Kitarat: kitarakamat ›

Vähän riippuu mitä soittaa. Löytyy 335 ja kolme lespaa. Neljä ihan erilaista sointia. 335 käy humpasta bläkyyn ja kotistudiossa tosi monipuolinen peli.
 
Periaatteessa mikä tahansa tosi hyvin resonoiva Gibson on ihan paras. Ostaisin itsekin jos olisi kotona tilaa. Lisäksi olen opetellut nauhahommia viime ajat ja kiinnostus nyt torin halvimmissa joita korjata.

masoni: Oma suositukseni on Firebird bigsbyllä tai sillä toisella kammella(mikäsenimeltäolikaan)
Itse olen tulilinnulla pärjännyt omasta mielestäni kaikissa genreissä,mitä on vastaan tullut.Minihumppareilla.. ...
 
Komppia tälle. Vähän, kun vielä säästää lisää, saa aidon vintagepelin.

Laulava Kylätohtori: Komppia tälle. Vähän, kun vielä säästää lisää, saa aidon vintagepelin.
 
Joo. Semmosella kymppitonnilla varmaan voisi päästä jo vintage Firebirdin makuun. Torilla oli yksi 2100 € vuodelta 1991 - ehdoton ostosuositus.

rosberg: Joo. Semmosella kymppitonnilla varmaan voisi päästä jo vintage Firebirdin makuun. Torilla oli yksi 2100 € vuodelta 1991 - ehdoton ostosuositus.
 
Niin, jos vakavissaan puhutaan, niin mulla on itsellä Gibson Firebird. Pelham Blue Duncanin mikeillä, kun Gibsonin omat oli aika kuumat. Toki soittaja olisi niilläkin pärjännyt. Ostin torilta joskus (muistaakseni) Lollarin tallaan, mutta inspiraatio ei ole riittänyt sitä koskaan testaamaan. Siinä mielessä kaikki hyvin, että onhan tuo ehta laatupeli. Soitinrakentajakin kehui, että soi hienosti ja koko kaulan matkalta.
 
Mutta onhan tuo omanlaisensa jännä peli. Soittoasento tai pitäisikö sanoa ergonomia on vähän erilainen ja vaatii totuttelua. Näin stratomiehenä tuo on jäänyt valitettavan vähälle soitolle. Mietin jo myymistäkin, mutta pitää nyt katsoa.
 
Jos haetaan lespaa, niin siihen en välttämättä Firebirdiä suosittelisi. Ennemmin vaikka ES-335:sta.

2000e taitaa olla kattona eli customit jäänee pois. Millaisia nuo ihan uudet standardit ovat? Onko porattu täyteen reikää, millä tavoin eroaa 90-2000-luvun alun versioista? Täytyy käydä testaamassa kaupassa kun kerkee.

Ei ole kevennysporattuja eikä muutenkaan kevennettyjä, mutta painot asiallisia neljän kilon molemmin puolin. Hyviä kitaroita nuo Original Series 50's Les Paul Standardit ja kaulakaan ei niissä ole mikään nirunaru.
 
https://www.gibson.com/en-US/p/Elec … /USAUBC849/Heritage-Cherry-Sunburst
 
The new Les Paul Standard returns to the classic design that made it relevant, played, and loved shaping sound across generations and genres of music. It pays tribute to Gibson's Golden Era of innovation and brings authenticity back to life. The Les Paul Standard '50s has a solid mahogany body with a maple top and a rounded 50s-style mahogany neck with a rosewood fingerboard and trapezoid inlays. It's equipped with an ABR-1, the classic-style Tune-O-Matic bridge, an aluminum Stop Bar tailpiece, Vintage Deluxe tuners with Keystone buttons, and aged gold Top Hat knobs. The calibrated Burstbucker 1 (neck) and Burstbucker 2 (bridge) pickups are loaded with Alnico 2 magnets and wired with audio taper potentiometers and Orange Drop_ capacitors.
 
Käytettynä voi osua eteen sopivaan hintaan.
 
On näköjään tullut tuollainen faded sarjakin tuota 50's Les Paul standardia.
 
https://www.dlxmusic.fi/tuotteet/ki … kieliset/gibson-lp-std-50s-faded-hb
 
https://www.gibson.com/en-US/p/Elec … Guitar/USAQWF23/Vintage-Honey-Burst
 
The new Les Paul Standard 50s Faded returns to the classic design that made it relevant, played, and loved -- shaping sound across generations and genres of music. It pays tribute to Gibson's Golden Era of innovation and brings authenticity back to life. The Les Paul Standard 50s features a satin nitrocellulose lacquer finish that gives it the look and feel of a long-treasured musical companion. It has a solid mahogany body with an AA figured maple top and a rounded 50s-style mahogany neck with a rosewood fingerboard and trapezoid inlays. It's equipped with an ABR-1 Tune-O-Matic bridge, an aluminum Stop Bar tailpiece, Vintage Deluxe tuners with Keystone buttons, and gold Top Hat knobs with dial pointers. The open-coil Burstbucker 1 (neck) and Burstbucker 2 (bridge) pickups are hand-wired to audio taper potentiometers and Orange Drop_ capacitors.
 
Näiden hinta uutena siinä 2300-2400.

McLeach: Jos ja kun ensimmäinen gibsonin les paul alkais kuumottamaan, niin mitä suosittelisitte? Mulla on tosi kiva tokain ls75 ja mitään muuta syytä päivitykseen ei ole kuin nimi lavassa ja usko vielä jostain paremmasta.
 
En tiedä eri sarjoista juurikaan, mutta ns. hyvällä hintalaatusuhteella varustettu kitara etsinnässä. Ei ohutta kaulaa, ei bigsbyä tms. 2x humpparit ja ei mitkään ihan vintagetehoiset. Skeba tulisi lähinnä bilebändikäyttöön biiseihin, joihin strato ei veny. Mitkä ovat tämän päivän vaihtoehdot? Riittääkö perus kuolevaisella rahat? Käytettynä ostan eli ei mitään harvinaisia helmiä. Kiitos.
 
Mulla on vuoden -90 LP Standard tupakkiburst. Lapa korjattu muinoin Kitarapajalla. Painaa neljä kiloa. Jos oikein ruinaat, niin saatan luopua siitä parilla tonnilla...

Mulla on (olikos se) 2010 Les Paul Traditional ja se on kyllä pirun kova kitara. Väri on honey burst ja mikkeinä oli originaalina '57:t, mutta vaihdoin Burstbuckerit, kun kaipasin yläpäätä. Myöhemmin mittasin potikat ja ainakin osa taisi olla siellä 300 tienoilla, joten ostin uudet 500 potikat. Ne on vielä asentamatta, kun on motivaatiovaje vaivannut asian suhteen.
 
Toisaalta tekisi mieli laittaa originaali mikit takaisin. Mutta anyway, tuon perusteella uskallan suositella Traditionaaleja, mutta kokemusta on vain tästä yhdestä.

Tuli oma -16 Traditional kaivettua laukusta tuon torin vuotta uudemman innostamana. Mulla ei ollu nauhat ja kielet ruosteessa, eikä lakkakaan ollu joka paikasta halki.
 
Harmi.
 
Haiseekin vielä uudelta.

McLeach: 2000e taitaa olla kattona eli customit jäänee pois. Millaisia nuo ihan uudet standardit ovat? Onko porattu täyteen reikää, millä tavoin eroaa 90-2000-luvun alun versioista? Täytyy käydä testaamassa kaupassa kun kerkee.
 
Toi kevennyshomma vähän sellanen, että onko se nyt niin kauheata koska sen tietää vai miksi? Paskoissa treeneissä kitara kuin kitara painaa kuin synti ja hyvissä se voisi olla vaikka 8kg ja mitään ei huomaa.
 
Mutta mä annan yhden vinkin - osta melkein mitä vaan ja vie se jollekin huippu soitinkorjaajalle - Oesch mainittu - ja anna sen säätää kaikki kohdilleen. Luultavimmin mikä tahansa luuttu muuttuu timantiksi.

rosberg: Toi kevennyshomma vähän sellanen, että onko se nyt niin kauheata koska sen tietää vai miksi? Paskoissa treeneissä kitara kuin kitara painaa kuin synti ja hyvissä se voisi olla vaikka 8kg ja mitään ei huomaa.
 
Mutta mä annan yhden vinkin - osta melkein mitä vaan ja vie se jollekin huippu soitinkorjaajalle - Oesch mainittu - ja anna sen säätää kaikki kohdilleen. Luultavimmin mikä tahansa luuttu muuttuu timantiksi.
 
Niin sillä juuri mietin kun näitä 2020 luvun standardeja kehutaan netin syövereissä ihan gibsonin parhaimmistoksi. Specsitkin ovat aika kivat. Noista kevennyksistä mitään tiedä, mutta ei tunnu haittaavan. Tuo faded honeyburst kun osuu torille niin se on mulle sitten varattu.

McLeach: Niin sillä juuri mietin kun näitä 2020 luvun standardeja kehutaan netin syövereissä ihan gibsonin parhaimmistoksi. Specsitkin ovat aika kivat. Noista kevennyksistä mitään tiedä, mutta ei tunnu haittaavan. Tuo faded honeyburst kun osuu torille niin se on mulle sitten varattu.
 
Itse hankin pari kuukautta sitten Standard 60's Unburst mallin vuosimallia 2023. Alla vähän plussia ja miinuksia:
 
+ Runko kahdesta mahonkipalasta. Ei kevennyksiä ja paino 3,8 kg
+ 60's slimtaper on mukavan solakka olematta liian ohut tai paksu (50's rounded oli omaan tassuun liian paksu)
+ Soi todella hyvin ja kielet sai alhaalle ilman särinöitä
+ 60's Burstbuckerit ovat oikein räyhäkkäät mikit rokkihommiin
+ Viimeistely hyvä, vaikka joitakin pieniä sanomisia on löydettävissä
+ Ihan mukava loimu kannessa (profiilista löytyy kuva)
 
- Roikkui koko talven liikkeessä pakkasilla näytillä ja sen seurauksena otelauta oli pahasti kuivunut ja nauhat olivat työntäneet lakkaan säröt jokaisen nauhan kohdalle.
- Otelaudasta sai putsailla tehtaan jäljiltä irtomoskaa pois.
 
Kokonaisuudessaan olen kitaraan oikein tyytyväinen ja eipä oikein paljon muulla tulee enää soiteltua. Nuo lakan halkeamat olivat nähtävissä jokaisessa talvella esillä roikkuneessa Gibson Les Paulissa. Foorumeja selatessa tulee samoja vastaan aika paljon, joten lienee tyyppivika näissä (tai oikeastaan enemmän omistajan/liikkeen huolimattomuutta?)
 
Sain kepakon tingattua ihan sopuhintaan, kun valittelin noita epäkohtia myyjälle. Käyttökitaraksi kuitenkin ostin ja siihen tulee varmasti jokunen toinenkin särö jossain välissä. Testailin viisi eri 60's ja 50's mallia tässä ostamassani oli mukavin kaulaprofiili sekä paino kohdillaan.

Nyt olisi kyllä hyvä tuote, hinta ja kaikki kohillaan: https://muusikoiden.net/tori/ilmoitus/1933728

Sladen Noddy Holderilla on ollut SG Junior. Se näyttää hienolta peilisilinterin ja pulisonkien kanssa.

Jasekr:
 
- Roikkui koko talven liikkeessä pakkasilla näytillä ja sen seurauksena otelauta oli pahasti kuivunut ja nauhat olivat työntäneet lakkaan säröt jokaisen nauhan kohdalle.
 
Mistä kohdasta lakka säröilee? Eka ajattelin, että reubalistojen pitäisi ottaa vastaan tuollainen.

Onko se sitä, että ne nauhan alaosat näkyy reunalistan läpi? Kuva ois kiva.

Mikko1978: Mistä kohdasta lakka säröilee? Eka ajattelin, että reubalistojen pitäisi ottaa vastaan tuollainen.
 
Luultavasti reunalista joustaa, mutta lakka ei siihen kykene. Pieniltä lakkasäröiltä ne ainakin näyttävät. Särö on siis suoraan nauhan ruodon kohdalla.
 
Tosiaan kolmessa liikkeessä kävin Les Pauleja koeajamassa ja jokaisessa oli vastaavat jäljet nauhojen kohdalla. Piti sitten googletella asiaa ja nähtävästi on aika yleinen tyyppivika, jos soitin pääsee altistumaan lämpötila- ja kosteuseroille.

Jasekr: Juurikin tällä tavalla. Näyttävät aika vastaavalta kuin alla oleva linkin yksilössä:
 
https://www.mylespaul.com/threads/2 … 6-lpr8s-neck-binding-cracks.394613/
 
Omassa 1994 LP Standardissa on samanlaiset jäljet kanssa jokaisen nauhan kohdalla. Olivat jo silloin kun käytettynä ostin, niin en osaa syytä arvioida. Tuohon on joskus aiempi omistaja tehnyt nauharemontin, niin ajattelin halkeamien tulleen siinä yhteydessä. Eihän ne oikein kivalta näytä, mutta ehkä osin jälkien takia sain kitaran halvalla. Soittamiseen ei ole vaikutusta.

The Jack: Omassa 1994 LP Standardissa on samanlaiset jäljet kanssa jokaisen nauhan kohdalla. Olivat jo silloin kun käytettynä ostin, niin en osaa syytä arvioida. Tuohon on joskus aiempi omistaja tehnyt nauharemontin, niin ajattelin halkeamien tulleen siinä yhteydessä. Eihän ne oikein kivalta näytä, mutta ehkä osin jälkien takia sain kitaran halvalla. Soittamiseen ei ole vaikutusta.
 
En olisi itsekkään täyttä hintaa tuosta yksilöstä maksanut, mutta myyjä suostui tulemaan vastaan useamman satasen, joten ostin pois. Soittoon ei tosiaan vaikuta ja muuten kepakko soi todella hyvin ja kaulaprofiili on juuri käteen sopiva!
 
On siihen kerennyt tulemaan jo useampi uusi kauneusvirhe. Itse olen sitä mieltä, että kitarassa saa olla jälkiä, joista on tarinoita kerrottavaksi ;)