Klassinen ›

Ryhdyin pohtimaan kysymystä parhaan huilukvarteton säveltäjästä ihan vain sen vuoksi, että lähes kaiken muun kvarteton mestarin Joseph Haydnin musiikin kuultuani ajattelin tutustua säveltäjän huilukvartettoihinkin, jotka vaikuttivat ehkä "uutuuden viehätyksessään" ensi alkuun Mozartin paljon tunnetumpia, mutta suhteellisen kepeällä kädellä sävellettyjä kyseisen lajityypin teoksia kunnianhimoisemmilta, innoittuneemmilta ja huolellisemmin sävelletyiltä teoksilta, ja rupesin aprikoimaan mahtaako Haydn olla huilukvartetto genren suurin mestari, vaikka Mozartin kyseisen lajityypin teokset lienevät kaikkein suosituimpia, eniten soitettuja ja levytettyjä maailmassa, siitäkin huolimatta, että Mozart ei itse pitänyt huilusta soittimena, mikä ilmenee näissä Hildesheimerinkin merkityksettömiksi luonnehtimissa sepitteissä, ja tutkimusteni jälkeen tulin siihen tulokseen, että Haydnin ohella hieman erilaiselle kokoonpanolle, jossa mukana continuo, säveltäneet Telemann ja Quantz lienevät eräät parhaat huilukvartettosäveltäjät noin ylipäänsä, joskin huilukvartettoja ovat säveltäneet myös mm. Mercadante, Gambini, Paisiello, Devienne, Ries ynnä monet muut säveltäjät ja Rossiniltakin tunnemme useita huilukvartettoja.
 
Tästä voimme mm. päätellä, että musiikin historian suurinkaan nero, Mozart, ei kyennyt vähempi arvoista materiaalia säveltäessään luomaan suurimpia ja korkeimpia mittapuitaan vastaavia mestariteoksia, vaan tuotti tässä tapauksessa kykyihinsä nähden heikompi arvoista musiikkia tänä hedelmättömänä kautenaan, ja joka sävellysmuotona on ansaitsemattaan jättänyt varjoonsa monia merkittävämpiä lajityypin teoksia muilta säveltäjiltä.

 
Viotilla, joka tunsi Haydnin ja Beethovenin, on myös hienostuneita ja Mozartin huilukvartettoja mestarillisempia kyseisen lajityypin teoksia, joista ensi kuulemalla ilmenevä tekninen taito, sydäntä koskettava lähes romanttinen lyyrinen tunne ja kontemplatiivinen vakavahenkinen keskittyneisyys kiinnittävät huomion, joskin c molli kvarteton kepeästi keinahtelevan menuetin sulo luo huomattavan kontrastin c mollin luomalle vakavahenkiselle tunnelmalle teoksen ensiosassa, finalessa ja menuetin triossa.
 
Duuri teokset ovat valoisampia, mutta niiden inspiraation kyllästämä tuore keksintä, ensiosien valtavat mittasuhteet ja rikas temaattinen työ näyttäytyvät edukseen 21 vuotiaan Mozartin vaatimattomampien ja vasemman käden rutiinilla luotujen saavutusten rinnalla alan sävellyksissä.