Yleistä keskustelua musiikista ›

Tänä vuonnakin tullut jonkin verta katsottua, tänä vuonna tuntuu taso laskeneen huomattavasti parista viime vuodesta.
 
Toisessa semifinaalissa meni kyllä useasti mutelle kun puolet oli perinteisiä pop-diivoja 4 taustatanssijalla ja eri taustavideolla. Ja melkein puolet niistä samalla dunkka-dunka biitillä. Ja taisi pari sellaista olla ensimmäisessäkin semifinaalissa. Ja viime vuoden malliin monet aloittavat makuullaan keskellä lavaa. Ei vaan jaksaaaaa.
Näemmä tänä vuonna jostain syystä oikein trendinä ne mutta jostain syystä eivät hirveän hyvin tunnu äänestyksessä pärjäävän. Toivois kyllä että kaikki tuota yrittävät lähettäis jotain omaperäisempää kun sillä reseptillä ei ole voitettu kuin kolmesti tällä vuosituhannella ja niissäkin esityksissä oli paljon enempi mausteita mukana kuin tuo tänä vuonna toistuva minimi. -.-'
 
Rim Tim Tagi Dimistä en oikein välittänyt. Tuntuu vähän Käärijän vanavedessä yrittävälle.
 
Armenia taas...eipä voi lyyrisestä neroudesta syyttää kun 8 sekuntia varsinaisia sanoja ja muuten la la laita. Taustagrafiikat oli kyllä jotain hämmentävää tosin vaikkei niitä paljoa näytettykään.
 
Norjan Gåte menossa omalle kuuntelulistalle viisujen jälkeenkin, varsinkin täysi versio Ulvehamista on melkoisen pätevää electro-folk bläkkistä. Tosin esityksessä tuli soittajana hieman kylmiä väreitä kun loppuvaiheilla kitaristi heitti kitaran oikein kunnolla yläilmoihin. Toivottavasti ei ole harjoitellessa kovin montaa kitaraparkaa rikkonut. ._.
 
San Marinon esityskin oli melkoisen mielenkiintoinen vaikka yleensä en pinkistä pidäkään. Tällä kertaa pinkki-musta noilla visuaaleilla vaan toimi. o.o
 
Ja sitten on Irlannin Bambie Thug. Aivan täysin omaa luokkaansa esityksenä vaikka lavastus olikin hyvin minimaalinen mutta täydellinen kappaleeseen ja tuolla ohjauksella ja kuvakulmilla näytti enemmän aidolta musavideolta kuin livekonsertilta. Omaan synkkään makuuni täydellinen audiovisuaalinen taidenautinto.
Erittäin hyvin myös käytetty lauluefektejä biisissä, äänenkäyttö ja hengitystekniikka erinomaisesti hallussa (noi kertsien balettiliikkeet oli kaikkea muuta kuin helppoja ja pystyi vielä laulamaan melko puhtaasti erittäin vaikeiden siirtymien aikana) ja vielä pitchattuja screameja päälle muuttaen saumattomasti tekniikkaa.
Tuli tuosta myös mieleen Emilie Autumn, erityisesti Opheliac-albumi, mutta noituvaksi, metallisemmaksi ja modernimmaksi muutettuna. Ja myös monien elementtien osalta omaanikin musaa lähellä. (Ja joutunen oikeasti muuttamaan sooloprojektin varsinaiseksi yhtyeeksi kun näemmä erikoisempikin voi menestyä.)
 
Ja pitänee toivoa että winukkamies päihittää Ruotsin huomenna noin näpäytyksenä kun tänään koittivat trollata oikein kunnolla fanituotteilla ja väliaikamusikaalilla (ja meinasivat että tänä vuonna olis ollut Helsingissä jos Käärijä olis voittanut mutta siellä ei nyt olis oikein muita paikkoja kuin Messukeskus, joten olis ehkä mennytkin Tampereelle Nokia-Areenalle). Eikä olisi pahitteeksi jos tuo Bambie Thug yllättäen voittaisi niin Irlanti olisi taas yhden Ruotsia edellä voitoissa kun kerta ruotsalaiset kehuskelee että tasoissa ja meinaavat piakkoin mennä ohi. Uno reverse?