Kitarat: soittaminen ›

Suomalaisista haluan nostaa nämä: Marzi Nyman, Mikko Kosonen, Peter Engberg, Teemu Viinikainen, Kari Paukola, Jarkko Jouppi, Tomi Paldanius, Petteri Sariola, studio-ässä Juha Björninen, ja klassiselta puolelta mm. Ismo Eskelinen.
 
Maailman huipuista: Dann Huff (äärimmäisen monipuolinen studio-ässä, saa aina herkistymään), John Petrucci, Mike Landau, Lee Ritenour, Larry Carlton,
Steve Lukather, Martin Miller, Andy Timmons (mikä soundi, huh huh)
Klassiselta puolelta: John Williams, David Russell ja Manuel Barrueco

EVH, Blackmore, Hetfield

Gary Moore on ihan ehdoton mutta on noita muitakin kuten Brian Robertson ja Andy McCoy

Teinistä saakka Ritchie Blackmore ja sittemmin Frank Marino. Nyt vanhemmalla iällä myös
Snowy White, Tommy Emmaunel ja Joe Bonamassa pääsee listalle. Toki Knofleria unohtamatta.

A66ki: Teinistä saakka Ritchie Blackmore ja sittemmin Frank Marino. Nyt vanhemmalla iällä myös
Snowy White, Tommy Emmaunel ja Joe Bonamassa pääsee listalle. Toki Knofleria unohtamatta.
 
Frank Marino on yhä edelleen yksi kovimmista koskaan eläneistä.....

Loistavia kitaristeja on vaikka kuinka paljon. Jos pitäisi pari innovatiivistä soittajaa mainita erikseen, niin ainakin Robert Fripp, Marc Ribot ja Marty Friedman ovat huikeita kitaristeja.

Eka ihailun kohde oli Akira Takasaki,sitten löysin Gary Mooren,Albert Järvisen vahva blues rock on aina purrut,omassa soitossani kuuluu selvimmin James Hetfield ja onhan noita loistavia kitaristeja vaikka ja kuinka paljon

Tony Lommi
 
Emppu Vuorinen
 
Euronymous
 
Kaxkyt vuotta takaperin olisin vastannut varmaan
 
James Hetfield
 
Jukka Tolonen
 
Richie Blackmore

Keith Richards...ilman Keefia en todennäköisesti olisi aloittanut edes soittoharrastusta.
 
Pete Townsend, Jimi Hendrix ja Jimmy Page toki myös eräänlaisia innoittaja.

Aakkosjärjestyksessä:
 
Ian Anderson
Nick Barrett
Ritchie Blackmore
Joe Bonamassa
Peter Buck
Eric Clapton
Dave Colquhoun
The Edge
David Gilmour
Steve Hackett
Michael Holmes
Bryan Josh
Mark Knopfler
Janne Kuusela
Andrew Latimer
Alex Lifeson
Johnny Marr
Florian Opahle
Jimmy Page
Steve Rothery
Michael Schenker
Paul Simon
Chris Spedding
Pantse Syrjä
Pete Townshend
Stevie Ray Vaughan
Neil Young

Naapurikylän vähän vanhempi kaveri ja Mnet-nimimerkki Lapis oli itselle ensimmäinen suuri esikuva. Huuli pyöreänä katsoin, kuin toin kuunneltavaksi jonkin radiosta kasetille äänitetyn uuden hevibiisin ja kaveri alkaa heti soittamaan mukana ja ihan oikein :D
 
Heti sen perään vaikutuksen teki Gary Moore, jonka hardrock-kauden soundi (pl. G-Force), räyhäkäs tatsi ja tyyli- sekä melodiataju olivat ihan omaa luokkaansa.
 
Kolmantena taisin muistaakseni innostua norjalaisen TNTn kitaristista Ronni LeTekrosta, jonka persoonallinen tyyli ja melodiataju oli etenkin 80-luvulla lyömätön.
 
Viimeisenä suurena vaikuttajana (pun not intended) tulikin sitten Steve Vai, tämä on kuulemma kuulunut omassa soitossa kaikkein eniten. Ja tulihan etenkin niitä Vain DLR-ajan juttuja treenattuakin joskus ihan urakalla levyjen ja nuottikirjan kanssa.
 
Onhan noita muitakin sitten tullut vuosien saatossa, jotka ovat inspiroineet ja ehkä ainakin jossain määrin muokanneet omaa ajatusta soittamisesta. Metallica-kaksikko Hetfield ja Hammett, Scott Ian, Roope Latvala, Dimebag Darrell, Vinnie Moore, George Lynch, Jan Cyrka, Brian Setzer, Jeff Loomis, Jim Campilongo, Guthrie Govan, Marzi Nyman ja Per Nilsson (Scar Symmetry, Kaipa) tulevat ainakin mieleen.

Mainitsemisen arvoiset, vaikka onhan noita montakin.
 
- Brian Setzer.
- T. Nikki
- Maestro Yngwie Malmsteen.

East Bay Ray on todella hyvä kitaristi jonka soitossa kuuluu punk, surf ja rockabilly. Minusta Dead Kennedyn eka on todella hyvä levy ja siitä soitosta moni voisi ottaa oppia. Joskus yksinkertainen ilmaisu voi olla parempi kuin more is more tyylinen perseily.

Satunnaisjärjestys, tärkeitä henkilöitä kaikki.
 
Kurt Cobain - sai ostamaan kitaran
John Frusciante - niin RHCP kuin soolotuotantokin, innostuin funkista hänen kautta
Jimi Hendrix - ei kaipaa esittelyä
Dave Mustaine - huikeita riffejä
Yngwie Malmsteen - tiluliluliluliii viu viu viiiiiuuuu
Eric Clapton - upeita biisejä, upeita sooloja. Innostuin bluesista hänen kautta.
Baden Powell - aivan upea kitaristi, sai innostumaan muustakin latinomusiikista

Eniten vaikuttaneet vaikuttajat järjestyksessä omasta kitaransoiton aloituksesta (1985) etiäpäin:
 
Timo Nikki, Adrian Smith ja Dave Murray, Angus ja Malcolm, Richie Blackmore, Slash, Kim Thayil, Freddie Green
 
Viimeinen poikkeaa hiukan muista mutta toisaalta onpa siinä aika paljon yhteistä Malcolmiin. Komppi pysyy kasassa, eikä muuta tarvita.

En ole koskaan osannut fanittaa, ei oikein pysty nimeämään esikuvaa, sama kuin muutenkin musiikissa.

Santana: Ensimmäinen kitaristi jonka nimen ja tyylin tiesin.
Page: Led Zeppelin IV kolahti kovasti, kun sitä musiikkikirjastossa pääsi kuuntelemaan. Myöhemmin kolmoslevyn akustiset kappaleensa ovat olleet opiskelun kohteena.
Blackmore: Teki suuren vaikutuksen aikoinaan.
Pantse Syrjä: Pitihän sitä punkkia veivata silloin kun Eput oli vielä punk-bändi ja vielä vähän sen jälkeenkin.
Johnny Ramone: Tässä yhteydessä voi mainita hänetkin.
Gary Rossington, Allen Collins, Steve Gaines: Lynyrd Skynyrdin kitaristit jossain järjestyksessä. Ehkä myös Ed King pitää mainita.
Buck Dharma: Blue Öyster Cultin kitaristi, joka pisti diu diu etenkin heidän livelevyllään "On your feet or on your knees".
Pekka Järvinen: Syystäkin että.
 
Eddie Vanha Lenin: Jotain biisejä sitä yritti tapailla aikoinaan.
Frank Marino: Sama kuin edellisen suhteen
David Gilmour: Ja sama tähänkin. Sitä ajatteli että pitäisi olla samanlainen räkkihärdelli efektejä ja vahvistimia, että kuulostaisi samalta.
Stevie Ray Vaughan: Tämä on samaa sarjaa.

Sitten seuraavaa.
 
1. Joku
Aleksi Laiho oli hyvä. Jäi käyttöön kitaramalli, joka on reheölisesti suositeltava jos tykkää liveröidä v-tyylisellä kitaralla.
 
2. Toinen
Timo Tolkkien. Ymmärtäjät ymmärtää.
 
3. Se The Offspringnsin kiraristi
Oikestaan ainoa syy miksi jaksoin jatkaa musiikkia ala-asteella.

Ei äkkiseltään sattunut silmään muiden listauksesta:
Richie Kotzen. Todella hienosti tuonut soulia omassa tuotannossaan mukaan. Vaikka plekun hävittikin jossain vaiheessa soitosta, niin edelleen maukasta. Ja ihan käsittämätön laulaja.
 
Andy Timmons. Sama kuin Richiellä, eli tekniikan ja nopeuden kautta siirtynyt enemmän biisien tulkitsemiseen.
 
Jerry Cantell. Jos Iommi teki joskus raskaita riffejä ja biisejä, niin Jerry on kyllä tätä jatkanut. Erikoisia koukkuja biiseissä. Ja vielä pystyy stemmat laulamaan samalla.
 
Liikaa listattavaksi muita...