Bassot ›

Moikka,
Joo ei visakoivu tai pähkinä ole niitä kaikkein pehmeimpiä puulajeja työstettäväksi.
Mutta niitä nyt sattu oleen nurkissa pyörimässä, heh.
No joka tapauksessa, palikat on nyt leikelty ja hiottu, seuraavaksi pitäisi liimata ne pohjarunkoon. Sitten vielä epoksia tyhjiin kohtiin.....
Itte kun tekee niin siitä tulee just sellanen kun tulee, lol
 
Harkitsin kalloa myös vaakaan,mutta en saanut sitä mikkien kanssa mitenkään järkevästi asemoitua, köyhä mielikuvitus kun on niin loppu ideat kesken.
Näin päin sain sen sitten jotenkin suunniteltua,kuva omissa kuvissa.
 
-Tpd

Vielä kyselen vinkkejä virittimistä, talloista ja kielistä.
Mistä itse pidätte tai mitä suosittelette?
 
Kuva päivitetty omiin kuviin
 
-TPD

Aiemmin mainitsemasi Gotoh on hyvä. Yleisesti ottaen kunnon materiaalia oleva osa, kunhan on tiukasti kiinni, on hyvä. Säädöt ja kielten vaihto ovat ominaisuuksia, joista kannattaa maksaa. Fenkun peltitalla on, niin, kaikin puolin halpis.
 

 
Flat ja tape woundit ovat kaikkein pitkäikäisimmät ja tumpuimmat.
 
Ground/half groundit ovat kaikessa kaikin puolin välimaastoa.
 
Tällä hetkellä kaikkein yleisimmät kielet ovat roundwoundit (RW). Ne on helppo jakaa kahteen: nikkelit (Ni) ja stilikat (SS). Molemmissa on muuten runsaasti nikkeliä.
 
Nikkelit ovat vasteeltaan tasaiset, sopivat hyvin liki kaikkeen. Sopivat myös nauhattomiin.
 
Ruostumattomat ovat saundiltaan kuin 80-luvun vahvistimien hymy-eq:t, kirkkaat ja saundiltaan lyhytikäisimmät. Marcus Miller vaihtaa kieliään tarinan mukaan kolmen tunnin välein studiossa. Todellisuudessa hänellä on vain hyvä sopimus kielifirman kanssa.
 
Pronssit sopivat parhaiten akustisiin. Magneettimikkien kanssa ne ovat hieman hiljaiset, koska materiaali: käytännössä ainoastaan ydinlanka häiriköi magneettikentässä ja tuottaa signaalin.
 
Ydinlankaa valmistaa muistaakseni ainakin yksi yritys. Löysin sen joskus ehkä kymmenen vuotta sitten ja tieto saattaa olla täällä jonkun ketjun osana. Lanka voi olla pyöreää tai kuusikulmaista. Kielivalmistajia maailmassa on jokunen, brandeja runsaammin.
 
Pinnoittaminen on mahdollista ja sen tarkoitus on estää osittain kielten likaantuminen. Ongelmallista on se, että pinnoitteet ovat pehmeitä ja kuluvat hiusmaisesti pois. Likaantuminen on RW-kielien ominaisuus. Voihan kielet keittää, pestä tiskikoneessa tai ultraäänipesurilla mutta kun kieli on venynyt, se ei enää palaa uudenveroiseksi edes pidemmän tauon aikana. Alkuperäistä kirkkautta riittää vain hetkeksi.

The Kalevala: Vielä kyselen vinkkejä virittimistä, talloista ja kielistä.
Mistä itse pidätte tai mitä suosittelette?
 
Kuva päivitetty omiin kuviin
 
-TPD
 
Gotohin perustallat on hyviä, edullisia, kaikki kuosit löytyy. Toisaalta Schallerin 3D on fantsu. Ihan halvimpia virittimiä en laittais.

ituvirtanen: Aiemmin mainitsemasi Gotoh on hyvä. Yleisesti ottaen kunnon materiaalia oleva osa, kunhan on tiukasti kiinni, on hyvä. Säädöt ja kielten vaihto ovat ominaisuuksia, joista kannattaa maksaa. Fenkun peltitalla on, niin, kaikin puolin halpis.
 

 
Flat ja tape woundit ovat kaikkein pitkäikäisimmät ja tumpuimmat.
 
Ground/half groundit ovat kaikessa kaikin puolin välimaastoa.
 
Tällä hetkellä kaikkein yleisimmät kielet ovat roundwoundit (RW). Ne on helppo jakaa kahteen: nikkelit (Ni) ja stilikat (SS). Molemmissa on muuten runsaasti nikkeliä.
 
Nikkelit ovat vasteeltaan tasaiset, sopivat hyvin liki kaikkeen. Sopivat myös nauhattomiin.
 
Ruostumattomat ovat saundiltaan kuin 80-luvun vahvistimien hymy-eq:t, kirkkaat ja saundiltaan lyhytikäisimmät. Marcus Miller vaihtaa kieliään tarinan mukaan kolmen tunnin välein studiossa. Todellisuudessa hänellä on vain hyvä sopimus kielifirman kanssa.
 
Pronssit sopivat parhaiten akustisiin. Magneettimikkien kanssa ne ovat hieman hiljaiset, koska materiaali: käytännössä ainoastaan ydinlanka häiriköi magneettikentässä ja tuottaa signaalin.
 
Ydinlankaa valmistaa muistaakseni ainakin yksi yritys. Löysin sen joskus ehkä kymmenen vuotta sitten ja tieto saattaa olla täällä jonkun ketjun osana. Lanka voi olla pyöreää tai kuusikulmaista. Kielivalmistajia maailmassa on jokunen, brandeja runsaammin.
 
Pinnoittaminen on mahdollista ja sen tarkoitus on estää osittain kielten likaantuminen. Ongelmallista on se, että pinnoitteet ovat pehmeitä ja kuluvat hiusmaisesti pois. Likaantuminen on RW-kielien ominaisuus. Voihan kielet keittää, pestä tiskikoneessa tai ultraäänipesurilla mutta kun kieli on venynyt, se ei enää palaa uudenveroiseksi edes pidemmän tauon aikana. Alkuperäistä kirkkautta riittää vain hetkeksi.
 
Roundwound (RW) nikkelipinnoitettuna lienee se tyypillisin kielivalinta bassoon, ellei tosiaan halua todella tummaa soundia. D'Addario on mun luottomerkki, eli kyseisen merkkiset kielet löytävät jokaisesta bassostani. Kahdessa on D'Addario NYXL:t ja yhdessä on perinteisemmät D'Addario EXL165-kielet. Paksuuksina mulla on ollut yleensä nelikielisissä 0.45-0.105-setit. Välillä on ollut myös 0.50-0.105-setit esim vähän aikaa jos olen ostanut käytetyn soittimen. Nuorelle lähtisin ehkä liikkeelle juurikin tuolla yleisimmällä 0.45-0.105-paksuisella setillä, joka on myös kaikkein useimmin nelikielisen basson tehdaskielivalinta.
 
Jotkut ovat valitelleet joidenkin kielimerkkien mustaavan sormet soittaessa. D'Addarion nikkelipinnoitetut kielet eivät ole tuollaista aiheuttaneet minun bassoissani. Eikä myöskään Fenderin kielet. Niistäkään ei ole mulla pahaa sanottavaa ainakaan tuon mun Fenderin tehdaskielten osalta (Fender 7250M Nickel Plated Steel 0.45-0.105). Jossain ulkomaisella keskustelupalstalla luki että D'Addario valmistaa nuo Fenderin kielet ja 7250M on lähes sama kuin D'Addario EXL165, mutta jotain pientä speksieroa niissä saattaa olla sen lisäksi, että D'Addadiolla on ne patentoidut värikkäät pallot kielten päässä kieltenvaihdon helpottamiseksi hämärässä esiintymislavan takanurkassa.
 
Kielet tosiaan menettävät vähitellen kirkkauttaan, kuten tuossa ituvirtanen jo totesikin. Mulla oli jäänyt kielet vaihtamatta yli vuoden ajan ja bassolla oli kuitenkin soitettu varmaan keskimäärin kaksi kertaa viikossa. Ne olivat ihan täysin tumput soundeiltaan ja olisi pitänyt vaihtaa ajat sitten. Kenties ehkä puolen vuoden välein tällä soittotahdilla. En vain hoksinut tuota kun kirkkaus häipyy vähitellen ja soittelin käytännössä vain tällä yhdellä bassolla kaikki treenit ja keikat.

Kiitos kaikille jotka ovat jakaneet neuvoja/vinkkejä täällä.
Uskon että näillä saan jo kielet ja tallan hankittua.
 
Mitenkäs nuo virittimet? Joku täällä totesi että kannattaa valita kevyet.
Mitkähän olisi tuollaiset,mutta myös laadukkaat ja kestävät.
Yleensä miellän vähemmän rautaa -> heikommat
 
Passiivi mikityksen meinasin laittaa, kaksi volumea ja yksi tonepotikka. Bournsin potikoita ajattelin käyttää, swichgraftin jakki.
 
-TPD

Muuttuu systeemit lennosta.
En laitakkaan kahta volumea vaan yks volume ja blenderi. Sit mietin että tarviiko bassossa olla tonea ollenkaan? Sais mahtumaan pienempään tilaan kun laittais vain 2 potikkaa.
 
Onko tästä kenelläkään kokemusta/mielipidettä?
 
Talla ja virittimet tilattu, gotohit otin. Sit viel tilasin thumb restin, varoiksi tiedä tuleeko asennettua
 
-TPD

The Kalevala: ...yks volume ja blenderi. Sit mietin että tarviiko bassossa olla tonea ollenkaan?
 
Blend: Bourns MN 250k.
 
Volapotikka kytkimellä ja kytkimen taakse trimmeri ja konkka. Saat tonen mukaan. Trimmerillä voit säätää tonen vaikutuksen määrää.
 
Tonen puuttuminen tuottaa kirkkaan, joittenkin mielestä liian kirkkaan äänen. Mutta vahvistimessa on säädöt...

Moi.
 
The Mitenkäs nuo virittimet? Joku täällä totesi että kannattaa valita kevyet.
 
Balanssihaasteita tuskin tulee perinteisilläkään virittimillä koska body lienee varsin painava ja Fenkkutyyppisissä bodyissä hihnatappien paikat ovat kokolailla optimaaliset, joten erilaisten virityskoneistojen painoerot eivät juuri vaikuta suuntaan eikä toiseen.
Valkkaa leveämmän hihnan jos tuntuu että kokonaispaino kasvaa turhan suureksi.
 
Nykyään kun valikoimaa on virikoneistoissakin runsaasti, varsin moni valkkaa virityskoneistot puhtaasti ulkonäön perusteella.
Kun ulkonäkö on valittu, valitaan hintaluokka, materiaali/paino, välityssuhde, pintakäsittely, jne.
 

 
The Kalevala: Sit mietin että tarviiko bassossa olla tonea ollenkaan? Sais mahtumaan pienempään tilaan kun laittais vain 2 potikkaa.
 
Onko tästä kenelläkään kokemusta/mielipidettä?
 
Riippuu mieltymyksistä.
 
Jos soittaa kaikki biisit samalla perussoundilla, ei bassossa sijaitsevalle tonellekaan ole tarvetta.
Jos puolestaan haluaa variaatiota jota voi säätää bassosta pedaalilaudan/vahvarin sijaan, tone on varsin näppärä pienten nyanssierojen toteuttamisessa.
Ja kun mennään aktiiviksi passiivisen sijaan, voidaan tapauskohtaisesti suorittaa radikaalimpiakin muokkauksia.
 
Vaikka oma bassosoundi onkin sinänsä umpiyksinkertainen, itse kaipaan kyllä edes jonkinlaisia äänenvärinsäätömahdollisuuksia.
Sekä passiivi- että aktiivilaitteissa.
 
T:Samuli

Morjesta vaan taas,
 
Juuri tuommoisen blenderin tilasin Uralilta, mutta tuollaisesta trimmeristä kytkennässä en ole kuullutkaan. olisiko kuitenkin toimiva vol, blend ja tone kytkentä? siihen löysin kytkentäkaavion. passiivi mikityksen olen tekemässä,(samoin kuin kitaroissani, vannoutunut passivimikkien ystävä, tällänen Gen-X kaveri jonka musiikkimaku on jumittunut 50-70 lukujen väliin lol)
 
Juuri painon takia yritän hardwaren optimoida sen suhteen. poika kuitenkin vielä kohtuu nuori/pieni että jaksaa kantaa kirvestä keikan ajan, hehehe, ohensin jopa bodyn 45 mm ->42 mm.... mutta se oli liikaa tulin huomaamaan, ura jonka olin jyrsinyt bodyn sisään piuhoille tulikin sitten takaa näkyviin, no jyrsin siihen 10mm syvän vähän leveämmän uran johon liimaan paikkapuun. turhaa hommaa taas kun olis voinu välttää kun olis alussa jo mitottanu piuhauran kohtuu syväksi. nyt oli ihan turhaan noin syvä, menee se piuha pienemmästäkin.
 
Hihnatappien paikat täytyy miettiä, koska body on hytbridi presarista ja jazzarista niin suoraa paikkaa ei voi kopioida. etuosan on presarista, ainostaan sarvet aavistuksen pidemmät, mutta body peräpäästä on n. 2 cm pidempi ja pyöreä muodoltaa.
 
Tallaksi tulossa Gotoh 404SJ-4 chrome ja virittimiksi Gotoh GB2-L4 nickel, ei löytynyt kromisena molempii, mutta ei se bassokaan oo ihan niin kuin muut.
Käsittääkseni tuohon tallaan voi laittaa kielet bodyn läpi tai sitten suoraan tallasta.
tähän hätään en ole löytänyt bassolle pitkiä kieliholkkeja suomesta ja ulkomailta tilailu on aina vähän niin ja näin, isot toimijat kyllä pelaa mutta kaikista muiista ei osaa sanoa varmasti
 
-TPD

Trimmeri on siis työkalusäätöinen potikka, pieni ja mallia set-and-forget. Teet tavallisen tonekytkennän konkalla ja trimmerillä. Jätät konepellin auki, panet soittimen vahvistimeen ja kovaa ajoa. Säädä tone sopivaksi kuulokuvan perusteella ja sulje konepelti.
 
Nyt kytkimellä saa diskanttileikkurin päälle tai pois. Kirkasta ääntä voi hyödyntää vaikka niissä paikoissa, kun basso pitää saada muusta mölinästä läpi ja palata takaisin tummempaan komppisaundiin vaihtamalla kytkimen asentoa.

Kokeile G&L:n split coil mikkiä ja ykskelasta. Hyviä mikkejä bassoon.

Kerkesin jo tilata Duncanin Quater Pound PJ mikit, ehkä seuraavaan jos semmosen vielä rakennan
 
--TPD

Jos ei tullut jo mainituksi jonkun muun toimesta, niin J-mikin paikka kannattaa valita huolella. Liian lähelle tallaa sitä ei kannata viedä. Oman näkemykseni mukaan hyvä positio on vastaava kuin on 60-luvun jazzbassoissakin.

No hitto....mikkien kolot kerenny jo jyrsimään. Toivottavasti ohje jonka löysin ei vie liian lähelle tallaa. omissa kuvissa kuva missä näkyy jyrsityt mikkien paikat.
 
Näyttäisi onneksi modernissa suunnitelmassa (jota käytin) tallamikin keskilinja olevan samassa kohdassa kuin vintage basson suunnitelmassakin. eli jos vintage on siellä missä hyvät soundit syntyy niin sit meni ehkä säkällä kohdilleen.
 
Mutta enemmän olen solmussa kytkentöjen kanssa.
En ymmärrä mitä eroa saavutetaan 1 vol 1 blend vs 2 vol, eiko kummassakin voi säätää mikkien ulostulotasoa potikasta.
 
Tone nyt taitaa olla kuitenkin tulossa kytkentään mukaan, mutta törmäsin TBX potikkaan kun surffaillu etsien tietoa. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta vaihtoehdolta.
Mutta näyttäisi että sen kanssa olisi pakko laittaa switch, mikä ei nyt oikein järkevästi mahdu jyrsittyyn tilaan (lakkaus jo käynnissä).
Eli bassossa tila kolmelle potikalle, nyt sitten yritän pää sauhuten päättää mikä olisi paras yhdistelmä pojan bassoon.
 
Kai se on vaan pakko valita joku ja jos ei miellytä takapaksi auki ja uusiksi hehe
 
-TPD

The Kalevala: En ymmärrä mitä eroa saavutetaan 1 vol 1 blend vs 2 vol, eiko kummassakin voi säätää mikkien ulostulotasoa potikasta.
 
Voi. Jos käytät blondia - anteeksi ennakoiva - blendia, vol on master. Saundi pysyy periaatteessa samana ja saat soittimen hiljaiseksi yhdellä hanikalla. Kaksi volaa vaatii kytkennästä riippuen kahta kääntöä hiljentämiseksi.
 
Jos blendin tekee tavallisesta, jatkuvalla radalla olevasta potikasta, tasojen kanssa voi olla hankalaa. MN-tyyppinen (katkaistut radat) pitää keskiasennossa molempien mikkien tasot kaakossa.
 
EDITH: Leo ei käyttänyt blendiä, kun sellaisten saatavuus oli niin ja näin. Kaksi hiilikurapotikkaa oli halvin tapa säätää volat. Nyt blend/balance on varsinkin bassoissa arkipäivää.

Kytkentä on seuraava:
mikit - blend - vol - tone - out
 
Kun muistat riittävän pitkät johdot, saat hanikat haluttuun järjestykseen. Muista maakarva.
 
Jos tuo vanha linkki vielä toimii, siellä on toinenkin kytkentäkaavio. Löytänet sopivan.
https://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?plink=13579347#p13579347

Moi,
Joo perus vol, blend ,tone kytkentäkaavion oon löytänytkin.
Nyt yritän miettiä miten kytketään TBX-tonepotikka tuohon settiin ilman ilman switchiä siten että se toimisi kunnolla.
Tosin antaako TBX lisää niin paljon että se kannattaa bassoon väkisin asentaa.
 
Onko kellään kokemusta tbx tonepotikasta?
 
-TPD

The Kalevala: No hitto....mikkien kolot kerenny jo jyrsimään. Toivottavasti ohje jonka löysin ei vie liian lähelle tallaa. omissa kuvissa kuva missä näkyy jyrsityt mikkien paikat.
 
Näyttäisi onneksi modernissa suunnitelmassa (jota käytin) tallamikin keskilinja olevan samassa kohdassa kuin vintage basson suunnitelmassakin. eli jos vintage on siellä missä hyvät soundit syntyy niin sit meni ehkä säkällä kohdilleen.
 
Mutta enemmän olen solmussa kytkentöjen kanssa.
En ymmärrä mitä eroa saavutetaan 1 vol 1 blend vs 2 vol, eiko kummassakin voi säätää mikkien ulostulotasoa potikasta.
 
Tone nyt taitaa olla kuitenkin tulossa kytkentään mukaan, mutta törmäsin TBX potikkaan kun surffaillu etsien tietoa. Vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta vaihtoehdolta.
Mutta näyttäisi että sen kanssa olisi pakko laittaa switch, mikä ei nyt oikein järkevästi mahdu jyrsittyyn tilaan (lakkaus jo käynnissä).
Eli bassossa tila kolmelle potikalle, nyt sitten yritän pää sauhuten päättää mikä olisi paras yhdistelmä pojan bassoon.
 
Kai se on vaan pakko valita joku ja jos ei miellytä takapaksi auki ja uusiksi hehe
 
-TPD
 
Kuvan perusteella sanoisin että sun J-mikki on päätynyt aivan hyvään paikkaan, näin niinku silmämääräisesti arvioituna.
 
Elektroniikkapuolen kytkentämahdollisuuksista omat 10 eurocenttiäni:
Mulla on useampi PJ-basso työkaluina ollut jo >20v ja kaikkiin niihin olen nikkaroinut elektroniikaksi vanhan liiton vol-tone vol-tone -kytkennän. Eli kummallekin mikille oma volume ja oma tone. Passiivibassoja siis. Erilliset tone-säätimet mahdollistavat esim.kombinaation, jossa on molemmat mikit auki (rauhoittaa menoa jos P-mikin soundi yksinään tuntuu liian rähisevältä), mutta yläpäätä kuunnellaan vaan toisesta. Yläpään osuus kunkin mikin ominaisluonteesta on yllättävän suuri ja edellä kuvailtu tilanne tuottaa lopputuloksena P-bassolle omininaista soundia rähinä hieman taltutettuna. Ja vastaavasti toisinpäin toimii hyvin nauhattomassa kun kuunnellaan vain tallamikin / J-mikin yläpäätä, mutta P-mikin alapään muhevuus on kuitenkin mukana.
 
Tämä homma toki edellyttää toimiakseen sen, että P ja J mikit ovat outputtien osalta sopivassa suhteessa toisiinsa. Lähinnä siten, että P ei jyrää J-mikkiä. Monet valmiina myytävät PJ-mikkisetit eivät toteuta tätä, vaikka niin voisi luulla, vaan asiaa on pakko testailla muillakin yhdistelmillä jos haluaa löytää hyvän "matchin".