Rock, pop, alternative ›

Olipas kyllä erinomaista jollotusta.

Mut siis kun tää biisihän on kuultu jo 100 kertaa?
 
Kai tää sit on "hyvä", koska on täysi pastissi vanhasta tuotannosta.
 
Mitään ei ole siis sitä vastaan, että tekevät kaunista synkistelyä, se on ehdottoman hyvä asia. Mutta kun biisistä kuulee jo ensitahdeista, mitkä soinnut sieltä on tulossa ja mihin laulumelodia menee (ja arvaa jo melkein puolet sanoistakin), niin vähän on ehkä "meh"-fiilis. Tätä nyt oli jotain 15 vuotta aikaa kypsytellä. Kuka tahansa fani olisi tehnyt tuon kotonaan viikossa.

Tuli tosiaan pari kertaa tätä biisiä kuunnellessa sellainen olo, että oon kuullut tämän biisin ennenkin. Mutta toisaalta joskus on ihan kiva saada tuttua ja turvallista kamaa. Monissa bändeissä liian iso muutos ärsyttää (tosin cure on muuttanut itseään monta kertaa ja välillä aika rajustikin). Tässä oli ehkä vähän kuitenkin soundimaalimassa löydetty uusia sävyjä säröbassolla jne. Ihan kiva siis, varmaan kuuntelen levyn useammankin kerran sitten, kun tulee.

Soundit vetosivat minuunkin, vaikka itse biisi oli sitä samaa pompöösiä itsensä halailua.

Oliko tässä lauluakin? Mielenkiinto lopahti ennen sitä.

lurkki: Oliko tässä lauluakin? Mielenkiinto lopahti ennen sitä.
 
Lähtee jossain kolmen minsan jälkeen.

kyseinen: Mut siis kun tää biisihän on kuultu jo 100 kertaa?
 
Kai tää sit on "hyvä", koska on täysi pastissi vanhasta tuotannosta.
 
Mitään ei ole siis sitä vastaan, että tekevät kaunista synkistelyä, se on ehdottoman hyvä asia. Mutta kun biisistä kuulee jo ensitahdeista, mitkä soinnut sieltä on tulossa ja mihin laulumelodia menee (ja arvaa jo melkein puolet sanoistakin), niin vähän on ehkä "meh"-fiilis. Tätä nyt oli jotain 15 vuotta aikaa kypsytellä. Kuka tahansa fani olisi tehnyt tuon kotonaan viikossa.
 
Tätä tuttuuden ilmiötä kutsutaan usein käsialaksi. Sen puitteissa voi sitten tehdä joko hyvää, huonoa tai siltä väliltä olevaa taidetta. Edeltävistä viesteistä päätellen nyt on tehty hyvin, itse en tätä ole vielä kuunnellut. Mutta just äsken kuuntelin Thåströmin tulevan levyn ekan singlen ja siinä ei ole yhtään ainoaa iskua, joka ei olisi tehty hänen levyillään jo aiemmin, mutta silti biisi on saatanan hyvä ja täysin ennenkuulumaton. Jos tässä on kyse samasta jutusta, niin silloin ovat Curella asiat tosi hyvin.

sormunen: Tätä tuttuuden ilmiötä kutsutaan usein käsialaksi. Sen puitteissa voi sitten tehdä joko hyvää, huonoa tai siltä väliltä olevaa taidetta. Edeltävistä viesteistä päätellen nyt on tehty hyvin, itse en tätä ole vielä kuunnellut. Mutta just äsken kuuntelin Thåströmin tulevan levyn ekan singlen ja siinä ei ole yhtään ainoaa iskua, joka ei olisi tehty hänen levyillään jo aiemmin, mutta silti biisi on saatanan hyvä ja täysin ennenkuulumaton. Jos tässä on kyse samasta jutusta, niin silloin ovat Curella asiat tosi hyvin.
 
Ite en tältä bändiltä odota mitään muuta kun sen saman vanhan biisin jatkamista aina uudestaan. Onko se sitten hyvä vai huono juttu? Vaikea sanoa. Mutta joo faneilla on aika usein harhakäsitys, että kun joltain bändiltä tulee uutta musaa niin sitä on hinkattu ja viimeistelty yötä päivää vuosikausia, aina edellisestä lähtien. Ja eihän se niin mene. Uutta musaa tulee kun miljoonat loppuu tai niiden polttamisesta tulee liian tylsää. Mitään suurtaa musiikin ja taiteen ylösnousemusta se ei vaadi.

McLeach: faneilla on aika usein harhakäsitys, että kun joltain bändiltä tulee uutta musaa niin sitä on hinkattu ja viimeistelty yötä päivää vuosikausia, aina edellisestä lähtien. Ja eihän se niin mene. Uutta musaa tulee kun miljoonat loppuu tai niiden polttamisesta tulee liian tylsää. Mitään suurtaa musiikin ja taiteen ylösnousemusta se ei vaadi.
 
Etkö ole kuullut sellaista juttua, että pitkään aikaan juuri kukaan ei enää ole merkittävästi vaurastunut uutta musiikkia julkaisemalla? Ne, jotka musiikilla rahaa tekee, tekee sen pääasiassa kiertueilla.
Samaa mieltä olen toki siitä, että ei uuden musiikin julkaiseminen vaadi taiteen ylösnousemusta. Pitkästyminen niiden vanhojen hittien ja keikkojen vakiokappaleiden soittamiseen vuodesta toiseen on The Curenkin kohdalla voinut olla yksi tärkeä motivaation lähde uusien vanhoilta kuulostavien kappaleiden julkaisemiselle.

Ihan Curelta kuulostaa uusikin single-lohkaisu. Varmaan aivan kelpo levy tulossa.

Sitten toisaalta taas on joitain bändejä, jotka sekoilevat mitä sattuu ja joiden suorastaan toivoisi olevan pastissi entisestä itsestään, ainakin yhden levyn verran. U2 tulee ensimmäisenä mieleen. The Cure on siitä jännä bändi etten ole koskaan omistanut yhtyeen ainuttakaan levyä, mutta ne hitit soivat usein päässä. Ne ovat tarttuvia.

No laitoin soimaan, kun on linjoilla. Täytyy tänään varmaan muutaman kerran pyöräyttää ja ehkä hakea fyysinen kappalekin, jos on hyvä. Levyn kokonaispituus on 49 minuuttia, olisivatkohan saaneet ängettyä tämän yhdelle vinyylikiekolle jopa?

lapio: Levyn kokonaispituus on 49 minuuttia, olisivatkohan saaneet ängettyä tämän yhdelle vinyylikiekolle jopa?
 
Kyllä. Täkäläisten levykauppojen myymät versiot ovat 1LP. Bändin nettisivuilla oli tarjolla joku "Half Speed Master" - Special Edition -tupla.

Kuuntelin läpi, mutta en kovin keskittyneesti. Tykkäsin silti. Käyn hakemassa LP:n kaupasta.

Hesari antoi 5 tähteä. Pitää laittaa myöhemmin Spotifysta soimaan.

Erittäin hyvä levy, tiukka: sopivan kompakti (kahdeksan biisiä) ja jotenkin linja on aika täydellinen. Mä en ole ennen oikein digannut muita kuin jotain hittibiisejä, enkä kuunnellut kuin ehkä yhtä levyä, mutta lähiystävä on tässä parin viime vuoden aikana altistanut mua The Curelle ja oon alkanut tykkäillä siihen malliin että oon vähän odottanut jopa tätä levyä!

On kyllä hyvä levy. Vähän kuin Disintegrationin ja Pornographyn konvoluutio.

Katselin tuota tuoretta keikkatallennetta, hienosti bändi kyllä soi. Luo ihan oman maailmansa. Gallupin bassottelua on mukava kuunnella.

shuffle: Katselin tuota tuoretta keikkatallennetta, hienosti bändi kyllä soi. Luo ihan oman maailmansa. Gallupin bassottelua on mukava kuunnella.
 
Tää!
 
Paitsi tuo Disintegrationin nimibiisin bassosoundi, mitä helvetin helvettiä :D
 
Olen jo viime keikoilla ihmetellyt, että mitä nyt taas, mutta näköjään tämän livetallenteen perusteella tämä on ihan suunniteltu juttu. Totaalisen hirvittävää, käppäisesti kihisevää sähköistä viiden pennin bassosäröä. Levyversion mukavasti murisevasta soundista ei tietoakaan.