Kitarat: soittaminen ›

Olroxrox: Mua kans kiinnostais toi stringjoy, kun joutuu aina 7-kielisten ynnä muiden matalavireisten kielet kokoamaan yksittäisistä kielistä ja eri seteistä. Kumma kun yksikään kielivalmistaja ei vaan saa valittua niitä paksuuksia oikein. Paljos tuolla oli postimaksut? Amerikasta kun tulee niin taitaa tulla vielä alvit ja tullit kuluttajan riesaksi.
 
Alle 8e oli postimaksut, voi tsekata aloittamalla checkout-prosessin jollain suomalaisella osoitteella. Tulliprosessia odotan vielä, voi tosiaan tulla ALVit päälle.

Aikanaan tuli soiteltua 11-setillä, koska joku muukin soitti ja tuntui kivan ryhdikkäältä. Varsinkin kun silloiset kitarat saattoi olla aika ritsoja soitettavuudeltaan. Mutta olihan se pidemmän päälle bendailuineen pikku sormille vähän liian raskasta ja haastavaa. Täytyy antaa kredittiä niille, jotka pystyy soittamaan paksuilla kielillä nopeitakin juttuja bendien kanssa. No itse vaihdoin kymppisettiin ja perusvireellä mennään.
 
Tuli mieleen musakoulusta nuori hevarikaveri joka oli reenannut koko kitaran soiton jostain mörkövireestä ja omaksunut perus otteet sen mukaan. Oli aika hankalan näköistä opetella perus humppaa koulun kitaroilla normivireestä.

Kasisetti ja E-standardivire. Jossain telessä myös seiskat, mut kyllä kasit on enemmän omaan makuun. Harvoin vaihdan kieliä kitaroihin ja harvoin noita katkeileekaan. Floikallisiin en ensin jostain syystä uskonut kasien toinivan, mutta taikauskoahan se oli.
 
Eka oli kymppejä kun melkein aina ensiasennus. Sit vaihoin yseihin ja sit kaseihin.
 
Niin miksi? Sopivan kevyet soittaa, muttei liian.
Vire taas ihan siksi, etten ole keksinyt mikä vika siinä olis enkä kyllä jaksa opetella nuotteja otelaudalla uudestaan.
 
Kieliä en vaihtele uusiin koska ei ole mikään pakko, maksavat rahaa ja ohan siitä vaivaakin.

Les Paulissa .13, .17, .26w, .36, .46, .64 standardi E-vireessä ja drop D:ssä. Vuoden 1997 Les Paul Studio on sen verran omintakeinen ruoska että se ei omaan korvaan resonoi paskaakaan "normaalin" paksuisilla kielillä.

Olroxrox: Mites tässä kävi tullin kanssa?
 
Kolme 8-kielistä custom-settiä maksoi $47.70, postit $7.95. Tämä euroissa 53.38€. Tullimaksu 13.07€. Yhteensä siis 66.45€.
 
Pilasin yhden setin kun en muistanut sitoa virittimen päähän, joten plain-kielet alkoivat lipsua mutta olin leikannut kielet liian lyhyeksi ettei pystynyt enää korjaamaan. Leikkasin kielet poikki, korkkasin setin nro 2, ja otin oppimiskokemuksena.

Katsoin joskus Rick Biäädoun videon aiheesta ja siinä kyllä kuuli hämmästyttävästi sen ongelman jonka koin tuolloin käyttämäni kielisetin (11-49) ongelmaksi, nimittäin jotenkin muhjuisen/mutaisen keskialueen. Videon vertailussa mitä ohuempaan settiin siirryttiin niin sitä selkeämmäksi soundi tuli ja sen perusteella vaihdoin 10-46 settiin. Ajattelin vielä jossain vaiheessa kokeilla 9-42 settiä humpparigibsoniin jos se tekisi vielä lisää gutaa. Myöskin soittaminen helpottuu ohuemmalla setillä, tai "helpottuu" on ehkä väärä sana kun ei se soittovirheitä peitä.

Kai kitaran skaalakin vaikuttaa soinnin muhjuisuuteen? Minulla on Fender-skaalaisissa kymppisetti ja Gibson-tyyppisissä lyhyemmän skaalan kitaroissa yksitoistaset, venyttelytuntuma molemmissa jokseenkin sama.
 
Toki ohuemmilla kielillä sointi on erottelevampi, mutta ei sitäkään ominaisuutta määräänsä enempää tarvitse kuten ei soinnin kirkkauttakaan. Riittävä riittää.

Olen pääosin yksinoppinut remeltäjä ja harrastanut pääosin semmoisen keskitien meteliräimeen parissa koko soittoikäni. Joskus "niinä strategisina nuoruusvuosina" astuin syystä tai toisesta 13-56 -miinaan, vireen pysyen kuitenkin pääasiassa stankku E:n ja Eb:n sekä näiden sisään mahtuvan dropin karsinassa, eli tatsini muodostui mailasta riippumatta aika roisin puristamisen pohjalta; ja tästä onkin sitten opeteltu pois melkein parin vuosikymmenen ajan.
 
Jossakin kohtaa ainoa ihanteellinen kielisatsi kuusikieliseen löytyi seiskakielisen 9-52 -seteistä, tiputtamalla se 9 kyydistä. Ihan helvetilliseksi paisuneen 9-kielikokoelman kerättyäni päädyin lopulta pakolla opettelemaan kuutosten 10-52 heavy bottom -settien tatsiin, mutta vielä joskus 4-5 vuotta sitten tilanne oli melko hankala, koska ekan kolmen kielen osalta tatsi oli edelleen osastoa kuminauha. Päätin sitten kokeilla höllätä alakerrasta ja kokeilin Elixirin 11-49 -settiä ja se on toistaiseksi osoittautunut parhaaksi kompromissiksi. Yläkerrassa on nyt tarpeeksi vastusta, etten bendaa jatkuvasti puoltatoista sävelaskelta yli ja alakerrasta olen opetellut ja opetellut lisää hölläämään otetta.
 
Luonnollisesti iän tuomalla näennäisellä viisaudella ja kokemuksella olen pyrkinyt ylipäätään tarkastelemaan tatsiani jo hyvän tovin muutenkin, mutta näkisin olevani nykyisin just tuon 11-49:n kanssa silleen hyvässä paikassa, että soitto ja vastus tuntuvat riittävän oikeilta, enkä pelkää alituiseen yläraajojen hajoamista.

Tullut käytettyä jo hyvä tovi 09-42 settiä E-vireessä. Nyt oisi tarve kuitenkin vaihdella virettä E-standardin ja drop D:n välillä. 09-42 ja myös 09-46 ovat vähän turhan letkuja molemmat paksuimman kielen osalta. 10-52 on muuten aika täydellinen, mutta perkule kun tuntuu työläältä yläkielten osalta. Satuin törmäämään tällaiseen settiin googlettamalla:
 
https://www.musik-produktiv.com/ie/ … tone-dave-mustaine-studio-9-52.html
 
Onko kellään kokemusta? Aika vähän löytyy Cleartonen kielistä mitään dataa. Voihan sitä tietty aina lähteä irtokielirumbaan, mutta jotenkin luotaantyöntävä ajatus.

Jaketsu: Tullut käytettyä jo hyvä tovi 09-42 settiä E-vireessä. Nyt oisi tarve kuitenkin vaihdella virettä E-standardin ja drop D:n välillä. 09-42 ja myös 09-46 ovat vähän turhan letkuja molemmat paksuimman kielen osalta. 10-52 on muuten aika täydellinen, mutta perkule kun tuntuu työläältä yläkielten osalta. Satuin törmäämään tällaiseen settiin googlettamalla:
 
https://www.musik-produktiv.com/ie/ … tone-dave-mustaine-studio-9-52.html
 
Onko kellään kokemusta? Aika vähän löytyy Cleartonen kielistä mitään dataa. Voihan sitä tietty aina lähteä irtokielirumbaan, mutta jotenkin luotaantyöntävä ajatus.
 
Kai nuo ihan ok on, jos D. Mustonen antaa nimeään printata niihin. Aika suolainen hinta tuossa sivulla, yhdestä kielisetistä? Pinnoitettuja näemmä kuten Elixir, Cleartonea en ole käyttänyt mutta Elixiriä joskus oon ja en ole huomannut ihmeempää vikaa, pinnoitus lisää kielten kestävyyttä lähinnä. Elixiritkin on suht tyyriitä, ei ihan noin
 
Light top/heavy bottom -settejä löytyy tietty Thomannin valikoimasta vaikka huru. Mutta en äkkiä löytänyt 9-52 tyyppistä kuuskieliseen. Taitaa olla 9-46 useimmat.
 
Ootko miettiny 7-kielisen settiä esim. tämä:
 
https://www.thomann.de/fi/ernie_ball_2623.htm
 
ja sitten heität tolla 024-kielellä vesilintua (käy toki varakieliksi normi 9-42 settisiin kitaroihin). Tosin silloin 30 muuttuu 32 tuohon linkkaamaasi settiin verrattuna
 
Tämä osui silmään joku päivä: https://www.levytukku.fi/dunlop-heavy-core
En tiedä onko ihan höpöjuttu vain oikeasti jotenkin parempi vrt. normaalit paksut kielet. Mutta nuo ei täsmää tuohon hakemaasi gauge-haarukkaan, paksumpaa olivat
 
Ite käytän nykyään alavireisiin tätä: https://www.thomann.de/fi/digitech_the_drop.htm
Mutta ei tuo drop-D:hen tietenkään toimi. Ja muutenkin se huonontaa soundia havaittavasti jos menee liian alas, mutta Eb ja D -virityksissä toimii mainosti, ehkä jopa C#, kätevä ku mikä

aalataur: Kai nuo ihan ok on, jos D. Mustonen antaa nimeään printata niihin. Aika suolainen hinta tuossa sivulla, yhdestä kielisetistä? Pinnoitettuja näemmä kuten Elixir, Cleartonea en ole käyttänyt mutta Elixiriä joskus oon ja en ole huomannut ihmeempää vikaa, pinnoitus lisää kielten kestävyyttä lähinnä. Elixiritkin on suht tyyriitä, ei ihan noin
 
Light top/heavy bottom -settejä löytyy tietty Thomannin valikoimasta vaikka huru. Mutta en äkkiä löytänyt 9-52 tyyppistä kuuskieliseen. Taitaa olla 9-46 useimmat.
 
Ootko miettiny 7-kielisen settiä esim. tämä:
 
https://www.thomann.de/fi/ernie_ball_2623.htm
 
ja sitten heität tolla 024-kielellä vesilintua (käy toki varakieliksi normi 9-42 settisiin kitaroihin). Tosin silloin 30 muuttuu 32 tuohon linkkaamaasi settiin verrattuna
 
Tämä osui silmään joku päivä: https://www.levytukku.fi/dunlop-heavy-core
En tiedä onko ihan höpöjuttu vain oikeasti jotenkin parempi vrt. normaalit paksut kielet. Mutta nuo ei täsmää tuohon hakemaasi gauge-haarukkaan, paksumpaa olivat
 
Ite käytän nykyään alavireisiin tätä: https://www.thomann.de/fi/digitech_the_drop.htm
Mutta ei tuo drop-D:hen tietenkään toimi. Ja muutenkin se huonontaa soundia havaittavasti jos menee liian alas, mutta Eb ja D -virityksissä toimii mainosti, ehkä jopa C#, kätevä ku mikä
 
Pitääkin funtsia tuota seiskasettien hyödyntämistä. Jos löytyy Elixiriltä tai DAddariolta vastaava pinnoittuna, niin miksei. Ja juu on tyyris tuo Cleartonen setti, ja muutenkin ihan outo brändi.

Nyt on vakiintunut 12-setti punotulla G:llä stratocasteriin ja standardi-vireeseen, kun on tullut soitettua rautalankapainotteisesti viime vuodet. Aikaisemmin oli Elixirin 12-52 nanoweb-pinnoitetut kielet ja ne oli ihan helvetin jäykät soittaa. Vaihdoin Daddario EJ21 12-52 -settiin ja ero on kuin yöllä ja päivällä, nyt onnistuu bendauksetkin vaivattomasti. En tiedä miten on mahdollista, kun jokainen kieli saman paksuinen, mutta siltä se vaan tuntuu.

11-setti oli aikanaan Les Pauleissa ja Telessä. Nyt jumboakustisessa 12-setti ja vire D-standard. D-standard on helpompi kitaralle ja soittajalle ja möyryää hyvin, etenkin avoin G eli avoin F-vireessä. Heart Shaped Box dropped C-vireessä möyryää kuin soittaisi baritonikitaraa.

Toisessa kitarassa standard C vire ja kielet 12-56. Vastaa jännitykseltään ysisettiä normivireessä.
 
Toisessa kitarassa avoin G, mutta kokosävelaskeleen matalampi, eli käytännössä erikoisversio avoin F vireestä. Kielet sekoitus 011 ja 012 settiä. Tässäkin kaikkien kielten jännitys vastaa ysisettiä.
 
Normi E vire on käynyt vain tosi tylsän kuuloiseksi ja ei inspiroi soittamaan...pitäis varmaan keksiä miten laittaisi sormet ihan eri asentoon ja paikkaan kuin yleensä. Matalat vireet soundaa paljon mielenkiintoisemmalta omassa soitossa, etenkin avoimet vireet. Soitan roots kamaa, kevyt tatsi ja pelkästään sormilla näppäilen. Kielet on Elixir Nanoweb. Säästyy rahaa paljon kun yhdellä setillä menee kevyesti puoli vuotta.

25.5 mensuuri kitarassa, vire drop A ja kielet 14-68. Tämä setti siksi koska äänitystilanteessa ohkasemmalla setillä bouasi liikaa. Hetki meni totutellessa, mutta noilla pysty komppaamaan napakalla tatsilla.
Drop H tai drop C vireissä on tainnut olla 10-60 ja 10-52 setit käytössä.
Soittotatsi ja vireisyys soitettaessa määrittelee itellä aika pitkälti mikä setti tulee mihinkin vireeseen. Olen kyllä ollu huomaavinani, että mitä paksumpi setti niin sitä paskempi/tumpumpi soundi.

Kaikki A440 standardivireessä, ja kaikissa paitsi yhdessä 10-46:t mensuurista riippumatta, mua kun ei haittaa jos kitaroiden soittotuntumissa on pieniä eroja. Soitan pääasiassa Telecastereita, mutta yksi mun Teleistä on kyllä niin jäykkis, että se on pitänyt päällään 09-42:ia jo pitkän aikaa. Mutta kaikissa muissa siis kympit.
 
Ja miksi juuri ne? No koska ne ovat mulle juuri sopiva yhdistelmä tiukkuutta ja letkeyttä. En ole koskaan tykännyt sellaisesta tatsista, joka tuntuu kuin iskisi vasurinsa vaseliinipurkkiin kun soittaa sooloja, ja kympeillä oikein säädettynä tällaista fiilistä ei tule. Ja silti niitä venyttää ihan hienosti, jos vain skitta on säädöissään.
 
Käytettyjen kielten brändin suhteen en ole nokonuuka. Tällä hetkellä laatikosta löytyvien valmistajia ovat ainakin GHS, Ernie Ball ja Fender, ja taitaa siellä D'Addariotakin joku irtokieli vielä olla.

Viime aikoina oon jokseenkin siirtynyt käyttämään useampaa eri virettä ja tietty kuhunkin eri kielisetit. Kuten jo kohta 15 vuoden ajan, vieläkin Elixirin Nanowebit käytössä (sormenpäät niin pehmeät etteivät kestä muita). Aiemmin oli käytössä Light/Heavy-setti (.010-.052) Drop-C:ssä, Stringjoyn laskimen perusteella plain kielissä noin 12.5-13.0lbs jännitys ja woundatuissa noin 16.5lbs alinta kieltä lukuunottamatta (noin 13.5-14.0 lbs, jotta saa löysää vibraa helposti).
 
Mutta joo, nykyään tälläiset setit, kielten jännityksessä pääosin pyrkinyt tuohon samaan. Ja tavoitteena siis, että löytyy avoin kieli jokaiselle nuotille välillä Ab1-E4 (koska pakkomielteinen synisti, joka saattaa missä sattuu sävellajissa säveltää).
 
7-kielinen Hellraiser (26.5"): Drop-Ab, .009-.012-.015-.024-.032-.046-.062
8-kielinen Hellraiser (28"): E+Drop-A, .009-.012-.015-.022-.030-.042-.060-.080
6-kielinen HB LP (24.75"): Drop-B, .011-.014-.018-.030-.042-.056
6-kielinen Laiho-RR (25.5"): Drop-C, .010-.013-.017-.028-.038-.052
6-kielinen strato (25.5"): C Stankku, .011-.014-.018-.032-.042-.052
6-kielinen Hellraiser (25.5"): D Stankku, .010-.013-.017-.028-.038-.046
6-kielinen Jackson RR (25.5"): Drop-D, .009-.012-.015-.024-.032-.049

Suosin itse perinteistä perus-espanjalaista virettä ja sitten slide-putken kanssa avointa E-virettä.
 
Suosin paksumpia kielisettejä johtuen musiikkityylistä, mitä itse tykkään omaksi iloksi soittaa, lisäksi olen päätynyt siihen, että metallimusiikki ei ole maailmaani soittomielessä mitä puuttuu nopeus tyystin osaamisportfoliostani. mitä olen kuullut, että metallikitaristit suosii jotain muuta kitaratyyppiä yleensä kuin stratocasteria ja sooloja on helpompi soittaa heidän ohuemmilla kielillä
 
Klassisessa kitarassa inhokkini on alennettu 6-D.