Yleistä keskustelua musiikista ›

Mä en viitsi listata nimiä, mutta jos niistä on kiinnostunut niin kannattaa seurata Aarno Laitisen kolumneja Iltalehdestä. Jos ei halua julkisesti maksaa rahaa kaikenmaailman pikkumissien ja mattinykäsien jutuista, voi noita lukea ilmaiseksi netistä lehden mielipideosastolta.
 
Aarno Laitisen kolumneista saa aika yksipuolisen kuvan. Kaikki mielenosoittajat on mellakoitsijoita jne. Mun mielestä ihmiset oli tyhmiä kun ne oli jotain taistolaisia 70-luvulla. Mutta en mä nyt usko että jos joku on ollut sellainen silloin, niin se tarkoittais suoraan että se olis huonompi kun joku toinen nykyään. Siis tuollainen virheistä oppiminen saa varmasti nöyräksi.

Aarno Laitisen kolumneista saa aika yksipuolisen kuvan. Kaikki mielenosoittajat on mellakoitsijoita jne.
 
...ja minkäslaisia olivatkaan päivystävät dosentit ja naiskansanedustajat ;-) No joo. Mutta ne hyvät jutut ovat kyllä hyviä - lukee pienellä varauksella vaan.
 
Siis tuollainen virheistä oppiminen saa varmasti nöyräksi.
 
Niin toivottavasti. Jos ihminen kykenee itsekriittisyyteen. Jos.

Taistolaislaulut ovat paras esimerkki. Niiden säälittävän musiikillisen sisällön alittaa vain tekstien naurettavuus. Itseasiassa ostin KOMukka-teatterin Porvari Nukkuu Huonosti-levyn serkulle viime vuonna joululahjaksi. Sille ollaan pariin kertaan naureskeltu. Pelottavaa on jos joku oikeasti vielä tänäkin päivänä ottaa nuo tosissaan.
 
En usko että kukaan ottaa niitä tekstejä enää tosissaan, ne ajat ovat takanapäin. Se onko musiikki huonoa tai tekstit paskaa on mielipidekysymys. Minun pointtini oli se että ko. musiikin olemassaololle oli "suurempi tarkoitus" ja se toi siihen musiikkiin intohimoa joka välittyy levyiltä vieläkin. Olkoonkin että sanoma tuntuu nykymaailmassa todella naiivilta ja huvittavalta. Aika ajoin esim.gospel-puolella voi parhaimmillaan aistia samaa.
 
PS. En kuulu puolueeseen enkä mihinkään uskontokuntaan.

off-topic:
 
Niin hyvä kirjoittaja kuin Laitinen onkin, niin hänellä on liian selvä poliittinen "missio" jota hän vuodesta toiseen toteuttaa. Laitisella on hyvät ja Laitisella on pahat ja Laitisen hyvät ovat hyviä tekivät ne mitä tahansa ja Laitisen pahat ovat pahoja tekivät ne mitä tahansa. Harmittaa, että hän tuhlaa sillä tavoin kirjallisia lahjojaan.
 
Vaan onko Laitinen oppinut virheistään tai nöyrtynyt mistään muustakaan syystä? Itsellään eivät tainneet toimittajan hommat aikanaan oikein luonnistua ja lähtö tuli Yleisradiolta, ainakin jos aikanaan hänen kanssaan työtä tehneiden mielipiteitä on uskominen. Minä en tiedä, mutta tällaisia kuulin, kun "Loka" Laitisen kolumnin törkeyksistä aiheutui kerran töissä puhetta.
 
Miehellähän on hellyttävästi tapana kutsua kategorisesti mm. poliittiselta väriltään vihreitä tai punaisia, nuoria, naisia (ja etenkin tietenkin nuoria naisia) sekä ydinvoiman, Nato-jäsenyyden tai suunnilleen minkä tahansa vanhan porvarilinjan lemmikkiasian kriitikoita "kaikkien järkevien asioiden vastustajiksi."
 
Tällainen yleistävä leimaaminen on omiaan laskemaan arvostustani kenen tahansa mielipiteitä kohtaan - vaikka kyseinen henkilö ei aina ihan väärillä jäljillä olisikaan. Eikä miehen usein harrastama pikkumainen vittuilu ja puoliperusteltu piikittely minusta osoita edes kummoisia sanankäytön lahjoja. Lähinnä ehkä pirullista luonnetta.

No entäs MyPa? Ketä kiinnostaa, olihan Sex Pistolsillakin poliittisia lyriikoita, mutta ei niitä bändejä tässä haettu. EDIT: Vai oliko se Clash?
 
Niin ja "move your ass" tyypin lyriikoita viljelevillä bändeillä.. ainahan se on jonkin sortin julkilausuma. Ainakin rivien välistä. On aika mustavalkoista ajatella että politiikka voidaan erottaa elämästä.

Kaikki poliittiset laulut tulisi ehdottomasti ja poikkeuksetta kieltää. Kerron teille varoittavan tarinan:
 
Kun olin vielä nuori poika, maailmanmenosta täysin tietämätön ja vaikutteille altis, halusin kuunnella ns. punk-musiikkia, joka joskus aikoinaan oli kovin suosittua.
Menin levypuotiin jossa ystävällinen myyjäsetä kysäisi että "mitäpäs laitetaan, nyt olisi tässä Abbaa ja Carpenterseja vähän käytettyinä, pannanko pakettiin?"
Sanoin että ei, nyt riitti lällärimusa, antakaa minulle Sex Pistolseja ja Sliippareiden "Takaisin Karjalaan" -lp!
 
Myyjä kalpeni, otti samanlaisen ilmeen kuin olisi nähnyt sarjamurhaajan työssään, peräytyi hitaasti puhelinta kohden ja mutisi "..jos sä et häivy täältä just nyt niin soitan poliisit...".
Poistuin liikkeestä ja myyjä huusi vielä perään ettei kannata enää tämän liikkeen ovea avata.
 
Vaeltelin ympäriinsä epätietoisena; Pistolsit ja Sliipparit olivat ilmeisesti kovaa tavaraa, medioissakin niistä puhuttiin, mutta miten niitä pääsisi kuulemaan?
Päädyin lopulta kaatopaikan lähettyville, jossa eräs puolituttu alkoholisti kuunteli murheeni ja sanoi että hänellä kyllä olisi tuollaisia myytävänä, samoin kuin kiljua, psyykenlääkkeitä ja heroiinia, pannanko pakettiin?
 
Koska vaihtoehtoja ei ollut, jouduin ostamaan tukkuhintaan paketin joka sisälsi arveluttavaa musiikkia ja päihdytysaineita. Sitten ei muuta kuin kuuntelemaan musiikkia. Voihan kauhistus!
Kappale "God Save the Queen" ei ollutkaan ylistyslaulu Englannin kuningattarelle, vaan siinä sanottiin mitä hirveimpiä asioita, kuten ettei hän edes olisi ihminen!
Säästän lukijani enemmältä saastalta enkä kerro sen tarkemmin mitä Pistolsien ja Sliippareiden levyt sisälsivät, mutta olin onnellinen että pystyin turruttamaan aistini appelsiinikiljun ja Diapamien coctaililla, muuten ei sellaista sontaa olisi pää kestänyt.
 
Tuo kokemus kuitenkin muutti peruuttamattomasti nuorta psyykettä, joten ajoin tukkani pois ja ryhdyin käyttämään paitaa jossa luki "Suomen Luonnonsuojeluliitto". Millaista hirveyttä voikaan saada aikaan väärälle kohderyhmälle myyty poliittinen musiikki!
Sitten vuosia myöhemmin kuulin Agit Prop -yhtyettä muistuttavan lauluryhmän kappaleen "Ampukaa komissaarit, nuo hullut koirat" ja alkujärkytyksestä toivuttuani soitin välittömästä Yeisradion ohjelmapäivystykseen ja tiukkaan sävyyn vaadin saada tietää että miten on mahdollista soittaa valtakunnan kanavilla tuollaista sontaa.
He välttivät kysymyksen vain tokaisemalla "joo ei me mitään ultrabraata oo soitettu täällä nyt ollenkaan, sä oot kuule niiden konsertissa, tänne asti kuuluu luurista."
Poliisillekin soittaessani he vain totesivat kyllästyneellä äänellä että "mee nyt nukkumaan humalas pois" ja löivät luurin korvaan.
Näin syvälle on jo juurtunut poliittisten laulunsanojen vaikutus, kun virkamiehetkään eivät tee mitään asian eteen!
 
Haluaisin nyt lopuksi pyytää kaikkia muusikoiden.nettiläisiä, joilla vain vielä on sydän paikallaan ja kannattavat traditionaalisia ja puhtaita arvoja, että mikäli omistatte levytyksiä, kasetteja, laulunsanoja tms. joissa on jotakin poliittiseksi kannanotoksi tulkittavaa, niin tehkää pihalle nuotio ja polttakaa kaikki se saasta ja valhe, joka heikkoja johtaa turmion tielle!
Sotaveteraanimme eivät taistelleet Raatteen tiellä että nuoriso voisi kuunnella "tiedostavaa" ränkytystä! EI! Pitää kuunnella sellaista musiikkia joka ei järkytä, kuten vaikkapa Harmony Sistersiä tai Dallapé -orkesteria!
Ei Sex Pistolsia Suomeen!
 

 
Toisaalta - kyllä sitä ennenkin on tehty kaikenmaailman rillumarei-iskelmiä joissa vihjaillaan valtiovallan olevan epätäydellnen (esim. "Haistakaa **ska koko valtiovalta") tai jopa sellaisia lauluja, jotka kuvaavat ihmisen sukupuolisuutta (esim. Isojen poikien laulut).
Oikeastaan olisi kaikken parasta jos varmuuden vuoksi kiellettäisiin musiikissa kaikki sanoitukset ja oltaisiin pelkän instrumentaalimusiikin varassa.
Sanat kuuluvat kirjoihin eivätkä lauluihin.

Tarjoanpa vaihtoehtoisen näkökulman:
 
Puhtaasti poliittisista bändeistä paljastuu yleensä heti, ettei artisteilla ole mitään kuvaa todellisesta maailmasta.
 
Bändeistä kuten? Monta esimerkkiä, kiitos. Itselleni ei tule mieleen kauheasti puhtaasti poliittisia bändejä eikä minulla ole tarkkaa käsitystä edes mieleen juolahtaneiden maailmankuvan järkevyydestä.
 
Todennäköisesti kyse onkin pitkälti pelkästä rahastuksesta ja halvasta populismistä.
 
Tai tunteen palosta ja intohimosta ja nuoruuden höyrypäisestä maailmantuskasta. Tai sekoituksesta joitakin tai kaikkia mainituista.
 
Ja kyllä se rahastus lienee tilastollisesti onnistunut paremmin "ailavjuulla" kuin "teikthismaniändmeikitfloufeörillä". Toista on heti yleisömassojen vaikeampi hahmottaa, että mitäs siinä tahdottiinkaan sanoa... Levy-yhtiöistä ei käsitykseni mukaan kuule kauheasti sellaista palautetta, että "Ai te soitatte poliittista musiikkia? NO SITTEN AUKES RAHAHANAT!"
 
Korjatkaa, jos olen väärässä.
 
Kaikki voivat sanoa, että asiat ovat yhteiskunnassa huonosti. Harvempi yrittää sanoa miksi ja vielä harvempi yrittää asian eteen mitään tehdä.
 
Määritelmällisesti sen sanominen on kai jo jonkinlaista tekemistä? Eihän se välttämättä auta kauheasti, mutta pitääpä asiaa tapetilla ja yrittää edes saada ihmiset kiinnostumaan yhteisistä asioista. Minusta näin saa tehdä, jos siltä tuntuu ja vaikkei olisikaan näkemystä siitä, miten asiaa parannetaan. Parhaimmillaanhan sen voisi ajatella kutsuna kaikille yhdessä parantamaan havaittuja epäkohtia - keinoilla, jotka ehkä yhdessä keksitään.
 
Oikeasti tiedostaville bändeille ei ole varmaan edes tilausta. Paljo helpompi haukkua Bushia ja kapitalismia.
 
Ja tiedostava ihminenkö ei hauku Bushia ja kapitalismia? Jos ollaan tästä yhtä mieltä, niin voiko silti kritisoida? Eivät ole mitään pieniä tekijöitä maailmannäyttämöllä ja ansaitsevat aika keskeisen sijan nykymenosta keskusteltaessa. Eivät kaikkea huomiota tietenkään, muttei niitä ihan sivuuttaakaan voi.
 
RATMi on varmaan nykypäivänä yksi tunnetuimmista poliittisista bändeistä. Bändi kyllä käsittääkseni on paljon mukana erillaisissa mielenosoituksissa etc. että joko he todella näkivät vaivaa imagonsa eteen, tai välittävät oikeasti, harmi vain että historiankirjat jäi lukematta.
 
Jäikö?
 
Miten kukaan voi ottaa vakavasti bändiä joka on leimautunut kommunistiseksi ja saarnaa sananvapauden puolesta?
 
Samalla tavalla kuin joku voi vakavasti kannattaa sekä kommunismia (tai ainakin anarkosyndikalismia, radikaalia sosialismia tms. jotka esitetään etenkin amerikkalaiselle yleisölle samana asiana, tai tämän kuvan heidän kanssaan keskustellessani olen saanut) että sananvapautta.
 
Kaikkihan eivät ole sitä mieltä, että nämä kaksi sulkevat toisensa pois. Vaikka historia "todistaisi" mitä.
 
Entäs onkohan pojat tietoisia, että kommunismissä heidän urheiluautot ja beverlyhillssin kämpät ei kuulu heille vaan meille? Samoin biisien oikeudet ja soittovälineet siirtyisivät ns. "kansalle" eli puolueen johdolle.
 
Veikkaatko, että on jotenkin, jostain täysin käsittämättömästä syystä mahdollista, etteivät tietäisi? Oletko ajatellut, että vaikka kannattaa yhteiskunnan radikaaliakin muutosta, ei ole mitenkään velvoitettu elämään yhteiskunnan ulkopuolella, vaikka muutos ei tulisikaan?
 
Kyllähän kunnon raharikas voi sanoa, että rikkaita pitäisi verottaa huomattavasti raskaammin olematta tekopyhä, vaikkei kuittaisikaan vapaaehtoisesti omaisuuttaan valtiolla. Muutoksen kannattaminen on eri asia kuin itsensä ja omaisuutensa uhraaminen, vaikka mitään ei tapahtuisi.
 
Toinen iso nimi on Manic Street Preachers. Ensin lauletaan fasistien ampumisesta ja sitten kaveerataan Castron kanssa??
 
Tästä en ollut kuullutkaan. Kuulostaa kieltämättä omituiselta.
 
Taistolaisiin en koske seitsemän jalan seipäälläkään.

Vastasit myös aika tehokkaasti MattiAuer -nimimerkin kysymykseen jättämällä vastaamatta itse kysymykseen. Toistan sen:
Ja jos ilmaisu "eivät SAA käsitellä" oli väärä, niin kerrohan silti näkemyksesi siitä, onko runoilijoilla, kirjailijoilla, valokuvaajilla...tämä vaadittu pätevyys, mitä muusikoilla (jostain epäselväksi jääneestä syystä) ei ole, käsitellä politiikkaa.
 
Tämä toistamasi kysymys on niin idioottimainen etten viitsinyt vastata, kun jo aluksi sanoin: (HUOM!: esim. kappaleissaan, ei yksityishenkilöinä). Eli alun perin ilmaisin (näinkö epäselvästi?) vitutustani MUSIIKISSA, lyriikassa esitettäviin poliittisiin ajatuksiin ym. Perusteinani juurikin periaatteessa "vain" se, että (minä) koen lyriikan huonona foorumina tässä asiassa. On minulle aivan sama jos artisti x "yksityishenkilönä" kertoo mediassa poliittisia ajatuksiaan, muusikkous itsessään ei ole tälle toki mikään este. En ymmärrä miksi minun pitäisi alkaa kertoilla onko mielestäni sopivaa taidemaalarin maalata poliittisia tauluja jne., voit aloittaa siitä aiheesta vaikkapa oman threadin :)
 
Politiikka koskettaa kaikkia yhteiskunnan jäseniä, tahtoipa sitä tai ei. Jokaisella on oma mielipiteensä (toivottavasti), eikä minusta muusikko ole yhtään sen vähempiarvoinen tuomaan ajatuksiaan esille työssään kuin kukaan muukaan.
 
Tehköön muusikko tämän muualla kuin musiikissaan. Tämä on vain minun mielipiteeni.

Tähän sillisalaattiin on ärsyttävä vastata joten saattaa jäädä puolitiehen, katsotaas..
 
Loput yleistävistä toteamuksistasi vaikuttivat olevan mielipiteitäsi, joilla ei oikein voi perustella toisiaan.
 
Joo. Tykkään tuoda tällä foorumilla mielipiteitäni julki.
 
Tämä "syy" ei ole perustelu - ja kaipaa aika vahvaa perustelua itsekin.
 
Musiikin ja politiikan yhdistelmä on siis mielestäni korni. Miksi? En koe musiikkiteoksia uskottavana foorumina puhua politiikasta. Miten muuten minun pitäisi tätä mielipidettäni perustella?
 
Keihin ihmisiin? Teini-ikäisiin, kuvitteellisiin stereotyyppi-P.O.D. -faneihin vai joihinkin ihan todellisiin aikuisiin ihmisiin? Ehkä tällaista tapahtuu, itse en tällaisia ihmisiä tietääkseni tunne. Eikä tällä ole mielestäni juuri tekemistä pääväittämäsi kanssa.
 
Ainakin noihin teini-ikäisiin, varmasti muihinkin, et voi tosissasi väittää etteikö poliittisella lauleskelulla olisi ollut mitään tehoa. Ainakin yhteishenkeä se on hoilaajien omissa riveissä kasvattanut, hehe.
 
(Hädän hetkellä useimmiten piiloudutaan: "tämä on vain taidetta, hei, älkää olko tosikkoja!") Kuka viimeksi teki näin - ja missä?
 
Ensimmäinen muistikuva tulee Mariska-naisräppärin kiertely ja kaartelu-henkisistä vastauksista ylexillä koskien tekstiensä kannabismyönteisyyttä. Etkö oikeasti itse ole ilmiöön koskaan törmännyt?
 
(ja tätä tietä kulkee helvetin moni artisti.) Kuten esimerkiksi:
 
Nyt meni vähän överiksi..etkö tiedä yhtään poliitikkoja musiikissaan arvostelevaa artistia?
 
Et muuten perustellut sanallakaan.
 
Enkö? Toivottavasti mielestäsi perustelin tässä. Pitkältihän edelleen on kyse vain mielipiteestäni, ja mielipiteitä halusin kuulla muiltakin. Näin kävi, mainiota.
 
EDIT: tuli mieleen, että kun ihmiset tuntuvat ottavan tekstini "politiikka vittuun musiikista - NYT!" -julistuksena, niin koettakaapa ottaa se hieman enemmän tähän tyyliin "Musiikkiko huono foorumi poliittisten asioiden käsittelyyn?". Itse asiassa näin jälkikäteen ajatellen tuo olisikin voinut olla koko alustukseni, kun (sadannen) kerran: kyse on pitkälti vain mielipiteestäni, ja vaikeasti perusteltavasta sellaisesta.

Bändeistä kuten? Monta esimerkkiä, kiitos. Itselleni ei tule mieleen kauheasti puhtaasti poliittisia bändejä eikä minulla ole tarkkaa käsitystä edes mieleen juolahtaneiden maailmankuvan järkevyydestä.
 
Tarkoitinkin artisteja joita yleensä rummutetaan poliittisesti tiedostaviksi esim. bändit joita listasin.
 
Määritelmällisesti sen sanominen on kai jo jonkinlaista tekemistä? Eihän se välttämättä auta kauheasti, mutta pitääpä asiaa tapetilla ja yrittää edes saada ihmiset kiinnostumaan yhteisistä asioista. Minusta näin saa tehdä, jos siltä tuntuu ja vaikkei olisikaan näkemystä siitä, miten asiaa parannetaan. Parhaimmillaanhan sen voisi ajatella kutsuna kaikille yhdessä parantamaan havaittuja epäkohtia - keinoilla, jotka ehkä yhdessä keksitään.
 
Ok, yleensähän tämä ei mene näin vaan ensimmäisiä reaktioita on huuto "porvarit hirteen". Ei kauhean rakentavaa.
 
Ja tiedostava ihminenkö ei hauku Bushia ja kapitalismia? Jos ollaan tästä yhtä mieltä, niin voiko silti kritisoida? Eivät ole mitään pieniä tekijöitä maailmannäyttämöllä ja ansaitsevat aika keskeisen sijan nykymenosta keskusteltaessa. Eivät kaikkea huomiota tietenkään, muttei niitä ihan sivuuttaakaan voi.
 
Bushin haukkuminen on niin naurettavan helppoa. Ja miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun meidän oman pressan toimissa on paljon enemmän hämärää kuin Bushin.
 
Kaikkea on hyvä pystyä kritisoimaan. Mutta jos teksti on pelkkää höpöä, niin minkäänlaista lisäarvoa se ei musiikille tuo, ennemminkin päin vastoin. Siitähän tässä on kyse.
 
Miksi juuri koskaan ei törmää esim. älylliseen kapitalismin kritisointiin? Kapitalismissä kuningas on kuluttaja. Sinä ja minä päätämme asiat. Jos ei halua, että firmat lähtevät kehitysmaihin halvan työvoiman perässä, niin ei etsi sieltä kaupasta sitä halvinta mahdollista tuotetta, vaan suomalaisen tuotteen. Eli syy on kuluttajassa, eikä niissä yrityksissä, mitä "tiedostavat" henkilöt syyttävät. Mutta mukavampi etsiä syytä jostain muusta kuin itsestä.
 
Samalla tavalla kuin joku voi vakavasti kannattaa sekä kommunismia (tai ainakin anarkosyndikalismia, radikaalia sosialismia tms. jotka esitetään etenkin amerikkalaiselle yleisölle samana asiana, tai tämän kuvan heidän kanssaan keskustellessani olen saanut) että sananvapautta.
 
Kaikkihan eivät ole sitä mieltä, että nämä kaksi sulkevat toisensa pois. Vaikka historia "todistaisi" mitä.
 
Haluatko vielä kertoa miten? Miksi missään ei ole koskaan toteutettu kommunismiä, jossa ihmisillä olisi normaalit ihmisoikeudet? Eihän edes Marx tainnut antaa ihmisille oikeutta päättää haluavatko he todella luopua omaisuudestaan.
 
Tietysti ihminen saa kannattaa ja vaatia ihan mitä tahansa. Mutta kommunismi ja sananvapaus, itseasiassa kaikenlainen yksilön vapaus, ovat toisensa pois sulkevia asioita.
 
Veikkaatko, että on jotenkin, jostain täysin käsittämättömästä syystä mahdollista, etteivät tietäisi? Oletko ajatellut, että vaikka kannattaa yhteiskunnan radikaaliakin muutosta, ei ole mitenkään velvoitettu elämään yhteiskunnan ulkopuolella, vaikka muutos ei tulisikaan?
 
Kyllähän kunnon raharikas voi sanoa, että rikkaita pitäisi verottaa huomattavasti raskaammin olematta tekopyhä, vaikkei kuittaisikaan vapaaehtoisesti omaisuuttaan valtiolla. Muutoksen kannattaminen on eri asia kuin itsensä ja omaisuutensa uhraaminen, vaikka mitään ei tapahtuisi.
 
Niimpä, tehkää kuten minä sanon, elkää kuten minä teen. Mielestäni on todennäköisempää etteivät tiedä.
 
Tottahan tuo muuten on. Mutta aiheuttaa totaalisen uskottavuuden puutteen, jos artisti ajelee ferrarilla ja saarnaa kommunismin puolesta.
 
Musta on ihan eri asia, jos joku rikas haluaa suurempaa verotusta, kuin että taiteelleen yritetään hakea lisäarvoa, leikkimällä tiedostavaa etc.

Musiikin ja politiikan yhdistelmä on siis mielestäni korni. Miksi? En koe musiikkiteoksia uskottavana foorumina puhua politiikasta. Miten muuten minun pitäisi tätä mielipidettäni perustella?
 
No ajattelin, että jollain tavalla, johon voi tarttua ja josta keskustelua voi syventää. Halusithan kehittää järkevää keskustelua, etkö? Tuolla perustelun tasolla koko keskustelu on kai tässä:
 
sinä (ja muutamat muut):
En koe musiikkiteoksia uskottavana foorumina puhua politiikasta. Enpä halua tai osaa tähän hätään muuten perustella.
minä (ja muutamat muut):
Minä koen. Aivan samalla tavalla kuin minkä muun tahansa taiteenlajin. Enpä halua tai osaa tähän hätään muuten perustella.
sinä:
selvä. moi.
minä:
ok. moi.
 
Siinäpä se tuli keskusteltua, vai kuinka sinä tästä jatkaisit?
 
Ainakin noihin teini-ikäisiin, varmasti muihinkin, et voi tosissasi väittää etteikö poliittisella lauleskelulla olisi ollut mitään tehoa. Ainakin yhteishenkeä se on hoilaajien omissa riveissä kasvattanut, hehe.
 
Kaikkiin näihin "etkö tiedä" -kommentteihin: hyvä toveri, nehän ovat sinun perustelujasi. Sinun tehtäväsi on kertoa keihin artisteihin, mihin heidän lausuntoihinsa ja muihin maailman ilmiöihin viittaat kommenteissasi. Kuinkas siinä mistään keskustelet, jos kaikki osapuolet arvailevat ja / tai olettavat tietävänsä, mistä muut puhuvat ja kukaan ei tarkenna konkreettisiin esimerkkeihin?

Siinäpä se tuli keskusteltua, vai kuinka sinä tästä jatkaisit?
 
Kuuntelemalla mielipiteitä, en ainakaan näin:
 
Kaikkiin näihin "etkö tiedä" -kommentteihin: hyvä toveri, nehän ovat sinun perustelujasi. Sinun tehtäväsi on kertoa keihin artisteihin, mihin heidän lausuntoihinsa ja muihin maailman ilmiöihin viittaat kommenteissasi. Kuinkas siinä mistään keskustelet, jos kaikki osapuolet arvailevat ja / tai olettavat tietävänsä, mistä muut puhuvat ja kukaan ei tarkenna konkreettisiin esimerkkeihin?
 
Jos todella tarvitset esimerkin yhtyeestä jolla on poliittisia tekstejä, olet niin pihalla ettei sen kertomisesta varmaan enää ole hyötyä. Katsopas: Manic street preachers. Valkeniko paska? Ei valjennut.
 
Annoin yhden "konkreettisen esimerkin" sitäpaitsi jos tarkkoja ollaan.

Valkeniko paska? Ei valjennut.
 
edit 2.
No jaa, antaapa olla.

Ok, yleensähän tämä ei mene näin vaan ensimmäisiä reaktioita on huuto "porvarit hirteen". Ei kauhean rakentavaa.
Bushin haukkuminen on niin naurettavan helppoa. Ja miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun meidän oman pressan toimissa on paljon enemmän hämärää kuin Bushin.
 
No ei, mutta avainsana oli "yleensä". "Yleensä" ihmiset eivät ajattele kovin yleismaailmallisesti eivätkä syvällisesti. Ehkä tästä voidaan olla samaa mieltä? Ja Bushilla on myös eniten vaikutusvaltaa maailmassa, mikä tekee hänestä aika keskeisen puheenaiheen, oli helppoa tai ei. Mutta toisaalta olen kyllä siinä samoilla linjoilla, että oma pesä puhtaaksi ensin - vaikkapa Suomen kehitysapupolitiikka kuntoon ja sitten puhumaan muista maista. Ehkä. Jos ei Suomesta muuta keksi ja varmastihan keksii.
 
jos teksti on pelkkää höpöä, niin minkäänlaista lisäarvoa se ei musiikille tuo
 
Tämähän ei koske vain yhteiskunnallista sanomaa sisältävää musiikkia.
 
Miksi juuri koskaan ei törmää esim. älylliseen kapitalismin kritisointiin?
 
Juuri koskaan? Eli tulkitsenko oikein, jos ymmärrän, että joskus kuitenkin törmää? Siitähän tässä puhutaankin - jotkut tekijät ovat asiallisia. Ja ne jotkut ovat se juttu, jota voi sitten diggailla. Mahdollisesti jopa relevanttia poliittista musiikkia tekevät ihmiset. Eikä sen tarvii olla mitään julistamista. Poliittista voi olla, jos riimittelee vaikka, että: "antaisinko vähästäni, pitäisinkö itselläni, luopuisinko paljostani paljon pelastaakseni."
 
Minusta tuo ei olisi vielä kauheata pönkittämistä, kaupallista asenne-hypeä tai posketonta julistamista. Voisi olla vain henkilökohtaista pohdiskelua siitä, kuinka paljon tulonjakoa pitäisi harrastaa. Paikallisella ja globaalilla tasolla.
 
...
Tässä olisi ollut sinänsä poliittiseksi menevää keskustelua. Ei aleta siihen tai mennään kauas aiheesta. Enkä ala tässä purkaa kommunistien ja anarkistien katsomuksia, kun en niitä pidä oikein minään.
...
 
Niimpä, tehkää kuten minä sanon, elkää kuten minä teen. Mielestäni on todennäköisempää etteivät tiedä.
 
Onko mahdotonta ajatella sitä näin: "Minusta olisi parempi tehdä noin, hei ihan tosi. Mutta tehkää mitä tykkäätte, mulla menee ihan hyvin näinkin. Aattelin vaan, että sitten menis köyhemmilläkin lujempaa, jos tehtäis niinku mää just sanoin." Minusta se osoittaa vain valmiutta luopua omastaan, jos niin yhdessä sovitaan. Siis nyt RATMin tekemisistä esitetyistä premisseistä voisin mielestäni kehitellä tällaisenkin teorian.
 
Ja pidätpä sinä heitä todellisina pölvästeinä. Jos ei kommunisti tiedä, että kommunismissa omaisuus sosialisoidaan, niin sehän on vähän kuin olisi kristitty, muttei tietäisi, että Jeesuksen uskotaan olleen Jumalan poika. Minun on vaikea uskoa, että Zack de la Rocha kuuli sanan "kommunismi" ja ajatteli riimipäällään:
"siisti sana, eipä väliä mitä se tarkottaa
siitä käyn minä nyt vauhkomaan!"
 
Mutta tästäkään en jaksaisi keskustella, kun en RATMista kauheasti tiedä.
 
Enkä minä usko, että me tästä asiasta ollaan kauhean eri mieltä. Jos sinä olet sitä mieltä, että koska valtaosa poliittisesta musiikista on kornia paskaa, niin minä sanon että valtaosa kaikesta musiikista on kornia paskaa.
 
Ei ne helmet siellä täällä siitä himmene yhtään.

Jos todella tarvitset esimerkin yhtyeestä jolla on poliittisia tekstejä, olet niin pihalla ettei sen kertomisesta varmaan enää ole hyötyä. Katsopas: Manic street preachers. Valkeniko paska? Ei valjennut.
 
:D Kaikki nämä epätoivoiset seivit vain vahvistavat sitä viestiä, ettet todellakaan keksi/tiedä noita esimerkkejä kovinkaan montaa.:D (jos yhtäkään)
 
Toinen iso nimi on Manic Street Preachers. Ensin lauletaan fasistien ampumisesta ja sitten kaveerataan Castron kanssa??
 
Tämän kirjoittajalle; mielestäni siinä If You Tolerate This:sä ei nyt aivan varsinaisesti lauleta fasistien ampumisesta, vaan kyseessä taitaa ennemminkin olla kielikuva jonka mukaan fasismi ei ole hyvä/arvokas asia. Ja mikä tuo juttu tuosta Castrosta on?
 
Mielestäni tämä koko "mun mielestä ei saa laulaa politiikasta" on yhden yksilön mielipide, jossa sana politiikka voitaisiin korvata millä tahansa substantiivilla. Laulakoot vaan jos osaavat, ja tärkeintä on se että kaikenlainen hyssyttely ja asioiden maton alle lakaiseminen (musiikissakin) on sekä kamalinta että typerintä mitä voidaan tehdä.

Tämä toistamasi kysymys on niin idioottimainen etten viitsinyt vastata, kun jo aluksi sanoin: (HUOM!: esim. kappaleissaan, ei yksityishenkilöinä). Eli alun perin ilmaisin (näinkö epäselvästi?) vitutustani MUSIIKISSA, lyriikassa esitettäviin poliittisiin ajatuksiin ym. Perusteinani juurikin periaatteessa "vain" se, että (minä) koen lyriikan huonona foorumina tässä asiassa.
 
Ok. Perustit ketjun ilmaistaksesi, että sinua nyt vain sattuu vituttamaan tämä ja tämä. Erehdyin luulemaan keskustelunavaukseksi.
 
mielestäni siinä If You Tolerate This:sä ei nyt aivan varsinaisesti lauleta fasistien ampumisesta, vaan kyseessä taitaa ennemminkin olla kielikuva jonka mukaan fasismi ei ole hyvä/arvokas asia. Ja mikä tuo juttu tuosta Castrosta on?
 
"If You Tolerate This..." kertoo Espanjan sisällissodasta. Eli toisin sanoen fasistien ampumisesta. Juttu Castrosta on se, kun bändi teki keikan jokunen vuosi sitten Kuubassa, ja samalla saivat mahdollisuuden tavata Castron.

Niin hyvä kirjoittaja kuin Laitinen onkin, niin hänellä on liian selvä poliittinen "missio" jota hän vuodesta toiseen toteuttaa. Laitisella on hyvät ja Laitisella on pahat ja Laitisen hyvät ovat hyviä tekivät ne mitä tahansa ja Laitisen pahat ovat pahoja tekivät ne mitä tahansa. Harmittaa, että hän tuhlaa sillä tavoin kirjallisia lahjojaan.
 
Ne on hüümoriä, se on oikeasti kaveri kaikkien haukkumiensa kanssa.
Paitsi Jaakko Laakson, jolle hän omisti kokonaisen kolumnin. Aiheena oli se, että Jaakko kehuskelee panoreissuillaan ja valehtelee niistä aina. Arvattavaksi jää, ketä Jaakko on kehunut panneensa.

Ne on hüümoriä,
 
Laitisen missio keskittyy kolmeen kirjaimeen ja ne kaikki ovat konsonantteja. Jos se on hüümoriä, niin aika yksitoikkoista sellaista.

Woc:
Ja miksi lähteä merta edemmäs kalaan, kun meidän oman pressan toimissa on hämärää kuin Bushin.
 
Yksi (1) esimerkki, pliis ja siihen lähde. Luulisi olevan helppoa, jos sitä hämärää on paljon enemmän.