Bassot ›

Mitäs mieltä arvoisat kollegat on kyseisestä bändistä?
Mielestäni ainakin alkuaikojen tuotannosta löytyy käsittämättömän kovia bassolinjoja ala Chuck Rainey(varsinkin Josie ym.), Anthony Jackson ja Walter Becker. Myöskään rumpuosasto ei jätä kylmäksi, kun basistin parhaana kaverina on toiminut vuorollaan Steve Gadd, Pretty Burdie ja Jim Keltner.
Olen aika myöhäisherännäinen bändin suhteen, mutta parempi myöhään kuin..

hyvä on...

...unohtamatta Peg:iä, siinäkin Rainey bassossa. Ja kukahan soittaa Kid Charlemangen?
 
Ylipäänsäkin tuo Steely Dan on niin korviahivelevää kuunneltavaa eyyä alta pois, täydellistä musiikkia, helpon ja sujuvan kuuloista mutta kaukana helposta, jos sitä rupeaa analysoimaan. Ajatonta parhautta!

Mäkin oon vasta löytänyt Steely Danin tuotannon. Juurikin Josieta ollaan yritetty soitella bändin kanssa ja onpahan muuten aika kiva biisi ja bassolinjat on...hyvät.

Potkii ku pieni eläin

Hyvä bändi, kun oli niin hyvät biisintekijät. Ja älkää unohtako ekoja levyjä, vaikkei siellä mitään nimimiehiä olekaan soittamassa. Silloinhan se oli vielä ihan bändi, eikä vaan Fagen & Becker.
Kid Charlemagnen bassot soittaa mitä luultavimmin Rainey.

Täältä löytyy tietoa eri Steelyn biisien soittajista. http://www.broberg.pp.se/steely_dan_discographie.htm

Vaan jos ostaisi kokoelman, niin mikä niistä olisi se kattavin ?
 
Citizen Steely Dan 1972-1980:lla saisi kaikki muut studioalbumit paitsi kaksi uusinta :)
 
http://www.steelydan.com/citizensd.html
 
Edit: linkki

Bjöö?
 
http://www.allmusic.com/album/perfection-in-performance-r2102071

SD on oman alansa huippu. Studiolevyt on tehty niin pieteetillä että siihen tuskin kukaan enää menee, kustanussyistä. Suureen osaan biiseistä kokeiltiin useaa soittajaa ja sitten parhaista paloista niputettiin se lopullinen tuotos.
 
Tuossa yhden luottobasistin kookemuksia, vähän katkeriakin kun ei kelvannut livebändiin: http://www.chuckrainey.com/bassmanual/makingmusic_sd_1.htm
 
Tuossa on yksi erinomainen artikkeli rumpaleiden näkökulmasta:
 
http://www.granatino.com/sdresource/md1.htm

SD levyt ovat esimerkki perfektionismistä. Olisiko Gaucho levyn budjetti ollut sen ajan maailmanennätys? Kannattaa myös tsekata Donald Fagenin Nightfly levyn.

Donald Fagen on muuten alunperin suomalainen. Oikealta nimeltään Vasili Loponen. Kuuluisaa Kyrsyän saavintekijäin sukua. Muuttivat Amerikkaan 1950-luvulla. Jäätyään orvoksi alkoi orvoksi pihasoittajaksi Los Angelsissa. Soitti sitten kerran positiiviaan stuudion pihalla, ja eräs kuuluisa tuottaja kuuli häntä. Loppu onkin historiaa.

okabass: Donald Fagen on muuten alunperin suomalainen. Oikealta nimeltään Vasili Loponen. Kuuluisaa Kyrsyän saavintekijäin sukua. Muuttivat Amerikkaan 1950-luvulla. Jäätyään orvoksi alkoi orvoksi pihasoittajaksi Los Angelsissa. Soitti sitten kerran positiiviaan stuudion pihalla, ja eräs kuuluisa tuottaja kuuli häntä. Loppu onkin historiaa.
 
Olikos se tää Donaldi kun kävi pieremässä tuolla hississä?
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/110 … i-sakotti-hississa-pierrytta--virhe

J.Hollström: Olikos se tää Donaldi kun kävi pieremässä tuolla hississä?
http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/110 … i-sakotti-hississa-pierrytta--virhe
 
Siitä en ole varma, mutta Lin Futanille (Huuhaa Innasen hahmo) on varmasti sukua. Sekä myös Holger Horolalle, joka sävelsi Suolikaasurapsodian mieskuorolle. Sen kantaesitti STP eli Sörnäisten Työväen Pierijät.
 
Lin Futanhan oli alunperin rukousmyllyä päivät päästään pyörittävä munkkioppilas, jolle Saatana ilmestyi, ja antoi pullon Mustaa Lutaa. Se aikaansai ihmeellisen pieremisen lahjan: hänestä tuli Maailman Paras Pierijä. Hänen häikäisevään repertuaariinsa kuului mm. yliäänekäs kaksoistremolo kokovoltilla palavien renkaiden läpi, bassovarpusen laulu, Immelmann päälläseisonnasta ja vapaapieru pystyasennosta. Hän sai mm. Suolikaasun mustan vyön Japanin turneellaan.
 
Ps. ErikoisturbosuperPLUSSA uutisesta. Laitoin jakoon.

Aika pitkään pysyttiin aiheessa ;)
 
SD oli huikea löytö Ramones, Hurriganes, AC/DC ja "kaikki hevi on parasta" -tyyppiselle musiikin kuuntelijalle. Eli minulle. Bändikaveri sen lanseerasi ja sitten löytyi kavereita muitakin, jotka olivat bändiin tykästyneet. Se ei vain ollut teini-ikäiselle ilmeisesti muodikasta ilmoitella diggailustaan.
 
1980 ilmestyneen lätyn jälkeen odottelimme uutta tulevaksi. Tulihan se 20 vuoden odottelun jälkeen. Ja sitten vielä keikalle Suomeen! Ihan uskomattomalta tuntui istua Hartwall-areenalla lavan edessä ja kuunnella bändiä livenä.
 
Vaikka soittajat ovatkin parasta A-ryhmää, on musiikki ja sanoitukset jutun todellinen juoni.

flowerpower: SD levyt ovat esimerkki perfektionismistä. Olisiko Gaucho levyn budjetti ollut sen ajan maailmanennätys?
 
Oli se. Def Leppardin Hysteria sitten löi ennätyksen. Näin muistinvaraisesti. Oikaiskaa, jos ei näin ollutkaan.
 
Kannattaa myös tsekata Donald Fagenin Nightfly levyn.
 
Ilman muuta. Oli aikansa referenssi soundiensa puolestakin.

flowerpower: Kannattaa myös tsekata Donald Fagenin Nightfly levyn.
 
Jep, ja ne kaks muuta, Kamakiriad ja Morph the Cat. + Beckerin molemmat.
 
Huippuleita.