Kitarat: kitarakamat ›

Olroxrox: Ilmeisesti elän sitten vahvassa hevikuplassa kun kaikki kitaristikaverit valittaa että potikat on tiellä ja toneen kosketaan ainoastaan sen verran että varmistetaan sen olevan täysillä.
 
Tuon ideologian ja tän ketjun otsikon mukaan siis vola/tonesäädön lisäys sähkökitaraan on suunnitteluvirhe ;)
Poisto on toki mahdollista, joku mikkivalitsin kannattanee jättää omaan lempipaikkaan - jos on useampi mikki.
Siihen missä kohdassa potikat on oikein/väärin on varmaan yhtä monta mielipidettä kuin soittajaakin. Joku Beck rakensi soittotyyliään aika paljon potikoiden kääntelyn varaan.
 
basisti1971: mutten koskaan ole ymmärtänyt miksi kukaan täyspäinen on valmis maksamaan uudesta pulttikaulainstrumentista samaa hintaa kuin set-neck instrumentista (NT:stä puhumattakaan), valmistuksen kustannusrakenteet ovat kuitenkin aivan tyyten eri luokkaa.
 
Valmistuksen kustannusrakenteilla ei liene suoraa suhdetta tuotteen myyntihintaan - puolivitsinä: myyntihinta nykyisin on että otetaan korkein summa jonka kohderyhmä on valmis maksamaan.
 
Tietyllä tavalla Fenderin Telen suunnitteluvirheet (kulmikkuudet, kolhoudet ja muut) korjattiin Stratossa - tai myöhemmissä Telemalleissakin. Kummasti vaan se vanhempi design edelleen myy ja soi.

Olroxrox: Ilmeisesti elän sitten vahvassa hevikuplassa kun kaikki kitaristikaverit valittaa että potikat on tiellä ja toneen kosketaan ainoastaan sen verran että varmistetaan sen olevan täysillä.
 
Eikö sitten olisi helpointa poistaa kaikki säätimet ja laittaa kitaraan pelkkä mute-kytkin.

73nd3r: Tuon ideologian ja tän ketjun otsikon mukaan siis vola/tonesäädön lisäys sähkökitaraan on suunnitteluvirhe ;)
Poisto on toki mahdollista, joku mikkivalitsin kannattanee jättää omaan lempipaikkaan - jos on useampi mikki.
Siihen missä kohdassa potikat on oikein/väärin on varmaan yhtä monta mielipidettä kuin soittajaakin. Joku Beck rakensi soittotyyliään aika paljon potikoiden kääntelyn varaan.
 

 
Valmistuksen kustannusrakenteilla ei liene suoraa suhdetta tuotteen myyntihintaan - puolivitsinä: myyntihinta nykyisin on että otetaan korkein summa jonka kohderyhmä on valmis maksamaan.
 
Tietyllä tavalla Fenderin Telen suunnitteluvirheet (kulmikkuudet, kolhoudet ja muut) korjattiin Stratossa - tai myöhemmissä Telemalleissakin. Kummasti vaan se vanhempi design edelleen myy ja soi.
 
Sehän se, kun toisen suunnitteluvirhe on toisen pakollinen huippuominaisuus, niin siinä on paha tehdä kitaraa, jossa "virheet on korjattu".
 
Ei tässä auta kuin jokainen hankkii mieleisensä kitaran ja soittaa sillä.

Alle 10 radius.

riff: Alle 10 radius.
 
Tämä on siis oikeaa suunnittelua, isommat ovat suunnitteluvirhe. :)

Laulava Kylätohtori: Tämä on siis oikeaa suunnittelua, isommat ovat suunnitteluvirhe. :)
 
Makunsa kullakin

Nykyiset hintalaput kitaroissa on iso designmoka.

Hihnatappien paikat.
 
Siinä on asemointi pielessä, jos joutuu käyttämään lukitsimia, ettei olkahihna lipsahtaisi irti yllättäen ja pyytämäti!

Mikko1978: Telehän on mitä vakain pohja vireisyydelle.
 
Paitsi jos on sellanen ankee kolmepalanen vitnagetalla.

Olroxrox: Yksi omia ihmetyksen kohteita on kontrollien sijoittelu liian lähelle pikkaus-aluetta.
 
Tää oli asia mikä häiritsi suunnattomasti kun ensimmäisen Fenkun straton ostin, mutta vuosien aikana ei ole enää haitannut. En sitte tiedä olenko jo tottunut asiaan vai pikkaanko sen verran pienin liikkein ettei haittaa.
 
En tiedä onko jo täällä mainittu, mutta jazzmasterien alkuperäinen talla on aivan kammottava.

opel99: Kyynärviisten puuttuminen bodysta
 
Floikka on keksintö helvetistä
 
Itselle ei kaulan kiinnitys malli merkitse mitään,kaikilla niillä pystyy soittamaan
 
Tämä. Tuolla kaulan kiinnitystyylillä en oo myöskään huomannut mitään merkityksellistä eroa, ainoastaan jos soololovi on liian ahdas (esim. Random Star-mallissa) on ylänauhoilta soitto hivenen työläämpää
 
Floikka oli ennen murheenkryyni kun setupit oli miten sattuu ja vireet eivät pitäneet, nykyään se ykkösvalinta.
 
Ärsyttävin on jakin huono sijoittelu, tai oikeastaan se että kuinka helposti olis optimaalisempi.

Offsetista saa halutessaan myös ihan tavallisen kitaran, mutta ei siinä järkeä ole.

riff: Alle 10 radius.
 
Oikeastaan kaikki kiinteät säteet ovat virhe, mutta isommilla säteillä tuon virheen kanssa voi elää helpommin.

Jeszse: Paitsi jos on sellanen ankee kolmepalanen vitnagetalla.
 
Tuo ei ole este. Sileät vakiopalatkin voi hienosäätää viilamalla tai taittamalla ruuvit. Jos ei tarvitse itse värkätä, niin hankkii vain valmiiksi intonoidut tai jopa säädöllä varustetut tallapalat, niin homma on kunnossa. Säätöhommia siis.

Sen takia niitä kitara- ja tallamalleja on erilaisia, että useimmat soittelijat voivat hankkia semmoisen jossa on omasta mielestä vähiten suunnitteluvihreitä. Sen verran esiintyy erilaisia mieltymyksiä, että lienee aika vaikea tehdä niin neutraalia kitaraa, ettei siinä mikään ketään haittaisi ja harmittaisi. Ja jos se onnistuisikin, niin sitten sekin olisi väärin tehty, koska se olisi ilmeisesti kaikille niin harmaan hajuton ja mauton vehjes.
 
Jos pitää olla semmoinen jossa niitä vireihtä eijjole omasta mielestä yhtään, eikä osaa niitä itse eliminoida elikkäs taikoa pois bulkkisoittimesta, niin on parempi lähestyä jotakuta kitaranrakentajaa oman toivomuslistansa kanssa.
 
Joku haukkuu floikkaa, toinen lespaa, ja kolmannelle telecaster on kauhistus...

Vaikea ymmärtää miksi kiinteätallaisissa kitaroissa on vieläkin yleensä TOM hardtailin sijaan. Ihan kammottavan epämukava dempatessa, intonaation säätö miniruuvilla kielten välistä on todella ärsyttävää kun voi kunnon ruuvilla tilavastikin sen tehdä ja kielten korkeuksiakaan ei voi erikseen säätää.
Ja floikankin sais uudelleenkehitellä niin että kielten lukitusruuvien tilalla olis intonaationsäätöruuvit jottei tarviis taiteilla koittaen jotenkin tarrata tallapaloihin samalla kun toivoo että sais vedettyä oikeaan kohtaan. Vaikka tietty nykyään on siihenkin työkalu olemassa mutta silti hardtailiin verrattuna tuskaaaaa.
 
Ja miksi ihmeessä vieläkin niin paljon seurataan Gibsonia ja otelauta nostetaan järkyttävän korkealle rungon yläpuolelle, paljon epämukavampi kulma jos haluaa käsivartta/rannetta pitää rungolla.
 
Ja miksi ihmeessä kitaroissa ei ole killswitchejä? Jos haluaa volapotikan pitää muulla tasolla kuin täysillä ja taukojen aikana hiljentää kitaran, ilman lukkiutuvaa killswitchiä joutuu hakemaan uudestaan sen volapotikan asennon kun kytkimellä vois vaan napauttaa takas päälle.
 
Ja sais mikkivalmistajat ottaa elektroniikan pikaliittimet käyttöön laajemminkin niin ei tartte ruveta kolvailemaan.
 
Ja stratojen ja telejen lavat on ihan järkyttävän rumia.
 
Ja kuten jotkut maininneetkin, miksei kaikissa kitaroissa voi olla se 24 nauhaa niin pääsis tasan 2 oktaavia ylöspäin?
 
Kaulojen suhteenkin ihmetyttää miksei juurikaan ole tarjolla satiiniksi hiottuja. Lakatut on ihan älyttömän nihkeitä verrattuna hiottuihin kauloihin.

MustaKissa: Vaikea ymmärtää miksi kiinteätallaisissa kitaroissa on vieläkin yleensä TOM hardtailin sijaan. Ihan kammottavan epämukava dempatessa, intonaation säätö miniruuvilla kielten välistä on todella ärsyttävää kun voi kunnon ruuvilla tilavastikin sen tehdä ja kielten korkeuksiakaan ei voi erikseen säätää.
 
Ja miksi ihmeessä vieläkin niin paljon seurataan Gibsonia ja otelauta nostetaan järkyttävän korkealle rungon yläpuolelle, paljon epämukavampi kulma jos haluaa käsivartta/rannetta pitää rungolla.
 
Ja miksi ihmeessä kitaroissa ei ole killswitchejä? Jos haluaa volapotikan pitää muulla tasolla kuin täysillä ja taukojen aikana hiljentää kitaran, ilman lukkiutuvaa killswitchiä joutuu hakemaan uudestaan sen volapotikan asennon kun kytkimellä vois vaan napauttaa takas päälle.
 
Kaulojen suhteenkin ihmetyttää miksei juurikaan ole tarjolla satiiniksi hiottuja. Lakatut on ihan älyttömän nihkeitä verrattuna hiottuihin kauloihin.
 
Täytyi oikein antaa plussa, koska olen näistä neljästä erittäin paljon samaa mieltä. TOM-talla on henkilökohtainen inhokki, luulen sen liittyvän tuohon otelaudan nostoon korkeammalle. Perus hardtaililla taitaa kielet jäädä melko matalalle siinä missä TOM:n pystyy nostamaan säätöruuveilla aika korkealle. Kauloissa nykyään tuntuu vain lisääntyvän trendi että maalataan kaula bodyn kanssa samaan väriin. Kädet hikoaa jo ajatuksesta.
 
Jossain määrin yleinen modaushan on vaihtaa (etenkin hevihommissa usein hyödyttömän) tonen paikalle killswitch.

Ehkä mua sitten ärsytti asiat normikitaroissa kun rakentelin itselleni palastraton. Stratorunko ja stratokaula, pelkkä volapotikka ja vain tallamikki, ei turhaa plexiä. Tru oilia vaan pinnassa kaikkialla niin ei tahmaa. Virittimet on perus fenderit hahlolla ja tallanna joku fenderin moderni kiinteä talla läpi kielin. Jotkut jumbohkot nauhat. Painoa tuli alle 3 kiloa.
 
Parannettavaa vielä ois mitä ketjussa onkin jo mainittu, 24 nauhaa, pyöreämpi kaulaliitos ja voisihan se lapa olla just joku 4+2 tai 3+3. Ainiin ja kaularaudan säätö on tietty tossa rungon puoella kaulassa, joka on aivan hirveä totetutus.

Itellä on nyt eka wraparound tällainen Gibson ja onhan tämä nyt ihan eri meininki soittaa kuin TOM tällaiset varsinkin kun olen stratoilla paljon soitellut,vaikka floikka on mulle kauhistus niin ymmärrän kyllä miksi kampitallaa käyttävät tykkää siitä.varmaan jos on keikkaileva soittaja niin liian lähellä kieliä olevat potikat on suunnittelu virhe