Yleistä keskustelua musiikista ›

Love Records on entinen liikeyritys ja nykyäänkin uusintapainoksissa vilahteleva levymerkki jota koskeva narratiivi on vakiintuneen oloinen. Ahkerimpia narratiivien ylläpitäjiä lienevät levynkeräilijöiden alakulttuurin jäsenet joiden elämässä levymerkkien glorifiointi on kaikkein tärkein yksittäinen asia.
 
Tuotakin narratiivia lienee syytä arvioida uudelleen. Kirjoitin aiheesta blogiin tänään:
 
https://vapaavuoro.uusisuomi.fi/velipesonen/hei-sun-heiluvilles/

"Love Records oli niin vahvasti kytköksissä SKP:n vähemmistöön eli taistolaisiin että on paikallaan epäillä toimiko yritys itäpuolelta salakuljetetun rahan kierrättäjänä. Ja mikä yleensäkin oli Neuvostoliiton tai erilaisten solidaarisuusrahastojen osuus Love Recordsin rahoitusrakenteessa."
 
Nyt olisi kiva kuulla kunnollisia perusteluja tälle väitteelle. Ja semmoinen yleinen lätinä siitä, miten samankaltaista tapahtui jossakin muussa yhteydessä ei riitä, tai että minusta tuntuu siltä, että näin olisi voinut käydä. Faktoja siis pöytään Loven ja Neuvostoliiton välisestä yhteydestä, kiitos.

Kun otsikko on Love ja muu Suomen äänitebisnes niin...
 
jos kattellaan Loven julkaisemia albumeja ja Loven taiteilijoita joita olivat mm. Juice Leskinen, Hurriganes, Hector, Kaseva, Dave Lindholm, Pelle Miljoona, Pekka Pohjola, Royals, Leevi and the Leavings, Pekka Streng, Tasavallan Presidentti, Wigwam, Maarit, Mikko Alatalo, Pepe & Paradise, M. A. Numminen, Pihasoittajat, Kari Peitsamo, Jukka Tolonen, Freeman ja Rauli "Badding" Somerjoki...
 
...niin miksi Love?
 
Suomessahan oli olemassa se muukin äänitebisnes, esimerkiksi Finnlevy ja Topi Kärki.
 
Voisiko narratiivia tarkastella siitä perinteisestä näkökulmasta, että kun Decca tyrmäsi Beatlesin, niin tavallaan oli kiva, että Englannin muussa musabisneksessä vaihtoehtona oli myös EMI, Parlophone ja George Martin eikä ainoastaan neljä ahtaajaa lisää Liverpoolin satamaan?

pianismo: Varmasti se tuotti myös poliittista musiikkia, mutta sitä ei juuri levykaupoissa näkynyt.
 
Tutustuhan Loven katalogiin.

velipesonen: Tutustuhan Loven katalogiin.
 
En muista ainoassakaan käymässäni levykaupassa nähneeni katalogeja, levyjä oli laarit täynnä, niitä tuli selattua.

pianismo: En muista ainoassakaan käymässäni levykaupassa nähneeni katalogeja, levyjä oli laarit täynnä, niitä tuli selattua.
 
Loven levylista löytyy ihan Wikipediastakin. Pitkälle ei tarvitse selata, kun on jo tullut vastaan paljonkin aikansa vasemmistolaisuuteen jotenkin linkittyvää materiaalia.
 
Eipä sen nyt pitäisi olla musiikin lähihistoriaa tuntevalle uutinen, että Love tarjosi väylän myös poliittiselle laululiikkeelle. Atte Blom oli käsittääkseni varsin vasemmalla itsekin.
 
Ajankuvana nuo levyt ovat jumalattoman tärkeitä.

AP:
Ajankuvana nuo levyt ovat jumalattoman tärkeitä.
 
Sammarit kahisevat ja hollannikkaat kopisevat, tupakki palaa kaikilla vauvasta vaariin.

AP: Ajankuvana nuo levyt ovat jumalattoman tärkeitä.
 
Mitäköhän luokkaa myynti- ja radiosoittovolyymit olleet suhteessa suosituimpaan musiikkiin?

Lovella oli tyylikäs logo, brändi. Siinä se onnistui. Koska vastustan henkeen ja vereen taiteen politisoimista - jopa niissä tapauksissa joissa taiteilija itse julistaa taiteensa olevan poliittista - niin minulla ei ole vaikeuksia kuunnella Agit Propia tai digata Ultra Brata. En kuuntele kyseisiä yhtyeitä poliittisen samaistumisen näkökulmasta. Se vain jotenkin onnistuu minulta luontevasti, jokin kognition ongelma ehkä. Ohitan julistuksen automaattisesti arvioidessani taiteellista tasoa, mikä toki Agit Propin tapauksessa ei ollut kovinkaan korkea. On siellä muutama hieno melodia kyllä.
 
Ultra Brankin keikalla ajoittainen poliittinen viestintä meni ohitseni kuin vesi hanhen selästä, tajusin sen läsnäolon älyn tasolla kyllä mutta se ei ollut se mitä fanitin. Se oli kuin epävireinen soitin big bandissä, ei pilannut koko keikkaa. Poliittinen samaistuminen ei ole ylipäätään se syy, miksi kuuntelen musiikkia. Siinä se tulee vasta tunkio olemaan, kun tämän ajan USA-yhteyksiä aletaan tonkia ja tuomita uusien viattomien polvien toimesta. Sekin aika tulee. Ajan henki muuttuu koko ajan, ja se tekee sen myös tulevaisuudessa. Hetkeen ei kannata tarttua, varsinkaan poliittisesti. Kaikki on ohimenevää. Se on kyyninen havainto, mutta totta.

AP: Loven levylista löytyy ihan Wikipediastakin. Pitkälle ei tarvitse selata, kun on jo tullut vastaan paljonkin aikansa vasemmistolaisuuteen jotenkin linkittyvää materiaalia.
 
Eipä sen nyt pitäisi olla musiikin lähihistoriaa tuntevalle uutinen, että Love tarjosi väylän myös poliittiselle laululiikkeelle. Atte Blom oli käsittääkseni varsin vasemmalla itsekin.
 
Ajankuvana nuo levyt ovat jumalattoman tärkeitä.
 
Vasemmistolaisuus oli hyvin yleistä siihen aikaan, mutta tässä ketjussa väitettiin Loven olleen Moskovan rahoittama ja tuotannon puhtaasti poliittista. Atte Blomilla oli sormensa pelissä paljon muussakin kuin poliittisessa musiikissa, uskaltaisin väittää, että hänenkin kohdallaan politiikka oli sivuosassa ja musiikki pääosassa.
 
Tässä keskustelussa taitaa olla kyse halusta arvioida nykypolitiikan perusteella 70-luvun tuotantoa. Hyvä kuitenkin muistaa, että esim. persut ovat nyt siinä möykkää pitävien asemassa, jossa taistolaiset olivat tuolloin.

pianismo: Vasemmistolaisuus oli hyvin yleistä siihen aikaan, mutta tässä ketjussa väitettiin Loven olleen Moskovan rahoittama ja tuotannon puhtaasti poliittista. Atte Blomilla oli sormensa pelissä paljon muussakin kuin poliittisessa musiikissa, uskaltaisin väittää, että hänenkin kohdallaan politiikka oli sivuosassa ja musiikki pääosassa.
 
Pelle Miljoona muistelee YLE:n Atte Blom -jutussa, että
 
"Atte ja Love Records tunnettiin kommunistisena lafkana, mutta ei hän puhunut politiikasta levyjä tehdessä. Joskus hän puuttui, jos aisti sanoituksissa jotain imperialistista."
 
... ja olihan Lovella oli leirissään vastapainona Hurriganes, jonka henki haisi vahvasti Amerikalle.
 
Kannattaa lukaista, hyvä juttu on tuo.
 
https://yle.fi/a/74-20092586

Marlowe: "Atte ja Love Records tunnettiin kommunistisena lafkana, mutta ei hän puhunut politiikasta levyjä tehdessä. Joskus hän puuttui, jos aisti sanoituksissa jotain imperialistista."
 
Wigwamilla tais tulla ongelmia Being -levyn kanssa, kun siinä sohittiin sarkastisesti "työläisten valtionkin" suuntaan.

Taitelijalla on vapaus eli mahdollisuus ilmaista poliittinen tai uskonnollinen mielipiteensä taideteoksen sisäpuolella, joten taiteen politisoitumisen vastustaminen on höhlää. Se ei tule johtamaan tulokseen.
 
Tuo näkökulma on kuitenkin tässä yhteydessä lähinnä harhaanjohtava. Käsitykseni on että Love Records teki työtä kommunistiselle puolueelle Suomessa ja myös Neuvostoliitossa; tämä on väistämätöntä jo siksikin että SKP sai rahoitusta Neuvstoliitosta ja merkittävä osa Loven julkaisuista on ilmiselvästi tilaustöitä SKP:ltä ja/tai sen järjestöiltä ja/tai sen hallussa olleilta järjestöiltä.
 
Oletan myös että Love sai suoraa rahoitusta itärajan takaa sekä erilaisilta kv. järjestöiltä ja hankkeilta, joiden ilmansuunta tuskin jäi kellekään epäselväksi. Pidän oletuksiani varovaisina ja kontekstoin mielestäni riittävästi blogitekstissäni jonka linkki on avauksessa.
 
Rivien välissä vihjaan myös mahdollisuuteen että eri tiedustelupalvelut olisivat hyödyntäneet levy-yhtiöitä työrukkasenaan kuten ne oletettavasti tänäkin päivänä tekevät. Poliittisella julistuksella voidaan houkutella jyrsijät ulos koloistaan ja musiikin keinoin voidaan aivopestä kansaa, eikä tämä koske vain politiikkaa vaan mitä tahansa.
 
Lukutaidon heikkoutta tässä ketjussa edustaa tulkinta että olisin väittänyt Love Recordsin tuotantoa pelkästään poliittiseksi.

velipesonen: ... Tuo näkökulma on kuitenkin tässä yhteydessä lähinnä harhaanjohtava. Käsitykseni on että Love Records teki työtä kommunistiselle puolueelle Suomessa ja myös Neuvostoliitossa; tämä on väistämätöntä jo siksikin että SKP sai rahoitusta Neuvstoliitosta ja merkittävä osa Loven julkaisuista on ilmiselvästi tilaustöitä SKP:ltä ja/tai sen järjestöiltä ja/tai sen hallussa olleilta järjestöiltä. ...
 
Neuvostoliitto rahoitti lähes kaikkia puolueita, myös oikeistolaisia. Ja vaikka SKP sai rahaa idästä, niin SKDL oli epäsuosiossa ja raha varmaan tiukemmassa tuosta suunnasta. Samoin epäsuosiossa oli SDP joka jäi kiinni CIA:lta saamastaan rahoituksesta.
Politiikan kuviot eivät olleet niin yksiselitteisiä kuin nykyisin kuvitellaan.
 
Maksut muuten kulkivat Suomen Pankin kautta, joten sieltä löytyisi vastaus, mutta ei taida nuo arkistot aueta edes politiikan tutkijoille. Luonnollisesti rahaa tuli myös muilla tavoin, mutta niistä ei jälkiä jäänyt.

velipesonen:
 
Käsitykseni on ...
 
Oletan myös ...
 
vihjaan myös mahdollisuuteen ...
 
Paljon käsityksiä, oletuksia ja vihjauksia.
 
Käsitykseni mukaan usealla musiikista innostuneella on asiaan liittyviä unelmia joista jotkut tekevät totta.. Jos kotistudio ei tarvetta täytä, niin jotkut saavat päähänsä perustaa oikean studion, levy-yhtiön ja vaikkapa muutaman radioaseman, kuten Sam Phillips.
Voimme toki olettaa, että hänen todellinen motiivinsa on saattanut olla raadollisempi, kuten pilata yhdysvaltain nuoriso mustalla musiikilla.
 
Vihjaan tällä mahdollisuuteen, että useat taiteen alalla työskentelevät nimen omaan haluavat työskennellä taiteen alalla ja usein paras, tai jopa ainoa tapa siihen on perustaa alan yritys.
 
Mikäli tämän taidealan yrityksen raadollisena salaisena tavoitteena on myrkyttää maan nuoriso communismilla ja täyttää kassa KGB:n lahjuksilla, niin käsitykseni mukaan Hurriganes ja levykannen Cadillac myydyinpänä artikkelina vesittää tätä oletettua tavoitetta merkittävästi.

rintapek: Mikäli tämän taidealan yrityksen raadollisena salaisena tavoitteena on myrkyttää maan nuoriso communismilla ja täyttää kassa KGB:n lahjuksilla, niin käsitykseni mukaan Hurriganes ja levykannen Cadillac myydyinpänä artikkelina vesittää tätä oletettua tavoitetta merkittävästi.
 
Pitäis ylipäätään päättää, että kumman laidan ongelmasta on kyse: jenkithän oli sitä mieltä, että rock-musiikki on kommunistien salajuoni nuorison tuhoamiseksi ja neukut taas sitä mieltä, että se on vastavallankumoksellista länsimaista hapatusta.
 
Laittaisin tähän lähdeviitteenkin, mutta kun mun Sociology of Rock on ollu yhdellä kaverilla lainassa vissiin kolme vuotta

rintapek: Paljon käsityksiä, oletuksia ja vihjauksia.
 
Käsitykseni mukaan usealla musiikista innostuneella on asiaan liittyviä unelmia joista jotkut tekevät totta.. Jos kotistudio ei tarvetta täytä, niin jotkut saavat päähänsä perustaa oikean studion, levy-yhtiön ja vaikkapa muutaman radioaseman, kuten Sam Phillips.
Voimme toki olettaa, että hänen todellinen motiivinsa on saattanut olla raadollisempi, kuten pilata yhdysvaltain nuoriso mustalla musiikilla.
 
Vihjaan tällä mahdollisuuteen, että useat taiteen alalla työskentelevät nimen omaan haluavat työskennellä taiteen alalla ja usein paras, tai jopa ainoa tapa siihen on perustaa alan yritys.
 
Mikäli tämän taidealan yrityksen raadollisena salaisena tavoitteena on myrkyttää maan nuoriso communismilla ja täyttää kassa KGB:n lahjuksilla, niin käsitykseni mukaan Hurriganes ja levykannen Cadillac myydyinpänä artikkelina vesittää tätä oletettua tavoitetta merkittävästi.
 
olkiukkoja