Klassinen ›

Kysyn tätä sen vuoksi, että jossakin vanhassa Hesarissa eräät ja varsinkin eräs varhainen aloittelevan ja orkesterikoneistolla vielä harjoittelevan sinfonikon, Fordellin, sinfoniaksi nimetty teos sai kriitikolta murskakritiikkiä, mutta kuunneltuani teosta lukuisat kerrat jopa pakahtuneena sen persoonallisesta ja ekspressionismista vaikutteita ammentaneesta kauneudesta totean, että se ei kaikkien osiensa puolesta ole joka suhteessa aivan niin surkea ja kelvoton, kuin kritiikistä voisi päätellä ja jonka mukaan teoksen soinnutus on rumaa, orkestrointi tasapaksua, melodinen keksintä olematonta jne., eikä siinä ole muka näkemystä senkään vertaa, eikä arvostelija ole sanojensa mukaan kuullut milloinkaan niin vaatimatonta kyhäelmää.
 
Itse sanoisin, että niitäkin on tullut kuultua jopa varsin usein, jossa tätä "näkemystä" on sitäkin niukemmin ja musiikki epänautittavaa ja soivana materiana enemmänkin pinta-ilmiötä edustavaa, kuin dimensioiltaan juuri minkään vertaa syvyysperspektiiviä luotaavaa, mutta kansallissäveltäjän nimi on pyhä, joten en viitsi sitä mainita herättääkseni pahennusta.
 
Olen kuullut Fordellilta erään paljon kypsemmänkin ja paremmin äänitetyn sinfonian, joka oli paljon taitavampaa työtä lyhyen johdannon jälkeen seurrannutta vauhdikasta avausosaa myöten ja lähinnä uusklassinen tyyliltään, jossa oli sekä moderneja ja rohkean riitasointuisia aineksia, että perinteikkäämpää melodista ilmaisua sanoinkuvaamattoman kauniissa ja ilmaisuvoimaisessa suuressa Adagio tai Andante osassa, jolle tämä varhainen sinfonia ei vedä vertoja.
 
Onhan ainakin Fordellin eräs varhainen sinfonia esitetty myös menestyksellä Tampereella ja teoksen arvostellut kriitikko sanoi olevansa erityisen vaikuttunut säveltäjän hitaista osista, joskin tallennetun varhaissinfonian hidas osa ei yltäne vielä sille tasolle.
 
Hesarissa myös eräs kriitikko ja musiikkitieteilijä Olavi Kauko piti Fordellia vakavana säveltäjänä moniin aikanamme julkisuuden valokeilassa paistatteleviin tuhertajiin verrattuna.
 
Fordellin mittasuhteiltaan valtavaa sinfonista runoa Ostrobotnia kuultiin radiossa vielä 1980 luvulla, mutta on sen jälkeen kadonnut radioaalloilta.
 
Fordellhan oli suomen tuotteliain säveltäjä myös sinfonisen runon alalla reippaasti yli tusinan verran kyseistä orkesterimusiikin lajityyppiä edustavia teoksia viljeltyään.
 
Teoksesta ei näyttäisi olevan edes kantanauhatallennetta, vaan äänitys oli Vaasan kaupunginorkesterin konsertista, jossa teoksen kantaesitys kuultiin -77, Dmitri Shostakovitsin teoksen ohella, joten kyse on ollut live tallenteesta elävästä konserttiesityksestä, joka soi radiossa vielä kantaesityksen jälkeen jonkin aikaa.
 
Sen sijaan Keski-pohjanmaan kamariorkesterin kantanauhalle tallentamaa Fordellin puolet lyhyempää Metsänhaltijaa ei liene radiossa soitettu ehkä milloinkaan, enkä löytänyt siitä mitään mainintaa radion vanhoista ohjelmatiedoistakaan.
 
Radiossa on sen sijaan kuultu Fordellin sinänsä lumoavaa, mutta kamarimusiikillisen luonteensa vuoksi hieman vaatimattomampaa ja kunnianhimottomampaa, vaikkakin 1900 luvun perusrepertoaariin nähden paljon antoisampaa ja nautittavampaa Musica Pastoralea Yle klassisella.
 
Voidaan pitää traagisena että tuhansien teosten tuotannon omaava suomalainen säveltäjä, joka sanoi itse aikansa vielä tulevan omiin lahjoihinsa ja kykyihinsä vankasti uskoen, katoaa niin täydellisesti repertoaarista, että vain lähinnä jotkut hänen pienimuotoisemmat teoksensa mieskuorolaulujen a cappella lisäksi ovat tulleet levytetyksi.
 
Eräs ylistetty musiikkikriitikko, joka totesi Sibeliuksen sinfonioista, etteivät ne tunnu missään, tokaisi Fordellin sinfonioista eräällä tavalla miltei yhtä happamaan sävyyn, ettei niitä tuskin kukaan ryhdy levyttämään, sillä ne sisältävät marginaalitason oivalluksia.
 
On rehellisyyden ja totuuden nimissä omasta puolestani sanottava, etten ole milloinkaan nauttinut Sibben musiikista läheskään yhtä paljon kuin Fordellin suhteellisen vähistä kuulemistani teoksista, joita on mm. Lähiradiossa soitettu aikanaan.