Rock, pop, alternative ›

shuffle: Ei siinä mun mielestä hirveästi efektejä ole. Halvalla semiakustisella avoin-E vireessä ja pikkukombolla. On siinä soundissa kyllä sellaista pientä tremolomaista huojuntaa, mutta tuskin siinä mitään on. Avoin-E antaa vähän tietynlaista väriä.
 
Kiitos infosta. En ollut varma millä tuo "tremolomainen huojunta" saatiin aikaiseksi...

Tässä on kuvia siitä asunnosta ja siitä ikkunasta, mistä Keith katseli ulos kovalla sateella kirjoittaessaan Gimme Shelterin. 23 Mount Street, London. On esitetty kyllä väitteitä, että kyseessä olisi ollut Mount Streetin asunto 120, mutta epäilen.
 
http://kenwoodlennon.blogspot.com/2 … /23-mount-street-robert-fraser.html

Regalis Apertura: Kiitos infosta. En ollut varma millä tuo "tremolomainen huojunta" saatiin aikaiseksi...
 
Pakkohan siinä on jotain tremolo-efektiä olla? Voisiko olla esim. Vibro Champin kautta soitettu? En tiedä kuulostaako sen tremolo tuollaiselta.

Kefiiri: Pakkohan siinä on jotain tremolo-efektiä olla? Voisiko olla esim. Vibro Champin kautta soitettu? En tiedä kuulostaako sen tremolo tuollaiselta.
 
Ihan selvästihän siinä tremolo on. Netin tietäjien mukaan on harvinainen transistorivahvistin Triumph Silicon 100 josta löytyy toi tremolo.
 
Gimme Shelter on aina ollut mun lemppari rollareilta, mut oon miettinyt että olisiko se tylsä biisi ilman niitä mahtavia taustalauluja.

A.O.K.: Ihan selvästihän siinä tremolo on. Netin tietäjien mukaan on harvinainen transistorivahvistin Triumph Silicon 100 josta löytyy toi tremolo.
 
Gimme Shelter on aina ollut mun lemppari rollareilta, mut oon miettinyt että olisiko se tylsä biisi ilman niitä mahtavia taustalauluja.
 
Onhan se ihan perhanan simppeli ja tylsä renkutus pohjimmiltaan, mutta sovitus tekee siitä suuren. Coverit ovat enimmäkseen mitättömiä. Thunder on saanut aikaan toimivan, ja kai niitä jokunen muukin on.

A.O.K.: Ihan selvästihän siinä tremolo on. Netin tietäjien mukaan on harvinainen transistorivahvistin Triumph Silicon 100 josta löytyy toi tremolo.
 
Gimme Shelter on aina ollut mun lemppari rollareilta, mut oon miettinyt että olisiko se tylsä biisi ilman niitä mahtavia taustalauluja.
 
No jopas, kiitän arvokkaasta tiedonjyvästä. Vanhempien trankkuvahvarien ystävänä tieto lämmittää erityisesti.
 
Ja onhan se upea biisi, sovituksessa on monenlaista jännää mutta ei missään välissä liikaa junttausta, kappale elää ja hengittää.

No onhan siellä joo. En edes tajunnut tuota ajatella, mietin että toi tremolo tulee jostain synasta tms.

shuffle: Stones parhaimmillaan livenä. Perth kevät 1973. Keithin kitara kuuluu tällä äänitteellä lujaa, jos sitä haluaa kuunnella. Keith soittaa aika paljon uniikkeja juttuja tässä.
Esim Bitchin A-osissa soinnun aina takapotkussa, ja lopussa hieno Taylorin ja Keithin unisonomelodia ihan melkein maidentyyliin. Rocks Offissa villiä riffailua, jne. Gimme Shelterissä Charlie sekoilee.
 
https://www.youtube.com/watch?v=ri1Vyfe3mzc
 
Älyttömän kova tallenne!
 
Mitä tuohon Gimmie Shelterin alkuun tulee, niin Keef vetelelee kyllä sellaisen version alkuriffistä, että voi olla vaikea hahmottaa ykköstä.
 
Mutta yhteinen linja lähtee viimeistään silloin, kun Jagger päättää uuden ykkösen. Sit ennen oli jo hetken kiva kulku.

varakeef: Mitä tuohon Gimmie Shelterin alkuun tulee, niin Keef vetelelee kyllä sellaisen version alkuriffistä, että voi olla vaikea hahmottaa ykköstä.
 
Hillitön tuo Gimme Shelterin alku :D
Aina kun homma ollaan saamassa raiteilleen, joku tunaroi :)
 
Ärtsyltä keikalta tosiaan vaikuttaa.

The Rolling Stones ja Brian Jones
 
Kitaristi Brian Jones perusti 19-vuotiaana The Rolling Stonesin, johdatti sen maailmanmaineeseen, sekosi rocktähden elämään, sai potkut bändistään ja kuoli epämääräisissä olosuhteissa vain 27-vuotiaana. Tämä on hänen tarinansa. Ohjaus Nick Broomfield. (The Stones and Brian Jones. USA 2023)
 
https://areena.yle.fi/1-66669454

Brianin kohtaloa ja tarinaa on nyt vasta alkanut ymmärtää jotenkin, että mikä meni pieleen. Brian romahti nopeasti. Satanicin aikaan 1967 Brian oli parhaassa vedossaan ja hyvät välit bändin kanssa. Satanicin sessioita Olympicilla on Tubessa, Brian oli sessioissa hyvin aktiivinen ja tykätty. Sitten Anita jätti Brianin Marokossa ja otti Keithin. Siitä alkoi Brianin nopea romahdus. Howard Sternin yhdessä haastattelussa Keith myönsi tämän itse, mutta se yli tunnin haastattelu katosi tubesta päivässä jostain syystä.
 
Keith on myöhemmin puolustellut tätä sanomalla että "Brian hakkasi Anitaa" ja muuta, mitä Anita ei koskaan allekirjoittanut. Se on rumaa kun bändin sisällä tulee tappelu naisesta. Toki Brian nyt oli aina vähän tuulella käyvä tuulentupa, en sitä sano ja loppuvaiheessa jo eri mieltä musiikillisesta linjastakin. Mitä Brianin olisi pitänyt tehdä oli lähteä bändistä itse heti sen Marokon reissun jälkeen. Vaikea tietysti luovuttaa kun on itse bändin perustanut ja 1967 oli vielä kiertue tulossa, jäi roikkumaan mukana ja tuhoutui.
 
Psykologisesti monta inhottavaa kuviota. Perustat bändin, ja sitten parivaljakosta jotka otit bändiin tulee niin vahva tiimi että he syrjäyttävät lahjakkuudellaan sinun auktoriteettisi, ja sitten toinen heistä vielä vie sinun naisesi. Brianin olisi pitänyt myöntää tappio ja lähteä, vaikea tietysti sanoa rahantulolle ei. Näin ajattelen tästä tragediasta. Täytyypä katsoa tuokin dokkari.
 
Brianin ajatus oli perustaa pubibändi jossa olisi kiva soitella bluesia, mutta siitä tuli paljon suurempi peto kuin mihin hän osasi varautua.

HaloOfFlies: Ja tuskin lopettavat senkään jälkeen kun Mick ja Keith ovat kuopassa. Homma jatkuu virtuaalisena.
 
https://www.theguardian.com/music/2 … gram-performance-is-bound-to-happen
 
Olen varmaan muissakin bänditopikeissa sanonut etten tule käymään minkään bändin/artistin hologrammi-keikoilla ikinä elämäni aikana. En osaa sanoa miksi sitten vihaan ajatusta hologrammeista näin kovasti mutta yhtenä syynä pitäisin tuollaista vain "halpana rahastuskeinona/temppuiluna" eikä oikein minään muuna (kunnianosoituksesta puhumattakaan). Ymmärrän kyllä että jos Jagger ja Richards kuolevat niin Stonesin tarina on silloin taputeltu. Vai onko sittenkään jos kerran tuo hologrammi-ajatus toteutettaisiin? Tavallaan ymmärrän sitä seuraavaa sukupolvea joka ei olisi ehtinyt nähdä bändiä livenä Jaggerin ja Richardsin eläessä ja maksaisi varmaan mitä vaan samasta "aidosta" livekokemuksesta. Katselkoon sitten hologrammeja ilman vuorovaikutusta (otaksun?) esiintyjän ja yleisön välillä ihan rauhassa. Minun ei sentään tarvitse tässä vaiheessa. Annetaan tiettyjen asioiden alkaa ja loppua luonnollisesti kuten ihmiselämänkin. Bänditkin elävät aikansa ja lopulta kuolevat tai lopettavat toimintansa. Levyjä/livevideoitakin voi kuunnella/katsella rauhassa siitä eteenpäinkin...

Brianin dokkari katsottu. Se oli pääpiirteissään hyvä, olennaiset asiat tulivat esille. Uutta itselle oli tuo Brianin isäsuhde. Se oli sitä aikaa, omassa lapsuudessani elettiin sitä vielä osittain. Ainoa mikä vähän ihmetytti olivat ne modernin jenkkirokin pätkät parissa kohtaa dokumentissa. Kun kuitenkin ohjaajalla oli lupa käyttää alkuperäistä musiikkia. Paint It Black ja Ruby Tuesday mainitaan usein Brianin yhteydessä, mutta itsestä yksi hienoimmista ovat Under My Thumbin kellopelit. Yksi asia mikä vielä erotti Briania oli se kun muut häiskät olivat Lontoosta, mutta Brian oli Cheltenhamista, Walesin rajan läheltä. Vähän kuin joensuulaispoika stadilaisten rokkibändissä.

shuffle: Brianin kohtaloa ja tarinaa on nyt vasta alkanut ymmärtää jotenkin, että mikä meni pieleen. Brian romahti nopeasti. Satanicin aikaan 1967 Brian oli parhaassa vedossaan ja hyvät välit bändin kanssa. Satanicin sessioita Olympicilla on Tubessa, Brian oli sessioissa hyvin aktiivinen ja tykätty. Sitten Anita jätti Brianin Marokossa ja otti Keithin. Siitä alkoi Brianin nopea romahdus. Howard Sternin yhdessä haastattelussa Keith myönsi tämän itse, mutta se yli tunnin haastattelu katosi tubesta päivässä jostain syystä.
 
Tulee Anitasta mieleen Yoko Ono ja Beatles. Vähän samaan tapaan "sekaantui" bändin jäseniin/asioihin (tai näin ainakin mediassa annetaan ymmärtää)... Toisaalta oli varmasti Keithillekin kova paikka huomata miten tuo kuvio vaikutti Brianiin?
 
Mitä Brianin olisi pitänyt tehdä oli lähteä bändistä itse heti sen Marokon reissun jälkeen. Vaikea tietysti luovuttaa kun on itse bändin perustanut ja 1967 oli vielä kiertue tulossa, jäi roikkumaan mukana ja tuhoutui.
 
Jälkiviisaushan on aina sitä parasta viisautta. Voihan olla että Brian halusi vielä jonkun aikaa seurata bändikavereidensa biisien kehittymistä (lähinnä tekisivätkö sittenkin bluespohjaista enemmän kuin poppibiisejä ala Ruby Tuesday) eli tulisiko musiikin suunta muuttumaan niin paljon ettei itse enää sellaista sietäisi ja eroaisi vasta sen jälkeen...
 
Psykologisesti monta inhottavaa kuviota. Perustat bändin, ja sitten parivaljakosta jotka otit bändiin tulee niin vahva tiimi että he syrjäyttävät lahjakkuudellaan sinun auktoriteettisi, ja sitten toinen heistä vielä vie sinun naisesi. Brianin olisi pitänyt myöntää tappio ja lähteä, vaikea tietysti sanoa rahantulolle ei.
 
Kyllä se varmaan koville ottaisi jos kuvittelisin itseni Brianin paikalle. En tiedä mikä oli totuus mutta luulisin että Brian varmaan kuvitteli bändinsä pysyvän vain bluescoverbändinä joka ei tekisikään omia biisejä (tai sitten jos tekisi niin vain ja ainoastaan bluesia). Korostan että tämä on vaan spekulointia. Ja sitäkin on vaikea ajatella mitä Brian ajatteli kun huomasi että Jagger ja Richards alkoikin kehitellä omia biisejä. Oliko kateellinen jo alusta lähtien kun ei itse säveltänyt vai vasta sitten kun kaupallistakin menestystä ja suuria kiertueita alkoi tulla?
 
Brianin ajatus oli perustaa pubibändi jossa olisi kiva soitella bluesia, mutta siitä tuli paljon suurempi peto kuin mihin hän osasi varautua.
 
Näinhän siinä kävi. Niin hyvässä kuin pahassa mielessä...

Regalis Apertura: Tulee Anitasta mieleen Yoko Ono ja Beatles. Vähän samaan tapaan "sekaantui" bändin jäseniin/asioihin (tai näin ainakin mediassa annetaan ymmärtää)... Toisaalta oli varmasti Keithillekin kova paikka huomata miten tuo kuvio vaikutti Brianiin?
 
Jälkiviisaushan on aina sitä parasta viisautta. Voihan olla että Brian halusi vielä jonkun aikaa seurata bändikavereidensa biisien kehittymistä (lähinnä tekisivätkö sittenkin bluespohjaista enemmän kuin poppibiisejä ala Ruby Tuesday) eli tulisiko musiikin suunta muuttumaan niin paljon ettei itse enää sellaista sietäisi ja eroaisi vasta sen jälkeen...
 
No sitähän se on aina, aivan ylivertainen viisauden laji. Kuten ohjelmassakin käy ilmi, niin jo Satisfaction oli Brianin mielestä "hevonpaskaa", niin kyllä se aika aikaisessa vaiheessa se näkemysero musiikillisesta linjasta syntyi. Vuonna 1965. Toisaalta sitten kuitenkin intoutui koristelemaan myöhempää tuotantoa hyvinkin progressiivisesti...
 
Se Brianin tekemän biisin pätkä ohjelmassa kuulosti kyllä todella hyvältä, eikä ollut bluesia. Niin, Anita. Olen alkanut ajatella, että sille Brianin ja Keithin kamanvedolle on yksi yhteinen nimittäjä, ja se oli Anita. Keith aloitti touhun kun otti Anitan, ja lopetti sen kun jätti Anitan, paradoksaalisesti sen takia että Anita oli kamasta jo liian huonossa kunnossa henkisesti ja fyysisesti.

shuffle: No sitähän se on aina, aivan ylivertainen viisauden laji. Kuten ohjelmassakin käy ilmi, niin jo Satisfaction oli Brianin mielestä "hevonpaskaa", niin kyllä se aika aikaisessa vaiheessa se näkemysero musiikillisesta linjasta syntyi. Vuonna 1965. Toisaalta sitten kuitenkin intoutui koristelemaan myöhempää tuotantoa hyvinkin progressiivisesti...
 
Voisin spekuloida sen verran tuosta Brianin reaktiosta että (jälleen kerran) saattoi olla vain kateellinen että Keith sävelsi Satisfactionin kaltaisen klassikon josta tuli iso hitti. Ehkä Brian koki ettei pystyisi samaan tai edes haluaisikaan tehdä vastaavaa musaa jota Keith taas halusi tehdä? Toisaalta se ei muuten muistuttanut sitä normaalia blueskaavaa jota Brian taas arvosti (ts. liian "moderni" biisi bluespuritaanin mielestä?).

Regalis Apertura: Voisin spekuloida sen verran tuosta Brianin reaktiosta että (jälleen kerran) saattoi olla vain kateellinen että Keith sävelsi Satisfactionin kaltaisen klassikon josta tuli iso hitti. Ehkä Brian koki ettei pystyisi samaan tai edes haluaisikaan tehdä vastaavaa musaa jota Keith taas halusi tehdä? Toisaalta se ei muuten muistuttanut sitä normaalia blueskaavaa jota Brian taas arvosti (ts. liian "moderni" biisi bluespuritaanin mielestä?).
 
Mahtava biisi se toki on mutta jos olisin Brian niin hevonpaskana minäkin sitä ensi kuulemalta pitäisin :D
 
Eihän siinä tapahdu mitään ja siitä riffistä tuli eeppinen vasta jälkikäteen. Brianin korvissa se on kuulostanut huonosoundiselta versiolta Ukko-Nooasta :)

Kefiiri: Mahtava biisi se toki on mutta jos olisin Brian niin hevonpaskana minäkin sitä ensi kuulemalta pitäisin :D
 
Eihän siinä tapahdu mitään ja siitä riffistä tuli eeppinen vasta jälkikäteen. Brianin korvissa se on kuulostanut huonosoundiselta versiolta Ukko-Nooasta :)
 
Niinpä emme voi juuri muuta kuin spekuloida kun kerran Jonesia ei enää voi herättää henkiin kertomaan mikä Satisfactionissa sitten häntä niin närästi;)... Kuten edelläkin arvelin niin kallistuisin sen blueskaavan puutteeseen kun oli liian "suora" runttaus/poppibiisi.

Regalis Apertura: ... Tavallaan ymmärrän sitä seuraavaa sukupolvea joka ei olisi ehtinyt nähdä bändiä livenä Jaggerin ja Richardsin eläessä ja maksaisi varmaan mitä vaan samasta "aidosta" livekokemuksesta. Katselkoon sitten hologrammeja ilman vuorovaikutusta (otaksun?) esiintyjän ja yleisön välillä ihan rauhassa.
 
Luulen että otaksuma vuorovaikutuksen puutteesta hologrammikeikalla tulee osoittautumaan virheelliseksi. Äkkiäkös tekoäly laitetaan keksimään Jaggerin suuhun sopivia sutkautuksia ja vastailemaan yleisön kommentteihin tai mihin vaan ihan uskottavasti ja spontaanin oloisesti. Ja Keithin stonegrammi soittaa välillä luontevasti väärin.
 
Tuo tulevaisuuden keikkakokemus varmaan on kokonaisuutena vähän hankala hahmotettava meille elävään musaan tottuneille. En minäkään haluaisi mennä katsomaan esimerkiksi Elviksen hologrammin hillumista, en tosin olisi mennyt katsomaan sitä elävänäkään.