Kitarat: kitarakamat ›

Guri: Moro, opettelen soittamaan bluesia, pitkä prosessi. Nykyään soittelen Fender Player sarjan SSS pelillä. Nyt on ajatus napsun parantaa kitaran soundia eli mitä American Fenkkua suosittelette tai mitä mikkisettiä voisi koittaa kokeilla? Tiedän tiedän että soundi on kiinni soittajan sormista ja kajareista. Kiitos etukäteen.
 
Eikös tuosta Fender Player sarjasta ole se II sarja, joka on paranneltu versio, ainakin se kannattanee katsastaa muiden ohella, sitten taisi olla se Fenderin Player + sarja? vai onko nuo sitten liian lähellä tuota sun nykyistä ja häet vähän kalliimpaa mallia?
 
Eikös Vintage sarjan radius ollut joku 7.25 ? Player sarja II 9,5, tuohon nyt varmaan testauksessa kiinnittää huomiota ja tietysti soundiin ja kokonaisuuteen.
 
Ilmeisesti muiden valmistajien merkit eivät ole harkinnassa mutta jos on niin
PRS SE Silver voisi olla ainakin testauksen arvoinen soitin. Itse hankin tämän kun mietin myös Fenderin Player II sarjan hankkimista (Sire S7 oli myös harkinnassa mutta ei siitä sen enempää). Tuo PRS SE Silver on yllättävän hyvä soitin ja kyllä sillä Pink Floyd ym. soundit lähtee jos sitä haluaa.
 
EDIT: Tai sitten vaan vaihdat mikit jos skitta on muuten hyvä?
 
Ben Granfelt käyttää jotain Klopmannin mikkejä, niillä on tosin hintaa mutta tässä eräs esimerkki Tompan sivuilta, noita saa varmaan Suomestakin jostain https://www.thomann.de/fi/kloppmann_real_62_set_aw.htm
 
Kitarapaja myy ainakin Lollareita ja K-Line mikkejä, eikös ne ole aika hyviä?
Mulla ei niistä ole kokemuksia mutta jos jollain on niin kertokaa topikin aloittajalle niistä.
 
Yksi vaihtoehto mikeissä on sitten SSH mikitys eli tallassa humppari ja muuten single coil mikit kaulassa ja keskellä, tuolleen saa ainakin sitä jytympää sinne tallapuolelle ja voihan siihen sen puolituksenkin laitella.
 
Vaihtoehtoja kyllä on mistä valita niin kitaroissa kuin mikityksissäkin.
Yksi vaihtoehto on myös single coilin kokoiset humpparit, esim. vaikkapa Andy Timmonsin käyttämät Dimarzio Cruiserit
 
Mutta joo, nämä on vaan mun höpinöitä, toivottavasti sopiva ratkaisu löytyy.

Kiitos kaikille arvokkaista kommenteista. Toisitte saada mun säästämään tollaiset rapeat 2000 €. Eli taidan mennä eteenpäin uusien mikkien kokeilulla.

Guri: Kiitos kaikille arvokkaista kommenteista. Toisitte saada mun säästämään tollaiset rapeat 2000 €. Eli taidan mennä eteenpäin uusien mikkien kokeilulla.
 
Se on tylsä eikä lainkaan niin mediaseksikäs lähestymistapa, mutta veikkaisin, että se on silti viisain tapa jatkaa. Ei se silti poissulje mahdollista uuden kitaran ostoa myöhemmin, jos siltä tuntuu.

Guri: Kiitos kaikille arvokkaista kommenteista. Toisitte saada mun säästämään tollaiset rapeat 2000 €. Eli taidan mennä eteenpäin uusien mikkien kokeilulla.
 
Jos vielä viitsit seurailla mnetin toria ja ostaa mikit sieltä, niin etsiminen ja kokeilu halpenee entisestään.

Guri: Kiitos kaikille arvokkaista kommenteista. Toisitte saada mun säästämään tollaiset rapeat 2000 €. Eli taidan mennä eteenpäin uusien mikkien kokeilulla.
 
Itse vaihdoin omaan Japanin-stratooni mikit kaksikymmentä vuotta sitten - siihen asti asia vaivasi, sen jälkeen ei ole vaivannut. Harkitsin aikoinaan jo aiemmin tässä ketjussa mainittujen, Fenderin omien Texas Specialien ja toisen Fenderin setin, fat 50sin, välillä. Päädyin kokeilematta, kuvauksia lukemalla, jälkimmäisiin. Hienot kelat on, edelleen, paljon tehdaspalikoita sävykkäämmät ja eloisammat. Olisin varmasti samaa mieltä, jos olisin päätynyt Texas-settiin, johon ainakin tuohon aikaan liitettiin muun muassa SRV- ja Knopfler-epiteettejä. Molemmat irtoo melkeen puoleen hintaan suhteessa vaikkapa kloppmaneihin - onko tämä ero panoksensa väärti, siihen en osaa ottaa kantaa.

Noi Fenkun Texas Specialit ovat jotain, mitä en ole oikein vielä ymmärtänyt. Soittaja, johon nuo mikit henkilöityvät, soitti tyystin erilaisilla mikeillä. Texas Specialit soundaavat ylipäätään sellaisilta, että kovin moni ei niistä pidä. Voivathan ne olla juuri sitä, mitä joku etsii, mutta itse en vain ymmärrä noiden paikkaa maailmankaikkeudessa.

Mikko1978: Noi Fenkun Texas Specialit ovat jotain, mitä en ole oikein vielä ymmärtänyt. Soittaja, johon nuo mikit henkilöityvät, soitti tyystin erilaisilla mikeillä. Texas Specialit soundaavat ylipäätään sellaisilta, että kovin moni ei niistä pidä. Voivathan ne olla juuri sitä, mitä joku etsii, mutta itse en vain ymmärrä noiden paikkaa maailmankaikkeudessa.
 
Mulle ne Teksasin Erikoiset toimi paremmin kuin esim 57/62-setti. Siihen vähän enemmän keskiäänipainotteiseen sointiin verrattuna 57/62 tuntui jotenkin kireämmältä tai ehkä se oli vain sitä kellomaista napakkuutta. Enkä siis todellakaan yritä apinoida sen teksasilaisen soundia tai soittoa. Toki nykyisin stratossa on taas eri mikit, mutta se on eri tarina.
 
Mitä siihen rimpsun aloittajan tilanteeseen tulee, niin kun en yhtään tiedä miten pitkällä hän siinä bluesin opiskelussaan on edennyt niin vähän vaikea sanoa mitään. Jos kovin alkuvaiheessa niin kaikki nämä uudet kitarat tai varsinkin jotkut Kloppmannin mikit tuntuu kovin irrelevanteilta. Joku nätisti soiva omaa korvaa miellyttävä vahvistin, ehkä joku overdrive-purkki ja hyvin säädettynä se Player-strato riittää pitkälle.

Yllä on tiivistetty varsin hyvin asia mielestäni. Kitara on tärkeä mutta vahvistin on se mistä ääni lähtee. Siihen kantsii panostaa. Just katselin tänään Youtubesta virtuoosi Guthrie Trappin kanavaa missä hän sanoo kutakuinkin näin: Yksi hyvin säädetty kitara riittää ja kotiin Princeton Reverb -tasoinen laatuvahvistin. Isommille keikoille Deluxe Reverb ja purkkeja mukaan. Oleellista on keskittyä musikaaliseen soittamiseen ja harjoitteluun eikä soundin näpräämiseen.
Ketjun aloittajan kitara pitäisi olla mainio verme jo sellaisenaan.
Mutta jokainen tyylillään..

Tulee mieleen yks mun vanha soittokaveri, joka pisti yli kolme tonnia vehkeisiin, muttei oppinut ikinä soittaan bluussia. Ei auttanu vaikka marsun trankkukombo vaihtui MP Old School 21:een, kitara Tokaista JV Squieriin ja lautaan ilmestyi kaikki isojen poikien hyväksymät putiikkipedaalit, mutta ämyristä ei vaan alkanu tulee bluussia niiden kolmen neljän vuoden aikana mitä yhdessä soiteltiin. En tiedä oliko syynä metalliliiton nuorisojäsenyys vai mikä, mutta sufflee tai bendiä eikä vibraa vaan irronnut.

mike tapping: Mulle ne Teksasin Erikoiset toimi paremmin kuin esim 57/62-setti. Siihen vähän enemmän keskiäänipainotteiseen sointiin verrattuna 57/62 tuntui jotenkin kireämmältä tai ehkä se oli vain sitä kellomaista napakkuutta. Enkä siis todellakaan yritä apinoida sen teksasilaisen soundia tai soittoa. Toki nykyisin stratossa on taas eri mikit, mutta se on eri tarina.
 
Mitä siihen rimpsun aloittajan tilanteeseen tulee, niin kun en yhtään tiedä miten pitkällä hän siinä bluesin opiskelussaan on edennyt niin vähän vaikea sanoa mitään. Jos kovin alkuvaiheessa niin kaikki nämä uudet kitarat tai varsinkin jotkut Kloppmannin mikit tuntuu kovin irrelevanteilta. Joku nätisti soiva omaa korvaa miellyttävä vahvistin, ehkä joku overdrive-purkki ja hyvin säädettynä se Player-strato riittää pitkälle.
 
Hyvä pointti eli mikä on lähtötaso. No lähtötaso ei ole beginner, ehkä intermediate. Matka on pitkä, mutta vielä pyrkii kehittymään. Soundi mihin pyrin on nevillejmartin IG:ssä ( esim. kappaleet: Save the Date and The Blues ). No Herralla on kyllä kova vahvari. Et silleen.i

Guri: Soundi mihin pyrin on nevillejmartin IG:ssä ( esim. kappaleet: Save the Date and The Blues ). No Herralla on kyllä kova vahvari. Et silleen.i
 
Näyttää olevan myös asiallinen Gibson ES 345.

Guri: Hyvä pointti eli mikä on lähtötaso. No lähtötaso ei ole beginner, ehkä intermediate. Matka on pitkä, mutta vielä pyrkii kehittymään. Soundi mihin pyrin on nevillejmartin IG:ssä ( esim. kappaleet: Save the Date and The Blues ). No Herralla on kyllä kova vahvari. Et silleen.i
 
Olisko Save the Date:ssa ollu Jimmie Vaughan startocaster. Ainakin joissain kommenteissa tuon saman valkoisen straton kohdalla oli mainittu "Jimmie".
 
Että siitä TexMex-mikkejä metsästämään.
Itselläki oli joskus, mutta hivenen liian tuhdit. TexasSpecialit on enemmän omaan mieleen.

Vähäm veikkaan, että mikkejä paljon merkittävämpi tekijä tässä on vahvistin. Mikkejä saa vaihtaa miten vain, mutta jos vahvistin ei ole vastaava, niin soundi on aina jotain muuta.

Tässä kun nyt mikeistä on höpisty, ja niitten vaihtelu ajankohtaista ihtelläkin, niin kertokaapa millä setillä saa läskiä elikkäs fättiä telecasteriin? Merkillä ei väliä, kunhan signaali olisi jo lähtiessä mojoa täynnä. :D
 
30-vuotias MIJ tele tipahti kätösiin, niin äkikseltään mikkipuoli kaipailisi jotain. En oo vielä kurkannut mitä on syönyt, mutta tod. näk. sieltä jotku japanian omat käämit paljastuu. Railseja oon tuutannu melkeen kaikkiin telecastereihin, mutta tämän kans ajattelin pysytellä sillä traditional osastolla mikkien kanssa.

dDevil: Tässä kun nyt mikeistä on höpisty, ja niitten vaihtelu ajankohtaista ihtelläkin, niin kertokaapa millä setillä saa läskiä elikkäs fättiä telecasteriin? Merkillä ei väliä, kunhan signaali olisi jo lähtiessä mojoa täynnä. :D
 
30-vuotias MIJ tele tipahti kätösiin, niin äkikseltään mikkipuoli kaipailisi jotain. En oo vielä kurkannut mitä on syönyt, mutta tod. näk. sieltä jotku japanian omat käämit paljastuu. Railseja oon tuutannu melkeen kaikkiin telecastereihin, mutta tämän kans ajattelin pysytellä sillä traditional osastolla mikkien kanssa.
 
Dimarzio Pre B-1 oli itellä myöskin MIJ telessä ja oli kova. Oli loppupeleissä mielestäni kivempi kuin Area Hot T. Jos haluaa säilyttää single coilin mutta enemmän läskiä ja outputtia niin tuo on ainakin yksi varteenotettava vaihtoehto, eikä oo kovin kallis...
 
Pre B-1:n kanssa pitää talla muistaa maadoittaa jollain konstilla, koska mikissä ei ole metallista pohjalevyä.

dDevil: Tässä kun nyt mikeistä on höpisty, ja niitten vaihtelu ajankohtaista ihtelläkin, niin kertokaapa millä setillä saa läskiä elikkäs fättiä telecasteriin? Merkillä ei väliä, kunhan signaali olisi jo lähtiessä mojoa täynnä. :D
 
30-vuotias MIJ tele tipahti kätösiin, niin äkikseltään mikkipuoli kaipailisi jotain. En oo vielä kurkannut mitä on syönyt, mutta tod. näk. sieltä jotku japanian omat käämit paljastuu. Railseja oon tuutannu melkeen kaikkiin telecastereihin, mutta tämän kans ajattelin pysytellä sillä traditional osastolla mikkien kanssa.
 
Itse laitoin säädettävän passiivisen mid boost/cut -piirin Stratoon. Näin säilyy kitaran oma luonne, johon tarvittaessa saa säätää lisää tai entistä vähemmän keskialuetta.

Mikko1978: Itse laitoin säädettävän passiivisen mid boost/cut -piirin Stratoon. Näin säilyy kitaran oma luonne, johon tarvittaessa saa säätää lisää tai entistä vähemmän keskialuetta.
 
Ihan mielenkiinnosta kyselen, että minkä tyyppisen piirin teit ja onko kytkimellä ohitettavissa? Olen miettinyt yhteen projektiin tonepotikan tilalle vastaavaa ihan "Framus" mid-piirin pohjalta, mutta en ole saanut aikaiseksi alkaa sopivia konkan arvoja haaruikoimaan. Tuo piirihän ei boostaa keskialuetta, mutta täysillä ollessaan signaalihäviö on lähes mitätön. Olemassa kuitenkin ja siksi mietin pitäisikö kytkimellä olla ohitettavissa.

aon: Dimarzio Pre B-1 oli itellä myöskin MIJ telessä ja oli kova. Oli loppupeleissä mielestäni kivempi kuin Area Hot T. Jos haluaa säilyttää single coilin mutta enemmän läskiä ja outputtia niin tuo on ainakin yksi varteenotettava vaihtoehto, eikä oo kovin kallis...
 
Pre B-1:n kanssa pitää talla muistaa maadoittaa jollain konstilla, koska mikissä ei ole metallista pohjalevyä.
 
Tuo Pre B-1 vaikuttaa lupaavalta, enemmän läski mitä twängi hakusessa. Sattuu olemaan hyllysä vielä Dimarzion minihumppari joutilaana, niin uutta pickguardia ja B-1:stä tilaten.

dDevil: Tuo Pre B-1 vaikuttaa lupaavalta, enemmän läski mitä twängi hakusessa. Sattuu olemaan hyllysä vielä Dimarzion minihumppari joutilaana, niin uutta pickguardia ja B-1:stä tilaten.
 
Niin joo se unohtu sanoa että mulla oli PAF 36th Anniversary kaulassa ton Pre-B1:n kanssa. Arvelisin että mätsää minihumbukkerinkin kanssa erinomaisesti.