin,mutta mun mielestä useimmat on menny mainstreamimmalla tuotannolla parempaan suuntaan.

Toisaalta pitää ymmärtää artistin henkistä kasvua, ei voi olettaa että parikymppisen innolla aloittanut ihminen tekee pitkän uransa aikana täysin samanlaista musiikkia..
 
Jep, tuon musiikin muuttumisen tuossa jo kuittasinkin ihan normaalina, enemmän hain takaa noita tarkoitushakuisia linjamuutoksia.
Eihän kukaan todellakaan kuuntele bändiä, joka veivaa samaa biisiä 20 vuotta uudestaan ja uudestaan (tähän tekisi mieli pistää Yö, mutta koska se olisi tahatonta provosointia, niin jätän sen myös tuohon ;).

Kyllä todellakin Metallica. Mustan levyn jälkeen on tullu niin kauheeta paskaa että....
 
Joo, tuo Metallican 90-luvun lopun pöhötyskausi on kyllä aika säälittävä. Mutta harvassapa on poppoot, jotka vetävät aivan tulessa 20 vuotta käymättä pohjalla.

Minun mielestäni musiikki on taidetta ja taiteilijalle on suotava vapaus ilmaista itseään just niinkuin tämä itse tahtoo.
 
Tottakai. Mutta terve itsekritiikki on myöskin aina toivottua.

Mutta miksi minkään bändin pitäisi hajota? Sellaisen vaatiminen on lapsellista omistamishalua. "Toi on mun bändi ja ne soittaa mun lempimusaa." Voihan siinä tuntea itsensä petetyksi, jos sieltä ei tulekaan enää sitä samaa vanhaa jaskaa, tai sitten tulee muuten vaan jaskaa.
 
En nyt ihan hakenut tuollaista itsekästä bändipoliisilinjaa, vaan peräänkuulutin artistista itsestään lähtevää hajoamisaloitetta. Rokkihommat olisi tyylikästä lopettaa huipulta kun vaihtoehtona on löytää itsensä Japanista koko miehistön vaihtaneen uuden aallon kirkkokuoron puikoista.
Jos itse huomaisin porukkani ajaneen itsensä piippuun bändihommalla, niin luultavasti tekisin itsekin Corganit.

En tarkoittanut sitä, että bändien olisi jotenkin pakko muuttua, mutta tuo nyt oli minun mielipiteeni ja minä arvostan bändejä, jotka uskaltavat muuttaa tyyliään, jos itsestä siltä tuntuu.
 
Itse suosisin tässä kohtaa sivuprojekteja. Jotenkin vain tuntuu siltä, että jos on saanut hyvän ja menestyvän pumpun kasaan, niin ehdoin tahdoin ei välttämättä kannattaisi tehdä mitään radikaaleja muutoksia. Pistää vaikka sitten samalla miehistöllä sivuprojektin pystyyn jos haluaa soittaa muunlaista matskua. Simple as that.

Ääriesimerkkinä tuohon huonojen muutosten listaan voisi lisätä nykyisen Pink Floydin, eli olisiko tämä nyt sitten ko. bändin kolmas inkarnaatio. Huhhuh, aika kaukana ollaan loistojen päivistä.
 
Tulipas siinä muuten juttua.

Aika 50-50 on mennyt noissa bändien tyylimuutoksissa, että tykkäänkö vai en.. Metallicasta esimerkiksi pidin wanhassa tyylilajissaan, ja (re)loadin tyylikin oli minusta hienoa musiikkia. Ihan uudesta en pidä.
 
Kai tyyliä on pakko vaihtaa, jos siltä tuntuu. Parempi kai kuin väkisin puurtaa, "esittää" väärän tyylin kanssa.. Tosin päin persettähän tuo tyylimuutoskin voi bändin musiikin viedä. Kiperä juttu.

Ääriesimerkkinä tuohon huonojen muutosten listaan voisi lisätä nykyisen Pink Floydin, eli olisiko tämä nyt sitten ko. bändin kolmas inkarnaatio. Huhhuh, aika kaukana ollaan loistojen päivistä.
 
"Nykyisen"? Siis sen, joka julkaisi Division Bellin ja PULSE:n vuosikymmen sitten?

"Nykyisen"? Siis sen, joka julkaisi Division Bellin ja PULSE:n vuosikymmen sitten?
 
Ei kun niillähän on tietääkseni tuolla nimellä joku vielä toimivakin kokoonpano. Miehityksestä ei ole kyllä hajuakaan.

En nyt ihan hakenut tuollaista itsekästä bändipoliisilinjaa, vaan peräänkuulutin artistista itsestään lähtevää hajoamisaloitetta. Rokkihommat olisi tyylikästä lopettaa huipulta kun vaihtoehtona on löytää itsensä Japanista koko miehistön vaihtaneen uuden aallon kirkkokuoron puikoista.
Jos itse huomaisin porukkani ajaneen itsensä piippuun bändihommalla, niin luultavasti tekisin itsekin Corganit.
 
Niin, artistin on itse haluttava hajoittaa bändinsä, koska se on sinusta hyvä homma.

Joo, tuo Metallican 90-luvun lopun pöhötyskausi on kyllä aika säälittävä. Mutta harvassapa on poppoot, jotka vetävät aivan tulessa 20 vuotta käymättä pohjalla.
 
Slayer. Vai olenko väärässä?