Bassot ›

Haaveissa olisi uuden basson hankinta ja Fenderin jazzarit on tietysti vähän tässä pyörinyt mielessä. Todellisuudessa itsellä ei eri bassomerkkien laadusta, hyvyydestä ja eroista ole kovinkaan kattavaa käsitystä, joten kertokaapa te asiantuntijat paremmin kokemuksistanne. Eniten olen nyt googletellut Fender American Professional II Jazz bassoa (hinta noin 2000 €), jota ei juuri käytettynä näy, vaan ehkä uutena pitäisi ostaa.
 
Fendereistä olen kuitenkin kuullut vähän erilaisia näkemyksiä. Monet nettisivut ja keskustelupalstat sanovat, että brändin bassot on alkuperäisiä soittimia ja varma valinta kaikkeen kun perusbassottelu kyseessä. Pari kaveria tässä puolestaan arvioi, että nykyisissä uusissa bassoissa ei enää laatu ja hintalaatusuhde olisi muihin merkkeihin verrattuna enää niin hyvä, kun bassot tulevat massatyönä Amerikasta (saattaisi olla säädettävää esim nauhoissa, mikkien laatu). Suosittelivat esimerkiksi Tokain Japanilaisia käsin tehtyjä bassoja (hintaluokka noin 1000 €).
 
Onko mielipiteitä esimerkiksi juuri tästä American professional II -sarjasta tai yleisesti tämän päivän tai vanhemmista fenkun bassoista? Saako rahalle hyvää vastinetta ja onko Fender maineensa veroinen? Entä onko valmistusmaalla väliä, toisia malleja taidetaan valmistaa myös muualla kuin amerikassa.

Ensimmäinen kysymys kuuluu, pitääkö basson olla uusi vai onko valmiiksi sisäänsoitettu käytetty mahdollisuus?
 
Pelkästään brandin perusteella en ostaisi yhtäkään soitinta. Koeajo on tärkeä osa valintaa. Kävin kerran kokeilemassa amiriikkalaisia, hyvin kehuttuja soittimia vajaan 10 kpl eräässä jo kadonneessa liikkeessä. Japanilainen "halpis" oli - minulle - soittotuntumaltaan paras yksilö. Jenkit olivat aivan sukkia fiilikseltään. Tämä ei johtunut kielistä, vaan yleisestä tuntumasta.
 
2ooo on aika paljon rahaa, jolla saa kyllä jo valita. Soitinseppäkin voisi olla vaihtoehto.

Eiköhän tuollainen parin tonnin Fender ole suht turvallinen valinta. Tuskin millään merkillä tuon hintaiset soittimet huonoja on. Tsekkaisin kuitenkin myös Sandbergin bassot. Menee samaan hintaluokkaan ja ovat aivan huikeita soittimia.

Nykyisessä Fenderin massatuotannossa kitarasepän näkökulmasta havaittuja vikoja joita on Fendereissä kaikkein eniten: Kaularauta ei toimi, nauhat eivät ole plaanissa, nauhat nousevat irti ym.. Pääsääntöisesti Japanilaisissa ei tätä ilmiötä ole. Hyviä merkkejä on paljon esim. ESP, Mayones ja Tokai Japan edullisemmasta päästä. Tokaihin voi vaihtaa mikit jos haluaa suorituskykyisemmät mutta basson laatu kestää vertailun.

bassopekka: Nykyisessä Fenderin massatuotannossa kitarasepän näkökulmasta havaittuja vikoja joita on Fendereissä kaikkein eniten: Kaularauta ei toimi, nauhat eivät ole plaanissa, nauhat nousevat irti ym..
 
Aika vakavia väittämiä. Mistä tämmöstä tilastollista dataa on kerätty?

Kun fenderistä ärähtää, Hollström kyllä narahtaa.
- Vanha muusi.netin sanonta
 
Oma kokemus amerikkalaisesta rakentamisesta on, että jälki on kauniisti sanottuna huoletonta mutta siihen nähden yllättävän hyväsaundista. Japanilaiset osaavat tehdä tasalaadukasta, jolloin virheitä on vähän. Huomio: voit siis löytää hyvän jenkin mutta valmistusmaa ei ole automaattinen laadun tae. Jos lähtisin jatsia ostamaan, Sadowsky, Lull, Suhr ynnä muut pienemmät pajat olisivat paljon kiinnostavampia. Eurooppalaiset Vincent, Sei, Maruszczyk, Celinder, Overwater...
 
Tietysti kotimainen Tom Stenback mutta budjetti räjähtäisi laakista ja jono on ymmärtääkseni piiiitkä.

Jos haaveissa on uusi basso ja Fenderin jatsari niin silloin pitää hankkia Fenderin jatsari.
 
Tuossa kun on ollut jo useampi vuosi mahdollisuus seurata muutamankin sepän tekemisiä, niin merkistä ja mallista huolimatta soitin on aina ollut parempi ensimmäisen huollon jälkeen kuin suoraan kaupan hyllyltä. Palvelevassa soitinliikkeessä vehje toki trimmataan tikkiin, mutta olosuhteet meillä täällä eivät ole helpoimmasta päästä ja aikalailla normihommaa että nauhat saavat huollossa hieman tai hieman enemmän käsittelyä. Myös satula pääsääntöisesti (=aina) saanut samalla viilasta, usein vaihdettu kokonaan uuteen.
 
Oma jatsari on perushalpa HB eikä siinä ole oikein mitään muuta jatsaria kuin kaulan tuntuma hyvänä päivänä ja saundi (mikit vaihdettu) mutta en väitä että olisi 1:1 Fenderin kanssa koska ei ole. Ajaa asiansa satunnaisessa pompottelussa mutta keikkavehkeeksi en huolisi. Saundin takia funtsinut kyllä astetta parempaa aihiota ja aina silloin tällöin kytistellyt liikkuuko käytettynä jotain superhalpaa meksikolaista. Itseäni ei sinänsä valmistusmaa kiinnosta, mutta meksikaanin kanssa ei hirveästi hakkaisi vastaan vaihdella virittimiä, sähköjä sekä tallaa. Jenkin tai japskin kanssa olisi jo vähän nihkeämpää. Palapelikin olisi vaihtoehto, omalla kohdalla lavassa ei tarvitse lukea Fender kunhan puut olisivat soivaa sorttia. Ja siinähän se ongelma sitten onkin, soiko ne puut vai ei? Ei nyt aleta tappelemaan vaikuttaako ne puut saundiin, moneen kertaan se aihe tapeltu ja niin täällä kuin muuallakin testattu. Mutta leppärunko, kaula vaahteraa rupu otelaudalla olis mulle se juttu, kaikki muut puut ovat muita puita, ja jos ei vaikuta muuhun niin fiilikseen ainakin ja se jos mikä on soittimessa tärkeää. Pitää olla hyvä fiilis omasta soittimesta, jos ei ole, niin komeroon tai torillehan soitin moinen päätyy.

ituvirtanen: Kun fenderistä ärähtää, Hollström kyllä narahtaa.
- Vanha muusi.netin sanonta
 
Niin, kymmeniä Fendereitä omistaneena kiinnostaa, miksi nykymassatuotannosta tulee näitä missä ei toimi kaularaudat ja nauhat pomppii pois otelaudoilta. Onko hevosmiesten tietotoimiston tornihuhuja vai onko taustalla oikeaa dataa.
 
Toki Fendereitä on varmaan edelleen eniten liikenteessä, joten massaakin on mistä vikoja voi ilmentyä. Itselläni ei ole tällähetkellä ole yhtään tuoreempaa Fenderiä, joten en osaa ottaa kantaa millaisia ne oikeasti ovat. Ne mitä on edelleen tallissa on kuranttia kamaa. Näistä vanhin täyttää ensi vuonna 60 vuotta ja on täysin alkuperäinen ja kaikki siinä toimii edelleen. Jotain on siis osattu joskus tehdä myös oikein. Siksipä vannoutuneena Fender fanipoikana tämmöiset yo. väittämät viiltää sielua.

J.Hollström: Toki Fendereitä on varmaan edelleen eniten liikenteessä, joten massaakin on mistä vikoja voi ilmentyä.
 
Tässä on hyvä pointti (Hollström voisi myös hiukan avata, miksi Fenkkuja on ollut vuosien kuluessa useita?). Siksi suosittelenkin poikkeuksetta koeajoa, koska mikä tahansa soitin voi kärsiä esimerkiksi pohjoismaisesta ilmastosta. Itselläni oli Modulus Graphite vitonen, joka kävi tehtaalla, kun kansi veti koko soittimen käyräksi. Kotimainen seppä kommentoi rakennetta ja totesi sudeksi: kansipuuta olisi pitänyt olla myös takana, jolloin paketti olisi ollut stabiili täällä päin maailmaa.
 
Tehdas planasi arvokkaahkon soittimen (markka-aikaan hinta oli liki 25 000 eli noin 4000 nykyistä) tasaiseksi ja luovuin siitä vasta muutama vuosi sitten. Kaula oli todella hyvä mutta lopulta liian kapea minulle (17 mm tallassa).

bassopekka: Nykypäivän Fender on siirtynyt ns. Bulk tuotantoon jossa ostetaan isoja eriä tavaraa alihankkijoilta ja materiaalien tasalaatuisuus kärsii tästä syystä. Osien valmistuksen läpimenoaika ja soittimen kasaus on nopea jolloin laadunvalvonta kärsii. Puulaaduissa on heittoja. Pieniin valmistajiin verraten laatu ei ole niin tarkkaa kun Fender ratsastaa merkkiuskollisilla kuluttajilla jotka luottavat vanhempien Fendereitten kulttimaineeseen mutta tilanne on muuttunut. Volyymituotannossa laatu vain yksinkertaisesti heikkenee.
Usein kun huoltopöydälle asetetaan kyseisen merkin omaava soitin on töitä tehtävä enemmän jotta soittimen saa hyvään trimmiin.
On näitä vikoja muissakin merkeissä mutta on totta että Fendereitä on paljon ja silloin vikaniekkojakin on paljon. Kalliimmat Fenkut tasalaatuisempia mutta kyllä niissäkin on yllätyksiä hintaan nähden. Made in Usa ei todella ole laadun tae.
 
Sen verran täsmentäisin että massatuotantohan on ollut Fenderin "juttu" ihan alusta alkaen ja vanhat soittimet tuppaa olemaan hyviä siksi, että ne huonot yksilöt on poltettu takkapuina tai modattu pilalle.

ituvirtanen: Hollström voisi myös hiukan avata, miksi Fenkkuja on ollut vuosien kuluessa useita?
 
En tiedä onko se mitenkään kiinnostava aihepiiri, mutta koska kysytään niin laitetaan jotain.
 
1) Fendereiden saatavuus on ollut hyvä. Uusia ja käytettyjä on runsaasti liikenteessä.
2) Klassinen design joka miellyttää silmää.
3) En tykkää kopioista, missään tuotteissa. Fenderillä on alkuperäinen design jota moni kopio.
4) Fendereistä saa helposti omansa pois, joissain tapauksissa jopa enemmän kuin hankkiessa, jos ei luukuta ihan heti takaisin markkinoille.
5) Fendereitä on saatavilla kaikissa hintaluokissa.
6) Vintagesoittimet on ollut jonkun sortin harrastus, Fenderit etunenässä.
7) Fendereiden soundi miellyttää ja istuu hyvin kaikenlaiseen musaan.
8) Olen soittanut bassoa about 40 vuotta, soittimia on ollut matkan varrella toista sataa, siksi siihen on mahtunut myös monta Fenderiä (kitaroita sekä bassoja). Toki muitakin merkkejä on tullut koluttua.
9) Parhaat soittimet on jääneet pitopeleiksi. Jostain syystä niissä on useampi Fender.
 
Siksi Fender.

Tästähän syntyi jo ihan hyvää keskustelua, kiitos siitä! Ja mielellään toki lisääkin kommentteja ja mielipiteitä aiheesta otetaan vastaan. Itsekin pitäisin lähtökohtaisesti hieman luotettavampana käytettyä bassoa (ehkä kuitenkin noin max 20 vuotta vanha), mutta viimeaikainen oma kokemus puolestaan on, että aika hartaasti saa odottaa että joku tarjoaisi Fenderiltäkin juuri lähtökohtaisesti haluamaani väriä ja mallia.
 
Mutta vähän tietysti nuo uudet pelottaa juurikin että onko basson säädöt kuitenkin tehtaalta tullessaan aivan pielessä vielä.

humppasui: Mutta vähän tietysti nuo uudet pelottaa juurikin että onko basson säädöt kuitenkin tehtaalta tullessaan aivan pielessä vielä.
 
Basson säätäminen ei ole avaruustiedettä. Siksi niissä on ne säädöt että ne saa laitettua mieleisekseen. En ole törmännyt vielä yhteenkään soittimeen mitä ei saisi säätöihin, pl. ne joissa on mälvätty kaularaudan säätö vituiksi. Jos ei itse osaa, niin tekijöitä on. Uudessa soittimessa on takuu jos joku ei toimi ja kivijalkaliikkeestä ostaessa säädöt kuuluu hintaan.
 
Joskus vähän ihmetyttää nämä soitinten ostamisen vaikeudet. Varmaan näillä asiantuntijafoorumeilla on peloteltu jengi piloille kun kerrotaan näitä tarinoita. Sanoisin että vain itse kokemalla oppii eikä kaikkea kannata opiskella netistä. Vähän sama kuin kyselisi täältä millainen puoliso olisi mulle hyvä. Nykyisin näihin foorumeihin kirjoittelee enää satunnainen porukka, joiden huvina on päteä ja aiheuttaa kähinää somessa. Varsinaiset tekijät ja asiantuntijat ovat jo ajat sitten feidanneet pois kyllästyttyään tähän lässytykseen mitä näissä on 99%.

J.Hollström: Basson säätäminen ei ole avaruustiedettä. Siksi niissä on ne säädöt että ne saa laitettua mieleisekseen. En ole törmännyt vielä yhteenkään soittimeen mitä ei saisi säätöihin, pl. ne joissa on mälvätty kaularaudan säätö vituiksi. Jos ei itse osaa, niin tekijöitä on. Uudessa soittimessa on takuu jos joku ei toimi ja kivijalkaliikkeestä ostaessa säädöt kuuluu hintaan.
 
Joskus vähän ihmetyttää nämä soitinten ostamisen vaikeudet. Varmaan näillä asiantuntijafoorumeilla on peloteltu jengi piloille kun kerrotaan näitä tarinoita. Sanoisin että vain itse kokemalla oppii eikä kaikkea kannata opiskella netistä. Vähän sama kuin kyselisi täältä millainen puoliso olisi mulle hyvä. Nykyisin näihin foorumeihin kirjoittelee enää satunnainen porukka, joiden huvina on päteä ja aiheuttaa kähinää somessa. Varsinaiset tekijät ja asiantuntijat ovat jo ajat sitten feidanneet pois kyllästyttyään tähän lässytykseen mitä näissä on 99%.
 
Hyvä kirjoitus. 10 pistettä ja papukaijamerkki. Soittajan kannattaa opetella säätämään soittimensa. Ei ole todellakaan vaikeaa kun minäkin osaan :D Ja netti on täynnä ohjeita ja jopa ihan valmistajien omia ohjeita. Esim hakusanalla "Fender jazz bass factory setup" löytyy ohjeet.

J.Hollström: Basson säätäminen ei ole avaruustiedettä. Siksi niissä on ne säädöt että ne saa laitettua mieleisekseen. En ole törmännyt vielä yhteenkään soittimeen mitä ei saisi säätöihin, pl. ne joissa on mälvätty kaularaudan säätö vituiksi. Jos ei itse osaa, niin tekijöitä on. Uudessa soittimessa on takuu jos joku ei toimi ja kivijalkaliikkeestä ostaessa säädöt kuuluu hintaan.
 
Joskus vähän ihmetyttää nämä soitinten ostamisen vaikeudet. Varmaan näillä asiantuntijafoorumeilla on peloteltu jengi piloille kun kerrotaan näitä tarinoita. Sanoisin että vain itse kokemalla oppii eikä kaikkea kannata opiskella netistä. Vähän sama kuin kyselisi täältä millainen puoliso olisi mulle hyvä. Nykyisin näihin foorumeihin kirjoittelee enää satunnainen porukka, joiden huvina on päteä ja aiheuttaa kähinää somessa. Varsinaiset tekijät ja asiantuntijat ovat jo ajat sitten feidanneet pois kyllästyttyään tähän lässytykseen mitä näissä on 99%.
 
Juu ymmärrän kyl... Jos tarkoitat näillä kuuluisilla "tehdassäädöillä", että tarvitsee säätää kaularautaa, kielien korkeutta ja ehkä intonaatiota, niin kyllä se hoituu. Sitten jos nauhat alkavat olla vinksallaan, talla tai joku muu vialla niin sitten pitää jonkun viisaamman ehkä auttaa.

humppasui: Sitten jos nauhat alkavat olla vinksallaan, talla tai joku muu vialla niin sitten pitää jonkun viisaamman ehkä auttaa.
 
Ei semmosta bassoa kannata ostaa.

Jazz Bass Deluxe mimmin ostaneena kaipaan halvemman, Fairlane Graig Bennet Jazz Bassia, tuntuu olevan liian tarkka ja puhdas ääninen ja etenkin alakieli ja rumasti taustalle humisemaan vaikka ylemmillä soittaa.
 
Eipä siinä. Klassikko basso kuitenkin ja jos haluaa taattua niin helppo valinta. Kitaroissa pitää sentään miettiä edes Straton ja Les Paulin välillä...

cortti2: Jazz Bass Deluxe mimmin ostaneena kaipaan halvemman, Fairlane Graig Bennet Jazz Bassia, tuntuu olevan liian tarkka ja puhdas ääninen ja etenkin alakieli ja rumasti taustalle humisemaan vaikka ylemmillä soittaa.
 
Eipä siinä. Klassikko basso kuitenkin ja jos haluaa taattua niin helppo valinta. Kitaroissa pitää sentään miettiä edes Straton ja Les Paulin välillä...
 
Tässä malliesimerkki 0-sarjan kommenteista mitä tämäkin foorumi on täynnä. Ei tuo mitään lisäarvoa keskusteluun, pelkkää hämmennystä. Olisiko taas joku trolli, joita tämmöset anonyymin mahdollistavat foorumit ruokkii.
 
Ok, poistun takavasemmalle ihmettelemään miksi täällä yleensä edes roikun.

Minulla on kolme hyvinkin erilaista Fenderiä jotka ovat pitopeleiksi jääneet. 1998 Roscoe Beck signature malli, 2005 Custom Shop Jazz Bass 64 reissue ja MIJ 1975 reissue (JB75). Tosi hyviä pelejä jokainen ja käytettynä hankittuja. Hintakin on jokaisen kohdalla ollut alle 2k€, eli maltilla kun kyttää ja odottaa voi kohdalle hyvänä päivänä osua mitä vain.
 
On tosin muitakin Fendereitä taloudessa ollut, mutta ovat menneet kiertoon. Laadukkaita ne ovat mielestäni olleet kaikki, mutta aina soitin ja tottumukset ei kohtaa.
 
Jos jatsaria tekisi mieli ja budjettin on 2000€ liepeillä, niin Fendereistä käytetty Custom Shop -malli olisi valintani. Osta ensihätään joku edullinen ja tarvittaessa helposti kierrätettävä (esim Tokai) ja samalla tutkat päälle odottamaan sitä oikeaa.
 
Onnea metsästykseen!