Klassinen ›

Se, että Mozartista, Beethovenista, Bachista sekä esim. Tchaikovskista on julkaistu suomeksi niinkin monta kirjaa ja jopa joku Händelistäkin, toisin kuin Haydnista, josta ei ole kirjoitettu tai julkaistu ainoatakaan, kertoo siitä, ettei Haydn yllä suomessa niiden kaikkein suosituimpien säveltäjien kategoriaan, vaikka Haydn kirjoja onkin saatavilla muilla kielillä. Jo 1950 luvulla musiikkitieteilijä Maasalo piti käsittämättömänä, ettei Haydnista ole olemassa kriittistä tieteellistä julkaisua, mutta suomeksi kirjoitetun elämäkerran puuttuminen vasta outoa onkin.
 
Vastatakseni esittämääni alkuperäiseen kysymykseen totean vaikka Sulho Rantaa muistista siteeraten, että Chopinkaan ei ollut ensimmäisen luokan kiintotähti säveltaiteen taivaalla, kuten sentään Haydn ja Schubert, joten hänen eikä Lisztinkään voi sanoa olevan sävellystuotannoltaan edellä mainittuja säveltäjiä millään muotoa merkittävämpiä hahmoja säveltaiteen historiassa, vaan todellisuudessa asia on päinvastoin, mutta suomenkielisen musiikkikirjallisuuden osalta viimeksi mainittujen ymmärrettävä suosio perustunee lähinnä salonkimusiikin laajalle levinneeseen suosioon pianonsoiton harrastajien keskuudessa ja jota nämä suurelta osaltaan sävellystuotannoltaan edustavat ja siksi on perusteltua olettaa, että tämä seikka on ollut ratkaiseva tekijä säveltäjien elämäkertojen julkaisussa myös suomenkielellä.
 
Onko teillä siis mitään arvausta siitä, miksei Haydnista ole milloinkaan kirjoitettu tai julkaistu suomenkielellä ainuttakaan elämäkertaa?
 
Eikö hän nauti säveltäjänä suomessa Mozartiin verrattavaa suosiota ja arvostusta? Vai onko hänellä liian laaja tuotanto yksiin kansiin?
 
Vai onko musiikin ymmärtämys suomessa kehnompaa kuin suuressa maailmassa ja säveltäjän yksittäisiä suurempiakaan teoksia ei suomessa osata arvostaa riittävästi?
 
Vai eikö Haydnin elämäntarina ole kyllin mielenkiintoinen suomalaista lukijakuntaa ajatellen?
 
Vaikka säveltäjien biografioita luetaan nykyaikana suomessa vähemmän kuin ennen, sopii silti ihmetellä, miksi myöskään menneinä hyvinä aikoina ei Haydnista voinut lukea biografian muodossa suomenkielellä, mutta monista muista säveltäjistä sitäkin enemmän.
 
Selitys saattaa piillä sivistystason ja taidemusiikin harrastajamäärän laskussakin.

Suomenkielellä julkaistun kirjan tai elämäkertateoksen puuttumisen syynä saattaa tietenkin olla myös säveltäjän persoonan etäisyys, mutta lienee myös elämänvaiheiden tietynlainen tylsyys, värittömyys, tapahtumaköyhyys ja tasapaksuus eräänlaisia selittäviä tekijöitä, ellei kyse ole elämänvaiheiden osittaisesta tuntemattomuudesta ja hämärän peittoon jäämisestäkin, eikä niistä ehkä tiedetä tarpeeksi.
 
Mutta tämäkin väite lienee hölynpölyä ja on tuulesta temmattu siinä mielessä, että muilla ns. valtakielillä on kirjoitettu yllin kyllin Haydn kirjallisuutta, joka on jätetty suomentamatta tieteellisistä ansioistaan huolimatta.
 
Valittujen Palojen eräässä numerossa, jossa oli pieni Haydn elämäkerta, kritisoitiin sellaista näkemystä, että Haydn olisi ollut joku vanha höpsö, joka tehtaili suuret määrät jokseenkin tavanomaista säveltaidetta ja todettiin, että Haydn ja hänen musiikkinsa ovat kestävämpää ainesta.
 
Mozart ja Beethoven lienevät suomessa Haydnia paljon suositumpia säveltäjiä mm. siitä päätellen, että heistä on saatavilla suomeksi useita elämäkertateoksia, kun papa on jäänyt tyystin heidän varjoonsa suuresta merkityksestään huolimatta musiikinhistoriassa useiden sävellysmuotojen tärkeänä kehittäjänä, joista mainittakoon mm. jousikvartetto, sinfonia, pianotrio, pianosonaatti, jousitrio, messu ja oratorio jne.
 
Vaikka Hildesheimerin mukaan Bachin elämä koostuu mm. opettavaisesta hölynpölystä työhakemuksineen ym. asiakirjoineen, eikä hänen mukaansa Bach ikävä kyllä niistä ihmisenä paljastu, niin tästä huolimatta erään musiikkikriitikon mukaan Gardinerin tuore Bachista kertova elämäkertateos mukamas maalaa säveltäjästä inhimillisen muotokuvan, jonka ei pitäisi olla mitenkään mahdollista käytettävissä olevan aineiston perusteella, jos Hildesheimeria uskominen ja voimme olettaa kirjan olevan pääosin fiktiivinen kertomus, jokan on kaiken lisäksi suomennettu.
 
Musiikin klassikot sarjassa julkaistu Bach elämäkertakin on osittain kuin joku sukuselvitys Bachin sukujuurista, mutta myös luettelo Bachin useisiin työtehtäviin liittyvistä erityyppisistä selonteoista mm. kuorolaulajien ja soittajien määrästä ja kyvykkyydestä virallisine asiakirjoineen sekä kanttorin toimeen liittyvine riitoineen ja kiistoineen, mutta Bachista ihmisenä kapea-alaisen ja suppean kuvan antava elämäkertateos, jossa tosin on myös teosanalyysejä.