Kitarat: kitarakamat ›

Olen aina halunnut Jackson Kellyn, -osin ulkonäkösyistä, joten tuli hommattua nyt JS32T. Mustana tietenkin.
 
Hintaisekseen varsin kelpo soitin. Kaulassa ja nauhoissa ei moitteen sijaa, mikitkin oli yllättävän hyvät halpisversioksi. Virittimet on tinamaisen oloiset rimpulat, joten Gotohia tulee tilalle jossain vaiheessa.
 
Kuten Kellyissä yleensä, niin kitara on auttamattoman kaulapainoinen. Seisaaltaan soittaminen mahdotonta, jos ei halua muuttaa soittotekniikkaa. Pitää ensin nyt yrittää lääkkeenä hihnatapin siirtämistä kaulalevyyn. Jos ei tepsi, niin liimattavia vannepainoja elektroniikkatilaan.
 
Edit:
Nyt on hihnatappi siirretty ja kaulapainoisuus ratkesi sillä. Virittimet vaihdettu Gotohiin ja EMG:t mikeiksi. Nyt on yllättävän kova keppi.

Xotic SP kompressorin. Löysin yllättävän(?) käyttötarkoituksen sille eli Metal Zonen boostaaminen simplifier-laudassa. Metal Zone on hieman kuivahko sellaisenaan, SP lisää Lo-asennossa "chuggia" ja myös sustainia luonnollisella tavalla. Lisäksi sen verran kohinaton yhdistelmä noilla säädöillä, että ei tarvitse noise gatea.

Kesän kolmanneksi kitaraksi ostin projektimielessä SubZeron kasikielisen.
 
28-tuuman skaala tuntuu yllättävän helpposoittoiselta, mutta verrattuna Ibanezin RG8:iin kaula on todella paksu. Nauhatyö kaameaa, mikä on tosin korjattavissa. Häiriösuojaus olematon, - tämä helposti korjattavissa. Ehdottomasti heikoin lenkki on mikrofonit. Aivan käsittämätöntä ponnetonta muhjua.
 
Rahaansa nähden ihan kelvollinen soitin, mutta on tässä laittamista.

Tällainen setti saapui. Millään ei malttaisi odottaa, että pääsee kolvailemaan kiinni kitaraan.
 
https://www.dropbox.com/scl/fi/xmz0 … d4i63t6vu1&st=mg64cmhh&dl=0
 
Edit: Ai niin ja Vahlbruch Kaluna löytyi m.netin torilta.

Sunnuntaina tuli käytyä hakemassa kotiin turuilla ja toreilla jo hyvän aikaa myynnissä ollut kotimaista käsityöperinnettä edustava Keskisen Kimmon (keskineninstruments.com) 2016 rakentama Lollarin Imperial Low Wind huippumikeillä varustettu Nailed Guitars Les Paul. Aivan käsittämätöntä, että tälläinen käsityönä ja huippuosilla varustettu valmistunut kitara sai roikkua kuukausikaupalla myynnissä eri kauppapaikoilla eikä kenellekään kelvannut huolimatta alle tonnin pyynnistä, mistä puolet oli pelkästää mikkien hinta uutena. Kamoon, folks, samalla rahalla saisi tällä hetkellä torilta halvimman Gibson LP Studion Wilkinsonin mikeillä! No mulle kelpas, ja kun kaupat sovittiin näkemättä ja kokeilematta niin hieman etukäteen epäilyjä herättäneestä 45 millin satulanleveydestä huolimatta (vai siitä johtuen?) soittotuntumakaan ei tokasta nauhasta eteenpäin tunnu mitenkään erikoiselta. Kyseessä on ilmeisti ihan tietoinen ratkaisu, millä on haettu lisävahvistusta Les Paulin perinteiseen akilleen kantapäähän ilman volutea. Kun vertailin kaulan mittoja LTD EC-256 kaulaan, niin satulan kohdalta molempien ympärysmitta on LTD volutesta johtuen sama vaikka satulan leveyksillä on millitolkulla eroa, tokalla nauhalla mistä tämän kaula on ohuimiillaan eroa ympärysmitassa on 5mm tämän hyväksi ja 12 nauhalla taas LTD:n kaulan ympärystmitta on jo melkein sentin isompi. Eihän tämä nyt tokikaan mikään Ruokangas ole, mutta eipä hintakaan ollut kuin alle viidesosa vastaavilla spekseillä olevasta Dukesta.

PIM: Sunnuntaina tuli käytyä hakemassa kotiin...
 
Hieno homma että meni eteenpäin. Surutti katsella, kun käsityötä kaupataan halvalla ja kellekkään ei kelpaa! Aivan käsittämätöntä, miten paljon ihmiset välittää siitä lavassa olevasta merkistä. Nekin on suurimmaksi osaksi kuitenkin liukuhihnatuotantoa tehtaalta..

PIM: hieman etukäteen epäilyjä herättäneestä 45 millin satulanleveydestä huolimatta
 
Tää olisi ainakin mut ajanut karkuun ekana. Mielestäni vuoden 2015 Gibsonit leveällä otelaudalla olivat huonoin idea ikinä. Mutta hyvä, jos sulle toimii!
 
Monesti näissä tuntemattomampien valmistajien kitaroissa tulee eteen kaikenlaista, kuten:
 
- Yleensä tiedon löytäminen valmistajasta. Onko tää joku harrastelija, vai oikea soitinrakentaja? Välillä joutuu kaivamaan jostain Facebookin syövereistä tietoa, tai joku foorumipostaus vuodelta miekka ja kivi.
- Miksi kitara on myynnissä? Soitinrakentajien tekemät kitarat voivat olla melko persoonallisia, joten jos ovat liian erikoisia, voi ostajat kaikota.
- Miksi soitinrakentajan tekemä soitin on näin halpa? Välillä liian halpa hinta saattaa olla syy, ettei mene kaupaksi, niin hassulta kuin se tuntuukin.
- Huoli siitä, että se kuukausia Torilla roikkunut kitara ei olekaan hyvä, ja jää sinulle samaan tapaan kuukausia roikkuvaksi riippakiveksi. Jos voi kokeilla ennen ostamista, niin sillähän se toki ratkeaa.
 
Ostin itse viime vuonna Sloveniassa valmistetun KDC "Barncasterin" torilta, ja siitä on kuoriutunut mikit vaihtamalla ja pienellä tuunauksella mulle just sopiva Tele. Mutta hinta oli alhainen, ja oli sen verran näyttävä kapula, että uskoin sen menevän kaupaksi jos en tykkää.

Mesa TransAtlantic 30 nuppi läks matkaan. Aika jees kyl ensipiereskelyt.

LaXu: Tää olisi ainakin mut ajanut karkuun ekana. Mielestäni vuoden 2015 Gibsonit leveällä otelaudalla olivat huonoin idea ikinä. Mutta hyvä, jos sulle toimii!

 
No tätä koko otelautaa ja koko kaulaakin voisi kuvailla sanalla "tasapaksu" eli yläpäästä tuntuu aavistuksen tavanomaista leveämmältä, mutta jostain viidenneltä nauhalta ylöspäin kaulassa ei huomaa soittaessa mitään ihmeellistä. Nyt kun on parina päivänä tällä vedellyt niin perinteisempi 42-43 millinen tuntuu suorastaan ahtaalta soittaa sointuja ekoilta nauhoilta.
 
Monesti näissä tuntemattomampien valmistajien kitaroissa tulee eteen kaikenlaista, kuten:
 
- Yleensä tiedon löytäminen valmistajasta. Onko tää joku harrastelija, vai oikea soitinrakentaja? Välillä joutuu kaivamaan jostain Facebookin syövereistä tietoa, tai joku foorumipostaus vuodelta miekka ja kivi.
 
Osoitteesta www.keskineninstruments.com löytyy tietoa tekijän nykymeiningistä. Toki tiedostan, että kyseinen yksilö on herran alkupään tuotantoa, mutta sen verran luottoa mulla on Ikaalisista valmistuneiden kädentaitoihin, että uskon kaikkien sieltä valmistuneiden osaavan soivan pelin tehdä.
 
- Miksi kitara on myynnissä? Soitinrakentajien tekemät kitarat voivat olla melko persoonallisia, joten jos ovat liian erikoisia, voi ostajat kaikota.
 
No sama se on tehdastekoistenkin kanssa, että usein ihmetyttää miksi joku myy hyvää "liian" halvalla. Taitaa vaan olla niin, että nykypäivänä liikenteessöä on vaan liikaa kitaroita ja liian paljon varman päälle pelaavia ostajia, jotka ei uskalla ottaa mitään riskejä ostoksen kanssa ja tyytyy aina siihen tuttuun ja turvalliseen, missä lavassa lukee tuttu ja turvallinen merkki. Mun onneksi tää ainoa häiritsevä yksityiskohta eli leveä satula karkoitti muut ostajakandidaatit. Muutenkin tää kauppa muistutti kovasti viime kesäistä kotimaisen Henneken jazzboxin ostoprosessia, missä kyttäilin pitkän aikaa kun hinta putosi yli kahdesta tonnista puoleentoista, missä vaiheessa päätin iskeä kiinni. Lisää näitä, kyllä meille mahtuu ;)
 
- Miksi soitinrakentajan tekemä soitin on näin halpa? Välillä liian halpa hinta saattaa olla syy, ettei mene kaupaksi, niin hassulta kuin se tuntuukin.
 
- Huoli siitä, että se kuukausia Torilla roikkunut kitara ei olekaan hyvä, ja jää sinulle samaan tapaan kuukausia roikkuvaksi riippakiveksi. Jos voi kokeilla ennen ostamista, niin sillähän se toki ratkeaa.
 
Täytyy olla Plan B tälläisiä tilanteita varten. Itellä se oli ottaa Lollarit parempaan talteen ja laittaa kiinni perus Duncanit ja pistää myyntiin viidellä sataa, jos ei jostain syystä itseä nappaa loppupeleissä.

 
Ostin itse viime vuonna Sloveniassa valmistetun KDC "Barncasterin" torilta, ja siitä on kuoriutunut mikit vaihtamalla ja pienellä tuunauksella mulle just sopiva Tele. Mutta hinta oli alhainen, ja oli sen verran näyttävä kapula, että uskoin sen menevän kaupaksi jos en tykkää.
 
Hyvännäköinen peli toi Reverbissä oleva. Kelpais kyl mullekin. Mutta pieniä "hallittuja" riskejähän joutuu aina ottamaan, jos meinaa hyvät kaupat tehdä. Onneksi itsellä ainakin kokonaisuutena ajatellen strategia on pitkässä juoksussa selvästi plussan puolella.

PIM:
 
No sama se on tehdastekoistenkin kanssa, että usein ihmetyttää miksi joku myy hyvää "liian" halvalla. Taitaa vaan olla niin, että nykypäivänä liikenteessöä on vaan liikaa kitaroita ja liian paljon varman päälle pelaavia ostajia, jotka ei uskalla ottaa mitään riskejä ostoksen kanssa ja tyytyy aina siihen tuttuun ja turvalliseen, missä lavassa lukee tuttu ja turvallinen merkki.
 
Täytyy olla Plan B tälläisiä tilanteita varten. Itellä se oli ottaa Lollarit parempaan talteen ja laittaa kiinni perus Duncanit ja pistää myyntiin viidellä sataa, jos ei jostain syystä itseä nappaa loppupeleissä.

Mutta pieniä "hallittuja" riskejähän joutuu aina ottamaan, jos meinaa hyvät kaupat tehdä. Onneksi itsellä ainakin kokonaisuutena ajatellen strategia on pitkässä juoksussa selvästi plussan puolella.
 
Näin juuri. Mä olen aina tykännyt jahdata niitä merkkejä, jotka tekee jonkun jutun vähän eri tavalla. Ainoa omistamani kitara alkup. valmistajalta on Fenderin Jazzmaster, ja senkin kohdalla tuli kyllä kartoitettua vaihtoehtoja.
 
Muuten mulla on esim:
 
Mun "Les Paul" on Heatley Tradition, joka on aika putiikeista putiikeinta. Edellinen omistaja tarjosi mukavasti kokeiluun siten, että maksan useamman tonnin kauppasumman, saan kitaran, kokeilen, jos en tykkää niin palautan ja rahat takaisin. Taloonhan se jäi, en ole kovin montaa näin moitteettomasti tehtyä kitaraa soittanut.
 
Mun "Strato" on G&L Legacy ysäriltä. Tavallaanhan sekin on "oikea" Fender, mutta kuitenkin vähän erilainen.
 
Mun "ES-335" on Yamahan yli 40-vuotias SA-sarjan kitara, jonka raahasin kotiin Japanista joskus 2000-luvun alussa. Siinä on jopa kaiverrettu kuusikansi laminoidun vaahteran sijaan.
 
Luulen, että moni ei vaan ole kiinnostunut kartoittamaan jännempiä merkkejä, ja noiden Torin ilmoitusten kahlaaminen näiden löytämiseksi on oma urakkansa, jos ei ihan joka päivä seuraa uusia ilmoituksia.

Ostin kaksi SG-tyyppistä kitaraa, cherry Edwards ja musta Gibson SG Standard.
 
Gibaa olen käpistellyt useita kertoja ennen ostopäätöstä ja on oivallinen soitin, Edwardsin kanssa tein tuttavuutta ensi kertaa tänään. Nyt kun niitä tossa rinnakkain on räplännyt niin en osaa sanoa kumpi on parempi, ihan eri soittimia ilman sähköjäkin vaikka kieletkin on samat.
 
En oo vuosiin soittanut niin paljon kuin tänään. Seuraavaksi voikin laittaa niihin identtiset mikit ja setupit ja pohtia miten puut vaikuttaa soundiin.

LaXu: Näin juuri. Mä olen aina tykännyt jahdata niitä merkkejä, jotka tekee jonkun jutun vähän eri tavalla. Ainoa omistamani kitara alkup. valmistajalta on Fenderin Jazzmaster, ja senkin kohdalla tuli kyllä kartoitettua vaihtoehtoja.
 

 
Mä törmäsin eilen täällä torilla Guildin Aristocrat M-75:een, mikä olemassaolostakaan mulla ei olu mitään tietoa, mutta vaikutti mielenkiintoiselta konseptilta, ja kun myyjänä oli lahtelainen soitinrakentaja asiakkaansa lukuun ja hintapyynti uudenveroisesta kitarasta 60% uuden hinnasta, niin pakkohan se oli käydä hakemassa. Kyse on siis Les Paulin kokoisesta ja muotoisesta kahdella P90 tyyppisellä sinkulla varustetusta kitarasta, missä onton laminoidusta mahongista väännetyn bodyn peittona on tasainen kansi laminoidusta kuusesta ilman f-aukkoja, painoa komeudella on tasan 2,5 kiloa. Akustisesti soundi on lähellä perinteistä 335:tä, ellei peräti alkuviikosta myymääni Stanfordin ES-330 kopioo, mutta kätevämmässä LP koossa. Mikit on Guild maailmassa ilmeisesti jonkinlaiseen legendan asemaan nousseet Franz P90:t, joista en osaa vielä muuta sanoa kuin että ne eivät ole nykytyyliin eri suuntiin käämityt eli hurinat ei vaimene mikkikytkimen keskiasennossa .
 
https://www.thomann.de/fi/guild_m_75_aristocrat.htm

JuhoXL: Ostin kaksi SG-tyyppistä kitaraa, cherry Edwards ja musta Gibson SG Standard.
 
Gibaa olen käpistellyt useita kertoja ennen ostopäätöstä ja on oivallinen soitin, Edwardsin kanssa tein tuttavuutta ensi kertaa tänään. Nyt kun niitä tossa rinnakkain on räplännyt niin en osaa sanoa kumpi on parempi, ihan eri soittimia ilman sähköjäkin vaikka kieletkin on samat.
 
En oo vuosiin soittanut niin paljon kuin tänään. Seuraavaksi voikin laittaa niihin identtiset mikit ja setupit ja pohtia miten puut vaikuttaa soundiin.
 
Jos cherry Edwards kuulostaa rokimmalta ja musta Gibson hevimmältä, niin erot voi johtua väristäkin.

PIM: Sunnuntaina tuli käytyä hakemassa kotiin turuilla ja toreilla jo hyvän aikaa myynnissä ollut kotimaista käsityöperinnettä edustava Keskisen Kimmon (keskineninstruments.com) 2016 rakentama Lollarin Imperial Low Wind huippumikeillä varustettu Nailed Guitars Les Paul. Aivan käsittämätöntä, että tälläinen käsityönä ja huippuosilla varustettu valmistunut kitara sai roikkua kuukausikaupalla myynnissä eri kauppapaikoilla eikä kenellekään kelvannut huolimatta alle tonnin pyynnistä, mistä puolet oli pelkästää mikkien hinta uutena. Kamoon, folks, samalla rahalla saisi tällä hetkellä torilta halvimman Gibson LP Studion Wilkinsonin mikeillä! No mulle kelpas, ja kun kaupat sovittiin näkemättä ja kokeilematta niin hieman etukäteen epäilyjä herättäneestä 45 millin satulanleveydestä huolimatta (vai siitä johtuen?) soittotuntumakaan ei tokasta nauhasta eteenpäin tunnu mitenkään erikoiselta. Kyseessä on ilmeisti ihan tietoinen ratkaisu, millä on haettu lisävahvistusta Les Paulin perinteiseen akilleen kantapäähän ilman volutea. Kun vertailin kaulan mittoja LTD EC-256 kaulaan, niin satulan kohdalta molempien ympärysmitta on LTD volutesta johtuen sama vaikka satulan leveyksillä on millitolkulla eroa, tokalla nauhalla mistä tämän kaula on ohuimiillaan eroa ympärysmitassa on 5mm tämän hyväksi ja 12 nauhalla taas LTD:n kaulan ympärystmitta on jo melkein sentin isompi. Eihän tämä nyt tokikaan mikään Ruokangas ole, mutta eipä hintakaan ollut kuin alle viidesosa vastaavilla spekseillä olevasta Dukesta.
 
Loistavaa että meni kaupaksi! itse jo harkitsin keräilysoitinten realisoimista tuon takia mutta hyvä ettei tarvi alkaa :)

Puavali: Jos cherry Edwards kuulostaa rokimmalta ja musta Gibson hevimmältä, niin erot voi johtua väristäkin.
 
Joo kyl mustassa on selvästi tummempi soundi, myös puisempi joka johtuu varmaan tosta paljaaksi hiotusta kaulasta.

JuhoXL: Joo kyl mustassa on selvästi tummempi soundi, myös puisempi joka johtuu varmaan tosta paljaaksi hiotusta kaulasta.
 
Mut onko punanen nopeempi?

Tuli ostettua vanhakitaravahvistincombo pois tutun nurkista tilaa viemästä.
 
Japanilainen ELK LE-23, alkuperäinen omistaja muisteli ostaneensa combon 70-luvun lopussa tai 80-luvun alussa uutena.
 
No muuntajasta lyötyi vuosiluku 1978.
Mukava peli, soundi kyllä vintagemainen vaikka onkin trankkuvehje.
 
-TPD

Serkkupoika viestitteli eilen, että "Viäks sulla on se VGS:n strato sillä Evertunen tallalla? Kiinnostasto vaihtaa siihen vihreään Jetiin stratoon, minkä tilasin Tampereen Musiikista tässä joku aika sitten?". No siinä melkein sekunti meni miettiessä ja takasin päin lähti viesti "No tottakai!", vaikken nyt ihan muistanut, että minkälaisesta Jetistä tällä kertaa oli kyse. Toisaalta eipä kyllä tuolla Evertaunellakaan montaa kertaa ole tullut ensihuuman jälkeen soiteltua, eikä ko. keppi ole lukuisista yrityksistä huolimatta kenellekään kelvannut. Tällänen superstrato tyylinen reverse lavalla ja lukkovirittimillä ja Wilkinsonin 2-tappisella vibralla varustettu hävyttömän hyvän näköinen skeba sieltä nyt sit tuli. Mikkikombinaation on pikkasen totutusta poikkeava, eli normhumppari tallassa, keskellä sinkku ja kaulassa sinkun kokoinen railshumpparin, mutta kylläpä tarjoaakin hämmästyttävän kattavan soundipaletin pelkästää viisiasentoisen kytkimen avittamana ilman mitään nostopotikoita yms. kommervenkkejä.
 
https://www.tampereenmusiikki.fi/fi … 0_hss_rw_transparent_green-p-124403

Kait tämä tänne kuuluu kun on 6 kieltä kiinni :D
 
Ostin Gretsch_ G5700 Electromatic_ Lap Steel soittimen DLXmusic.fi liikkeestä.
Jospa tuolla sitten saisi jotain kivaa aikaiseksi, joutuu kuitenkin opettelemaan kun on ensimmäinen lap steel soitin meikällä kyseessä.
 
Soittimen muovista tehty levy, josta näkyy merkit ja välit oli vähän käyrällään mutta lisäsin parit ruuvit siihen niin sain suoraksi. DLX:ssä olisivat kyllä hoitaneet tuon puolen kuntoon ihan takuuna jne. mutta meikä ei malttanut vaan laittoi itse parit ruuvit 5 välille.
 
Kyllä tuolla soittelee ja mulle ihan OK soitin, pitää vaan vielä hankkia yksi tai kaksi settiä paksummat kielet kuin mitä tuossa tehtaalta tulee mukana. Vireeksi laittelen G6 tai Em ja varmaan kokeilen kaikenlaista.