Kitarat: kitarakamat ›

Onko kukaan päässyt tutustumaan uuteen 80s Exploreriin? Viimeistelyn laatu ollut ilmeisesti ainakin joissain yksilöissä totutun kehnoa ja hinta toki nykyajalle tyypillisesti posketon, mutta onko muuten soittimena minkälainen?

L.H: Onko kukaan päässyt tutustumaan uuteen 80s Exploreriin? Viimeistelyn laatu ollut ilmeisesti ainakin joissain yksilöissä totutun kehnoa ja hinta toki nykyajalle tyypillisesti posketon, mutta onko muuten soittimena minkälainen?
 
Tuli vaan mieleen tuosta hinnasta, että Korealaiset LTD ja Epiphonet alkaa maksamaan jo parhaimmillaan paria tonnia. Mikä sinun mielestä olisi käsintehdylle USA kitaralle sopiva hinta?
Sinänsä mulle tämä Explorer on ihan se ja sama, mitä maksaa kun en ole sellaista ikinä ostamassa. Eplorerin pitää olla se pleksillinen ja volumet ja tone rivissä oleva malli, vaikka tuskin tulen sellaistakaan koskaan ostamaan, enemmän olen aina ollut Flying V miehiä.

mpekkanen: Tuli vaan mieleen tuosta hinnasta, että Korealaiset LTD ja Epiphonet alkaa maksamaan jo parhaimmillaan paria tonnia. Mikä sinun mielestä olisi käsintehdylle USA kitaralle sopiva hinta?
Sinänsä mulle tämä Explorer on ihan se ja sama, mitä maksaa kun en ole sellaista ikinä ostamassa. Eplorerin pitää olla se pleksillinen ja volumet ja tone rivissä oleva malli, vaikka tuskin tulen sellaistakaan koskaan ostamaan, enemmän olen aina ollut Flying V miehiä.
 
Kuten kirjoitin, niin nykypäivänä alkaa kaikkien hinnat olla enemmän tai vähemmän poskettomia, mutta mitä tommosessa Explorerissa on enemmän käsintehtyä kuin jossain tonnin halvemmassa LTD:ssä ja näkyykö se jotenkin muutenkin kuin Gibsonin huonompana viimeistelynä? Toi on kuitenkin yksinkertaisimmasta päästä mallistoa, kun ei ole mitään bindingejä tai erillisiä kansipuita, ja kun esim. Les Paul stankkua saa suunnilleen samaan rahaan tai jopa halvemmalla, niin ei se hinta mun mielestä ihan linjassa ole. Mutta jos hinnan unohtaa, niin edelleen kiinnostaa kokemukset itse soittimesta.

L.H: Kuten kirjoitin, niin nykypäivänä alkaa kaikkien hinnat olla enemmän tai vähemmän poskettomia, mutta mitä tommosessa Explorerissa on enemmän käsintehtyä kuin jossain tonnin halvemmassa LTD:ssä ja näkyykö se jotenkin muutenkin kuin Gibsonin huonompana viimeistelynä? Toi on kuitenkin yksinkertaisimmasta päästä mallistoa, kun ei ole mitään bindingejä tai erillisiä kansipuita, ja kun esim. Les Paul stankkua saa suunnilleen samaan rahaan tai jopa halvemmalla, niin ei se hinta mun mielestä ihan linjassa ole. Mutta jos hinnan unohtaa, niin edelleen kiinnostaa kokemukset itse soittimesta.
 
Mulla on kaksi uudempaa Gibsonia ja ei niissä ole laadun puolesta mitään valittamista. Firebird soi ja resonoi aivan tautisen hyvin ja toimii muutenkin. LP Studio toimii kanssa ihan ok ja tuossa mun mallissa on kaulassa binding.
 
Noi hinnat voi johtua siitäkin, että kyseistä Expoleria ei tehdä niin suuria määriä kuin LP Standard kitaroita, esim, mutta Gibsonilla ei mene aina ns loogisesti tuo hinnoittelu. Joskus voi olla paljon bling bling juttuja ja maksaa silti vähemmän kuin joku ns karvahattumalli. Ne voi osittain selittyä valmistusmäärillä ja custom shop puolen soittimet on aina kalliimpia jos soitin on sellainen.
Ilmeisesti tämä Explorer ei kuitenkaan ole cs kitara.
 
On nämä vähän sellaisia juttuja, että kuka tykkää mistäkin. Itse olen jenkkimusaa kuunnellut koko ikäni ja amerikkalaiset kitarat ovat lähes kaikkien minulle jotenkin merkittävien artistien käsissä olleet, joten on aika luonnollista että myös itse valitsen mielummin USA kitaran kuin Koreassa tehdyn soittimen.
Kukin kuitenkin tyylillään...
 
E: Kaverilla oli joskus Kahler kampinen Explorer kasarilta, mutta ei ollut niin minun mieleen se kitara. Liikkeessä kokeilin joskus 80-luvun lopussa yhtä pleksillistä Explorer 76 Reissue mallia, mikä oli minusta ihan hyvä kitara kaikin puolin. Se jäi kuitenkin ostamatta kun olin juuri hommannut Gibsonin Flying V kitaran joka oli 67 Reissuen näköinen peli.

Lienee kyseisessä Explorer-mallissa aika reilusti Hetfiled-lisää ja miksipä ei, rahat pois ja nothing else matters.

mpekkanen: Mulla on kaksi uudempaa Gibsonia ja ei niissä ole laadun puolesta mitään valittamista. Firebird soi ja resonoi aivan tautisen hyvin ja toimii muutenkin. LP Studio toimii kanssa ihan ok ja tuossa mun mallissa on kaulassa binding.
 
Noi hinnat voi johtua siitäkin, että kyseistä Expoleria ei tehdä niin suuria määriä kuin LP Standard kitaroita, esim, mutta Gibsonilla ei mene aina ns loogisesti tuo hinnoittelu. Joskus voi olla paljon bling bling juttuja ja maksaa silti vähemmän kuin joku ns karvahattumalli. Ne voi osittain selittyä valmistusmäärillä ja custom shop puolen soittimet on aina kalliimpia jos soitin on sellainen.
Ilmeisesti tämä Explorer ei kuitenkaan ole cs kitara.
 
On nämä vähän sellaisia juttuja, että kuka tykkää mistäkin. Itse olen jenkkimusaa kuunnellut koko ikäni ja amerikkalaiset kitarat ovat lähes kaikkien minulle jotenkin merkittävien artistien käsissä olleet, joten on aika luonnollista että myös itse valitsen mielummin USA kitaran kuin Koreassa tehdyn soittimen.
Kukin kuitenkin tyylillään...
 
E: Kaverilla oli joskus Kahler kampinen Explorer kasarilta, mutta ei ollut niin minun mieleen se kitara. Liikkeessä kokeilin joskus 80-luvun lopussa yhtä pleksillistä Explorer 76 Reissue mallia, mikä oli minusta ihan hyvä kitara kaikin puolin. Se jäi kuitenkin ostamatta kun olin juuri hommannut Gibsonin Flying V kitaran joka oli 67 Reissuen näköinen peli.
 
Noista löytyy Googlaamalla sellaisia virheitä mitä ei pitäisi olla puolet halvemmissakaan kepeissä, eikä ole ainoita Gibsonin malleja missä näin on ollut. Oikeastaan en tiedä miten halpa kitaran pitäisi olla, että voisi hyväksyä esim. sen, että virittimet ei ole keskenään samassa linjassa samoin välein.
 
Mutta sehän siinä just on, että kun muakaan ei korealaiset kiinnosta, niin sen takia pitää kysellä minkälaisia nämä muuten on, jos sattuisi vaikka löytymään sellainen yksilö missä näkyy vähemmän sitä käsityön leimaa. Mulla on useampia USA kitaroita, mutta ei se pelkkä valmistusmaa mitään pelasta, jos tuote on paskaa. Se nyt on selvää, että hintaa on enemmän kuin itämaisissa, mutta samalla pitää olla laatuakin.

L.H: Noista löytyy Googlaamalla sellaisia virheitä mitä ei pitäisi olla puolet halvemmissakaan kepeissä, eikä ole ainoita Gibsonin malleja missä näin on ollut. Oikeastaan en tiedä miten halpa kitaran pitäisi olla, että voisi hyväksyä esim. sen, että virittimet ei ole keskenään samassa linjassa samoin välein.
 
Mutta sehän siinä just on, että kun muakaan ei korealaiset kiinnosta, niin sen takia pitää kysellä minkälaisia nämä muuten on, jos sattuisi vaikka löytymään sellainen yksilö missä näkyy vähemmän sitä käsityön leimaa. Mulla on useampia USA kitaroita, mutta ei se pelkkä valmistusmaa mitään pelasta, jos tuote on paskaa. Se nyt on selvää, että hintaa on enemmän kuin itämaisissa, mutta samalla pitää olla laatuakin.
 
Oletko ihan itse nähnyt Exploreria jossa virityskoneisto on laitettu silmämääräisesti, miten sattuun? Eikös ne jollain cnc koneella porata, ne reiät.
Minä ainakin luen kaiken Gibson kritiikin hieman skeptisesti kun monelle se Gibsonin haukkuminen netissä on joku uskonto. Huonoja soittimia, joita ei itse omisteta ja jollain kaverin kaverilla on se viallinen kitara.
Ja kyllä minä uskon, että Gibsoneissa on laadun vaihtelua. Itse en ostaisi kuin kokeiltuna, mutta niin teen myös muidenkin merkkien kanssa.
Tuo Hetfield tyylinen Explorer on joku 2500 dollaria. Varmaan euroissa aika samassa hintaa. Se on ainakin varmaa, että tuokin kitara on uutena jatkossa vieläkin kalliimpi, ettei se odottamalla ainakaan halpene. Käytettynä on toki hieman eriasia.
Tuo kasarin lopulla kokeilemani Explorer 76 Reissue maksoi 3770 markkaa kovan laukun kanssa. On siis Gibsonien hinnat nousseet noista ajoista huomattavasti ja luultavaa on, että nousu vain jatkuu

mpekkanen: Oletko ihan itse nähnyt Exploreria jossa virityskoneisto on laitettu silmämääräisesti, miten sattuun? Eikös ne jollain cnc koneella porata, ne reiät.
Minä ainakin luen kaiken Gibson kritiikin hieman skeptisesti kun monelle se Gibsonin haukkuminen netissä on joku uskonto. Huonoja soittimia, joita ei itse omisteta ja jollain kaverin kaverilla on se viallinen kitara.
Ja kyllä minä uskon, että Gibsoneissa on laadun vaihtelua. Itse en ostaisi kuin kokeiltuna, mutta niin teen myös muidenkin merkkien kanssa.
Tuo Hetfield tyylinen Explorer on joku 2500 dollaria. Varmaan euroissa aika samassa hintaa. Se on ainakin varmaa, että tuokin kitara on uutena jatkossa vieläkin kalliimpi, ettei se odottamalla ainakaan halpene. Käytettynä on toki hieman eriasia.
Tuo kasarin lopulla kokeilemani Explorer 76 Reissue maksoi 3770 markkaa kovan laukun kanssa. On siis Gibsonien hinnat nousseet noista ajoista huomattavasti ja luultavaa on, että nousu vain jatkuu
 
Jos olisin nähnyt tällaisen kitaran muualla kuin kuvissa ja videoissa, niin ei tarvitsisi täällä kysellä kokemuksia. Mulla on nyt yksi Gibson ja toista tässä vähän harkitsen. Muutama on vuosien aikana ollut ja mennyt, ja kaikki olleet hyviä. Silti ei ole mitään syytä olla skeptinen sen suhteen, etteikö Gibsoneissa voisi olla mitä tahansa laatuongelmia. Ei se poissulje sitä, etteikö ne kitarat voisi silti olla hyviä, tai etteikö sieltä tulisi ulos myös virheettömiä soittimia.
 
Turha tohon hintaan nyt on liikaa takertua. Ei mua kiinnosta millään tavalla nouseeko vai laskeeko se hinta tulevaisuudessa, vaan ainoastaan se saanko sille rahalle omasta mielestäni riittävästi vastinetta. Samaan tapaan viimeisin ostos Jacksonin American Series Soloist on spekseihinsä nähden mun mielestä kallis, tosin ei niin pahasti kuin tuo Gibson, mutta kun sellainen piti saada, niin sellainen piti saada, eikä auttanut muu kuin ostaa. Noissakin on ollut aika rujoja laatuongelmia, mutta oma osoittautui kunnolliseksi.
 
Ostamatta ei testata.

Mulla on ollut sellanen Guitar of the month Hetfield Gibson Explorer. Ei kauhean hyvin ollut tehty. Perus Gibson siis. Bändireeneissä se oli kiva ja istualtaankin. Ei mitään rakkaita muistoja jäänyt.

Omistan Orville - Les Paulin, ja kaikki on todellakin hyvin. Rahaa vastaavantasoiseen Gibsoniin verrattuna säästyi noin 2000e. Tai no, eikös tuo melkein Gibsoniksi lueta, kun kyseessä kuitenkin on Japanissa Gibbonin itsensä teettämä laite?

saapet: Omistan Orville - Les Paulin, ja kaikki on todellakin hyvin. Rahaa vastaavantasoiseen Gibsoniin verrattuna säästyi noin 2000e. Tai no, eikös tuo melkein Gibsoniksi lueta, kun kyseessä kuitenkin on Japanissa Gibbonin itsensä teettämä laite?
 
Orville olisi kyllä kiva omistaa, vaikuttavat paljon mojokkaammilta kuin tusinajenkkimallit joita on maailma väärällään.

Kivijalka: Orville olisi kyllä kiva omistaa, vaikuttavat paljon mojokkaammilta kuin tusinajenkkimallit joita on maailma väärällään.
 
Suosittelen kyllä kokeilemaan, jos mahdollisuus ilmenee. Mullakin on ollut noita "aitoja" useampi, mutta ne on menneet eteenpäin ennemmin tai myöhemmin.

Eikö ne Orvillet, Edvardsit ja Grecot ole kaikki tosi hyviä? Varmaan Tokaitkin. Tokaissa ei taida ärsyttää muu kuin Musamaailman typerät mainokset.

rosberg: Eikö ne Orvillet, Edvardsit ja Grecot ole kaikki tosi hyviä? Varmaan Tokaitkin. Tokaissa ei taida ärsyttää muu kuin Musamaailman typerät mainokset.
 
Tuolla on keskustelua mm. Orvilleista.
 
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=98995&o=0
 
fox: "Jos haluaa "miltei sen oikeen" niin lähimmäks varmaan tulee Orville by Gibson.. Se "pelkkä" Orville on vähän ns.karvalakki-mallimpi. Vuodesta 1988 Japanin markkinoille tehtyjä, ja jäljet johtaa Epiphonea tehneisiin Japanin tehtaisiin."
 
sihvoh: "Tavallinen karvalakkimalli tuo vaan on. Jos nyt totta puhutaan, niin ei noita periaatteessa pitäisi verrata oikeaan Gibsoniin, koska eroja on aivan tolkuttomasti:
 
Body tehdään noissa Orvilleissa yleisesti useasta mahonkipalasta, joten eivät ne mitää yhden palan runkoja ole. Kalliimmissakin malleissa taitavat olla minimissään kahdesta palasta. Kannet ovat OK, koska ne ovat puoli tuumaa paksusta vaahterasta kuten pitääkin. Loimuversiot olivat usein ns. fotoflame-toppeja, eli ohut filmikalvo vaahteran pinnassa.
 
Sähköosat ovat O by Gibsonissa tosiaan USA-versioita, mutta niitäkin on useita eri versioita. Yksi versio on se mikki jossa on se "piirilevy" takana. En muista mallimerkintää. Sitten on Classic 57' jne... Normaalin Orvillen japsimikit ovat OK, mutta silti aika huonot...
 
Kun muistellaan milloin ne parhaat puuosat olivat Japseilla käytössä, on Orville mielestäni hieman myöhäisjunassa. Sitähän valmistetettiin 1988-1997 ja muutamia kappaleita vielä 1998. Sen jälkeen lätkäistiin lapaan merkki Epiphone. Nuo Epit joissa oli Gibson Open Book lapa olivat only for Japan-malleja. Tosin sitä ei enää valmistettu kovin kauaa.
 
Nuo Orvillen hinnat ovat nousseet parin vuoden aikana turhan koviksi. Hypetys on nostanut hintaa n. $200 parin vuoden aikana. Tosin voihan 850 olla vielä siedettävä hinta Orville by Gibsonista, mutta 650 halvimmasta karvalakkimallista on kyllä jo liikaa. Nuo hinnat sisältävät jo kaikki kulutkin.
 
Itselläni on tuossa Orvillessa nyt Gibson P-94 mikit ja niillä se on ihan hyvä. Silti täytyy sanoa, että jälkeenpäin ajateltuna olisi kannattanut ostaa O by Gibson tai jokin hieman parempi Greco tai Burny tämän karvalakkimallin sijasta. Näitä asioita ei vaan opi kuin selkärangan kautta."

Samaan tapaan viimeisin ostos Jacksonin American Series Soloist on spekseihinsä nähden mun mielestä kallis, tosin ei niin pahasti kuin tuo Gibson, mutta kun sellainen piti saada, niin sellainen piti saada, eikä auttanut muu kuin ostaa. Noissakin on ollut aika rujoja laatuongelmia, mutta oma osoittautui kunnolliseksi.
 
Ostamatta ei testata.
 
Itse pallottelin myös Jackson Soloistin ja Les Paul Axcess Standardin välillä ja päädyin sitten lopulta jälkimmäiseen. Itse kitara on laadultaan sen mitä pitääkin, mutta oli sitten floikan kampi jäänyt pois. Nyt sitten odotellaan löytyykö jälleenmyyjältä vai mistä se lähetetään.
 
Yhtään työkalua ei myöskään tullut mukana. Luulisi nyt ainakin kaularaudan avaimen ja ehkäpä floikan kuuskolonkin nyt kuuluvan mukaan. Näinköhän jääneet nekin?

Kivijalka: Harvemmin on japaniasta sekundaa tullut, juum.
 
Joo, nykyään Japanissa tehdään hyviä kitaroita. Joskus 70-luvulla tuli sieltä kyllä ihan paskojakin keppejä, mutta tais kasarilla muuttua tuo juttu. Ja ennenkuin Fox ehtii tulla kommentoimaan, niin kyllä Japanissa tehtiin ennen kasaria myös ihan hyviä soittimia ja sitten niitä hintahaitarin huokeimpia kitaroita, jotka oli useasti täysin paskoja. Useampaa tuollaista huonoa soitinta olen ihan livenä soittanut ja nykyään ei noin huonoja soittimia ole edes halvimmat Harley Bentonit.

ja fendereiden suhteen - kasarilla USA puski niin huonoa tavaraa että siinä ei paljoa tarvinnut tehdä että oli parempi. 70-luku kyllä kans ihan sama homma sen vikan puoliskon suhteen. Gibson ei tässä paljoa häpeä. Ne unohti miten les pauleja tehdään ja joutuivat keksimään sen uudelleen.

Niinhän sitä yleistetään, vaikka 80-luvulla tuli vallan hyviä Fender kitaroita USA:sta.
 
https://www.fuzzfaced.net/57-vintage-stratocaster.html
 
https://www.fuzzfaced.net/62-vintage-stratocaster.html
 
Eikä American Standard Stratotkaan pöllömpiä olleet, olkoon vaikka uima-allas routtaus.
Soitettavia pelejä olivat, samoin American Standard Telecasterit ja Strat Plusssat. Jopa 70-luvun
Stratoista ja Teleistä löytyy kelvollisia yksilöitä ja yksilöitähän kitarat tuppaavat olemaan vaikka niitä niputetaan,
niin Suomen kuin maailmankin forumeilla ja vieläpä ikävään sävyyn.
 
70-luvun Gibsoneistakin voidaan olla ilmeisesti niin negatiivisella, kuin positiivisellakin mielellä keskustelemassa.
 
https://youtu.be/DGVq9alYt2s?feature=shared

mpekkanen: Joo, nykyään Japanissa tehdään hyviä kitaroita. Joskus 70-luvulla tuli sieltä kyllä ihan paskojakin keppejä, mutta tais kasarilla muuttua tuo juttu. Ja ennenkuin Fox ehtii tulla kommentoimaan, niin kyllä Japanissa tehtiin ennen kasaria myös ihan hyviä soittimia ja sitten niitä hintahaitarin huokeimpia kitaroita, jotka oli useasti täysin paskoja. Useampaa tuollaista huonoa soitinta olen ihan livenä soittanut ja nykyään ei noin huonoja soittimia ole edes halvimmat Harley Bentonit.
 
Olikos se Ilpo Saastamoisen kitarakirja, jossa varoiteltiin että varokaa halpoja japanilaisia kopioita...