Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Henri Henri Olavi: Todella hienoa kuitenkin, että Jari sai väännettyä tämän kasaan. Iso peukku.
 
Joo. Ei jaksa kitistä nyt mistää, hyvä että on palaset vihdoin pinossa ja voidaan siirtyä eteenpäin.

Henri Henri Olavi: Kuuntelin kerran läpi. Intro ja Ominous Clouds tähän mennessä parhaat biisit. En jaksa tällaista musaa yhtään, muuten kuin nuo mainitsemani. Todella hienoa kuitenkin, että Jari sai väännettyä tämän kasaan. Iso peukku.
 
Kuuntelin läpi, Wintersun on jäänyt vieraammaksi, vaikka tämäkin genre maistuu.
 
Toteutusta on pakko ihailla, kaikkea on valtavasti. Ehkä vähempikin olisi riittänyt. Jos aikaa meni enemmän, kuin Chinese Democracyyn, niin isompaa wau-elementtiä odottelin.
 
Valtavasti vaatisi lisää kuuntelua ja ehkä muutenkin tutustumista vanhempaan materiaaliin, että avautuisi kunnolla. Kuuntelen lisää, positiivinen mieli jäi.

Ei ole kuuntelematta paskaa. Vaan hiton hyvää shittii. En ole fani. En osaa nimetä yhtään WS biisiä enkä tunnistaisi radiostakaan. Eli uutena tuttavuutena siiskin lähti töissä pyörimään. Pyörähti heti kahdesti. Ei aukea itselle ensimäisellä kerralla. Se mikä tulee ensin mieleen niin on Japania. Paljon on teemaltaan japanialaista miltei jokaisessa biisissä. Vaikeusaste minulle tämmöisessä musiikissa on 4 laskeminen. Tällä levyllä se ei toteudu muuten kuin paikoitellen. Eli itselle ehkä vähän liian progea. Mutta ei se häirinnyt koska kuunneltavaa ja nyanssi juttuja levyllä on ihailtavan paljon. Soitannollisestihan tämä on silkkaa neroutta alusta loppuun. Soundimaailma ovat tavanomainen tämän genren musiikille. Kyllä tämä nyt jatko kuunteluun menee ehdottomasti. 3.5/5 laitan tälle. Uskon että neloseksi muuttuu muutaman uusintakierroksen jälkeen. Voisin kuvitella itseni tämän orkesterin keikalla soittamassa tätä levyä. Salissa ja istualtaan.

Tulipas nyt sit kuultua vihdoin ja viimein Time II. Erinomainen hevilevy, mutta ei ihan 12 vuoden odotuksen arvoinen. Materiaali pääosin hyvää, kitarointi ja biisien teemat taattua Mäenpää-laatua. Välillä tosin mentiin liiallisuuksiin esimerkiksi noiden ambient-vaeltelujen kanssa, ja osa varsinaisistakin biiseistä ois hyvin voineet olla pari minuuttia lyhyempiä.
 
Täytynee vielä kuunnella levy pari kertaa läpi, mutta tässä vaiheessa tuntuu, että Time I on musiikillisesti näistä kahdesta sit kuitenkin se parempi lätty.
 
Ja kuten moni täällä jo todennut, niin olisivat vaan julkaisseet tänkin silloin 2012.

Time II on kyllä parin kuuntelun perusteella mainio levy mielestäni. Kitaroinnin puolesta mieletöntä kamaa ja tykkään biisimateriaalista melkoisesti. Mahtavaa että Jari sai tämän vihdoin puskettua pihalle :D.

Nyt kun on monta kuuntelua takana, niin virkkusoundi on vähän tosiaan tuollanen läpsy ja laulut on liian taustalle miksattu.

Jooh.
 
Kaikki on oikeestaan jo sanottu. Ihan hyvää biisimatskua mutta toi saundimaailma on vaan kamala. Varsinkin kuulokkeilla. Saattais harmittaa jos en olis lakannu odottamasta tätä n. 15 vuotta sitten.

Sitten kun saadaan uusi studio ja sauna, niin tekeeköhän Jari uuden, paremman version? Eihän tätä alun alkaenkaan pitänyt pystyä tekemään ilman kunnon pelejä ja vehkeitä...

Nämä rumpusoundit on kyllä aivan karseat.
 
E: Kyllä mä ehdottomasti allekirjoitan sen mielipiteen, että todennäköisesti parempaa jälkeä tulisi jos olisi joku kokenut tuottaja mukana. Ainakin kuuntelijoille, mutta tuskin Jartsan mielestä.

Vessajono: On kyllä todella raskasta kuunneltavaa, eikä siis mitenkään hyvässä mielessä. Oon nyt pari kertaa pyöräyttänyt ja yhen kierroksen jälkeen Apple Music heitti satunnaistoistolla Bodomin Under Grass and Cloverin siinä vaiheessa ku levy oli loppunu. Tuli semmonen "ah, happea" -reaktio siinä kohtaa. Toki ihan erityyppinen bändi ja erityyppistä soundia, että siinä mielessä vähän apples and oranges, mutta silti.
 
Nimenomaan näin.

Eissääh. TIME 1:stä en ole koskaan varmaan jaksanut kuunnella tokaa biisiä pidemmälle ja nyt naurattaa jo introbiisin kohdalla. Oon kuullu Kiina-teemaisissa mummorullissakin nettikasinolla pelatessa autenttisemman kuuloista settiä kuin tämä MIDI-vingutus. Tätäkö on trvü visöön? :D
 
Edit: Nyt soi toka biisi ja onhan noi rumpusaundit melkoiset. Kuulostaa ihan samalta kuin mitä itse tuli yhteen aikaan tehtyä. Rumpunauhalle ekana särö-plugari, että varmasti ei ole mitään dynamiikkaa vaan jokainen isku on kuin nyrkin isku naamaan eikä timbrestäkään erota soitetaanko basaria, virppaa vai tomeja.

Vessajono: Toi snaresoundi varsinkin on aivan karmea. Ei mitään iskua, ei mitään munaa, vaan niinku joku löis märällä rätillä paljasta persettä.
 
Siksi sinne studioon olisi tarvittu se sauna, niin olisi saanut mikitettyä paremmin sen rätin iskun pakaroille :D

Mainittakoon että One With The Shadows on aivan todella ihana kappale. Levyn heittämälllä paras kohta toisen kuuntelukerran perusteella. Ja toki se että saatiin Kaihdon rummut takasin.

kupteri: Siksi sinne studioon olisi tarvittu se sauna, niin olisi saanut mikitettyä paremmin sen rätin iskun pakaroille :D
 
Älkää nyt helvetti antako ideoita :D

On tässä albumilla kyllä aika paljon sulateltavaa. On niin hirveästi kaikkea ahdettu mukaan, että riittää kyllä kuunneltavaa. Oikeastaan pääsääntöisesti pidän tästä, että ei riitä 1-2 kuuntelua, jonka jälkeen voi todeta, että jaahas tälläinen albumi ja siirtyä seuraavaan.
 
Olisiko tämä voinut tulla aikasemmin, niin kyllä. En tosin tiedä millaiselta tämä olisi kuulostanut, jos olisi tullut jo vaikka viisi vuotta sitten ulos. Toinen juttu on kyllä, että varsinkin se suomenkielinen laulu jää aika paljon muiden juttujen alle, mutta on se nyt avautunut huomattavasti paremmin kun on useampi kuuntelukerta takana
 
Onhan tämä kuitenkin Jari Mäenpään omaan visiota varmasti 100 %, mitä ei aina kaikesta musasta voi sanoa. Matkan varrelle on kyllä sattunut ties mitä kommellusta, mutta pakko se on olla iloinen, että tämä on nyt ulkona.
 
Paljon tässä on kyllä japanilaista juttua mukana ja tuli ihan vaan huomiona mieleen, että esim. Matt Heafyn Ibaraki-projektissa se japanilaisuus kuuluu huomattavasti vähemmän, vaikka miehen sukujuuret sieltä onkin.
 
Kyllä tämä nyt ihan kotimaisen musiikin kärkipäätä on tältä vuodelta. En tiedä onko nyt ihan 10/10 mestariteos, mutta tohtii tälle jo tässä vaiheessa 9/10 antaa. Saa nähdä nouseeko debyyttialbumin kanssa samaan kastiin vielä jossain vaiheessa.
 
Tästä olisi voinut tulla myös ihan täydellinen pannukakku, jota ei onneksi tullut. Ja siis vaikka omaan mielipiteeseen ei mitään väliä olekkaan, niin luin huvikseni ulkomaalaisia arvioita ja pääsääntöisesti olivat positiivisia. Sputnikmusic tais antaa 1,5/5.

Duro: Mainittakoon että One With The Shadows on aivan todella ihana kappale. Levyn heittämälllä paras kohta toisen kuuntelukerran perusteella. Ja toki se että saatiin Kaihdon rummut takasin.
 
Joo tää on kyllä se, mikä sieltä rupes ensimmäisenä nousemaan esille.

Darkness in my eyes
And a sorrow so deep inside
Oh, how dark is the light
That follows me through this empty life
 
Kirjoittaakohan se Jari oikeasti ja vakavasti tällaista lyriikkaa, vai onko jollain AI-työkalulla tehty epic sadness sorrow winter heavy metal lyricsit?

carnation: Kirjoittaakohan se Jari oikeasti ja vakavasti tällaista lyriikkaa, vai onko jollain AI-työkalulla tehty epic sadness sorrow winter heavy metal lyricsit?
 
"Kaikki eivät vain tajua vertauskuvien nerokkuutta" vai millai se oli

carnation: Kirjoittaakohan se Jari oikeasti ja vakavasti tällaista lyriikkaa, vai onko jollain AI-työkalulla tehty epic sadness sorrow winter heavy metal lyricsit?
 
Eiköhän kirjoita. Eikö nämä ole kirjoitettu joskus 90-luvun lopussa? Eli on ollut just ja just hikeen parikymppinen. Teinilyrix, niin kuin teinit tekee.