Kitarat: kitarakamat ›

ituvirtanen: Tuosta voi sanoa BLING! Missä leikkautit linnut, vai teitkö omalla pajalla?
 
Mäkisen Harri tampereelta leikkaili laserilla silloisessa... hmm runopuu?:ssa nykyisessä kitartaverstaassa?

Nostellaas tätäkin taas.
 
Tuli noukittua torilta projektiksi tuollainen Fernandesin Jackson/Charvel kopio. Oli tarkoitus kokeilla "johonkin halpaan" keppiin Holoflash-viimeistelyä ja sitten hommata "joku oikea" kitara johon toteuttaa sama. Tässä taisi lopulta käydä niin että tämä yksi kitara täytti nuo molemmat "tarpeet" :) Noh, olihan tuossa ohessa muutakin, eli vaaleahkon ruusupuun sävytys ja rosterinauhojen vaihto.
 
Elikkäs, hommahan alko perinteisellä eli hardwaren purku ja nauhat irti. Tämän jälkeen armoton otelaudan paikkailu sillä alkuperäiset nauhat oli tehtaalta liimattu paikalleen ja irtosivat paikotellen melko roisien puupalojen kera... Ja kyllä, lämmitin nauhoja. :) Ja sit otelauta tasaseks ja sävyttämään.
 
Sävytyksessä oli niinkin eksoottista tavaraa kuin Indian Ink. Eli tutummin calligrafia-mustetta. Suomalaisesta kirjakaupasta johonkin 7€/purkki. Sitä n. 50-50 vedellä jatkettuna IPA:lla puhdistetulle otelaudalle. Ylimääräiset voi pyyhkiä kostealla rätillä pois. Lopputulos oli erittäin omaan makuun oikein hyvä, tumman eebenin oloinen ja kuitenkin vielä kutakuinkin luonnolliselta puulta näyttävä pinta.
 
Sitten uudelleennauhoituksen pariin. Tämä oli mulle eka uudelleen nauhoitettava keppi mistä ei saanut kaulaa irti joten kuumotukset oli melkoset ennen operaatioon ryhtymistä. Uusi tuttavuus oli myös Hoscon-precut nauhat joista on myös ns. tang pätkitty valmiiksi. Rohkea rokan syö ja kävin töihin, lopulta nauhoitus meni oikein kivasti ja vaivattomasti noiden valmiiksi pätkittyjen nauhojen ansiosta, kunhan ne oli ensin järjestänyt pituuden mukaan. Seuraava kuumotuksen aihe olikin päiden hionta niin ettei runko kärsi. Useampi kerros teippiä ja varovainen lähestyminen pelasti rungon.
 
Sitten päästäänkin ehkä siihen mielenkiintoisimpaan vaiheeseen, eli holoflash-filmin silittämiseen kiinni. Tätäkään en ennen ollut kokeillut mutta kyllähän se kitaraan jotenkuten tarttui. Lopputulos ei ehkä ollut 100% se mitä toivoin, mutta ehkä tästäkin jotain opittiin. Saattaa olla että kalvo keräsi askartelupöydältäni sontaa mukaansa eikä siksi tarttunut, tai sitten silitysrauta pääsi loppupäässä liian kuumaksi.
 
Enivei, nyt on pääosin valmista. Mikitykseen ja rautoihin ehkä tulee vielä pientä päivitystä, mutta visuaalisesti ollaan aikalailla maalissa.
 
Kuvia prosessista ja tämän hetken tilanteesta: https://imgur.com/a/wxVxw49
 
Ja tämän rohkaisemana tilasin lisää holoflash-materiaalia ja päätin että ehkä voin jatkossakin rosteroida neckthru-kitarani.

^
Eikös tuo kyseinen Fernandes ole Chushin Gakkin tekemä, eli ihan sama kama kuin se Charvel Model 6 ?

zedder: ^
Eikös tuo kyseinen Fernandes ole Chushin Gakkin tekemä, eli ihan sama kama kuin se Charvel Model 6 ?
 
No näin on arveltu paristakin lähteessä. Niinku tonne toisaalle jo kirjasinkin niin Instagramissa tuli eräs ranskalainen kamarunkkari kyselemään aiheesta. Hällä ois kaikin puolin Charvel model 6 jossa on kuitenkin Fernandesin leiriin viittaava D:llä alkava sarjanumero. Täytyis päästä kopasemaan M6 ja tekemään ujoa vertailua, mutta vuosia vanhan kokemuksen perusteella haluaisin uskoa että joko kyseessä on todella hyvä kopio, tai sitten kepit ovat samalta linjalta eri hardwarella. Siis jumalauta iso mikinkehyskin... :D

Tekasin huvikseni videon...
 
Tokai Custom Edition kasarihevikeppi tuunattu kevyesti EVH tyyliin, vain tallamikki Seymour Duncan Screamin Demon ja volume-potikka pleksin palassa.
 
Tää on monesko lie inkarnaatio, ensimmäisen modauksen koki jo silloin 80-luvun lopulla, kun piti sinkku etumikki vaihtaa humppariin. Pleksi tuli jo silloin leikattua, kun ei ollut mitään varaosapleksejä tarjolla saati rahaa ostaa semmosia. Vuosien varrella on kokenut moni konfiguraatiota, nyt back to basics, ehtaa kasaria!
 
https://www.youtube.com/watch?v=OceBb8kUkCw
 
Laitetaan nyt sitten samaan nippuun vielä tuo viimeisin "uusiokitara", joita palacasteriksikin jengi kutsuu. Skujun hardtail body, Fenderin MIM kaula, lukkovirittimet, Kent Armstrong Vintage Nickel tallamikki, sarja-/rinnankytkennällä ja Seymour Duncan 59 etumikki.
 
https://www.youtube.com/watch?v=WulxP3n2ORE
 
Ja liekkitarrat kruunaa kokoinaisuuden tottakai! ;-)

Noita Squierin Bullet HT straton ohuita lehmusrunkoja jos jostain löytäis kohtuu hintaan, niin voisin pari ostaa omiin projekteihini. Siitä ei straton runko paljoa parane.

jkiva: Tekasin huvikseni videon...
 
Olen kohtalaisen varma, että parrassasi pesii pöllö.

PIM: Noita Squierin Bullet HT straton ohuita lehmusrunkoja jos jostain löytäis kohtuu hintaan, niin voisin pari ostaa omiin projekteihini. Siitä ei straton runko paljoa parane.
 
HT = harvoin tarjolla ;) ylipäätään mitään. Viime kesänä osui täällä torilla silmään, onnistuin oleen nopee. Muita en oo nähny.
 
Ihan jees body, ajaa asiansa. Ehkä joku päivä modaan vielä sen verran, että poraan reiät vetää kielet läpi rungon. Jos löytyy hyvä talla tohon, ei oikein ollut tarjolla kun tuota kasasin. Kyllä tuo orkkis pintatallakin ihan okay sinällään.

Vuosia sitten omistin Baja-telecasterin, jonka mikkikonfiguraatio ja kaula jäivät kaihoisan positiivisena muistikuvana mieleen, mutta rungon painon kanssa en pystynyt elämään; kitara painoi (lisätyn bigsbyn kera) reilusti yli 4kg, joten se sai jatkaa matkaansa. Vuosien aikana kyseinen yksilö palasi vielä hetkeksi haltuun, mutta jatkoi matkaansa samasta syystä uudelleen muutamaa kuukautta myöhemmin.
 
Muutamia viikkoja sitten torille ilmestyi Baja, jota hehkutettiin kevyeksi ja sitä se olikin, myyjän keittiövaaka näytti 3150g. Hetkisen neuvottelun jälkeen add to basket-peliliike suoritettiin ja kaverin kuljettaman piakkoin kitara saapui hyppysiini.
 
Mieluisat muistikuvat pitivät edelleen paikkansa positiivisten tekijöiden osalta, ja nyt runkokin oli kevyt, joten ajatus pitopelistä vahvistui nopeasti. Kuinka siitä voisi sitten tehdä vielä enemmän oman näköisen?
 
Ensimmäisenä päätöksenä ajattelin että tylsä krominen control plate saisi väistyä, ja tilasin eBaysta kaiverretun version mustalla korostuksella. Pohdin josko samalla kääntäisin platen toisinpäin mutta päädyin kuitenkin pitämään alkuperäissuunnan myös uuden kanssa.
 
Seuraavaksi mietin tallan päivittämistä 6-tallapalaiseen versioon, ja lisäkuriositeettina silmiini oli osunut WÖYH!-yhtyeen Jussi Hyyrysen keikoilla käyttämä Telecaster, jossa oli vasenkätinen talla oikeakätisessä kitarassa. Nämä kaksi ajatusta yhdistettynä tuottivat lopputulokseksi tilattavaksi Gotohin 201-tallan messinkitallapaloilla, vasenkätisenä versiona.
 
Radikaalein päätös tuli viimeisenä: kuinka kitaraa voisi vielä edelleen keventää? Mieleen muistui aikoinaan Fenderin tuottama Custom Shopin versiointi 1960-lopun teleistä joissa piti ratkaista tehtaalle saapunut painava saarni-raakamateriaali kevyemmäksi. Keventämään pyrittiin kovertamalla kammiot pleksin alle. Tällä samalla ajatuksella lähestyin omaa versiointiani: plektrasuojaa ja teippiä hyödyntäen jätin hiukan varaa pleksin ulkoreunoihin, huomioiden keskellä kulkevan kaulamikin johtokanavan sekä kaulamikin poteron muodon. Terävällä terällä lakka puhki reunan mukaisesti (ettei lähde halkeamaan koloja tehdessä), ja polylakka lähtikin paloina pois lastalla työntäen. Tämän jälkeen suurin materiaali poistettiin poraamalla ja jäljelle jääneet Dremelin jyrsin/raspiterällä. Lopulta kolot vielä käsiteltiin pienesti hiomakoneella tarkoituksella jälkiä polttaen, jotta pinnasta tulisi hiukan rustiikkinen ja yön pimeinä tunteina salakuljetuspajan takahuoneessa tehdyn näköinen :)
 
Tietysty lopulta piti kyseiset kolo saada myös näkyviin, joten eBaysta nopean selauksen perusteella löytyi myös läpinäkyvä pleksi joka osui kohdalleen oikein hyvin!
 
Kuva löytyy internet-kyvyttömyyden vuoksi omakuvista :)

https://www.kitarapaja.com/fano-standard-sp6-oulu_2
 
Tuo nimenomainen yksilö päätyi haltuuni alkukeväästä. Erinomainen kitara, mutta relicit oli kaulan takana ja bodyssä tosi rumat ja feikin näköiset. Ne on nyt korjattu.
 
Uudet mikit ja sähköt, uusi kontrollipaneeli. Nauhat / soitettavuus laitettu myös huippukuntoon.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/182003.jpg
https://muusikoiden.net/dyn/users/182001.jpg
https://muusikoiden.net/dyn/users/182002.jpg

Piti tuo kuva taannoin laitella mutta tuollasta palakasteria tuli keväällä parsittua kasaan..
https://muusikoiden.net/dyn/users/180694.jpg

Ostin jäsen lavaamolta joskus 15 vuotta sitten Charvel 475 Deluxen (maailmalla tunnetaan myös lisänimellä Exotic).
 
Silloin haaveena oli hammastahna-logoinen Charvel HH-mikityksellä ja Floyd Rose -tallalla. Alkuperäinenhän on HSS ja Schallerin tekemällä Jackson JT-590 tallalla. Vastaava, mutta ei kuitenkaan OFR.
 
No, hommahan lähti käyntiin sillä, että ensin rapsuteltiin vähän pelleburstia pois kulmasta ja todettiin soitinrakentajafrendin kanssa, että kannessa ja perspuolella on ohuehko loimuvaahteraviilu. Runko muuten lehmusta. No, hommaa jatkettiin tovi eteenpäin eli keskimmäisen yksikelaisen reikä peitettiin sopivaksi työstetyllä vaahterakalikalla ja kaulamikin kohdalle jyrsittiin humbuckerin mentävä reikä. Samoin OFR:lle tehtiin speksien mukainen potero, jotta se mahtui liikkumaan ylös ja alas. Siis "recessed" meininki. Tämä kaikki siis joskus 2009 hujakoilla.
 
Sitten todettiin, että ehkä voisi olla sittenkin parempi jos frendini tekisi kokonaan uuden Strato-mallisen bodyn ameriikan lepästä. Värikin oli jo katsottu valmiiksi... se Jacksonin Absinthe Green tms. Metallinhohto räikeä vihriä.
 
Projekti lykkääntyi ja frendille tuli rahan arvoisia soitintilauksia ja huoltoja. Vuodet vierivät ja mun Charvelin kalikat oli kaverin pajan useammassa muutossakin mukana.
 
Hyppy vuoden 2024 alkukesään. Mä pirauttelin kaverille ja sovittiin, että käyn noutamassa Charvelin kilkkeet kotio. Mulla oli kolme vaihtoehtoa. a) Pistän kaulan ja bodyn sellaisenaan lihoiksi eli torille myyntiin, yhdessä tai erikseen, b) hyödynnän kaulan jossain toisessa projektissa ja nakkaan rungolla vesilintua (eli tilaan Warmothilta uuden bodyn), c) hion bodyn itse siihen kuntoon, että voin viimeistellä sen jollain peittävällä värillä.
 
Soittimen lähtötilanne kesäkuussa 2024 oli siis tämä:
https://www.dropbox.com/scl/fi/13hb … gowobnio7h&st=oteom4mt&dl=0
 
Valitsin C:n vaikka tiesin etten ole mikään paukkupullojen ystävä, eikä mulla ole lehmänhermoja tai kärsivällisyyttä odotella maalien ja lakkojen kuivumista. Päätin kokeilla youtubesta oppimaani. Olen seurannut Driftwood Guitarsia ja he duunasivat jakson tai pari StewMacin kanssa, missä Chris Alvarado yhdessä Matt Millerin kanssa viimeistelivät jonkun daphne blue straton tms. Tasaiset suihkaukset ja 50% overlap. Sitten odotellaan kuivumista. Vähän vesihiontaa ja toistetaan rumba alusta.
 
No, nyt pari kuukautta myöhemmin soitin näyttää tältä. Ei se täysin moitteeton ole maali- ja lakkapintansa osalta, mutta nyt kitara on soittokelpoinen ja -kuntoinen. Itseasiassa siitä tuli aika helkkarin hyvin resonoiva super-Strat.
 
Mikit ovat DiMarzio 36th Anniversary PAFfit, mikkikytkimenä Oak Grigsbyn 3-asentoinen blade ja 500k logaritminen nostopotikka volumea ja mikkien puolitusta varten. Talla Schallerin Saksassa tekemä Original Floyd Rose. Runkoon tehty käsiviiste (sitä ei alunperin 475 DLX / Exotic-mallissa ole, mutta jonka ehdottomasti halusin. Edes pienen.) Väriksi valikoitui Carrep/Maston Anodized Orange ja päällä on Carrep 2K lakka. Alla on saman valmistajan valkoinen primer.
 
Tällainen siitä siis tuli:
https://www.dropbox.com/scl/fi/kq0o … enx4ic7ia3&st=hmexee9q&dl=0

fox: Piti tuo kuva taannoin laitella mutta tuollasta palakasteria tuli keväällä parsittua kasaan..
https://muusikoiden.net/dyn/users/180694.jpg
 
Bueno! Mulla on samantyyppinen, sama benttonin "ruusupuu" body, mutta vaalea skujun CV 50s kaula ja Kent Andersson Cool Rails humppari tallamikkinä. Käytän slide-kitarana open G vireessä..

jkiva: Bueno! Mulla on samantyyppinen, sama benttonin "ruusupuu" body, mutta vaalea skujun CV 50s kaula ja Kent Andersson Cool Rails humppari tallamikkinä. Käytän slide-kitarana open G vireessä..
 
Tuossa on GW:n kaula, komposiittiotelauta, SD:n Lil' 59 tallassa ja BK:n Bootcamp kaulassa, tallamikille tri-sound ja vaiheenkääntö.

fox: Tuossa on GW:n kaula, komposiittiotelauta, SD:n Lil' 59 tallassa ja BK:n Bootcamp kaulassa, tallamikille tri-sound ja vaiheenkääntö.
 
Kappas vaan, mäkin tuunaili sadepäivän ratoksi myös vähän RW Bentonia risteyttämällä sen Jetin JT-300 kanssa. Eli kaula Jetistä ja loput Bentonia Sähköille mulla on villi idea, mut saa nähdä toimiiko. Kuvassa myös kahdesta Jetin stratosta (JS-400 & JS-450) koottu best of kokoelma.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/182087.jpg

PIM: Kappas vaan, mäkin tuunaili sadepäivän ratoksi myös vähän RW Bentonia risteyttämällä sen Jetin JT-300 kanssa. Eli kaula Jetistä ja loput Bentonia Sähköille mulla on villi idea, mut saa nähdä toimiiko. Kuvassa myös kahdesta Jetin stratosta (JS-400 & JS-450) koottu best of kokoelma.
 
https://muusikoiden.net/dyn/users/182087.jpg
 
No toimii kyllä hienosti!

Pari viimeisintä.
Vasemmalla rakennussarjasta (?) busattu tasakantinen lespa. Roswellin "filtertronit" ja niille kaulukset etolan tavarasta.
 
Oikealla kiinalainen puolivalmistettu koppa, josta siis uupui mm. kaulan kiinnityskohta ja mikkiaukot. Tummanharmaa petsi ja päälle bilteman lakka. Mikki on P13 uustuotantona ja kaula kai täältä torilta. Otelaudan päässä oli mielestäni muutama milli liikaa, jonka sahasin pois. No problem.
 
https://drive.google.com/file/d/1g- … YRhXTyTz9OVSmy5/view?usp=drive_link

Tässä Jackson JS22 Dinky kustomoituna.
https://muusikoiden.net/dyn/users/182270.jpg
 
Kielisatula vaihdettu Graph Tech TUSQ:n, virittimet vaihdettu Harley Benton lukittaviin, ja tallakin vaihdettu GOTH 510T- FE1:n jossa muuten sama kieliväli kuin Jacksonin omassa. Niin ja tarrat tietty :)

Kuva ei aukea. "Tili on yksityinen." En ihan tämän takia someen sotkeudu :)