Kitarat: kitarakamat ›

Laulava Kylätohtori: Kaikki vintage ei myöskään ole kullan hinnassa, vaikka moni mnetin torin myyjä niin kuvitteleekin. Kaikki vanhat halpiskasaripaskat muuttuvat "vintageksi" ja hinta vähintään kymmenkertaistuu. Moni vintageaarteen ostaja tulee vielä kokemaan pettymyksiä sijoitustensa kanssa.
 
Tämä on kyllä totta. Keräilymielessä vintagella pitää olla myös a) harvinaisuutta ja b) laatua/erityisen hyvän aikakauden aikana valmistettu. Mikä tahansa vanha paska ei täytä molempia kriteereitä, vaikka niin voisi äkkiä kuvitella.
 
E. Kitaran arvon pidossa on myös hyvä huomioida inflaatio ja muuttaa ostohetken raha myyntihetken rahaksi. Jos ostaa kitaran tonnilla ja 15 vuoden päästä myy tonnilla, niin siitä ei ole saanut omiaan pois.
 
Ja vaikka myisi tonnilla ostetun kitaran 1500€ eurolla pois, niin jos samassa ajassa inflaatio alkupisteeseen on ollut 50% niin edelleen saa inflaatiokorjattuna saman summan pois. Saman määrän saa muita hyödykkeitä sillä summalla. Ja jos ostohinnalla myy, on ottanut melko paljon turpaan sijoitusinstumenttina mietittäessä. Sama nimellissumma, mutta arvo laskenut huomattavasti.
 
Eli vaikka nimellishinta nousisikin, niin ei se tee kyllä sijoituksesta erityisen tuottavaa, jos se pysyy vain inflaatiossa mukana. Tietty, ne rahat voisi sijoittaa huonomminkin kuin mieluisaan soittopeliin, josta saa/saisi inflaatiokorjattuna omansa pois myöhemminkin. Ei ole arvo kadonnut, ja on ollut mieluisa ritsa käytössä vaikkapa sen esimerkin 15 vuotta.

PIM: Tää ketjuhan lähti lentoo, kiitos siitä. ;)
 
Mitäs mieltä näistä torilta poimituista esimerkeistä?
 
Pärssisiä:
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1915817
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1927826
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1927534
https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1925180
 
Ysäri-PRS olis se mihin rahani näistä laittaisin jos sijoituspohjalta lähtisin asiaa lähestymään. Jälkimmäinen S2 on pilalle modattu ja muutenkin halpissarjaa.

JuhoXL: Ysäri-PRS olis se mihin rahani näistä laittaisin jos sijoituspohjalta lähtisin asiaa lähestymään. Jälkimmäinen S2 on pilalle modattu ja muutenkin halpissarjaa.
 
Eli näistä jatkoon sitten tää 1996 PRS Custom-24 10-top, jos PRS:ään päädyn. Pidetään mielessä.

Tähän asti olen pitänyt ihan hyvä sijoituksena soittokamoihin, jos olen myydessä saanut 80 pinnaa takaisin ostohinnasta.

Jos päädyt ostamaan kitaran niin minusta kannattaa ostaa mahdollisimman hyvä kitara, millä itse tykkää soitella. Ei kannata miettiä niin paljon sen tulevaa arvoa, vaan etsiä itselle hyvä soitin. Jos ostaa USA Fenderin tai Gibsonin, niin luultavasti ne pitävät sen arvon ihan kohtalaisen hyvin. Ehkä itse hankkisin soittimen, jota ei ole modattu ja kunnoltaan hyvä, niin sillä on parempi keräilyarvo myös tulevaisuudessa.
Ensisijaisesti kuitenkin soitin käyttöön...

PIM: Tähän asti olen pitänyt ihan hyvä sijoituksena soittokamoihin, jos olen myydessä saanut 80 pinnaa takaisin ostohinnasta.
 
Jännä juttu...mä olen soittanut yli 50 vuotta ja mun kitaramäärät ostetut ja myydyt miksei muutkin soittokamat ovat olleet määrältään todella maltilliset, kitaroiden suhteen osin sen takia että vasureita ei ole ollut helposti saatavissa silloin kun olin vielä kiinnostunut kamoista, sulla on ollut kitaroita kymmenittäin jutuistasi päätellen.Mitään ns sijoitusmielessä ostettua soittokamaa en ole omistanut ja mitä olen myynyt niin suurelta osin tappiolla, mm vasuri Fender Amerikan standard 1996 meni hintaan 450€ kymmenisen vuotta sitten, ei harmita, persoonaton kitara, korkeintaan "ihan ok" soittimena.
 
Mulla on vähän sama kuvio eli osanotot äitisi poismenon johdosta, mun isä kuoli huhtikuussa, uurnanlasku oli 3 viikkoa sitten, melkonen show on vieläkin käynnissä että saataisiin siskoni kanssa ne muutamat tonnit perintörahoja ulos pankista.
Kuten Ukko tuossa totesikin, yllättäviäkin kuluja tulee vaikka tapaukset ovatkin aina erilaisia. Äiti kuoli 2018, pelkästään perunkirja maksoi 3 tonnia ja kaikkien kulujen kanssa mentiin sinne kymppitonnin tuntumaan.
Velkarahoja en käyttäisi kitaran hankintaan ennenkuin äitisi kuolemaan liittyvät moninaiset käytännön asiat ovat finaalissa.
 
Mun kitarat tulevat jäämään perikunnalle, niillä ei suurta rahallista arvoa ole poislukien ehkä Yamaha SG 2000 vuodelta 1979 ja teetetyt GAS thinline telet, toinen nylonkielinen elektro.
Suuri harmitus on se että nuorin pojistani soittaa kitaraa mutta on oikeakätinen, saapahan noista sitten rahaa vaikkapa yhden todella hyvän ja itselle mieluisan kitaran hankintaan.
 
Täytin 15.7 67 joten jos (ja kun) soittointo ja kunto loppuu totaalisesti lähivuosina niin saatan jotain laittaa myyntiin, rahat pojalle ja tuoreelle pojanpojalle, tulin vaariksi vajaa viikko sitten.

3000 perunkirjasta on kova hinta. Valmiita pohjia saa kuiteskin netistä ja täyttelee siihen itse. Kyllä ne sitten verotoimistosta sanoo jos ei kelpaa.
En ole itse tehnyt mutta vierestä katsonut kyllä. Ei ole monta pakollista muotoseikkaa mitä sen tarvitsee täyttää.
Moni lakimieskin tekee sen hintaan 500eur.
E: no riippunee tietysti vainajasta,jos on ollut yrittäjä tms niin en tiedä.
 
Asiaan. Ostaisin sijoituskitaran sillä periaatteella että mikä on vuosikymmenestä toiseen haluttu ja arvostettu soitin ja joka on hintava uutena.
Siispä Gibson ja sen paremmat mallit. Ne kelpaa myös sellaisille sijoitus ostajille jotka ei ole ns. Gibsonmiehiä, otaksun. Tärkeintä hyvässä sijoitus soitinkaupassa on kuitenkin se millä hinnalla sen saa. Siispä muutaman kuukauden intensiivinen torin tuijottaminen setelit kourassa, vähitellen muodostuu käsitys hintatasosta. Sitten ku SE hyvä diili sattuu silmiin niin nopea soitto, pakollinen tinkiminen ja kaupat.

mpekkanen: Kun puhutaan vintagesta, niin se tarkoittaa 50 ja 60 lukua.
 
Okei eli 30-luvun Martin ja 70-luvun Zemaitis eivät ole vintage-soittimia.

gotthard: 3000 perunkirjasta on kova hinta.
 
Onneksi on viittä vaille lakimies eli omasta takaa, eli veljenpoika, ja suurimman työn viime vuonna isän perunkirjasta taisi tehdä lakitienteen lisensiaatti C. HatGPT the III ;) Tänä vuonna ei enää jaettavaa ole kuin pankkitilille jääneet rahat.

Kannattaa valita sellanen mikä on orkkiskunnossa niin arvo luonnollisesti säilyy parhaiten. Erinäiset pienen erän signaturet voi olla ihan hyviä kohteita, esim. MIJ J Mascis Jazzmaster on tuplannut arvonsa viimisen kymmenen vuoden aikana. Jos ei ihan fiksautunut oo vain kitaroihin niin styrkkarit ja tietyt nauhakaiut esim. Roland RE-201 voi olla hyviä sijoituskohteita antaen samalla soitannallista arvoa. Toki näiden kohdalla pitää vähän miettiä huoltoakin jos meinaa vuosikymmeniä hillota. Jokatapauksessa parhaan tuoton saadakseen pitää melkeen olla valmis myymään Reverbissä tai muuta kautta ulkomaille kun hype on kohdillaan.

Nykyisin, kun ei ole enää ikonisia artisteja ja biisejä, joihin kitarat voisi yhdistää, ei oikein syntyä keräilyarvoa soittimille. Ne vanhan klassikot vuodesta toiseen sen sijaan keräävät vain lisää arvoa. En tiedä, olisiko niille alkupään Fenkuille ja Gibsoneillekaan syntynyt sellaista arvoa, jos kyseiset brändit omistaneet firmat eivät olisi paskentaneet mallejaan määrätietoisesti. Joku PRS on hyvä esimerkki tästä. Paul Reed lienee merkittävin kkitaroiden tekijä Leon ja Tedin jälkeen, mutta eipä keräilyarvoa tunnu oikein syntyvän.

erty: Kannattaa valita sellanen mikä on orkkiskunnossa niin arvo luonnollisesti säilyy parhaiten. Erinäiset pienen erän signaturet voi olla ihan hyviä kohteita.
 
Tuota itse mietin kun aikoinaan ostin USA:sta YJM straton vm88 että tuleekohan siitä joskus arvokaskin. Muuten orig mutta pari potikanhattua on vaihdettu.
Tuo on ihan ensimmäisiä mitä tuli ja ei noita vanhoja täällä ainakaan myynnissä näe.

Itse ostin 9v sitten Washburn Dime Trendkill kitaran. Se on tuossa keräilykappaleena, mutta pahan päivän varalla myös. Kovia tarjouksia siitä on tullut vaikka ei ole missään vaiheessa myynnissä ollut. Tuntuu olevan haluttu ja sehän itselleni sopii.

Tämä Gibson 78 RD ei olisi varmaan pöllömpi soitin jos hakee soitinta jonka arvo ei ainakaan tipu. Joku tällaisen perään joskus haikaili, oliko tohtori vai kuka, en nyt muista. Tuskin on kuitenkaan kovin kauan liikkeessä.
 
https://www.kitarapaja.com/gibson-rd-standard-1978

Alkupään Fender stratocaster american standard on varma sijoitus ja hieno soitin. Niitä saa aika-ajoin 800€, normipyynnöt on 1200€ korvilla. Vanhat Gregot on nostaneet jo hintansa.

McNulty: Pari vuotta takaperin sai JV Skujun n. 700 eurolla. Nyt niistäkin huudellaan jo 1200-1600 euroa. Eli koittaisin löytää pari JV Skujua n. 800 eurolla kappale. Jos eivät ole räpellettyjä, niin niille voi lähestulkoon samantien laskea puolet hankintahinnasta tuottoa.
 
Neljä jv Squieria ollut j a kyllä niistä sai jo sillon 800-1000€ Ei niissä mitään taikaa ollut, paitsi yhdessäö, mutta se oli JV Fender logolla eli niitäö ihan ekoja 1982. Möin sen 2014 avioerossa pois.

mpekkanen: Tämä Gibson 78 RD ei olisi varmaan pöllömpi soitin jos hakee soitinta jonka arvo ei ainakaan tipu. Joku tällaisen perään joskus haikaili, oliko tohtori vai kuka, en nyt muista. Tuskin on kuitenkaan kovin kauan liikkeessä.
 
https://www.kitarapaja.com/gibson-rd-standard-1978
 
Tää ois ollu hyvä, tonnin ois voinu saada jo voittoo samantien!

Itse ostaisin tuohon budjettiin seuraavia - tai siis jonkin seuraavista:
-Made in Japan Ibanez JEM
-EBMM Petrucci-sigut
-Ibanez PGM-mallit (hämmästyttävän kohtuuhintaisia, vielä - ja näistä on floikattomia malleja enemmistö)
-Fender USA Stratocaster
-Ehkä joku Caparison?
 
Yleisesti ottaen sijoituskohteena nämä ovat rahallisesti yleensä huonoja mutta toisaalta holdaamisen ohessa näillä voi sentään myös soittaa. 2ke budjetilla ei oikein miljonääriksi pääse millään sijoituskohteella (pl. kryptot, ja se mahdollisuus mielestäni meni jo).

dajackal: Itse ostaisin tuohon budjettiin seuraavia - tai siis jonkin seuraavista:
-Made in Japan Ibanez JEM
-EBMM Petrucci-sigut
-Ibanez PGM-mallit (hämmästyttävän kohtuuhintaisia, vielä - ja näistä on floikattomia malleja enemmistö)
 

 
Varmasti hyviä vaihtoehtoja, mutta harmihtavasti ei soittimina herätä minkäänlaisia intohimoja eikä omistushaluja.