Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Henri Henri Olavi: Se Islander-biisihän on tällainen nuotiobiisi. Yksi parhasista biiseistä tältä bändiltä. Eli jos sen tyylistä tulee levyllinen, se voisi toimia erinomaisesti.
 
Näkökulmia pitää olla. Itseeni ei Islander ole ikinä potkassut vaikka livenäkin olen useamman kerran nähnyt/kuullut. Biisihän itse asiassa on Markon tekele.

Juljussi: Biisihän itse asiassa on Markon tekele.
 
Jep. Siksi se varmaan toimiikin.

Henri Henri Olavi: Jep. Siksi se varmaan toimiikin.
 
Se on kyllä hieno biisi. Olen muutenkin sitä mieltä, että bändi oli musiikillisesti parhaimmillaan Dark Passion Play -levyn aikaan.

-Spade-: Se on kyllä hieno biisi. Olen muutenkin sitä mieltä, että bändi oli musiikillisesti parhaimmillaan Dark Passion Play -levyn aikaan.
 
Näin on. Kun vertaa DPP:ta tähän Yesterwyndeen niin on vähän vaikea kuvitella että ovat saman bändin levyjä (jos ei kannesta näkisi)... Tietysti eri laulajatkin mutta musiikillisestikin erilaisia.

-Spade-: Se on kyllä hieno biisi. Olen muutenkin sitä mieltä, että bändi oli musiikillisesti parhaimmillaan Dark Passion Play -levyn aikaan.
 
Century Childista Dark Passion Playhin oli minunkin mielestäni Nightwishin parasta aikaa noin musiikillisesti. Sen jälkeen musa ei vaan ole puhutellut yksittäisiä valopilkkuja lukuunottamatta

wnbrocker: Antikythera mechanism!!
 
Yeah. Kuuntelin. Paras kertsi tähän mennessä kuunnelluista biiseistä, viisi olen nyt kuunnellut. Antikythera ja Lanternlight toimii.

Kyllähän nämä Floorin ajan levyt on niin konsepteja alusta loppuun että sieltä alkaa olla koko ajan haastavampaa löytää yksittäisiä helmiä, semmoisia hittibiisejä mitä ennen löytyi joka levyltä ja jotka toimivat ihan irtaallaankin. Eikä tämä tietenkään Floorin vika ole. Mastermind Holopainenhan se kaiken on tehnyt ja visiot on isot kun resursseja on käytössä huimasti. Eipä olisi Tuomas Angels Fall Firstiä säveltäessään tiennyt mihin se "projekti" johtaa. Viime levyllä joku Noise oli vähän semmoinen hittihakuisempi ja sitä ennen Elan, nyt en osaa oikein sanoa. Tarvitsee vielä soittokierroksia. Ei näissä helpolla päästetä.
 
Onhan tuoreella levyllä paljonkin hyviä hetkiä kokonaisuuden keskellä mutta kyllä niitä napakampia ja yksinkertaisempia hittibiisejäkin kaipaisi. Tossa oon referenssin vuoksi kuunnellut vanhempaa tuotantoa ja livelevyjäkin. Huomasin tuoreemmalta Decades-liveltä että sinne on tullut vanhoihinkin biiseihin lisää orkestraatioita taustalle.
 
Vanhempaa matskua kuunnellessa huomaa myös kaipaavansa Marcon ääntä.
 
Imaginaerum meni itteltä vähän ohi, jotain kivoja biisejä mutta Dark Passion Play on se missä on paljon hyvää, heti jo ekat kolme biisiä - Amaranth ja sen demoversio Reach on kyllä huhhuh. Ei Anettekaan ollenkaan huono ole, ei vaan pystyny Tarjan vanhoihin biiseihin mihin taas Floor pääsee vaikkakin pikkusen eri tyylillä. Once melkein kokonaan pelkää tykitystä. Tässä itse asiassa hauska yksityiskohta että Ghost Love Score on menny melkein ohi Tarjan ajalla ettei niin sävähdyttänyt mutta Floor vetää siellä lopussa huomattavasti eeppisemmin ja se sai biisin ihan uuteen suosioon, ainakin omalta kohdalta. Century Childillä on monta hittiä, Marcon tulo ryyditti kovasti niin laulua kuin bassomaailmaa. Wishmaster ja Oceanborn sisältää monta lähes puhkisoitettua hittiä mutta välissä on vähän skipattavampaa matskua. Oceanborn oli kuitenkin eka kosketus että ne hitit on syvällä sydämessä. Debyytti on aika demo, osasta biiseistä onkin tullut remakeja myöhemmin.
 
Noita samoja fiiliksiä on hankala saada nykymatskusta huolimatta siitä että nyt on kaikkein monipuolisin laulaja. Vielä en ole analysoinut sävellyksiä siltä osin että onko kitarapuolella karsittu riffejä entisestään ja miten liidit ja soolot. Alkupäässähän niitä riitti sopivasti. Yleensähän "liikaa kaikkea" tarkoittaa että joku jää jalkoihin. On sitä tuota raskauttakin biiseissä toki ja itte kuulen kyllä basson. Pitäny kyllä laittaa volaa isommalle kun kuulokkeilla soittaa. Nää kaikki tuoreemmat levyt on miksattu jotenkin tälleen. Ei oo ainakaan loudness war iskeny. Eri volatasoilla tuntuu eri asiat erottuvan eri tavalla.
 
Kyllähän täältä löytyy hyvää meininkiä, ei siinä. An Ocean Of Strange Islands on kyllä kovaa tykitystä ja sisältää hyviä elementtejä. Tutkimusmatkailu jatkuu...

Kylmäksihän tuo Yesterwynde jätti. Tylsähköissä biiseissä paljon yksittäisiä hienoja kohtia ilman mitään kunnollista tarttumapintaa eikä mikään jää mieleen. Soundimaailma on ehkä parasta Nightwishia ikinä, siitä pakko antaa plussat. Mut ei se paljoo auta jos biiseistä ei jää mitään käteen.

Kyllä tää Yövissy on vaan ihan täysin pöhöttynyttä kamaa nykyään. Suorastaan ahdistaa miten väkisin tästä on tehty näin mahtipontista ja monisyistä. Kyllä vähemmän on usein enemmän ja olisi kiva tosiaan kuulla millaista materiaalia Tuomas saisi aikaan jos tekisi vähän enemmän "perusrokkia". Luonnollisesti hän saa tehdä mitä lystää mutta itelle tää nykymeininki on jo nähty ja kuultu, ei vaan herätä mitään isoja fiiliksiä. Jotain hienoja kohtia voi tulla vastaan mutta jotenkin just tällaista soundtrackia tää on eikä tiukkoja biisejä.

Kuuntelin tämän eilen yöllä alusta loppuun. Mielestäni paras Nightwishin levy. Tykkään kun laulut on miksattu tuonne sekaan, ei kaike päälle. Edelleen en tykkää siitä kiireestä, jolla sanat tykitetään parissa biisissä, mutta muute tämä onn ehdottomasti mielenkiintoisin ja kekseliäin Nightwish-levy.

Troy selittää miksi bändi ei keikkaile levyn jälkeen:
 
"Well, I was part of the decision, as we all were. We weren't forced into the conclusion, but we were pointed in the direction of it quite early on, even before the pandemic. We realized that we were in danger of burning out of doing too much. So we made the decision, and extraordinarily, the decision to have this hiatus, this time off, is for all of us. It has no time limit. We have absolutely no plans at all for when we will bring the band out again to play live."
 
https://blabbermouth.net/news/night … us-we-were-in-danger-of-burning-out

Regalis Apertura: Troy selittää miksi bändi ei keikkaile levynjälkeen:
 
"Well, I was part of the decision, as we all were. We weren't forced into the conclusion, but we were pointed in the direction of it quite early on, even before the pandemic. We realized that we were in danger of burning out of doing too much. So we made the decision, and extraordinarily, the decision to have this hiatus, this time off, is for all of us. It has no time limit. We have absolutely no plans at all for when we will bring the band out again to play live."
 
https://blabbermouth.net/news/night … us-we-were-in-danger-of-burning-out
 
Tässä haastattelussa kertoo saman, jos haluaa katsoa videota lukemisen sijaan:
 
https://youtu.be/9MWw27SpajI?si=Np62dS_zuaIzwbeN

Luin tätä ketjua eilen ja sen innoittamani kaivelin hyllystä Century Childin soimaan. Ocean Soul on edelleen aika helkkarin hieno biisi ja onhan tuo levy vieläkin melkoisen kova.

Henri Henri Olavi: Mielestäni paras Nightwishin levy.
Ei sinne päinkään.

Yhdyn kyllä Soundin Säynekosken arvioon https://www.soundi.fi/levyarviot/mi … ian-paatososa-arviossa-yesterwynde/
 
Holopainen uhrasi kolme vuotta elämästään tämän visionsa todentamiseen, joten minäkin puolestani olen uhrannut eräitäkin tunteja elämästäni tämän vision haltuunottoon. Vielä ei ole kuin murto-osa varmaankaan sisäistetty, mutta uskomaton matkahan toi levy on!
 
Kun miettii sen yhtenä erittäin pitkänä Greatest Show On Earth-tyyppisenä kappaleena, se antaa enemmän. Kun yksittäiset piisit ovatkin "Chaptereita" tässä kokonaisuudessa, niin silloin niitä ei mieti ehkä ihan perinteisten säkeistö-kertsi-bridge- rakenteiden kautta, tai ajattele onko jokin piisi hitti vai ei! Jokainen chapter vie tarinaa eteenpäin ja kokonaisuus on erittäin koherentti ja laadukas mun korvaani!

Samjos: Ei sinne päinkään.
 
Totta kai on. Kyllä mä tiedän oman mieleni. Sun mielestä se ei sitä ole.

Artturi: Yhdyn kyllä Soundin Säynekosken arvioon https://www.soundi.fi/levyarviot/mi … ian-paatososa-arviossa-yesterwynde/
 
Holopainen uhrasi kolme vuotta elämästään tämän visionsa todentamiseen, joten minäkin puolestani olen uhrannut eräitäkin tunteja elämästäni tämän vision haltuunottoon. Vielä ei ole kuin murto-osa varmaankaan sisäistetty, mutta uskomaton matkahan toi levy on!
 
Kun miettii sen yhtenä erittäin pitkänä Greatest Show On Earth-tyyppisenä kappaleena, se antaa enemmän. Kun yksittäiset piisit ovatkin "Chaptereita" tässä kokonaisuudessa, niin silloin niitä ei mieti ehkä ihan perinteisten säkeistö-kertsi-bridge- rakenteiden kautta, tai ajattele onko jokin piisi hitti vai ei! Jokainen chapter vie tarinaa eteenpäin ja kokonaisuus on erittäin koherentti ja laadukas mun korvaani!
 
Tämähän se tässä on, että kun teos paisuu isoksi, niin vaatii se sitten kuulijaltakin aikaa. Ei ole semmoisia helppoja makupaloja saatavilla kuten oli ennen vanhaan.
 
Voisi vähän verrata Dream Theaterin Metropolis Part 1 joka oli yksi pidempi biisi alkupään levyllä ja siitä sitten paisui Metropolis Part 2 joka oli koko levy (sisältäen kaksi näytöstä joissa molemmissa paljon kohtauksia eli melkoista teatteria). En ole näitä DT:n valtavia paketteja oikein saanut haltuun koskaan.
 
Eli kyllä tässä työstämistä on. Aina se auttaa jos joku kolahtaa. An Ocean Of Strange Islands on ittelle nyt semmonen mitä voi kuunnella repeatilla. Muista löytyy tosi jänniä ja uusiakin koukkuja mutta kokonaisuudet biiseinä ei "kanna", mutta jospa tätä pitäiskin ajatella koko pötkönä että kaikenlaista tulee ja menee eikä edes välittää biisien nimistä. Sitä on vaan tottunut siihen, että osa biiseistä kolahtaa itelle hittinä ja osaa ei sitten niin useasti tulekaan kuunneltua.
 
Itsekin kertasin lähes koko tuotannon Tarjan ajalta. Floorin aika on tuoreemmassa muistissa ja Anetten ajalta lähinnä DPP:n hitit on mielessä. Plus livelevyt kuuntelin. Näistä uudemmista on kyllä vaikea saada livesoittoon sopivia mutta onneksi vanhat kantaa siihen keikkabiletysmeininkiin. Nää uudemmat alkaa mennä jos tohon Dream Theater -meininkiin että soittavat yksin 3h (sis. väliaika) ja sakki istuu tuoleissaan ja ihailee taidokkuutta. Sitähän tässä on enempi kuin lääkäri määräsi.

Olenko ainoa jonka mielestä Yesterwynde on vaikein NW-levy ikinä tähän astisista? Nyt kun kuuntelukertoja on about 10 niin alkaa vihdoinkin biisien salat paljastua...

Regalis Apertura: Olenko ainoa jonka mielestä Yesterwynde on vaikein NW-levy ikinä tähän astisista? Nyt kun kuuntelukertoja on about 10 niin alkaa vihdoinkin biisien salat paljastua...
 
Saatan olla tätä mieltä tietämättäni, oon kyl kuunnellu vasta kolmesti mutta ei tunnu lähtevän.