Kitarat: kitarakamat ›

fridgebuzz: Okei, voitko avata vähän? Mulla on sekä että, ja koen nämä S-lockit vähän varmemmiksi, ja niitä on helpompi kiristääkki sormin. Mut ei vanhan mallisissa kyl mitään vikaa ole kun muistaa kiristää ja tsekkailla.
 
Vanhan malliset tapit ku löystyy, siinä pyörii se tappi tyhjää ja sen huomaa ajoissa kiristää. Uusissa s-lockeissa on kiintee ruuvi siinä tapissa ja ku se löystyy ni se kairaa heti reikänsä paskaks ja irtoo koko tappi ja pääsee tapitushommiin.
 
Hihnaan tuleva lukko on kyllä vähän parempi ku vanha.

Jeszse: Omat kokemukset näistä on kyl sellaset että jos vaan jostain löytyy vanhoja schallereita joissa tappi ja ruuvi on erikseen ni valitsen ehdottomasti sellaset.
 
Kattelin omaa ostoslistahistoriaani ja sieltä putkahti tämmöset v.2015 toimitettuna Schallereiden sijaan:
 
https://www.thomann.de/fi/warwick_ssecurity_lock_set_bk.htm
 
Eli on noita vielä saatavana uusien sijaan.

Tupla-patukka: Patenttikorkin tiivisteet on jees. Niitäkin on ohuempaa halppista, joita on sattunut yhden kerran kohdalle ja paksumpaa "tavallista" tarkoitukseen sopivaa samanlaista kamaa, kuin Fenderin nimellä myytävä.
 
Mulla on pari settiä saksalaisista olutpulloista napattuja tiivisteitä (olutmerkkiä en nyt muista, mutta ihan hyvää oli). Toimivat siinä missä esim. Fender-leimatut. Fender-lätkissä on se kiva puoli, että niitä on saatavana eri värisinä. Saa paremmin kostyymiin mätsäävät hihnalukot.

Moi.
 
Zeni: Käyvätkö kaikki kaikkiin vai pitää kitaratyyppi jotenkin huomioida tilatessa?
 
Pääsääntöisesti käyvät, mutta jotkut mallit ovat "paksuja"/"korkeita" joten jos hihnan kiinnityspiste ei ole sarvessa tai kyljessä vaan bodyn takapuolella -kuten SG:issä ruukaa etummainen olemaan- instrumentin naamalleenpyörähtämistaipumus lisääntyy tuollaisia käytettäessä.
 

 
Zeni: Voi myös suositella hyviä.
 
Loxx/Tenax.
 
Ikuisuusprojekti-SG:ssä on vielä alkuperäiset 70-lukuiset tallessa, mutta Tenaxit tulee siihenkin...sitten joskus ;).
 
Tuon:
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=155909&o=0
 
viestiketjun loppupuolella tarinoin niistä useammassakin vastauksessani.
Mm. siitä kuinka nykyään Tenaxeja on Bauhausissa kilohintaan kaupan.
Kilohinta on kova -ja pintakäsittelyvalikoima suppea- koska veneilytarvikkeesta on loppupelissä kyse, mutta setin hinnaksi ei jää kuin muutamia euroja.
 
Schallereissa -perinteisissä- ei livekäytössä ole mitään vikaa ja olinkin vahvasti Schaller-uskovainen vuosikymmeniä, mutta studiohommisa lukkojen nitinät, natinat ja kolinat alkavat ärsyttämään ennemmin tai myöhemmin.
 
Edit: Schallerin hihnatappiin käy kuitenkin myös normi kitarahihna ilman lukkoja, joten helppo ja nopea ratkaisu löytyy sivuääniinkin.
 
T:Samuli

Useimmiten, jos kitaran / basson hihnatapit ovat ok (eli kiinnitys runkoon pitää ja kokona on standardi klassinen hihnatappi) JA hihnan reikä ei ole käytöstä laajentunut, riittää erittäin hyvin useilla merkeillä kaupan olevat kumilärväkkeet tai vastaavat. Tässä Fenderin versio:
 
https://www.thomann.de/fi/fender_strap_blocks_black.htm
 
Jos taas tappi ja hihna ei ole kuten edellä tai soittotyyli tai itse soitin on sellainen, jolloin hihnaan kohdistuu muuta kuin poikittasta vetoa, niin ainoat oikeat ovat hihnalukot.
 
Hihnalukkoja alkaa olemaan runsaasti eri merkkisiä. Schaller tulee varmasti kaikille ensimmäisenä mieleen.
Olen nähnyt kahden kitaran putoavan Schallerin lukoista, toinen kesken soiton ja toinen kaulaan laitettaessa. Ensin mainittu oli jopa hiton kallis PRS, jonka lapaat piti tehda sukelluksen jälkeen isommat liimaukset. Molemmissa tapauksissa oli syynä vanhan perusmallin hihnan lukko-osan mutterin löystyminen. Uudessa mallissa toki jo lukittava kiristys, joka parantaa tätä haastetta, mutta jos käytät näitä lukkoja, niin suosittelen säännöllistä lukitusmutterin kireyden tarkistamista tai vähintään kunnolla kiristämistä.
 
Putoamisvaaran lisäksi itseäni on Schallereissa vihastuttanut seuraavat jutut:
1. hihnatappi vaatii aina Schallerin hihnapuolen lukkokappaleen eli käytettävyys tilapäisesti toisella hihnalla (ilman lukkokappaleita) ei onnistu.
2. Hihnan kiinni ollessa päistä tököttää aina vihastuttava antennitappi, joka tekee kivasti jälkiä lattiaan, Thunderbirdissa tökkii mahaan, yms.
3. Schallerin hihnatapit kolisee. Tämä häiritsee etenkin sylissä soittaen jos hihna on hieman löysä ja toki aina kun vatuloit hihnan kanssa eli otat vaikka soitinta soittoon. Saattaa myös kivasti kitistä soitossa ollessaankin. Pahimmillaan kolina ja vikinä on tullut jopa äänityksessä läpi kitaran / basson mikkien välituksellä kun häiriöääni resonoi koko soittimessa. Sen jälkeen on hihna lentänyt huitsin videoon.
 
Ja sitten omaan ehdottomaan suosikkiin. Edellä mainituista syistä olen jo vuosia vaihtanut kaikkiin soittimiini Dunlopin Straplok Dual Designit, jotka ovat osoittautuneet varmoiksi, hiljaisiksi, helpoiksi irrottaa ja kiinnittää, ilman lukollista hihnaa tarjolla on kunnon hihnatapit ja voin esim vaihtaa hihnaa mihin tahansa soittimeen tai käyttää mitä tahansa hihnaa ilman lukkoja, jne. Teknisesti laadukkaita, ei tapit töki eikä löysty, ja kitinä / kolina on paaaaaljon vähäisempää kuin vaikka Schallereilla. Näitä ovat käyttäneet Geddy Leet ja muut isot nimet. Näidehn myötä kaikki muut hihnalukot, etenkin Schallerit, ovat lähteneet käyttyinä ostamistani soittimista heti kun mahdollista.
 
https://www.thomann.de/fi/dunlop_straplok_nickel_dual_design.htm
 
Toki näissä Dunlopeissakin on asennukseen liittyvät parit huomiot. Kitaraan tulevan tapin ruuvi on hieman paksumpi kuin standardit. Saattaa vaatia hieman voimaa, muttei tarvitse porata ja pysyy varmasti kiinni jopa jo hieman väljenneissä reiissä. Hihnakappaleen asennus voi vaatia hieman laajennusta hihnan reikiin etenkin paksujen ja kovien hihnojen ahtaiden reikien osalta. 90% tapauksissa menee läpi pienellä voimalla. Sen jälkeen aluslevy paikalleen ja lukitusprikan painaminen hahloonsa pihdeillä ja rock on - ja muuten pitää eikä löysty.

Shredator: Dunlopin muovilätkät on olleet parhaat. Kestävät myös ja suosittelen joka mallille. Dunlopin metalliset lukot oli ihan hyviä, mutta isokokoisia. Tämän vuoksi oli hiukan epäkäytännölliset.
 
Schallerin kanssa on ollut melkosta taistelua, sillä niissä on ruvennut olemaan valmistusvirheitä, jossa tappi ja holkki on väärin työstetty ja eivät lukkiudu pohjaan asti. Viimeksi piti ostaa kaksi paria että sain kaksi yhteensopivaa lukkoa. S-locksit siis. Vanhat ääntä ja kolinaa pitävät toimivat
 
Ernie Ballin lukoista ei ole kokemusta. Elä osta ainakaan niitä Fenderin halpoja kumilätkiä, ne ei kestä.
 
Ai niin, unohdin mainita: Dimarzion Cliplock-hihnasysteemi. Paras, käytän kaikissa livekitaroissani.

Rämppy: Mulla on pari settiä saksalaisista olutpulloista napattuja tiivisteitä (olutmerkkiä en nyt muista, mutta ihan hyvää oli). Toimivat siinä missä esim. Fender-leimatut. Fender-lätkissä on se kiva puoli, että niitä on saatavana eri värisinä. Saa paremmin kostyymiin mätsäävät hihnalukot.
 
Grolschia piti ainakin ostaa lukkojen vuoksi. Oli hyvää silloin joskus, tölkistä juotuna ei vähän aikaa sitten ollutkaan enää erinomaista ;/
 
Gibson Posi-Lokeja tuli onneksi ostettua useampi pari, kun niitä sai järkihintaan. Fiksu ja toimiva design, jos käytössä on hihna, jota ei ole pilattu Schallereilla, eli tapin reikä ei ole kulunut väljäksi.

Minua kyllä jaksaa ihmetyttää miten usein vanhan mallisia schallereita kehotetaan kiristämään. Luulisi olevan aivan päivän selvää, että hihnaan tulevan osan mutteri kiristetään jakarilla tai sopivalla kiintoavaimella ja kuppiosaa pidetään pihdeillä vastaan. Ei aukea koskaan käytössä. Toinen aivan ällistyttävän yleinen neuvo on sen kupin asennon huomioiminen, ikäänkuin ei ihminen osaisi päätellä kuinka päin se kupin aukinainen puoli kuuluu olla. Ei nämä niin vaikeita asioita ole.
 
Harley bentonin kopiot noista vanhan mallin schallereista omaa pidemmän kierreosan ja kaksi mutteria per lukko, joten sitä toista mutteria voi vielä käyttää lukitusmutterina toiselle.

Bass One: Ja sitten omaan ehdottomaan suosikkiin. Edellä mainituista syistä olen jo vuosia vaihtanut kaikkiin soittimiini Dunlopin Straplok Dual Designit --
 
https://www.thomann.de/fi/dunlop_straplok_nickel_dual_design.htm
 
Ai niin, mullahan oli aikoinaan Warwickin Corvette STD bassossa tällaset mut upotetut eli tällaset, luulin et ne oli Warwickin: https://shop.warwick.de/en/parts-fo … -strap-retainers-flush-mount?c=3593

elon arska: Minua kyllä jaksaa ihmetyttää miten usein vanhan mallisia schallereita kehotetaan kiristämään. Luulisi olevan aivan päivän selvää, että hihnaan tulevan osan mutteri kiristetään jakarilla tai sopivalla kiintoavaimella ja kuppiosaa pidetään pihdeillä vastaan. Ei aukea koskaan käytössä.
 
Nahka antaa myöten ajan kanssa. Ruuvilukite on auttanut merkittävästi pysymiseen.
 
Bassoveli Bass Onen kanssa olen samaa mieltä Dunlopeista, parhaat. Niissä tapasin yhden hiukka ohuemman hihnan kanssa kilinää ja helinää. Seger ei kiristä, joten väliin piti panna lisäfylliä kilinän poistamiseksi.

Nämä on edullisempia JA yhteensopivia Schallerin systeemin kanssa.
 
https://www.spelektroniikka.fi/p439 … uppi-bostonin-lukkoon-kromi-fi.html

ituvirtanen:
Bassoveli Bass Onen kanssa olen samaa mieltä Dunlopeista, parhaat. Niissä tapasin yhden hiukka ohuemman hihnan kanssa kilinää ja helinää. Seger ei kiristä, joten väliin piti panna lisäfylliä kilinän poistamiseksi.
 
Pidän enemmän näistä veneen kuomuneppareista. Dunlopit ovat vähän tarpeettoman kookkaat, helisevät, eivät kiristy hihnaan ja niiden käyttäminenkään ei ole läheskään yhtä kätevää kuin noiden neppareiden. LOXXeja on tajolla useissa väreissä, viimeistely ylipäätään on siistimpi ja ne ovat vielä Dunlopeja halvempiakin.
 
https://www.loxx.shop/en/music/standard

elon arska: Harley bentonin kopiot noista vanhan mallin schallereista omaa pidemmän kierreosan ja kaksi mutteria per lukko, joten sitä toista mutteria voi vielä käyttää lukitusmutterina toiselle.
 
Joo, näitä on käytössä ja toimivia ovat.
 
Joskin ne löystyy myös. Siten että mutterit on kiinni toisissaan ja tapissa eikä liiku mihinkään, hihnan ollessa silti löysällä. Johtopäätös on siis se että nahkahihna menee aikaa myöten sen verran kasaan että lukko alkaa pyöriä.
 
Eipä se tietty iso vaiva tuota toista kertaa kiristää ja yleensä sen jälkeen ei ole tarvinnut. Eikä kitara silti putoamaan pääse vaikka tuo löystyisikin.