Klassinen ›

Varmasti osa klasarifaneista on kurkkuaan myöten täynnä Vivaldin Neljää Vuodenaikaa, mutta itseäni se jaksaa ilahduttaa yhä uudestaan. Kyseistä teosta parempaa kuvausta luonnon kiertokulusta en ainakaan minä keksi.
Mutta hämmästyttävintä on se historiallinen seikkaa, että Neljä vuodenaikaa oli vaipunut unholaan ja pölyttyi Torinon arkistojen kätköissä siihen asti kunnes se tajuttiin sieltä kaivaa 1940-luvulla. Mistäköhän moinen johtuu?

Hmm, jaa-a... Vivaldihan oli arvostettu viulisti omana aikanaan, eikä niinkään säveltäjänä... ja Vivaldi vihastutti monia ihmisiä, joten ehkä siinä on joku tällain taustalla, että sitä musiikkia ei haluttu ottaa vakavasti eikä sitä arvostettu sillon.. en tiedä, villi veikkaus.
 
Tosiaan, juu, kyllä tuo Neljä vuodenaikaa on sellainen teos että sitä tulee kuuneltua tosi paljon... talvi on mun lemppari ehdottomasti.

mun mielestä paras on se kesän oliko se sitten 3. öö.. "kohta". ei sen takia että siinä on tosi hevi alku ja niin pois päin vaan koska se on vaihteleva ja siinä on hemmetin hienoja kohtia..