Aloittelijat ›

Itse haaveilin monta vuotta fonista, kunnes muutama vuosi sitten viimein ostin tutulta ammattimuusikolta tenorisaxofonin (merkkiä B&S). Maksoi muistaakseni 1500 mk.
 
Soitin ei vaan ollut lähellekään uudenveroisessa kunnossa, joten siihen piti lähes saman tien teettää perusremontti, jossa vaihdettiin läppien tyynyjä ja muuta vastaavaa. Siihen upposi muutama sata markkaa, eikä soitin vieläkään ole hirveän hyvässä kunnossa.
 
Mutta kyllä sillä tuli muutamallakin keikalla soitettua. Viime aikoina foni on lähinnä kerännyt pölyä, mutta kyllä se innostus taas joskus tulee.
 
Alttofoni voi olla aloittelijalle helpposoittoisempi (?), mutta kyllä tenorillakin oppii soittamaan. Useimpien ihmisten vaan pitää ensin opetella oikeanlainen hengitys puhallinsoittimissa (muissa kuin nokkahuilu ja huuliharppu...), siis syvähengitys eli palleahengitys eli joogan ns. "täydellinen hengitys". Ja pallea pitää puhaltaessa olla jännittyneenä - tuttu fonisti sanoi aika osuvasti, että "niin kuin kakkaa kovasti vääntäessä". Jos osaa soittaa poikkihuilua, niin se on jo oikein hyvä juttu.
 
Opea suosittelen ehdottomasti. Vaikka opettelinkin soittamaan saksofonilla alusta pitäen itse, kirjojen ja netin avustuksella, niin myöhemmin huomasi, miten on tehnyt väärin ihan perusasioita. Eli olin pitänyt tenorifonia edessäni kuten alttofonia enkä sivulla... Ja puhe/lauluäänikin alkoi jo välillä ohentua, kun kurkunpään sun muiden äänentuottoelinten asento oli vääränlainen.
 
Thomann-merkkinen halvin alttofoni lähtisi hintaan 315 euroa. Vaikka joku nyt lyttääkin Thomannit ja Harley Bentonit ("En oo kokeillu mutta on varmasti paska kun on Thomann") niin esimerkiksi Thomann-merkkinen trumpetti on ihan OK, ainakin aloittelijalle (jollainen itse olen trumpetin suhteen). Tiedä sitten millainen kyseinen foni on, itsehän se tietysti pitäisi kokeilla. Voihan se olla kelvotonkin.
 
Jos alkaa tuntua, että suukappale on soittimen heikko lenkki, kannattaa kysellä käytettynä. Itse sain tutulta hyvän Otto Linkin muistaakseni 200 tai 250 markalla, uutena olisi maksanut paljon enemmän. Tosin hyvä ja täyteläisen kuuloinen se fonin omakin suukappale on, huomasin myöhemmin, eli soundin huonous olikin enemmän soittajan syytä.
 
Berg Larsenin suukappaleenkin ehdin käytettynä hommata. Siitä en niinkään tykännyt, mutta volumea lähtee huomattavan paljon - etu vaikka keikalla pienessä baarissa.
 
Kevyen rytmimusikin puolelta suosittelisin alkuun pääsemiseksi ja mukana soitteluun näitä (hyvin subjektiivinen vähemmän jazz lista, mitä ekana mieleen juolahti):
 
- Bruce Springsteenin bändin Clarence Clemmons (tenorifoni)
- Hepa Halme (tenori, mm. Cool Sheiks)
- Rinneradio (sopraanosaksofoni)
- The Sonics (räkäinen tenorifoni, 1960-luvulta)
- jotkut 60-luvun surfbiisit (oliko esim. "Pulp fictionin" soundtrackilla?)
- ja vaikka helsinkiläinen The Mutants (tenori)
 
Ja baritonifonihan on se isoin ja matalaäänisin, samanvireinen (Eb-vireinen) kuin alttofoni. Tenori- ja kimeä-äänisin sopraanofoni taas ovat keskenään samanvireisiä (Bb-vireisiä).
 
Ja tuohan taas oli tarkoittavinaan sitä, että kun bändi soittaa bluesia E-mollista, niin tenorifonisti soittaakin sävelaskelta korkeampaa Fis-mollista ja alttofonisti matalammalta Cis-mollista. Siinä merkittävä ero poikkihuiluun. Tuon takia varmaan jazzbiisien sävellaji on useimmiten esimerkiksi Bb-duuri/G-molli tai Eb-duuri/C-molli, jotta puhallinsoittajat saavat mahdollisimman helpot sormitukset (vrt. poikkihuilulla C-duuriasteikko vs. Fis-duuriasteikko.
 
Saksofoni-FAQ kannattaa lukea, itselleni tästä oli paljon hyötyä:
 
http://www.bobrk.com/saxfaq/
 
Mitä nuo 1/3 yms on, joista joissakin keskusteluissa puhellaan? Mä olen joskus nuorempana suorittanut Varsinais-Suomen musiikkioppilaitoksessa pianolla ja huilulla jonkun 1/3 -tutkinnon (?), niin onko kyse samasta jutusta. Teorioita taisin tuolloin suorittaa 1/3 ja 2/3.
 
Samoja juttuja. Perusastetutkintojen (1/3, 2/3 ja 3/3) jälkeen tulevat opistotason tutkinnot (I eli "tolppa ykkönen", II ja mitä sitten tuleekaan).