Kyllä mäkin mieluummin Taito Vainiota kuuntelen kuin Beatlesia
https://www.youtube.com/watch?v=VMN02tX_s3U Sir Roger: Raimo Roihan sävellys ja ei vedä vertoja Roihan esitykselle.Tämä on todella erinomainen sävellys, niin erinomainen, etten ole kuullut heikolla sovituksella pilattua esitystä. Kuka tahansa tätä ryhtyykin soittamaan, pidän sitä indikaattorina muusikon hyvästä mausta. Sanoitus ei ole huono, mutta paikoin se ei tunnu istuvan melodian painotusten kanssa yhteen luontevasti.
Jos tarkoitat Raimo Roihan instrumentaalia vuodelta 1990, niin minusta se on hiukan heikompi kuin tämä 1978 Taito Vainion instrumentaali, koska nimenomaan harmonikka sopii tähän kappaleeseen ja vapaalehdykkäinen on vahvempi, laulavampi melodiasoitin kuin vasarapiano ja Vainion esityksessä harmonikka on etusijalla, kun taas Roihalla pääpaino on pianolla. Selvästi Roiha (k. 1991) ymmärsi sävellyksensä korkean arvon, kun hän 1990 albumiaan varten otti harmonikan kauniiseen käteen ja moniraitanauhurin ääressä miksasi sitä omaan instrumentaaliinsa. Mutta Roihan instrumentaalissa paras kohta on se, kun piano antaa tilaa ja melodia vihdoinkin pääsee purkautumaan harmonikasta. Näin siis siitä huolimatta että Roiha soittaa pianoa moitteettomasti ja hyvällä maulla ja kyse on hänen omasta teoksestaan. Makuasia ilmeisesti.
Kun nyt pääsin kriittiselle tuulelle, niin ensiksi esitän olettamuksen, että jonkinlainen sanoitus oli ensin ja sen pohjalta Roiha teki sävellyksen, eikä päinvastoin. Hiukan luonnollisempi tahtijako olisi
Kun |laiva satamaan |saapuu
taas | raja-aidat jo |kaatuu
...millä paino saataisiin pikkusanoilta "kun" ja "taas" substantiiveille. Eikä kuulostaisi siltä kuin "saapuu taas" ja "kaatuu aikaa" -koska Roiha järjesti niihin legaton- olisivat lauseissa peräkkäin ilman välimerkkiä. Sanoituksessahan ne ovat erillään ("saapuu, taas", "kaatuu. Aikaa").
Seuraavan rivin loppupuolelle sopii semikadenssi, jollaiseen Roiha päätyi, mutta olisi mahdollsta siirtää melodian korkein sävel vaikkapa toiselle sanalle tai vielä siitä eteenpäin...
|aikaa neljä |päivää meillä |on, ystä|väin.
...mikä auttaisi varsinkin tässä säkeessä:
|hiljaa, aivan |hiljaa ilta |saa Tallin|naan.
Roihan sävellyksessä melodian lokaali huippu osuu sanalle "hiljaa". Edelliset tahdit rakentavat siitä säkeistön kliimaksin. Jotta se toimisi, solistit väistämättä sitovat sen yhteen edellisen tahdin kanssa. Laulajat ajautuvat huutamaan sanan "hiljaa". Sille sanalle osuu suurin energia (kertosäkeen ulkopuolella). Kuitenkin se viittaa iltahämärän saapumiseen, joka on rauhallinen luonnonilmiö. Tämä jos mikä on semioottisesti dysfunktionaalinen kohta. Laulusolistit tuntevat sen esityksen aikana. Käytännössä tuota esittäessä täytyy olla miettimättä yksittäisten sanojen ja lauseiden merkityksiä liikaa.
Prophet
Sax-pappa
Epämuusikko
Sir Roger