Rock, pop, alternative ›

Kuuntelen tässä parhaillaan Mick Fleetwoodin ja kumppanien tribuuttikeikkaa Peter Greenille, joka järjestettiin Lontoon Palladiumissa helmikuussa 2020. Ajoitus keikan järjestämiselle oli jokseenkin täydellinen, sillä vain muutama päivä myöhemmin koronapandemia sulki koko maailman. Peter Green kuoli vain reilu 6 kuukautta konsertin jälkeen, joten hienoa että sai elinaikanaan tällaisen kunnianosoituksen.
 
Vieraslista oli häkellyttävä, mukana olivat mm. Billy Gibbons, Christine McVie, Steven Tyler, David Gilmour ja Pete Townshend. Kakkoslevy on kyllä silkkaa timanttia ja näyttää Peter Greenin hienouden biisintekijänä. Varsinkin Billy Gibbonsin ja David Gilmourin vetämä Oh Well toimii kuin junan vessa. Vahva suositus tälle levylle.

Rumours Of Fleetwood Macin Oulun keikalle lippu hankittu. Aito asia jäi näkemättä joten tribuuttibändi kelpaa vallan mainiosti. Kiva päästä vihdoin kuulemaan nuo biisit livenä. 59 euroa oli hinta mikä ei ole ollenkaan paha coverbändistä. Tätä on sanottu maailman parhaaksi Fleetwood Mac-tribuutiksi ja sillä on myös Mick Fleetwoodin hyväksyntä. Joten kovasti odotan jo keikkaa.

HaloOfFlies: 59 euroa oli hinta mikä ei ole ollenkaan paha coverbändistä.
 
Kelle on, kelle ei. 15 euroa on mulle sopiva hinta, jos ylipäänsä jaksaa keikoille. Yleensä valitsen vain paikan, missä musa ei häiritse öölin juontia.

59 euroa on ihan järkyttävä hinta cover / tribuutti bändin keikalle. Ennemmin kuuntelen kotona levyjä.

HaloOfFlies: 59 euroa oli hinta mikä ei ole ollenkaan paha coverbändistä
Kyllä se on.

Flash: 59 euroa on ihan järkyttävä hinta cover / tribuutti bändin keikalle. Ennemmin kuuntelen kotona levyjä.
 
Joo, ja siis omaa musaa tekevien artistien levyjä, ei cover-levyjä

Fleetwood Macin ura on paketissa. Eivät enää lähde tien päälle ilman Christine McVietä.
 
https://www.soundi.fi/uutiset/yksi- … ensa-paahan-vahvistaa-stevie-nicks/

Hassua että kädenlämpöiset cover-pumput myyvät saleja (semi)täyteen, mutta se aito asia ei saanut väkeä liikkeelle. Hartwallille myytiin ehkä 1500 lippua ennen kuin keikka peruttiin logistisiin syihin vedoten. Oliko tämä nyt 2013. Pari vuotta myöhemmin osuin onneksi Amsterdamiin sopivana päivänä ja tuli nähtyä Rumours-viisikko lavalla hyvässä vedossa.
 
(Niin ja ei tarvi tulla kenenkään blues-boomerin sössöttämään aito-sanan käytöstä. Peter Green ja Albatrossi, joo tiedetään)

Vähän aiheen vierestä, mutta pakko kysyä tietäjiltä kun internet-haut eivät tunnu tuottavan tulosta:
 
Onko Rhiannonista olemassa suomi-cover, jossa on samaa henkeä kuin Hotel Californiasta väännetyssä Koivussa ja Tähdessä? Olen aivan varma, että olen sellaisen joskus kuullut. Tuskin olen niin lahjakas, että olen päässäni/päissäni kuvitellut Waylon Jenningsin version päälle Kari Tapion tai Tapsa Kansan vokaalit.

eth0: Vähän aiheen vierestä, mutta pakko kysyä tietäjiltä kun internet-haut eivät tunnu tuottavan tulosta:
 
Onko Rhiannonista olemassa suomi-cover, jossa on samaa henkeä kuin Hotel Californiasta väännetyssä Koivussa ja Tähdessä?
 
Ylen äänitearkisto ei semmoista nopealla vilkaisulla ainakaan tuntenut.

Marlowe: Ylen äänitearkisto ei semmoista nopealla vilkaisulla ainakaan tuntenut.
 
Kiitos! Kyllä se sitten lienee niin, että olen onnistunut kehittämään itselleni valemuiston.

eth0: Kiitos! Kyllä se sitten lienee niin, että olen onnistunut kehittämään itselleni valemuiston.
 
Monday Morningista olisi suomenkielinen cover: https://www.youtube.com/watch?v=7Kk5dLFNS0w

egaga: Monday Morningista olisi suomenkielinen cover: https://www.youtube.com/watch?v=7Kk5dLFNS0w
 
Taivas varjele. Täytyy varmaan kuunnella Seppoa enemmänkin. Tässä on samalla tavalla jotain todella oikein ja väärin samaan aikaan kuin Koivussa ja Tähdessäkin.

Kävin katsomassa tuon Rumours Of Fleetwood Macin ja olihan se todella hyvä. Ennen keikan alkua Mick Fleetwood spiikkasi screenin välityksellä bändin lavalle. Soittivat biisejä kaikilta aikakausilta. Rumours tuli melkeinpä kokonaisuudessaan, ainoastaan Second Hand Newsia ei soitettu. Pari kappaletta soittivat myös The Dancelta, joista toinen oli Rumoursilta pois jätetty Stevie Nicksin upea Silver Springs.
 
Toinen setti polkaistiin käyntiin Green Manalishilla joka kyllä soi komeasti. Peter Greenin aikakautta olisi enemmänkin kuunnellut, nyt tuli neljä biisiä. Black Magic Woman ja Oh Well räjäyttivät potin, varsinkin jälkimmäinen oli aivan mahtava veto. Setin loppupuolella soitettu Little Lies nosti yleisön perseet penkistä. Go Your Own Way ja keikan päättänyt Tusk olivat aivan mahtavaa revitystä, jossa bändi toden teolla pääsi lavalla valloilleen.
 
Stevie Nicksin biisejä vetänyt laulajatar oli yhtä taianomaisen eteerinen kuin esikuvansakin. Ja Christine McVien biisejä soittanut blondi kiipparisti oli aivan helvetin kuuma. Oli myös hieno hetki kun Songbirdin aikana screenillä näkyi Christine McVien mustavalkoinen kuva. Kannatti kyllä mennä katsomaan.
 
Setti:
 
Big Love
Dreams
Never Going Back Again
Say You Love Me
Songbird
The Chain
Sara
My Little Demon
Oh Daddy
Gold Dust Woman
 
The Green Manalishi (With The Two Pronged Crown)
Albatross
Black Magic Woman
Oh Well
Monday Morning
You Make Loving Fun
Silver Springs
Gypsy
Seven Wonders
Landslide
Little Lies
Go Your Own Way
Everywhere
Rhiannon
 
Don't Stop
Tusk

HaloOfFlies:
Little Lies
Go Your Own Way
Everywhere
 
Tuon pätkän minäkin olisiin voinut katsoa. Jos siis olisi cover-bändin hinnalla päässyt.

Kulttiksella olin. Kyl tykkäsin. Oli kyl ihme ja hienoo että, yleisö lähti sillai ylenpalttisesti bailaamaan. Harvoin näkee moista.

Nuootti: Kulttiksella olin. Kyl tykkäsin. Oli kyl ihme ja hienoo että, yleisö lähti sillai ylenpalttisesti bailaamaan. Harvoin näkee moista.
 
Tribuutti keikalla ei tarvitse pönöttää, ihmetellä, että tuossa ne nyt on ja ottaa kuvia / videoita, vaan voi keskittyä oleelliseen.