Klassinen ›

Vaalitaanko suomessa julkisin verovaroin ylläpidetyn Ylen tai muiden instanssien ja toimijoiden taholta musiikillista kulttuuriperintöämme muuten kuin tilaamalla modernia atonaalista musiikkia nykysäveltäjiltä ja soittamalla äärimmäisen kapeaa suomalaista ohjelmistoa ja etunenässä Sibeliusta, kun tuntuu siltä, että suurin osa maamme viime vuosisadan säveltaiteesta on kadonnut täysin radiokanaviltakin, vaikka ylen tehtäviin kuuluu tallentaa sellaista suomalaista säveltaidetta, jota ei jostain syystä muka voi sijoittaa kaupallisille äänitteille, mutta mitä onkaan tapahtunut?
 
Eurooppalaiset tuiki tuntemattomat säveltäjät, kuten esim. Montsalvatge ja Skirvin, sekä vähän amerikkalaisetkin ovat valloittaneet radion musiikkiohjelmat vanhojen klassikoiden ohella ja suomalaiset sotien ajan huomattavatkin ja hyvää kritiikkiä saaneet säveltäjät on poistettu surutta ja tylysti radioaalloilta sävellystyylistä riippumatta.
 
Soivaan arkistoon voi toivoa suomalaista musiikkia jonkin verran mm. vanhoilta kantanauhatallenteilta, joten kipin kapin nyt kaikki toivomaan Tuukkasen Kuunsokeaa, Viimeistä paimenta ja Ihminen ja elementit kantaattia, Fordellin sinfonista runoa Metsänhaltija, Sonnisen Sinfonisia tuokioita, sekä mm. Pylkkäsen Lentävän hollantilaisen näkyä ja mm. sinfoniettaa, niin ette aivan tyhjästä maksa Yle-veroa ja saamme toivon mukaan kuultavaksemme suomalaisen musiikin ajattomia ja iättömiä klassikoita.
 
Olkaa niin hyvät ja vaalikaa ja toivokaa hyvää ja tasokasta suomalaista musiikkia.
 
Sonnisen sinfoniset tuokiot sai ruotsissa loistavat arvostelut viitatessaan professori Salmenhaaran mukaan ensimmäisen aallon modernistiemme sävellystyyliin ja kritiikki piti teosta myös suomessa varsinkin avausosansa puolesta vahvana ja modernina orkesteriteoksena.
 
Nykyaikana maltillisempi kritiikki kutsui niitä raikkaiksi ja musikanttisiksi tuokioiksi, mutta vähemmän moderneiksi tonaalisuuden ylivallassaan, kun ne esitettiin HKO:n konsertissa.
 
Useamman kriitikon lähinnä myönteiseen sävyyn luonnehtimaa laajaa Tuukkasen kantaattia Ihminen ja elementit kuvailtiin kritiikeissä "kauneudessaan ja mahtavuudessaan mukaansa tempaavaksi", "muhkeasti soivaksi" ja "perinteistä musiikkia" edustavaksi teokseksi, jonka kritiikki arveli olevan "paljon hauskempaa laulettavaa, kuin useimmat muut ohjelmaan sisältyneet teokset", Kuulan kuoromusiikkia myöten, ja vaikka sen eräs osa nimeltään ilmojen hyminä oli kritiikin mukaan "orkestraalisesti teoksen tuorein", niin eräs arvostelija luonnehti teosta "hieman ulkokohtaiseksi".
 
Mutta tämänhän ei Tuukkasen jo varsin kypsän tyylin tuntien tarvitse olla mikään moite, mikäli teos on saanut edellä kuvatun kaltaista suitsutusta ja se saattaa hyvinkin enteillä meri sinfoniaa.
 
Missä määrin pikalevylle monoäänityksenä tallennetun ja mahdollisesti digitoidun teoksen välittämä sointikuva vastaa näitä live vaikutelmia muhkeudesta ja mahtavuudesta onkin sitten ihan eri juttu.
 
Laajaan Helvi Hämäläisen näytelmään Kuunsokea sävelletty musiikki on kritiikin mukaan mm. välillä "hauraan impressionistista" ja välillä "kiihkeää musiikkia". Viimeiseksi paimeneksi nimetty legenda on Klamin mukaan, mikäli kyse oli tästä teoksesta, "luontevasti etenevä, kuvausvoimainen" ym.
 
Muiden muassa näitä edellä mainittuja, sekä paljon muita teoksia, on nimittäin menneinä aikoina radiossa usein kuultu, mutta ei enää pitkiin aikoihin, jota seikkaa eräs sotahistorioitsijakin surkutteli kirjoittamassaan musiikkikirjassa.