Rock, pop, alternative ›

slowdive: Olisi varmaan kannattanut käyttää tekoälyä. Se olisi tehnyt niin autenttisen Sinnemäki-sanoituksen, että kukaan ei erottaisi uutta biisiä vanhasta.
 
Mites tää onnistuis? Alkoi kiinnostaa :D

trih: Mites tää onnistuis? Alkoi kiinnostaa :D
 
Pyytää vaikka ChatGPT:ltä että "kirjoita Ultra Bra -yhtyeelle sanoitukset Anni Sinnemäen tyylillä".

Nythän toki voidaan kysyä että onko Anni Sinnemäki-tyyli UB:lle välttämättä ainoa oikea?
 
Ja vastata että tietenkin on.

Tällaisen teki:
 
"Toki! Tässä on sanoitus, joka on kirjoitettu Anni Sinnemäen Ultra Bra -yhtyeen sanoitustyylille uskollisena. Tekstissä on tuttuja teemoja, kuten poliittinen alavire, kaupunkimaisema ja herkkyys arkisille hetkille.
 
---
 
**Kaikki pysäkit, joille jäimme**
 
Ilta roikkuu kiinni syyskuussa,
hiljaisuus leikkaa laiturin reunan,
yhdessä me kuljettiin kotiin,
mutta tämä on se pysäkki,
jolle jään.
 
Kaupungin valot katkeilevat harvoin,
mutta tänään ne vilkkuvat hitaina,
kuin kerrostalojen ikkunoista
valuu meihin väsymys,
sellainen, jota emme enää jaksa kantaa.
 
Ja sinä kysyt:
"Onko huomenna parempi?"
En vastaa, tiedämmehän molemmat,
että vastaus piiloutuu
lämmittämättömään bussiin,
joka meitä odottaa.
 
**Kertosäe:**
Kaikki pysäkit, joille jäimme,
kaikki sanat, joita emme sanoneet.
Tämä kaupunki on liian suuri meille,
mutta liian pieni unillemme.
 
Aamu koittaa aina nopeasti,
leikkaa yön läpi kuin junan terä,
mutta silti jossain pysähtyy
hetki, jossa olemme vielä.
 
Ja niin minä odotan, että
juna katoaa sumuun,
ja me lähdemme taas eri suuntiin,
mutta se pysäkki,
se pysäkki jäi mieleeni.
 
**Kertosäe:**
Kaikki pysäkit, joille jäimme,
kaikki sanat, joita emme sanoneet.
Tämä kaupunki on liian suuri meille,
mutta liian pieni unillemme.
 
---
 
Tämä sanoitus yrittää tavoittaa Ultra Bran kappaleiden kaihoisan, mutta poliittisesti ja sosiaalisesti tiedostavan tunnelman. Se käsittelee kaupunkia, yhteiskuntaa ja henkilökohtaisia hetkiä, jotka jäävät mieleen."

Mielestäni oikein hyvät sanoitukset.

slowdive: Olisi varmaan kannattanut käyttää tekoälyä. Se olisi tehnyt niin autenttisen Sinnemäki-sanoituksen, että kukaan ei erottaisi uutta biisiä vanhasta.
 
Sehän ois kannattanut pyytää Rannan Heikiltä biisi: https://youtu.be/J5LniybVzmg?si=-RY-3G16nSN2-g31&t=437

Henri Henri Olavi: Mielestäni oikein hyvät sanoitukset.
 
Pienellä editoinnilla menisi ihan täydestä :D

Hienosti Samuli on mielestäni tuossa tekstissä onnistunut. Se on ikään kuin Ultra Bra-teksti, johon tekijä on jättänyt pienen maneerinsa, puumerkkinsä, joka erottaa sen suorasta pastissista, tyyliplagiaatista, tuossa yhdessä kohdassa. Hyvä kysymys, että miksi sanoittajan vaihto? No jos bändi haluaa yhä tehdä uutta, mutta pääsanoittaja enää ei, niin ei ole oikein muuta vaihtoehtoa.
 
Laulut ovat hyvin keskellä kasassa ja vähäkaikuiset tuossa uudella sinkulla. Kun kuuntelee vaikka Minä Suojelen Sinua Kaikelta:https://www.youtube.com/watch?v=JNI41-hDlak , niin laulut ja laulujen kaiut ovat siellä ja täällä ympäri stereokuvaa, joka tuo tilan tuntua ja sanat erottuvat selkeämmin.

Tämä uusi biisi on sellaista ihan OK Ultra Brata. Ei kuitenkaan sellainen hitti, jollaista odotin, jonka kertosäkeistö jää heti mieleen pyörimään. Enemmänkin sellainen albumin päätösraita, jossa fiilistellään kaikkea mitä tuli laulettua ja koettua tyyliin: "Tällaista tämä nyt oli, viimeiset vuosikymmenet... Näkemiin nyt, ja kiitos seurasta, nähdään taas joskus sitten".
 
Jospa sieltä vielä tulisi kunnon hitti.

Henri Henri Olavi: Tällaisen teki:
 
"Toki! Tässä on sanoitus, joka on kirjoitettu Anni Sinnemäen Ultra Bra -yhtyeen sanoitustyylille uskollisena. Tekstissä on tuttuja teemoja, kuten poliittinen alavire, kaupunkimaisema ja herkkyys arkisille hetkille.
 
---
 
**Kaikki pysäkit, joille jäimme**
 
Ilta roikkuu kiinni syyskuussa,
hiljaisuus leikkaa laiturin reunan,
yhdessä me kuljettiin kotiin,
mutta tämä on se pysäkki,
jolle jään.
 
Kaupungin valot katkeilevat harvoin,
mutta tänään ne vilkkuvat hitaina,
kuin kerrostalojen ikkunoista
valuu meihin väsymys,
sellainen, jota emme enää jaksa kantaa.
 
Ja sinä kysyt:
"Onko huomenna parempi?"
En vastaa, tiedämmehän molemmat,
että vastaus piiloutuu
lämmittämättömään bussiin,
joka meitä odottaa.
 
**Kertosäe:**
Kaikki pysäkit, joille jäimme,
kaikki sanat, joita emme sanoneet.
Tämä kaupunki on liian suuri meille,
mutta liian pieni unillemme.
 
Aamu koittaa aina nopeasti,
leikkaa yön läpi kuin junan terä,
mutta silti jossain pysähtyy
hetki, jossa olemme vielä.
 
Ja niin minä odotan, että
juna katoaa sumuun,
ja me lähdemme taas eri suuntiin,
mutta se pysäkki,
se pysäkki jäi mieleeni.
 
**Kertosäe:**
Kaikki pysäkit, joille jäimme,
kaikki sanat, joita emme sanoneet.
Tämä kaupunki on liian suuri meille,
mutta liian pieni unillemme.
 
---
 
Tämä sanoitus yrittää tavoittaa Ultra Bran kappaleiden kaihoisan, mutta poliittisesti ja sosiaalisesti tiedostavan tunnelman. Se käsittelee kaupunkia, yhteiskuntaa ja henkilökohtaisia hetkiä, jotka jäävät mieleen."
 
Ei saatana. En mä rupea enää sanoittamaan jos tällä saa homman hoidettua :D

juici: Sehän ois kannattanut pyytää Rannan Heikiltä biisi: https://youtu.be/J5LniybVzmg?si=-RY-3G16nSN2-g31&t=437
 
Eittu mitä... joo... no, olen väärä inehmo arvioimaan.

Sinänsä nostan hattua, että on jaksettu tehdä comebackin rinnalla uutta musaa, mutta oli kyllä harvinaisen tylsä biisi. Tuntui, että biisi oli AI:n ja Pipo-Productionin yhdistelmä vaikka toki Kerkko ym. ovat varmasti panneet biisiin täyden osaamisensa.

Viimein uskaltauduin kuuntelemaan tuon uutuuden ja sehän oli paljon parempi kuin odotin. Ei UB:n iskevimpiä juttuja tokikaan, mutta jos joku uusi ryhmä olisi tehnyt tuollaisen, olisin ihan innostunut että tässähän meillä on uusi Ultra Bra :)
 
Olisin varmaan nauttinut tekstistäkin enemmän jos en olisi tiennyt sitä Putron tekemäksi. Nyt tuolien mainitseminen kolahti heti korvaan ja vei ajatukset hetkeksi toisaalle.
 
Edit: kuuntelin heti toisen kerran ja hieno kappalehan se on. Melodia on paikoin varsin nokkela olemalla sympaattisen simppeli sellaisessa kohdassa missä odottaisi yllätyskäännettä :)
 
Ja ehkä se tuolijuttukin on siellä ihan paikallaan.

Hyvä biisi se on, mutta tuotanto jotenkin himpun tökkii. Soundista puuttuu alkuaikojen ilmavuus ja leveys, suuruus, se on jotenkin vähän lattea miksaus, kompakti. Tehty täysin toisella tekniikalla kuin ekat levyt, jotka varmaan tehtiin täysin vanhan koulun vehkeillä. Kroketti soundaa mahtavalta, samoin Vesireittejä. Kalifornia on vähän kuiva ja ponneton.
 
Hattua nostan minäkin sille että tehdään uutta. Se on nykyaikoina harvinaista, siinä täytyy olla rohkeutta. Pelissä on vanha maine ja taso, korkea rima. Moni jättää viisikymppisenä yrittämättä enää, pelkää kasvojen menetystä. Ultra Bra ei pelkää, Ultra Bra tekee. No, kohtahan saamme kuultavaksi jo seuraavan pläjäyksen.

Tää nykyinen lipunmyyntitapa on kyllä sieltä ja syvältä. On ennakkomyynti näille sitten on seuraava ennakkomyynti noille. Sitten on vuorossa jämäpaikat tavalliselle kansalle. Raha se on mikä puhuu, valitettavasti.

Uusi biisi "Toivo". Mitähän tästä nyt sanoisi.. Sävellys on hyvä, teksti ei mitenkään erityinen. Putro onnistui paremmin. Ei se ole huono teksti, mutta vähän raskas ja melodramaattinen, toivon läsnäolosta huolimatta. Naiivit keventävät annimaisuudet puuttuvat, sellainen Sinnemäelle tyypillinen tragikoomisuus joka leikkaa aina vakavasta kepeisiin arjen havaintoihin. "Kiersit vesilammikot mutta arvaan, ettet murehdi tätä eroa" :) Toisaalta suora tyyliplagioiminenkin olisi kohtuuton vaatimus tekijää kohtaan. Pisteet siitä että uutta tehdään.
 
https://www.youtube.com/watch?v=yOwlsO-t4T8

shuffle: Pisteet siitä että uutta tehdään.
 
No näin juuri. Kuuntelin suin päin tämän toisen uutuuden enkä saanut oikein otetta mistään. Vaatinee lisää paneutumista.
 
Vähän enemmän saisi kyllä olla sitä kommarikulmikkuutta mikä jaksoi viehättää niissä vanhoissa jutuissa. Sanat unohdin jo sataprosenttisesti... aikamoista!