Klassinen ›

Olisi säveltaiteelle ja konserttiyleisölle eduksi jos musiikkiohjelmisto olisi monipuolisempi ja tasapuolisempi ja konserteissa kuultaisiin myös monien unohdettujen vanhojen suomalaismestarien musiikkia Melartinilta,Tuukkaselta, Rannalta, Fougstedtilta, Fordellilta jne., jotka teoksillaan kuitenkin monessa suhteessa edustavat säveltaiteemme parasta ja laadukkainta antia, minkä olen myös omakohtaisesti saanut heidän teoksiaan kuunnellessaan todeta.

Enemmän Sibeliusta.

Pyrin olemaan mahdollisimman monipuolinen ja avarakatseinen musiikin suhteen koskien suomen säveltaidetta ja lähinnä sen tuntemattomaksi jääneitä unohdettuja säveltäjäsuuruuksia. Kuuntelen, mikäli mahdollista, mahdollisimman monen eri suomalaissäveltäjän tuotantoa. Paitsi siksi, että jokainen taitava luova säveltaiteilija, kuten esim. Melartin, Pylkkänen, Tuukkanen, Aaltonen, Fordell, Leiviskä, Ranta, Fougstedt, Pesonen, Saikkola, Isacsson, Törne, Linnala, Sonninen, Tolonen, Ringbom, Ikonen jne. omaa ainakin jossain määrin persoonallisen ja omaleimaisen sävelkielen ja tyylin, joka on ainutlaatuinen ja poikkeaa kaikkien muiden säveltäjien sävelkielestä ja tyylistä ja on tunnusomainen ja ominainen vain tälle kyseiselle säveltäjälle, omatessaan siten musiikissaan usein myös omintakeista persoonallista sanottavaa, joka ilmenee siis vain hänen tuotannossaan, johon on juuri siksi kiehtovaa tutustua. Mutta myös mm. siksi, että uusiin säveltäjätuttavuuksiin tutustuminen ja ennen kaikkea niiden löytäminen on jo sinällään kiehtovaa. Mutta myös sen takia, että luultavasti kyllästyisin, jos kuuntelisin säännöllisesti vain jonkun yhden tietyn säveltäjän musiikkia runsaasta ja monipuolisesta musiikkitarjonnasta huolimatta, niin paljon kuin olen mm. Meri sinfoniaakin kuunnellut, riippuen tietysti siitäkin missä määrin säveltäjällä on tärkeää ja painavaa sanottavaa, kuten esim. Tuukkasellakin Meri sinfoniassaan on, joka tuntuu ytimissä saakka. Olisi myös sääli, jos kuva säveltaiteestamme muodostuisi liian kapeaksi ja yksipuoliseksi, eikä siten antaisi kattavaa käsitystä kaikesta sen runsaasta kirjosta, joka sille on kuitenkin ominaista. On myös kiinnostavaa löytää itselleen aiemmin tuiki tuntematonta suomalaista musiikkia, joka on laadukasta ja tuottaa elämyksiä, sillä niin niukasti suomalaista musiikkia ja ennen kaikkea niitä vanhoja ja ohjelmistosta kadonneita mestareita kuulee konserteissa radiosta, että sen perusteella ei kattavaa käsitystä ja kuvaa säveltaiteen koko laajuudesta ja runsaudesta ole ylimalkaan mahdollista edes muodostaakaan, vaan olemme tässäkin suurelta osin levytysten ja internet arkiston ym. sellaisten varassa.

megatherium: Leiviskä.
Nyt on Staatkapelle Weimarin ja Ari Rasilaisen uusi Leiviskä-levy tullut ulos, ja soitettu myös YLE:llä eilen. Areenassa https://areena.yle.fi/podcastit/1-66410999
 
Käykääpä kuuntelemassa.

Kjolligan: Nyt on Staatkapelle Weimarin ja Ari Rasilaisen uusi Leiviskä-levy tullut ulos, ja soitettu myös YLE:llä eilen. Areenassa https://areena.yle.fi/podcastit/1-66410999
 
Käykääpä kuuntelemassa.
 
Hienoa ja vaikuttavaa musiikkia. Leiviskä oli jo esikoissinfoniassaan harvinaisen valmis ja kypsä säveltäjä ja sinfonisen suurmuodon mestari teoksesta kuullun otteen perusteella. Eivät saksalaisorkesterit liian usein historiallista ja unohdettua suomalaista orkesterimusiikkia soita saatikka levytä. En ollut kuullutkaan kyseisestä levytysprojektista mitään. Aiemmin Leiviskää on mm. levytetty Finlandia merkille. On tärkeää, että edes joitakin suomalaisiakin säveltäjiä nostetaan esiin unohduksen yöstä, vaikkeivat suomalaiset sotien jälkeisen säveltäjäsukupolven miessäveltäjät näin suurta huomiota osakseen ole usein juuri saaneetkaan Tuukkasen Meri sinfoniaa lukuun ottamatta, jonka on hieno ja vaikuttava teos sekin. Englunf ja Kokkonen ovat oma lukunsa, mutta eivät kulukaan unohdettuihin säveltäjiin.

megatherium: Hienoa ja vaikuttavaa musiikkia. Leiviskä oli jo esikoissinfoniassaan harvinaisen valmis ja kypsä säveltäjä ja sinfonisen suurmuodon mestari teoksesta kuullun otteen perusteella. Eivät saksalaisorkesterit liian usein historiallista ja unohdettua suomalaista orkesterimusiikkia soita saatikka levytä. En ollut kuullutkaan kyseisestä levytysprojektista mitään. Aiemmin Leiviskää on mm. levytetty Finlandia merkille. On tärkeää, että edes joitakin suomalaisiakin säveltäjiä nostetaan esiin unohduksen yöstä, vaikkeivat suomalaiset sotien jälkeisen säveltäjäsukupolven miessäveltäjät näin suurta huomiota osakseen ole usein juuri saaneetkaan Tuukkasen Meri sinfoniaa lukuun ottamatta, jonka on hieno ja vaikuttava teos sekin. Englunf ja Kokkonen ovat oma lukunsa, mutta eivät kulukaan unohdettuihin säveltäjiin.Weimar on maailman vanhin orkesteri, ja ensilevytys siellä on niin suuri kunnianosoitus, että sitä ei moni ehkä edes tajua. Oliver Triendl (solisti) on suuri suomalaisen musiikin ystävä, ja sen verran tiedän asiasta, että hän on ollut tässä aloitteellinen.

Leiviskää esittää ainakin Savon Soitannollinen seura, joka on saanut myös apurahaa usempaan kiertueeseen, jossa ohjelmisto koostuu ns. unohdettujen naissäveltäjien musiikista.
 
Pylkkänen on tehnyt muun muassa Pastoraalin, joka kuuluu klarinettikirjallisuuden perusohejlmistoon. Teos on sävelletty uruille ja klarinetille.
 
Melartinia eikö esitetä paljon häissä?

ewqqq:
 
Melartinia eikö esitetä paljon häissä?
 
Ei Juhlamarssi koskaan häissä täydessä pituudessaan soi.

No ei kai kanttori sitä seinään lopeta kun juhlaväki poistuu kirkosta? Eihän se edes nää milloin viimeiset on ulkona. Tuo kappale kestää n. 4 minuuttia.

En tiedä muista, mutta kyllä MINÄ ainakin sen soitan aina loppuun asti. :O

Tuo Tuukasen sinfonia kuulostaa siltä kun Suomi Filmi kohtaa John Williamssin.
 
Harjoitusaika on rajallista ja perus ohjelmistoa pitää harjoitella, joten ei jää aikaa Tuukkasille ja muille.

ewqqq: Tuo Tuukasen sinfonia kuulostaa siltä kun Suomi Filmi kohtaa John Williamssin.
 
Harjoitusaika on rajallista ja perus ohjelmistoa pitää harjoitella, joten ei jää aikaa Tuukkasille ja muille.
 
Tuukkasen Meri sinfonia typistetyssäkin ja pätkityssäkin muodossaan, jollaisena sitä voi musiikkipalvelimiltakin kuunnella, on ainakin Myrsky osansa puolesta tuhat kertaa väkevämpää, voimallisempaa ja emotionaalisesti vaikuttavampaa musiikkia vokaalisten-ja orkestraalisten voimien mittelössä, kuin esim. ainutkaan Sibeliuksen sinfonia, sillä päinvastoin kuin viimeksi mainitun sinfoniat, se miltei tuottaa katharsiksen, mikä on suomalaiselta musiikilta aikamoinen saavutus. upea tuokin kohta, jossa "kuoro saa vettä suunsa täyteen ja miltei hukkuu orkesteriin". Sibben ei pitäisi olla kanta-tai ydinrepertoaarissa, jos kriteerinä käytetään musiikin ilmaisu-ja tunne voimaa, jossa se häviää monille muillekin suomalaisille sävelsepoille yli 40 v. musiikin kuuntelukokemuksella sanottuna.

Tuollainen Ugissa järjestettävä tapahtuma osui silmiin. Ehkä siellä on vuosien aikana soitettu harvemmin kuultavien suomalaissäveltäjien teoksia.
 
https://crusell.fi/konsertit2024/

Prophet: Tuollainen Ugissa järjestettävä tapahtuma osui silmiin. Ehkä siellä on vuosien aikana soitettu harvemmin kuultavien suomalaissäveltäjien teoksia.
 
https://crusell.fi/konsertit2024/
 
Riippuu säveltäjästä, mutta pidän sitä varsin epätodennäköisenä, että tällaisilla festivaaleilla juuri esitettäisiin yleisölle tuntematonta ja vanhempaa suomalaista musiikkia Crusellia lukuun ottamatta.