Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Regalis Apertura: Olenko ainoa jonka mielestä Yesterwynde on vaikein NW-levy ikinä tähän astisista? Nyt kun kuuntelukertoja on about 10 niin alkaa vihdoinkin biisien salat paljastua...
 
Itsellä kävi yllättäen niin, että eka kuuntelu oli aika kädenlämpöinen, mutta heti toisen jälkeen useampikin biisi soi päässä pitkin viikonloppua. Muutama kuuntelu lisää ja tässä on kyllä ehkä aika selkeästi Floor-kauden paras kokonaisuus ja näin pitkäksi levyksi yllättävän napakka kokemus.
 
Kiva että nyt ei kuulla mitään kahden edellisen tapaisia levyn päättäviä hajanaisia megateoksia, vaan nyt on aika kivan kokoisia hyviä biisejä levyn läpi.

Useampi kuuntelu takana ja alkaa tuntua siltä että tässä on yksi bändin kovimpia tuotoksia käsissä. Yhtään huonoa biisiä ei levyllä tunnu olevan.

Nyt vasta tajusin tuon What If...biisin. Ihan hyvä. Ekalla kuuntelulla olin, että mitä helvettiä tämä nyt on? :D

shuffle: Nyt vasta tajusin tuon What If...biisin. Ihan hyvä. Ekalla kuuntelulla olin, että mitä helvettiä tämä nyt on? :D
 
What if? Öö tarkoitako sittenkin The Day Of... vai jotain muuta biisiä?

Regalis Apertura: What if? Öö tarkoitako sittenkin The Day Of... vai jotain muuta biisiä?
 
No se just. Mun dyslexia yhä nostaa ajoittain päätään vanhemmallakin iällä.
Vielä jos otan joskus vinettoa, niin aamulla tulee luettua omia juttujaan, että mitä ihmettä?

shuffle: No se just. Mun dyslexia yhä nostaa ajoittain päätään vanhemmallakin iällä.
Vielä jos otan joskus vinettoa, niin aamulla tulee luettua omia juttujaan, että mitä ihmettä?
 
Tuota The Day Ofia kyllä vähän itsekin ensin ihmettelin aikani mutta nythän tuo kuulostaakin aika toimivalta (kuten suurin osa levystä muutenkin). Floor tekee muuten aika kovat (peräti parhaimmat ikinä)? vokalisoinnit tällä levyllä mun mielestä...

Teknisenä suoritteena mainio kaikin puolin. Tosin kitarat hukkuvat orkesterimassan sekaan ja tuntuu hieman vaisulta.
 
Valitettavasti biisimateriaali on edeltäjänsä tapaan lopulta heikompaa kuin aiemmin. Sävellyskynä osoittaa ehkä tylsymistä. Poikkeuksena mainittakoon Lanternlight, joka on upea sävellys.

Itse olen uutta levyä kuunnellut enemmän kuin mitään vanhaa. Tykkään todella paljon ettei levyllä ole sellaisia Nightwish-hittejä ollenkaan, vaan kyseessä on pikemminkin albuminmittainen jatkumo. Olen myös kuulevani parissa kohtaa hienovaraisen pieniä 80's / synthave-viittauksia. Ehkä se on päässäni tai ehkä jossakin kauniissa tulevaisuudessa sieltä puskee neonvaloinen laserlevy pihalle. Ehkei sentään.
 
Miksaus on sinällään erikoinen, että levyä tulee kuunneltua todella kovaa. Mutta todella toimiva se on ja pinnan alla on kaikenlaista runsautta ja paljon.
 
Floor on toki ilmiömäinen ja joku vokaalitekniikan ammattilainen saa kertoa, onko esim. The Weaven loppuhuipennus vedetty sillä tekniikalla millä esim. Kateryna Pavlenko vetää.

Joka kuuntelulla on uusi levy kuulostanut aina vaan paremmalta. Hitsin hyvä, pitää silti edelleen tutkailla kaikessa rauhassa lisää.

Tympee Huttunen: Floor on toki ilmiömäinen ja joku vokaalitekniikan ammattilainen saa kertoa, onko esim. The Weaven loppuhuipennus vedetty sillä tekniikalla millä esim. Kateryna Pavlenko vetää.
 
Mixed beltillä kuulemma vedetty. Auttoko?

Tämä uusi levy innoitti kuuntelemaan koko Nightwishin tuotannon läpi, jota en ole varmaan 10 vuoteen tehnyt. Oceanborn on kyllä edelleen se paras. Joskin eka levykin oli kovvaa kammaa, en muistanutkaan näin hyväksi. Välillä toivoisi että Holopainen vilkaisisi taaksepäinkin, kun varsinkin kitarajutut oli tuolloin alkuaikoina paljon kiehtovampia.

Shredator: Välillä toivoisi että Holopainen vilkaisisi taaksepäinkin, kun varsinkin kitarajutut oli tuolloin alkuaikoina paljon kiehtovampia.
 
Tämä. Listaan tähän Nightwishin mieleenpainuvat kitarariffit ja soolot Tarjan potkujen jälkeen:
 
-

Kuuntelin nyt vielä uudestaan sattumanvaraisia biisejä tuolta uudelta ja eniten diggasin tuosta Something Whispered -biisistä. Mutta jos jossain, niin tuossa kyllä huomaa miten ammottava aukko Marcon laulun puuttuminen on. Biisi suorastaan vaatimalla vaatisi Marcoa. Itellä oikein joka kerta korva odottaa, että kohta se tulee mutta eipä vaan tulekaan. Ja tästä mielipiteestä ei varmasti kukaan pidä, mutta myös naisvokaalit olisivat paremmat Anetten kirkkaammalla äänellä.
 
Ja itsekin kuunnellut noita vanhoja levyjä ja kyllähän se mielestäni niin on, että Century Childillä oli jo kaikki elementit kasassa ja Once sitten vielä vaan hioi niitä aavistuksen terävämmiksi muttei kuitenkaan enää tuonut mitään varsinaista uutta. Noilla kahdella levyllä on itselleni se Nightwishin merkittävin vaihe.
 
Ekat kolme levyä ovat omalla nostalgisella tavallaan upeita mutta niiltä puuttuu Marco, joka itselle on aivan kriittinen osa Nightwishiä.

ttpp44: Kuuntelin nyt vielä uudestaan sattumanvaraisia biisejä tuolta uudelta ja eniten diggasin tuosta Something Whispered -biisistä. Mutta jos jossain, niin tuossa kyllä huomaa miten ammottava aukko Marcon laulun puuttuminen on.
 
Kyllä se niin vaan on että Marcon tapaista vahvaa ääntä tullaan kaipaamaan tulevaisuudessakin (ainakin omaltakin osalta)... Uudella levyllä Troyn osuudet on aika minimaaliset ja turhatkin noin kokonaisuuden kannalta. Ehkä olisi ollut parempi ratkaisu jättää kaikki vokaalit Floorille?

Kuuntelin eka biisin ja toista biisiä n.2minuuttia. Sitten lopetin kuuntelun. Viimeisin hyvä nightwish levy on Wishmaster edelleen.
 
Menee väkisin kuunteluksi muuten, joka ruokkii aivoja väkisin uskomaan että levy on hyvä, kun sitä pakko kuuntelee. Hyvä levy kuulostaa heti hyvältä eikä 10-50 kuuntelun jälkeen kun aivoja manipuloidaan uskomaan että levy on kuuntelukelpoinen.

dajackal: Tämä. Listaan tähän Nightwishin mieleenpainuvat kitarariffit ja soolot Tarjan potkujen jälkeen:
 
-
 
Minusta kitaran roolin pienentäminen on vain hyvä. Voisi jäädä kokonaan poiskin, en välittäisi. Sävellyksellisesti ja sovituksellisesti Tuomas menee koko ajan hieman eteenpäin. Enemmän kerroksia ja ideaa. Bassolle voisi antaa isomman roolin ja sille voisi säveltää monipuolisempia juttuja, sekä sillä voisi olla laajempi soundipaletti. Olisi myös kiva jos tulisi enemmän konejuttuja mukaan.

Kerran-pari olen kuunnellut uuden albumin taustametelinä, ja mieleen jäänyt lähinnä biisit Ocean of Strange Islands ja Sway. Edellisen levyn tapaan kaikki toimii, mutta mitään tajunnanräjäyttäviä kokemuksia en saanut. Viimeisin NW:n julkaisu, josta oikeasti tykkäsin, oli Endless Forms Most Beautiful.
 
Aion joka tapauksessa kuunnella levyn vielä ainakin kerran ajatuksen kanssa alusta loppuun, jospa ne biisit avautuisivat paremmin sillä tavalla.
 
EDIT: Vielä lyhyt lisäys, että aika paljon Nightwishin vetovoimasta perustui Markon laulu- ja basso-osuuksiin. Hänen poissaolonsa huomaa valitettavan hyvin: Troy on loistava instrumentalisti, mutta hänelle annetut lauluosuudet eivät oikein tuo mitään lisäarvoa pöytään.

Henri Henri Olavi: Minusta kitaran roolin pienentäminen on vain hyvä. Voisi jäädä kokonaan poiskin, en välittäisi. Sävellyksellisesti ja sovituksellisesti Tuomas menee koko ajan hieman eteenpäin. Enemmän kerroksia ja ideaa. Bassolle voisi antaa isomman roolin ja sille voisi säveltää monipuolisempia juttuja, sekä sillä voisi olla laajempi soundipaletti. Olisi myös kiva jos tulisi enemmän konejuttuja mukaan.
 
Olen kyllä vahvasti eri mieltä tuosta, että enemmän ideoita ja kerroksia olisi vienyt kokonaisuutta eteenpäin. Päinvastoin: omasta mielestäni Tuomaksen pitäisi nimenomaan yksinkertaistaa ja virtaviivaistaa biisejä. En tarkoita kuitenkaan, että pitäisi tehdä jotain radioystävällisiä kertsikoukkuhittejä.
 
Orkesteriosuuksia ja kaikenmaailman pillipiiparointia saisi vähentää ja palata vähän rokimpaan ilmaisuun. Kyllä siinä silti vielä on liikkumatilaa mielikuvituksellisille biiseille.
 
Ja tuossa Something Whispered -biisissähän kitara muuten onkin ihan avainroolissa.

ttpp44:
Orkesteriosuuksia ja kaikenmaailman pillipiiparointia saisi vähentää ja palata vähän rokimpaan ilmaisuun. Kyllä siinä silti vielä on liikkumatilaa mielikuvituksellisille biiseille.
 
Kyllä kaikille mielipiteille musiikissa tilaa on. Itselleni sellainen rokimpi ilmaisu, kun puhutaan tällaisesta musiikista, on kauhistus. Tai oikeastaan yleensäkin.