Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Milkop: Nämähän ne tosiaan on parhaat. Vieläkin muistan kuinka nuorena putosi leuka lattiaan ekoja kertoja kuunnellessa. Ja kyllä SYL:ltä New Black on myös ihan kelpo levy. City ja Alien toki kovimmat.
 
Joo itse joskus 00-luvun alussa löysin jotain Terrian biisejä Myspacesta. Nehän kolahti ja sitten alkoi kiivas tutustuminen Townsendin tuotantoon. Ne varhaiset soololevyt ovat lähinnä, mikä jaksaa kiinnostaa enää.

TheMurno: En varmaankaan ole aikaisemmin kuunnellut Physicistiä kokonaan tai ainakaan yhdellä kertaa putkeen johtuen levyn soundimaailmasta. Nyt pari kertaa pyöräyttänyt läpi ja siinähän on älyttömän kovia biisejä. Menee melkein Strapping Young Ladista, mutta ihmekös tuo, kun samat heput on soittamassa. Kingdom ei oikein maistu, siinä uusioversio vie voiton mielestäni.
 
Itse olin Physicistin ilmestyessä niin pettynyt levyyn, että palautin sen kauppaan seuraavana päivänä ja otin jotain muuta vaihdossa :D On se toki nykyään taas hyllyssä ja ihan kelpo levy.
 
Infinity ja Terria ovat itselle ne Devinin kruunujalokivet, toki myös SYL Citystä eteenpäin. Eka oli sen verran raakile, että sieltä putoavat kunnolla vain kaksi ekaa biisiä. SYL biisinä kolahti ihan älyttömästi ilmestyessään kun näin videon Headbanger's Ballissa, Devy oli tosin tuttu jo Vain S&R-levyltä ja Kulttiksen keikalta (vieläkin paras keikka jonka olen nähnyt).

Itse aikanaan ostin muutaman Terriankin jälkeen ilmestyneen soololevyn ja SYLit toki kaikki. En tiedä muuttuiko jotain omassa päässä vai Devinin musiikissa, mutta jotenkin kyllästyin. Oliko sitten, että se ekojen levyn arvaamattomampi kokeilu ja nuoren miehen angsti vähän kypsyi aikuisempaan muottiin? Tosin Addictedilta muistan löytyneen erittäin hyviä biisejä, mutta en nyt silti hypännyt enää takaisin kelkkaan.

Devinhän kamppaili mielenterveysongelmien ja päihteiden kanssa pitkään. Olikos se, että Alienin/Synchrestan jälkeen lopetti kaikki päihteet. Ei tätä voi olla kuulematta hänen musiikistaan minun mielestä. Toki ilahduttavaa, että miehellä menee hyvin nykyään, mutta kyllä se kliseisesti paras taide taitaa syntyy tuskasta ja kamppailusta, ei kukkakedoista ja auringonpaisteesta.

Ali: Devinhän kamppaili mielenterveysongelmien ja päihteiden kanssa pitkään. Olikos se, että Alienin/Synchrestan jälkeen lopetti kaikki päihteet. Ei tätä voi olla kuulematta hänen musiikistaan minun mielestä. Toki ilahduttavaa, että miehellä menee hyvin nykyään, mutta kyllä se kliseisesti paras taide taitaa syntyy tuskasta ja kamppailusta, ei kukkakedoista ja auringonpaisteesta.
 
Tätä olen joskus ennenkin ihmetellyt täällä kun joidenkin mielestä nuo pöllähdysaineet olisi se ainoa "oikea" tie tehdä sitä parempaa (tässä tapauksessa Devinin) musiikkia kuin mihin selvin päin pystyisi... Eikö sitä "tuskaa ja kamppailua" voisi kokea yleiselläkin tasolla ihan selvinkin päin? Ja kuka määrittelee miten paljon sitä "tuskaa ja kamppailua" pitäisi Devinin kokea voidakseen tehdä jonkun mielestä sitä "parasta taidetta"?

Ali: Devinhän kamppaili mielenterveysongelmien ja päihteiden kanssa pitkään. Olikos se, että Alienin/Synchrestan jälkeen lopetti kaikki päihteet. Ei tätä voi olla kuulematta hänen musiikistaan minun mielestä. Toki ilahduttavaa, että miehellä menee hyvin nykyään, mutta kyllä se kliseisesti paras taide taitaa syntyy tuskasta ja kamppailusta, ei kukkakedoista ja auringonpaisteesta.
 
Jotenkin muistelisin, että Ziltoid levy olisi ollut ensimmäinen mikä tehty ilman mitään aineita?
Miehen äänihän parani aivan törkeästi tuon jälkeen kun lopetti kaikki aineet. Kun katsoo vanhoja livejä, niin monesti mies kuulostaa aivan hirveältä.
Hienoa, että hänellä menee hyvin elämässä eikä ole mitään kamppailuja. Hienoa musiikkia hän edelleen osaa tehdä. Kokonaiset levyt vaan ruvennut tökkimään, että paljon kaikkea turhaa pääsee mukaan. Eipä siinä. Toiv on onnellinen ja tekee sitä mitä itse haluaa. Uudet levyt pitää aina kylä kuunnella kun kyllä sinne aina mahtuu muutama todella upea teos(Empathilla oli Why, Lightworkilla Equinox)

Regalis Apertura: Ja kuka määrittelee miten paljon sitä "tuskaa ja kamppailua" pitäisi Devinin kokea voidakseen tehdä jonkun mielestä sitä "parasta taidetta"?
 
No mulla nyt ei ole ollut mitään käsitystä siitä kuinka paljon tämä ukkeli veteli vekkuliaineita vanhempien levyjen aikoihin. Ihan vaan kolahdus-asteen perusteella arvotan.

Regalis Apertura: Tätä olen joskus ennenkin ihmetellyt täällä kun joidenkin mielestä nuo pöllähdysaineet olisi se ainoa "oikea" tie tehdä sitä parempaa...
 
Näin en missään vaiheessa sanonut, enemmänkin arvelen, että ne mielenterveysongelmat johtivat huumeiden (ja oliko myös lääkkeiden?) väärinkäyttöön. Eli tuska tuli ennen päihteitä. Ja sitten se posiitiivisista fiiliksistä ammennettu musikaalisten ideoiden sammio oli sitten aika nopeasti koluttu tyhjäksi, ihan kourallinen hyviä albumeja tuli vain ulos, ainakin minun mielestäni. Ja onhan nuo vaikkapa Cityyn kanavoidut negatiiviset tuntemukset ilmaistu aivan eri sfääristä olevalla antaumuksella kuini nämä uusimmat tuhnut läpsyttelyt.
 
ramionparas: Miehen äänihän parani aivan törkeästi tuon jälkeen kun lopetti kaikki aineet. Kun katsoo vanhoja livejä, niin monesti mies kuulostaa aivan hirveältä.
 
Tämä on hyvä pointti ja hieno asia, aivan mahtavasti lähti tuo laulu sitten, kun päihteet jätti pois.

Ommuute aika ärsyttävät paskasoundit tossa Physicistillä kun tässä tarkemmin kuuntelee. Jokuset hyvät biisit tosin.

Biomechin ostin ilmestyessään ihan sokkona CD:llä ja rakastuin välittömästi, Infinity oli ihan ok ja Terriasta tykkäsin tosi kovasti mutta Physicist oli sen verran puuduttava että en enää jaksanut. Toki kaikista levyistä joilla Devin laulaa suosikkini on silti Sex & Religion.

Mun mielestä tuntuu siltä, että Devin tarviis musikaalisia haastajia ympärilleen. Kaveri on vetänyt yli 10v omaa jankkaavaa tarinaansa, ja ei mun mielestä pääse siihen mihin oikeesti kykenee.
 
Ymmärrän kyllä, että kaveri haluaa olla henk. koht. rauhallisessa ja tasapainoisessa ympäristössä, mutta en usko että hän oikeasti haastaa itseään ja omaa musikaalista lihastaan enää melkein yhtään...
 
Parhaat musansa on tehnyt päihteiden alla, mutta kun kelaa kuin introspektiivinen kaveri on ja uskoakseni on myös myöntänyt kuinka hänen ulosantonsa on paskaa verrattuna vanhaan, en oikeen ymmärrä miks hän jatkaa tätä samaa linjaa.
 
Voisin kuvitella, että Devin kelaa nykyään niin paljon bisnestä ja rahaa, että hän ei vain pysty olemaan se luova hullu voima jota hän oli joskus. Ois hienoo, et kaveri vois oikeesti keskittyy siihen mitä hän joskus teki.
 
Ja sanotaan nyt vielä se, että mihin hän keskittyy nykyään ei oo mun korvien arvosta. Ihan kiva et voi tehdä jotain Disney prinsessa musikaaleja ja terapiamusaa, ambienttia jota ei kukaan kuuntele ja ylipäätään musaa joka ei oo tarkotettu kenellekkään muulle kun Devinille itelleen...
 
Todella turhauttavaa

Oli tässä uusimmassa levyssä uskallettu vähän revitelläkin. Sovitukset eivät olleet jatkuvasti sellaista peruskauraa. Puolivälissä oli monta biisiä putkeen sitä turvallisen tuttua Deviniä joka tulee jo hieman korvista ulos.
 
Viimeinen kappale yllätti :)

Vähän semmoista Sky Blue, Epicloud ja Transcendence levyjen tyylistä kamaa oli. Jos noi levy tei toimi yhtään, niin veikkaan, että ei tämä uusikaan toimi. Ei tämä nyt mitään huonoa musiikkia ole. Jotenkin tuli vain fiilis "Tämä on kuultu ennenkin ja parempana". Kuunnellaan viellä vähän lisää, että jospa nousisi biisejä paremmin esiin.
 
Viimeinen biisi toi kyllä hymyn naamalle. Ei tosikoille :)

Oikeastaan levyn ensimmäinen ja viimeinen biisi vetävät hieman huumorintajuisemmalla ja vapaammalla rallilla, nämä yhdistettynä levyn nimeen antavat kokonaisuudesta kenties hieman vääränlaisen kokonaiskuvan. Sitä samaa perus-Deviniähän se pääasiassa on, tämä sekä vihaajille että faneille tiedoksi.
 
Tässähän on montakin hyvää biisiä, joissa Devin osuu laulunkirjoittajan ominaisuudessa melodian ja kertosäkeen ytimeen, vaan jotenkin tuo loppumaton tuotannollinen turbotuuttaus ja äänimatto käy jo niin tylsäksi ja tukahduttavaksi, vaikka sieltä välistä hengittävämpi auringonvalo pilkisteleekin. Falling Apart, Ubelia, Goodbye. Onhan nää aika hyviä lauluja ja Devin toki aina teknisesti ja tunteenpaloltaan aivan mahtava vokalisti.

Yhdellä kuuntelulla tuntuu olevan aika semmoinen perinteinen nyky-Devinin levy, josta löytyy pari kolme biisiä, jotka jää kuunteluun soittolistalle ja muut menee "eipä mitenkään ihmeellinen" -osastoon. Tuskin tulee kokonaisuutena ihan hirveästi kuunneltua. Mutta on se pari kolme biisiäkin per levy ihan hyvä suoritus ukolta, joka on tuutannut vuosikymmeniä miljoona levyä ulos.

Taidan pistää mielummin Ocean Machinen soimaan ja itkeä menneiden perään.

ramionparas: Vähän semmoista Sky Blue, Epicloud ja Transcendence levyjen tyylistä kamaa oli. Jos noi levy tei toimi yhtään, niin veikkaan, että ei tämä uusikaan toimi. Ei tämä nyt mitään huonoa musiikkia ole. Jotenkin tuli vain fiilis "Tämä on kuultu ennenkin ja parempana". Kuunnellaan viellä vähän lisää, että jospa nousisi biisejä paremmin esiin.
 
Viimeinen biisi toi kyllä hymyn naamalle. Ei tosikoille :)
 
carnation: Oikeastaan levyn ensimmäinen ja viimeinen biisi vetävät hieman huumorintajuisemmalla ja vapaammalla rallilla, nämä yhdistettynä levyn nimeen antavat kokonaisuudesta kenties hieman vääränlaisen kokonaiskuvan. Sitä samaa perus-Deviniähän se pääasiassa on, tämä sekä vihaajille että faneille tiedoksi.
 
Melko lailla omat fiilikset tiivistettynä näihin kahteen kommenttiin. Hyvä levy, mutta parin kuuntelun perusteella mieleenjäävin kärki on juurikin alun ja lopun kepeämielisimmissä paloissa, puolivälin tunnelmointiosuus on tehty aiemmin paremmin. Katsotaan, mihin asettuu lisäkuunteluiden myötä, uskoisin että sinne jonnekin Sky Bluen seutuville alempaan keskitasoon.
 
Suosittelen muuten kuuntelemaan myös suoratoistopalveluista löytyvän levyn kommenttiraidan, avaa hyvin haastavan elämäntilanteen vaikutusta levynteon aikana. Paljastipa myös, ettei vedä alkoholin suhteen enää täydellistä nollalinjaa.

Onhan tää Goobye https://www.youtube.com/watch?v=71zl0hIOPAw
 
aika hyvä kappale, tulee mieleen Accelerated Evolutionin poppibiisit kuten Traveller ja Slow Me Down.
 
Levyn suurin helmi on toki Ubelia, Devinin viimeisin mestariteos. Viimeisen päälle "soaring chorus"
 
https://www.youtube.com/watch?v=LnGbH9HIK6k

Devin esittelee kotistudiotaan:
 
https://www.youtube.com/watch?v=DOY5D9xExA4
 
Jotain tällaista olen toivonut jo vuosia, mukavaa nähdä ammattilaisen käyvän läpi kamojaan. Yllättävän yksinkertainen kokoonpano, kun sitä usein näkee kaikella mahdollisella romulla ahdettuja studioita.
 
Seuraavaksi kiinnostaisi nähdä millaisia plugareita kaveri käyttää.