Kitarat: kitarakamat ›

Törmäsin muuten Youtubessa tämmöiseen oivallukseen: jos haluaa vain syventää kaikkia olemassaolevan satulan lovia, voi irrottaa satulan, viilata tavallisella viilalla tai hiekkapaperilla satulan pohjasta pois halutun määrän ja liimata satulan takaisin.

Metalkallo: Mutta tuo menetelmähän madaltaa vain satulan korkeutta eikä liity satulan uriin. Vaikka satula olisi alempana, niin kielethän lepää silti samalla tavalla satulan urissa. Vai enkö tajunnut tässä jotain?
 
Itse ainakin halusin viilailla satulaa sen takia että soittamisesta tulisi kevyempää. Kyseinen menetelmä ei toki auta jos haluaa muokata lovia muista syistä.

Metalkallo: Mutta tuo menetelmähän madaltaa vain satulan korkeutta eikä liity satulan uriin. Vaikka satula olisi alempana, niin kielethän lepää silti samalla tavalla satulan urissa. Vai enkö tajunnut tässä jotain?
 
Hyvin usein satula pitää kielet tarpeettoman kaukana nauhoista. Tuo tekee haittaa soitettavuudelle ja vireisyydelle. Kieliä voi sitten laskemaan nauhoja lähemmäksi joko viilaamalla kielten uria syvemmäksi tai hiomalla satulan pohjasta tavaraa vähemmäksi. Jällkimmäinen tapa on nopeampi ja helpompi.

Moi.
 
varahvontta: Törmäsin muuten Youtubessa tämmöiseen oivallukseen: jos haluaa vain syventää kaikkia olemassaolevan satulan lovia, voi irrottaa satulan, viilata tavallisella viilalla tai hiekkapaperilla satulan pohjasta pois halutun määrän ja liimata satulan takaisin.
 
Tuota tapaa käytetään joskus metallisatuloissa kun halutaan välttää aikaavievää yläpinnan muotoilua ja viimeistelyä kieliurien syventämisen jälkeen.
Tai jos metallisatula on pinnoitettu.
Lukkosatuloita madaltaessa otetaan materiaalia yleensä kaulan puolelta, mutta joskus on pakko nakertaa satulan alapinnastakin.
 
Luonnon- tai muovimateriaaleissa tuo tapa vaatii hyvän jigin jossa satulan alapinta saadaan hiottua tarkasti suoraksi (tai Strato/Tele/Jazz osastossa toisinaan kaarevaksi) sekä tarkasti 90 asteen kulmaan otelaudan päätyä vasten.
 
Vaatii tietenkin myös sen että jokainen nauhaura on tismalleen yhtä paljon liian korkea, eli ei käytännössä koskaan.
Työmäärä on kaikkine mittailuineen, sovituksineen ja soittovireeseen virittämisineen oikeasti moninkertainen yksittäisten urien soittovireessä viilaamiseen verrattuna. Jossainmäärin poislukien kielikohtaisella kompensaatiolla varustetut satulat joissa pitää joko kopioida (tai unohtaa) kompensaatio tai poistaa materiaalia satulan alapinnasta.
 

 
Metalkallo: Mutta tuo menetelmähän madaltaa vain satulan korkeutta eikä liity satulan uriin. Vaikka satula olisi alempana, niin kielethän lepää silti samalla tavalla satulan urissa. Vai enkö tajunnut tässä jotain?
 
Samalla tapaa kielen etäisyys otelaudasta muuttuu riippumatta siitä ottaako osamillin uran pohjasta vai satulan alapinnasta.
Uran pohjasta viilatessa voi kontrolloida jokaista etäisyyttä erikseen, satulan alapinnasta viilatessa muuttuu jokaisen kielen etäisyys joko tasaisesti, tai suhteellisesti jos viilaa vinosti niin että jommasta kummasta päästä poistaa materiaalia enemmän.
 
T:Samuli

JohnnyBGoode: https://www.thomann.de/fi/musicnoma … nd_nut_file_set_mn_668.htm?atr=true
 
Nuo ovat ainakin pyöreät. On niitä varmaan muitakin.
 
Näistä viiloista täytyy sanoa että joko omalle kohdalle on sattunut surkea setti tai sitten laatu on samaa kautta linjan. Muuten hyvänoloisia viiloja, mutta jo parin satulauran syventämisen/leventämisen jälkeen muutama viila on aivan tylsä. Ei välttämättä preemiumin väärti :)
 
Hoscon vanhasta kunnon viilasarjasta olen tykännyt ja se tuntuu kestävän vuosienkin ahkeraa käyttöä suuremmin kulumatta:
 
https://www.hosco.co.jp/en/luthier-tools/tl-nf11.html
 
Myös Hoscon uudemmat Black -sarjan satulaviilat ovat vaikuttaneet erittäin lupaavilta:
 
https://www.hosco.co.jp/en/news/hosco-original-black-nut-files
 
Näitä saa Suomesta ainakin Uraltonelta ja Tampereen Musiikista

MolliS: Näistä viiloista täytyy sanoa että joko omalle kohdalle on sattunut surkea setti tai sitten laatu on samaa kautta linjan. Muuten hyvänoloisia viiloja, mutta jo parin satulauran syventämisen/leventämisen jälkeen muutama viila on aivan tylsä. Ei välttämättä preemiumin väärti :)
 
Joo tuollaista luin noista oliko thomannin arvostelusta jonka joku oli jättänyt ja arvelin, et tilaan mieluummin perus hosco viilat, kun ne aika varmasti kestää.
 
Sähän voit kääntää muuten sen timanttiviilan terän toisinpäin jos toisen pään terä on vielä ehjä/käyttämätön https://youtu.be/KTPIVJB25Ak?si=KqMuXRULtPttsR-t&t=56
 
Ja tuohon saa teriä ostettua erikseen jos haluaa.

MolliS: Näistä viiloista täytyy sanoa että joko omalle kohdalle on sattunut surkea setti tai sitten laatu on samaa kautta linjan. Muuten hyvänoloisia viiloja, mutta jo parin satulauran syventämisen/leventämisen jälkeen muutama viila on aivan tylsä. Ei välttämättä preemiumin väärti :)
 
Onks oikeesti tylsynyt vai mennyt vaan tukkoon? Ei tokene putsauksella? Aika jännä et timanttipinnote kuluis noin pehmeistä materiaaleista noin nopeesti. Sinänsä ihan mielenkiintosia kun ois ohkasille kielillekin jäykät viilat. Noi normiviilat on ärsyttävän fletkuja ja kuluukin suht nopeesti ohuimmilla paksuuksilla.

Tuli vähän testattua HOSCO viiloja ja pilattua ensimmäinen satula :) Satula nyt oli Jacksonin muovinen, et ei kauhea häviö, ja tuli vähän harjoiteltua.
 
Kyllähän nuo HOSCOn vilat tekee vähän tuollaista V- muotoista uraa. Pyöristin pohjaa hieman niillä neulaviiloilla ja ne toimi siihen ihan suht ok. G, B ja pienimmän E:n urista tuli isommat kuin piti, et jotain tein väärin.
 
Onko V- muotoinen ura ok myös vai miksi on viiloja jotka tekee V uraa?

Moi.
 
73nd3r: Itse tein ekan satulan joskus reippaasti viime vuosituhannen puolella, jolloin mitään tuotteistettuja viiloja ei ollut saatavissakaan (no, StewMacin paperikataloogissa varmaan mutta siellähän ne ihan maksoi jotain).
 
Ei ehkä 70-luvulla, mutta 80-luvun lopulla muistelen satulaviiloja ensi kerran ihastelleeni, en kyllä saa päähäni missä Hesalaisessa liikkeessä noita näin.
Hintaa oli kyllä siunaantunut roimasti, joten itse tyydyin halpisneulaviiloihin ja lehtisahan teristä askarreltuihin.
Kuten myös aiemminmainitsemaani reunoistaan pyöristettyyn metallikappaleeseen ja hiomapaperiin.
 

 
73nd3r: Olis muuten kiva tietää millä vaikka 1960-luvun kitarasepot noita uria teki... ;)
 
Olen nuorehko joten varmaa tietoa tuon ajan työtavoista ei sen kummemmin ole, mutta valistuneena arvauksena veikkaisin kellosepän neulaviiloja.
Noita on kuitenkin ollut olemassa yhtä kauan kuin mekaanisia kelloja on valmistettu.
 
Asiansa osaavalle metallikäsityöläiselle ei sironkaan viilan valmistaminen ole kovin suuri este, joten satavarmasti noita myös itse valmistettiin.
 
Noilla viiloilla ei halpisneulaviilasatsien viilojen kanssa ole muuta tekemistä kuin summittainen ulkonäkö.
 
T:Samuli

Metalkallo: Tuli vähän testattua HOSCO viiloja ja pilattua ensimmäinen satula :) Satula nyt oli Jacksonin muovinen, et ei kauhea häviö, ja tuli vähän harjoiteltua.
 
Kyllähän nuo HOSCOn vilat tekee vähän tuollaista V- muotoista uraa. Pyöristin pohjaa hieman niillä neulaviiloilla ja ne toimi siihen ihan suht ok. G, B ja pienimmän E:n urista tuli isommat kuin piti, et jotain tein väärin.
 
Onko V- muotoinen ura ok myös vai miksi on viiloja jotka tekee V uraa?
 
Ihan vähän kielen sädettä isommalla säteellä oleva pyöreä uran pohja on se muoto, mihin pitäisi päästä. Kaikki muut muodot ovat seurausta vain työkalujen rajoitteista. Ei ole ihan helppo tehdä työkalua, joka olisi käyttökelpoinen kielten urien viilaamiseen ja jättäisi pyören uran pohjan sileällä työstöjäljellä. Timanttiviila on se luontevin tuohon tarpeeseen.

Mites muuten nuo valmiit satulat urilla, onko ne valmiita käyttöön suoraan vai onko niitä uria pakko viilata silti? Luulisi, että jos urat on valmiit ei tarvitsisi viilalla muokata? Tiedän, että itse satulan korkeutta joutuu ehkä säätämään hiomalla pohjaa.

Metalkallo: Mites muuten nuo valmiit satulat urilla, onko ne valmiita käyttöön suoraan vai onko niitä uria pakko viilata silti? Luulisi, että jos urat on valmiit ei tarvitsisi viilalla muokata? Tiedän, että itse satulan korkeutta joutuu ehkä säätämään hiomalla pohjaa.
 
Varmaan on helppo päätellä että valmiiseen uraan saattaa sopia yhdenlainen kieli, mutta jos se ei olekaan sen paksunen mitä ite käytät ni mitäs sitten.

Jeszse: Varmaan on helppo päätellä että valmiiseen uraan saattaa sopia yhdenlainen kieli, mutta jos se ei olekaan sen paksunen mitä ite käytät ni mitäs sitten.
 
Nailonkielisillähän minä yleensä soittelen, mutta en ole kyllä koskaan joutunut vaihtamaan satulaa kokeillessani eri vahvuisia kielisettejä. Eikä ongelmia ole ilmennyt. Sähkökitaroissakaan.
 
Talvella ostin Tusq-satulan Esteveen, hioin pohjasta korkeuden sopivaksi ja olen käyttänyt normi- ja korkean vedon kieliä. Ei ongelmaa.

Varmaan on helppo päätellä että valmiiseen uraan saattaa sopia yhdenlainen kieli, mutta jos se ei olekaan sen paksunen mitä ite käytät ni mitäs sitten.
 
Valmiiseen uraan sopii joku tyypillisen kokoinen kieli "sopivan väljästi" ja se toimii pykälän-pari pienemmälläkin.
 
Jos kieli on paksumpi kuin ura, se tahtoo hirttää kiinni ja hypähdellä virittäessä. Siihen ei auta lyijykynä eikä muut poppakonstit vaan uraa on pikkuisen avarrettava.
 
Jos taas ura on hirmuisesti liian leveä ja sen lisäksi tasapohjainen (niin kuin valmiissa satuloissa muistelen joskus nähneeni), kieli liikkuu siinä sivusuunnassa. Se ei välttämättä haittaa soittaessa, jos soi särisemättä mutta saattaa tuntua vähän omituiselta. Sitten kaivamaan uraan kapeampi pohja, jos korkeutta riittää. Jos ei riitä niin korotusta alle. Tai sitten kokonaan uusi satula.

Mä käytän yleensä 10-46 settiä, mutta välillä 9-42 myös.
 
Täytyy seuraavaksi kokeilla sitä neulaviilasarjaa pelkästään, kun sillä on varmaan helpompi avartaa uraa (tarvittaessa) kun ne on pyöreitä eikä V:n muotoisia. Hoscotkaan ei ole täysin V:n muotoisia pohjasta, mutta ne ei tee täysin pyöreääkään uran pohjasta.

peteihis: Valmiiseen uraan sopii joku tyypillisen kokoinen kieli "sopivan väljästi" ja se toimii pykälän-pari pienemmälläkin.
 
Mulla on ollut muutaman vuoden ajan Telecaster, jonka joku entisistä omistajista on kääntänyt vasuriksi ja alkuperäinen satula on viilattu kielille toisknpäin. On ainakin riittävän väljät urat ohuille kielille oikeakätiseksi palautettuna. Oletin, että heti saa teettää uuden satulan, mutta kun toimii hyvin, niin en ole vaivautunut.
 
Uran pohjat ovat pyöreät, se varmaan on se ratkaiseva tekijä tässä. Kielten korkeudetkin ovat jostakin syystä kohdallaan. Pelotelkaa kuitenkin minut remonttiin, eihän tuo voi olla _oikeasti_ hyvä noin ;/

Moi.
 
Metalkallo: Mites muuten nuo valmiit satulat urilla, onko ne valmiita käyttöön suoraan vai onko niitä uria pakko viilata silti?
 
Riippuu askartelijan vaatimustasosta.
Mahdollistaa toisaalta moraaliltaan löyhemmälle kitarasepälle mahdollisuuden oikoa jopa niin ettei viimeistele uria lainkaan jos olettaa ettei lasiakas paremmasta tiedä :/.
 
Jos kielten välinen etäisyys/satulan leveys, ja eritoten otelaudan kaarevuussäde osuu riittävän likelle, kaipa nuo valmiiksikolotut jollekulle voivat kelvata käyttöön tuollaisenaankin.
Tasaisella otelaudalla varustetuissa nylonkielisissä toki todennäköisemmin kuin sähkökitaroissa tai -bassoissa.
 
Oma otanta on kapea (kymmenkunta) ja valtaosa noista mun valmiiksi kolotuista satuloista on 80-90 luvuilta -puhumattakaan siitä että moni on nylonkieliselle- ja ilkeämielinen saattaa esittää totuuden siemenen sisältävän huomion että ovat kenties päätyneet mulle koska eivät ole kellekän muulle edes ilmaiseksi kelvanneet, mutta useampia sudenkuoppiahan tuollaisten sellaisenaan käyttämisestä löytää satuloita enemmän värkänneet varsin nopeasti.
 

 
Oletuksella että niin leveys/kieliväli kuin kaarevuussädekin ovat valmiiksi kolotussa satulassa kohdallaan:
 
Ensimmäinen ja olennaisin silmiinpistävä ominaisuus valmiiksikolotuissa on se että pääsääntöisesti kieliura on yhdensuuntainen alapinnan kanssa, joten kielen kosketuspiste on suurella todennäköisyydellä jossain muualla kuin otelaudan reunassa kuten tietysti kuuluu olla.
Tuosta seuraa luonnollisesti myös se, että virityskoneistojen puolelle muodostuu kieleen terävä vekki, joka aiheuttaa monenlaisia murheita jatkossa.
Laparakenteisiin joissa ei kielilinja ole suora, kieleen muodostuu vekki sivusuuntaankin.
 
Toinen on se että pl. jotkut Graph Tech:it, valmistustavasta johtuen otelaudanpuoleinen uran pää on rankasti pyöristetty.
Kevyen pyöristyksen tietysti vaativat kaikki satulat, ja vapailla kielillä soittaessa tarvittava pyöristys ennenpitkää muokkautuu värähtelevän kielen ansiosta.
 
Urat ovat myös pääsäntöisesti useampaa kertaluokkaa liian syviä, mutta tuosta selviää yläpintaa työstämällä.
 
Valmiiksi kolotut ovat myös usein suhteettoman kalliita verrattuna koloamattomiin aihioihin.
Paitsi Graph Tech:it jotka ovat saman hintaisia koloilla tai ilman.
 

 
Kaikista negatiivisista seikoista huolimatta valmiiksi on kolotuissakin omat hyvät puolensa.
 
Valmiiksi kolottua käytettäessä jää kielivälien mittaaminen pois, kuten jää usein yläpinnankin työstö ja viimeistely.
Suurpiirteisempään työnlaatuun tyytyvälle joka ei paremmasta tiedä eikä osaa sitä myöskään vaatia, valmiiksi kolottu voi olla mainio ratkaisu.
 
Virityskoneiston puoleiseen uran osaan on myös helppoa vaatimattomammillakin viiloilla tai muilla työkaluilla saada aikaiseksi oikea muoto jos/kun sellaiseen on tarvetta tai halua.
 

 
Seikka joka tälläkin kertaa on jäänyt vähemmälle huomiolle on kuitenkin se että jos asiakas -tai itse jos tulee omaan käyttöön- on tyytyväinen satulaan ja sen vaikutukseen soitannollisiin ominaisuuksiin, on aivan sama millä tapaa lopputulokseen päästään.
 
Oikeaoppisesti kunnon työvälineillä ja kokemuksen tuomalla taidolla hoituu homma tietenkin nopeammin ja ennustettavammin, mutta maaliin on kuitenkin mahdollista päästä muinkin tavoin.
 
T:Samuli

Mä sanosin Metalkallolle vinkiks et harjottele eka pelkästään sillä Hoscon viilalla siten et saat mahdollisimman hyvin toimivan uran pelkästään sillä. Jätät eka uran liian korkeeks ja työstät sit matalemmaks kun oivaltanu miten saat sen toimimaan. Pikku kaari alaspäin pitäs saada virittimiä kohti. Se alkaa helposti pärräämään et maltilla pitää tehdä. Jos alat heti neulaviiloilla ja papereilla viimeistelee huonoa pohjatyötä niin mälväät sen melko varmasti. Pieni V-muoto urassa ei haittaa mikäli kielen paine on riittävä, jos ei niin sit lähtee taas mahdollisesti pärräämään.

Kiitoksia neuvoista! Plussaa paukautin.
 
Aikamoista arttia tää satulan työstö selvästi on, ja toki senkin takia olisi hieno oppia, mutta saa nähdä riittääkö into. Köyhempänä ja autottomana tietysti se olisi vähän pakko. Kattoo nyt pitäiskö joku päivä hommata se timattiviilakin jos se kerran pyöristää uran samalla hyvin. Noita timanttisia sentään saa erikseenkin ettei tartte ostaa koko settiä kerralla.