Klassinen ›

Selitys on siinä, että jotkut yli inhimilliset ja käsittämättömän suuret säveltäjänerot ja luovat henget, kuten maestro kirjassa selitetään, ovat kyenneet reprodusoimaan musiikissaan itse kokemansa korkeimmanasteiset psykofyysiset tilat, joita normaali älyllä varustetut eivät ole kokeneet ja sitten nämä nerot ovat valaneet nämä tilat objektivoidun tunteen muodossa teoksiinsa, jotka sitten heijastuvat kuulijoiden puhtaan mielteen alueelle, josta tämä oma minuus eli tahto on pois tungettu, jolloin kykenemme kokemaan sen saman minkä nero on kokenut suuressa luomisinnossa sublimoidessaan koko maailman universaaliude4ssaan. Tähän lähes yliluonnolliseen korkeimman taidemusiikin vastaanottoprosessiin ei pelkällä uskolla johonkin satuolentoon ylletä ja joka on siis pelkkä tahdon asia, kun nerot ovat koko ihmiskunnan palvelukseen antautuneita puhtaita älyjä, jotka pystyvät käsittämään maailman olemuksen eli korkeimpia totuuksia ja ilmaisemaan ne aidoissa hengentuotteissaan auringon kaltaisella älyn ylimäärällään, kuten Schopenhauer kirjoittaa ja kokemuksen syvällä rintaäänellä voin sen itse jo 16 v älykkönä kokeneena todeksi ilmoittaa.

Se johtuu mm. siitä, että ihmiskunnan suurimmat tosi nerot, nuo hengen valitut, operoivat teoreettisten saavutusten alalla jalojen taiteiden parissa, joiden areenana on Schopenhauerin mukaan puhtaan mielteen alue, josta tämän sanallisen neron mukaan oma tahto on pois pelistä ollessamme kauttaaltaan puhtaasti tiedoitsevia .
 
Suuri Herbert von Karajan sanoo Maestro kirjassa jotakin mystistä tapahtuvan hänelle joskus orkesteria johtaessaan: "Se ei ole enempää eikä vähempää kuin minuuden menettäminen", mutta jota sen sijaan esim. uskominen puolestaan edellyttää ollessaan vain tahdon asia, ei puhtaan ja objektiivisen älyn asia, joka taiteen luomisessa on keskiössä taitamisen ohella, älyn ollessa tuolloin itse yhteen tajuntaan keskitetty maailma mielteenä ja sen puhtaus, ts. objektiivisuus mitä suurin, kun siitä luomisprosessissa tulee maailman kirkas kuvastin. Tällaisina hetkinä luodaan suurten taideteosten sielu.
 
Tämän olen kokenut totta totisesti suurimpina elämyksinä ikinä mm. Mozartista ja Beethovenista jo noin 16 v. ikäisenä, jolloin tajusin näiden musiikin syvimmän pohjaan asti menevän olemuksen ja merkityksen Schopenhauerin perusteorian mukaan tahdon tyydytyksen ja tuskan kuvina, tahdon liikutusta itseään kiihdyttämättä, vaan ainoastaan sitä mikä on älyn mukaista, ilmaisten maailman olemuksen, mutta Schopenhaueria siteeraten myös korkeimpina totuuksina.
 
Miten sellainen ihminen, jota palvotaan, ja ja johon uskotaan, mutta jota ei ehkä ole milloinkaan ollut edes olemassakaan, saati itse luonut jotakin artefakteja, jotka todistaisivat hänen suuruudestaan, voisi milloinkaan olla edes lähellekään samaa suuruusluokkaa, kuin tosin vain suhteellisen harvojen intellektuellien ymmärtämä, mutta kuitenkin ihmiskunnan suurimmaksi neroksi perustellusti tituleerattu luova henki, joka saa teoksillaan aikaan uskomattoman syviä ja suuria elämyksiä, jota ihmisen ymmärryksen piiriin kuuluva pelkkä mielikuva jostain muka tekaistusta jumalallista alkuperää olevasta hahmosta ei kuunaan pystyisi, ollessaan pelkkä abstraktio ja enintään mielle ihmisen älyssä ja uskon asia?
 
Pointtina on juuri se, ettei kenenkään henkilön persoonan palvominen ole mikään tie autuuteen, vaan oleellisinta ja merkityksellisintä on nimenomaan persoonasta erottautuneen puhtaan älyn luomiin aitoihin hengentuotteisiin eli teoksiin uppoutuminen, tai syvällisen saksalaisen sanontatavan mukaan vajoaminen, joka vasta tarjoaa niistä, hengentuotteista, "nauttiville" Schopenhauerin mukaan maailman olemuksen, ilmaisten korkeimpia totuuksia, kun henkilön palvonnassa olio jää ulkokuoreen ja eksistoi vain tahdon asiana, tiedostettaessa tällöin tahdon harrastuksen mukaan vain olioiden välisiä suhteita, osaksi toisiinsa, osaksi tiedostavan tahtoon, mutta ei kyetä käsittämään niiden puhtaasti objektiivista olemusta, jonka neron puhtaasti objektiiviseksi tullut äly kykenee omaksumaan sinänsä objektiivisessa havainnossa .
 
Myös se tekee taiteista ylivertaisia, että siinä missä uskominen tähtää persoonan eli minuuden pelastuksen etsimiseen, fokuksen ollessa täysin itsessä, niin taiteissa keskitytään yksilön ulkopuoliseen teoreettiseen ja objektiiviseen minuuden, ts. oman minän sijasta, joka siis on pois pelistä, jolloin vasta voidaan kokea, toisin kuin uskonnoissa, jotain elämää ja itseä suurempaa.
 
Karajan puhui kapellimestarin näkökulmasta käsin, sillä onhan musiikillinen elämys kokonaisvaltaisempi kokemus, kuin ainoastaan se mitä hän sanoi sen olevan, mutta se mitä hän sanoi on osa sitä, mutta ei suinkaan kaikki siitä millä tavoin elämys ilmenee ja tuntuu kuulijassa suurimmillaan, vaikka pienimuotoisemmat elämykset eivät saavuta sitäkään ja joihin minunkin on ollut tyytyminen yli 40 v.
 
Taiteen ja musiikin aidot hengen tuotteet kykenevät myös välittämään jonkun suuren taiteilijan ja ihmisen kokemat ja objektivoituna tunteena tai tilana teoksiinsa valamat syvimmät tunnot vuosisatojen taakse niin ajattoman tuoreina, elävinä ja koskettavina, kuin tämä ihminen oli ne kokenut sisimmässään luovassa aktissa suuren inspiraation hetkellä teoksiaan luodessaan, ja joista itsekin pääsin varsinkin joskus nuoruudessa osalliseksi niiden iättömään sanomaan syvästi eläytyen.
Tämä idea tai aatos oli eräässä säveltäjä elämäkerrassa, mutta omin sanoin ilmaisten.
 
Suurimmissa musiikki elämyksissä kuulija kokee tahdon tajunnasta tungetuksi tulemisen ohella ja tähän liittyen myös luovan neron sisimmässä roihunneen luomisen tulen korventavan sisintään neron teoksiinsa valamana objektivoituna ja sitten kuulijan puhtaan mielteen alueelle heijastuneena poltteista hengen paloa ilmentävänä mitä kokonaisvaltaisimpana ja korkeimmanasteisen tunne-ja sieluntilana ja transsina, johon mikään tahdon tarkoitusperien palvelemiseen tähtäävä II lajin metafyysinen järjestelmä keksittyine luonnon olemukseen ja objektiiviseen todellisuuteen kuulumattomine oppeineen ja subjektiivisin, mielivaltaisia egoistisia tarpeita tyydyttämään pyrkivin luonnonvastaisin mielihaluin, kykene tavoittamaan jo keskinkertaisten kynäniekkojen kirjoitusten heikon laatutason vuoksi ja maailman syvin olemus jää saavuttamatta, joka kuuluu korkeimpien hengentuotteiden olemukseen, jonka Schopenhauerin mukaan kuin auringon kaltainen neron äly kykenee ilmaisemaan.
 
Vain taide ja tiede voivat kohottaa ihmisen jumaluuteen sanoi suuri Beethovan.
 
Leo Tolstoin mielestä musiikki on jotakin kauhistavaa ja järkyttävää. Käsittämättömiä tunteita syntyy musiikin vaikutuksen alaisessa ihmisessä, joka luulee voivansa käsittää käsittämättömän ja suorittaa sen mikä on mahdotonta. Musiikki ei vaikuta kohottavasti sieluun, vaan järkyttävästi. Kuten magneettiseen uneen vaipunut selittää asioita joista hänellä hereillä ollessaan ole aavistustakaan, samoin vaikuttaa musiikki kuulijaansa. Musiikki siis yltää korkeammalle kuin mikään teologia, sillä Beethovenkin jo sanoi: musiikki on ylevämpää kuin kaikki viisaus ja filosofia.
 
Vain taide ja tiede antavat meille aavistuksen korkeammasta elämästä ja kohottavat jumaluuteen. Merkitsevää on enemmän abstraktisen taiteenmuodon, kuten musiikin kyky yleisellä tasolla irrottaa kuulijansa omasta tiedoitsevasta minästään korkeamman ja objektiivisesti totuudellisemman tietokyvyn omaksumistason asteelle, joka johtuu sen alitajuisista vaikutusmekanismeista, joka ei tyrkytä jotakin tietoisuutta, henkilön omaa tahtoa, omia haluja, ruokkivaa, subjektiivista onnellisuuspilleriä tai täkyä subjektiivisia toiveita ja kuvitelmia vastaamaan, vaan sen juuret ja lähteet ovat syvemmällä ihmisaivoissa, niiden henkisessä kapasiteetissa, ja informaatiotulvan loppumattomassa lähteessä, joka ylittää oman suoritus-ja käsityskykymme.

Prophet: Herbert von Karajan löytyy Wienistä, Madame Tussaudsin vahakabinetista. Herbert-von-Karajan-Strassen vierestä löytyy upea musiikki-instrumenttimuseo Berliinissä. Ja tietysti myös konserttitalo.
 
Kuuntelin nuorena Karajanin levytyksiä mm. Mozartin, Beethovenin ja Haydnin sinfonioista ja tämän oratorion Luominen maestron johdolla, joka vaikutti syvästi ja hurmiollisesti tunteisiin tuottamalla sielun kuorman kirvoittavan ja puhdistavan katharsiksen ja Yo tutkintoa varten suoritetusta englannin kielen oppikirjojen ylipänttäämisestä johtunut masennus tai ahdistus muuttui Haydnin nerokkaan luomistyön ja "neron hengen voimien valtavan keskityksen" (Schopenhauer) ansiosta hyväksi, positiiviseksi sekä levolliseksi olotilaksi tuntikausien lukuprosessin aiheuttaman ahdistuksen jälkeen.
 
Kuuntelun jälkeen ihmettelin sitä, miten suuren muutoksen suuri taidemusiikki voi saada aikaan kuulijan mielentilassa eheyttävään suuntaan sävelteoksen maailmaan syvästi eläytyvällä ja keskittyneellä kuuntelulla, jos ensin on ulkoa-oppimiseen tähtäävän tautologisen ja samojen oppikirjan kappaleiden yhä uudelleen ja uudelleen lukemisen ja opettelun aiheuttamana voinut psyykkisesti pahoin, vaikka yläasteella olin opetellut kaikkien reaaliaineiden koealueet ulkoa eikä vastaavaa vastenmielisyyttä ollut aiemmin ilmennyt tentteihin valmistautumisen yhteydessä.
 
Mutta tuolloin 17 vuotiaana pingotin hieman liikaa ja miltei kaikki kesäpäivät menivät pänttäämisessä iltaan asti parvekkeella lukien ja vasta myöhäisellä tuli sellainen olo, joka sai minut etsimään lohduttavaa, mielialaa parantavaa hengen ravintoa Haydnista ja totta totisesti Haydn ja tämän Luominen tarjosi erään unohtumattomimmista musiikillisista elämyksistäni milloinkaan ja pänttäämisen aiheuttama ahdistuksen tunne oli tipotiessään ja sydämen täytti rauha ja olemuksem syvä emotionaalisen tyydytyksen tunne.
 
Resitatiivien jälkeen seuranneissa suurissa ja vaikuttavissa kuorokohtauksissa ihmisäänten ja orkesterin toisiinsa polyfonisesti kontrapunktin keinoin kietoutuneiden sävelten huumaavan pauhun johdattamana riensin mielikuvissani väkijoukon kantaman ja ristiltä alas otetun kristuksen mukana valoa hehkuvan taivaallisen enkelijoukon saattamana taivaan porteista jumalan luo ja olin hurmiossa.
 
Nämä assosiaatiot ovat jumalineen tietenkin täyttä höpönhöpöä, sillä kaikki oli mielikuvitusta ja mikään uskis en ole milloinkaan ollut. Vain musiikin syvä objektiivinen totuudellisuus oli todella koettua. Myös aariat ja ensemblet olivat vaikuttavia. Duetto kuoroineen: https://youtu.be/MkHiec5nmjE?t=207
 
Musiikki on ihmeitä tekevä voima. Minulla pitäisi olla jossain myös Karajanin elämäkerta, mutta en ole lukenut sitä, koska en kirjaa silmäilemällä huomannut siinä mitään kiinnostavia musiikkiin liittyneitä ajatuksia, vaikka äiti osti sen minulle aikoinaan tuntien kiinnostukseni musiikkiin. Maestro kirjassa Karajan sentään puhuu vähän musiikistakin.
 
Eikös Karajan harrastanut lentämistäkin vai muistanko väärin? Hänestä on olemassa valokuva koneen ohjaimissa.
 
Madame Tussaudin vahakabinetti sijaitsee Lontoossa. Olen käynyt siellä vanhempien kanssa. Wienissä olen vieraillut mm. Haydn, Schubert, Beethoven ja Mozart museossa 16 vuotiaana.
 
Eikös Karajan ollut varsin autoritaarinen vanhan koulukunnan kapellimestari? Muistelisin Karajanin jonkinlaiseen lähes diktatuurimaisia piirteitä sisältäneeseen johtajuuteen liittyneitä jupakoita Berliinin filharmonisen orkesterin kanssa, kun hän halusi klarinetisti Sabine Mayerin orkesteriin, vaikka orkesterin soittajat vastustivat sitä? Saatan olla tässä väärässä ja muisti pettää, mutta jotakin tällaista muistelen. Kyllä näin oli. Hieno soittaja muuten tämä Mayer.

Alemman lajin metafyysiset järjestelmät ovat keinotekoisia ideologisia rakennelmia jotka perustuvat naiiveihin ja sepitettyihin, siis keksittyihin taruihin ja tarinoihin, jotka eivät vetoa älylliseen ajatteluun, vaan uskoon ja edellyttävät vapaaehtoista hyväksymistä, että näin asia on.
 
Eivätkä tällaiset uskovat ihmiset, kuten Schopenhauer sanoo, ole vastaanottavaisia perusteluille, vaan auktoriteeteille uskonnon perustan ollessa vain pelkkä ilmoitus, josta todistavat muka jotkin ihmeet ja merkit, kun filosofiassa todisteet ovat niissä itsessään, eikä niiden ulkopuolella.
 
Alemman lajin järjestelmiin liittyvät täysipitoisena aineksena Schopenhauerin mukaan suoranaiset järjettömyydet, jotka uskontojen palvojat ottavat täytenä totena ja uskovat todeksi kiistäen niiden vertauskuvallisen luonteen. Säveltaide on ylevämpää kuin mikään viisaus, filosofia saati metafysiikka.
 
Jo Beethoven, tuo länsimaisen kulttuurin eräs suurimmista voimatekijöistä, totesi Goethelle, että "musiikki on ainut aineeton tie korkeampaan tietoon".
 
Beethoven sanoi myös, että "vain tiede ja taide voivat kohottaa ihmisen jumaluuteen", joka ei ensin mainitun osalta pidä aivan paikkaansa, ellei joku Einstein ole sitten suhteellisuusteorioineen kyennyt tähänkin, jota vähän epäilen sen maalin saavuttamisesta.
 
Objektiivisesti tarkasteltuna jumaluuskaan ei ole toteen näytettävissä oleva eksakti ominaisuus, vaan kyseessä on lopulta vain sanoiksi puettu allegorinen ilmaus jollekin subjektiiviselle tunteelle jostakin selittämättömästä äärettömästä olemuksesta, vaikka tiedoitsevasta tulisikin taidetta nauttivana ideoiden käsittämistä edellyttäen puhdas subjekti taiteen syvimmän olemuksen käsittäen, mutta jumaluus sanan käyttö on yritys kääntää vain musiikilla sanottava asia kielellis käsitteelliseen muotoon, mutta on abstraktiona pelkkä kuori vailla sisältöä.