Kitarat: kitarakamat ›

Itselläni on ollut nyt hyvän aikaa pohdinnassa ja etsinnässä laadukas strato-tyylinen kitara. Keskustelupalstojen, youtube-videoiden ja niiden pohjalta luotujen ennakkokäsitysten perusteella olin luonut kuvan, että vintage-tyylinen strato voisi olla se oma juttu joten olin metsästellyt sellaista katsellen kaikkea Meksikon highway one malleista AVRI stratojen kautta 70-luvun stratoihin (koska vanhempiin ei olisi varaa) ja käytettyihin custom shoppeihin. Oma ajatus oli, että kitarassa on oltava perinteinen kuuden ruuvin tremolosysteemi, 7,25 tuuman radius, nitrolakka, lavassa luettava Fender ja mikkien oltava mahdollisimman vintaget (mitä se sitten tarkoittaakaan).
 
Kävin taannoin soitinliikkeessä sitten kokeilemassa valikoimaa erilaisia stratoja, aloittaen käytetystä 1987 vuoden ensimmäisen tuotantosarjan AVRI stratosta. Olin bongannut kitaran netistä ja ajattelin että tuo on varmaankin nyt se kitara joka voisi olla se mitä etsin. Kuitenkin kitaraa kokeillessani tajusin hyvin nopeasti että tämä ei nyt kyllä sovi omaan käteen, ei sitten lainkaan. No, seuraava vintage-henkinen strato käteen ja sama homma. Seuraavaksi sitten American ultra strato testiin ja heti tuntui enemmän omalta jutulta. Sama homma player sarjan kanssa. Siinä sitten hieman hämmennyksissäni otin seinältä kitaran jota olin inhonnut ajatuksen tasolla heti sen julkaisusta asti, PRS Silver Sky. Kävi niin, että kitara oli kaikin puolin omaan käteen täydellisen tuntuinen, upea kaula, loistava sointi ja yhtäkkiä se näyttikin varsin upealta sitä siinä katsoessani.
 
Kävi siis niin, että olin luonut itselleni oletuksen siitä millainen se itselleni sopiva unelmien S-tyylinen kitara on ja jättänyt siihen paperilla sopimattomat kitarat kokonaan harkinnan ulkopuolelle. Nyt koko etsintä alkaa tavallaan alusta, mutta ilman ennakkokarsintaa paperilla olevien speksien perusteella. Testiin pääsee jatkossa kaikenlaisia S-tyylisiä kitaroita, oli niissä sitten floikka tai kuuden ruuvin kiinnityksellä oleva vintage talla, 7,25 tai 14 tuuman radius, SSS tai HSS tai HSH mikit, nitro tai polylakka; on vain kokeiltava kaikkea jotta löytää sen mikä oikeasti on se oma juttu.
 
Jollekulle tämä saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta itse olen valmis myöntämään olleeni täysin muiden ihmisten mielipiteiden perusteella luotujen ennakkoluulen vietävissä tässä asiassa. Nykypäivänä varmaan enenevissä määrin tulee luotua ennakko-odotuksia ja jopa ostopäätöksiä sen perusteella mitä vaikkapa joku arvostettu youtube kanava tai muu "musiikki-influensseri", ellei sitten joku muusikko jota ihailee, suosittaa jotakin tuotetta tai kertoo millaisista ominaisuuksista pitää jossakin laitteessa tai kitarassa.
 
Se mistä olen tyytyväinen on se, että pystyin myöntämään itselleni että olen ollut väärässä sen suhteen mitä haluan, enkä päätynyt ostamaan uutta instrumenttia sen perusteella mitä olin ajatellut haluavani, mutta mikä ei sitten kuitenkaan olisi ollut itselleni se oikea soitin. Katsotaan mihin tässä päädytään, seuraavaksi pitää varmaan kokeilla Suhria ja Tom Andersonia jos sellaisen jostain löydän, liekkö myös Music Mania ja Ibanezia. Aika näyttää mikä se oma tuleva instrumentti sitten on.

Siinä mielessähän homma meni niinkuin nykyään pitääkin ja mitä Youtubessa ehdotellaan, vintagehenkinen Fenkku jää hyllyyn ja tilalle tulee jotain parempaa :D (Highway One taitaa olla USA)
 
Ei kai kukaan Youtube-influensseri sentäs radiuksia kerro mitä ne pitää olla? Nehän on juurikin mielipideasioita mistä kukin pitää. Ymmärrän jollain tasolla että Youtube-vaikuttajien mielipiteitä kuunnellaan että mikä on laadukasta ja mikä ei mutta se että vaikuttavat jo radiuksiin ynnämuihin puhtaasti mielipideasioihin kuulostaa jo huolestuttavalta.

Tuo vintagempi on parempi- näkökulma itselläkin on ollut soittimien kanssa itselläkin, mutta esimerkiksi stratocastereissa todennut, että 7,25 radius on ihan sietämätön, kielet pitää nostaa todella korkealle, että venyttäminen on mahdollista. Pidän perinteisten soittimien estetiikasta kyllä, mutta tiettyjen asioiden modernisoinnista ainakaan ole mitään haittaa ( isompi radius, lukkovirittimet yms) Vuosi vuodelta enemmän vaikuttaa saundi ja käyttömukavuus soittimissa.

Ite oon pannu merkille, että nykyään juutuubissa 'vintage'-sanasta on yritetty tehdä jonkinlaista laatusanaa. Aina ilmoitellaan arvostelussa ja muualla, että vintage-speksit, joten täytyy olla hyvä, jne. On vähän ikäänkuin unohdettu, että ne tietyt speksit tarvii sitten tietynlaista setuppia kylkeen toimiakseen ja että soundi-ihanteet tulee tukea sitä vintage-speksiä.
Ymmärrän kyllä ihannoinnin niidenkin suuntaan, mutta itse kun en niistä tykkää, niin tämä on vaan osunut hermoon aina välillä.
 
Oma käsitys siitä millä tykkää vetää on tullut pikkuhiljaa aikojen saatossa. Kaikki on ollut tulosta siitä, että on hakannut päätä seinään, mutta pääasia on kuitenkin ollut siinä testaamisessa ja (hitaassa) ymmärtämisessä. Toki olen yleensä melkoisen analyyttinen sen suhteen, että miksi joku oli/ei ollut hyvä. Pikkuhiljaa kuitenkin kelpaavat asiat on alkaneet tarkentumaan, kun eri keppejä on testannut ja räpelöinyt.
Kieltämättä harvemmalla kitaristilla tämä minun lähtökohta (kaikki kelpaa -> tietyt speksit) on tullut vastaan, mutta aika monta jästipäätäkin on tullut kohdattua joille mikään ei kelpaa edes testiin, ellei sitten se ole tietyn merkkinen keppi, tms.

Eikö tul Silver Sky kuitenkin nimeä lukuun ottamatta aika hyvin noihin alkuperäisiin vaatimuksiin osu? Periaatteena se, että vain kokeilemalla selviää, toimii hyvin. Tarpeeksi kokeiltuaan sitten jossain vaiheessa alkaa tietämään sen, mikä omiin käsiin sopii.

Mikko1978: Eikö tul Silver Sky kuitenkin nimeä lukuun ottamatta aika hyvin noihin alkuperäisiin vaatimuksiin osu? Periaatteena se, että vain kokeilemalla selviää, toimii hyvin. Tarpeeksi kokeiltuaan sitten jossain vaiheessa alkaa tietämään sen, mikä omiin käsiin sopii.
 
Tosiaan Silver Skyssa on 6 ruuvinen talla ja 7,25 radius, mutta niissä indonesialaisissa saman muotoisissa kitaroissa taas ei ole.

juhakki: Tuo vintagempi on parempi- näkökulma itselläkin on ollut soittimien kanssa itselläkin, mutta esimerkiksi stratocastereissa todennut, että 7,25 radius on ihan sietämätön, kielet pitää nostaa todella korkealle, että venyttäminen on mahdollista. Pidän perinteisten soittimien estetiikasta kyllä, mutta tiettyjen asioiden modernisoinnista ainakaan ole mitään haittaa ( isompi radius, lukkovirittimet yms) Vuosi vuodelta enemmän vaikuttaa saundi ja käyttömukavuus soittimissa.
 
Nauhatyöt ainakin pitää olla tehty hyvin tuolle säteelle. Esimerkiksi nuo mainitut Silver Skyt toimivat kielet keskimääräisille korkeuksille säädettynä ihan hyvin. Muuttuvasäteinen otelauta sopii muuten erityisen hyvin näihin enemmän kaareviin otelautoihin.

Einherjar: Ite oon pannu merkille, että nykyään juutuubissa 'vintage'-sanasta on yritetty tehdä jonkinlaista laatusanaa. Aina ilmoitellaan arvostelussa ja muualla, että vintage-speksit, joten täytyy olla hyvä, jne.
 
Itsellä taas aivan päinvastainen kokemus Youtubesta. Kaikki vintagespeksit ovat boomereiden juttuja. Axcess heel jointit, lukkovirittimet, titaniumiakin kestävämmät nauhat, hurinattomat mikit, compound radiukset, paahdetut vaahterat, 6-palaiset tele-tallat, split coilit, oikeat lapa- ja kielikulmat ja kaikki muut päälle pitää olla.

samiko: Itsellä taas aivan päinvastainen kokemus Youtubesta. Kaikki vintagespeksit ovat boomereiden juttuja. Axcess heel jointit, lukkovirittimet, titaniumiakin kestävämmät nauhat, hurinattomat mikit, compound radiukset, paahdetut vaahterat, 6-palaiset tele-tallat, split coilit, oikeat lapa- ja kielikulmat ja kaikki muut päälle pitää olla.
 
Niin, jos on tarkoitus pärjätä yhdellä tai parilla kitaralla niin tuskin ne vintaget on silloin järkevin valinta. Riippuen tietysti siitä, mitä on tarkoitus soittaa. Itse en ainakaan saa samaa soundia ja fiilistä vaikkapa EVH-stratostani kuin AVRI '56-stratosta. Ja päinvastoin. Voi tosin olla, että minussa on keräilijän vikaakin, mutta kyllä kaikki kitarat ja bassot on käytössä.
 
Sen allekirjoitan minäkin, että nopean kokeilun perusteella ei välttämättä saa oikeaa kuvaa soittimesta. Esim. säädöt vaikuttaa soitettavuuteen jne.

Mul oli joskus MJT:n paloista kasattu palastrato missä oli ihan älytön atakki, soi sillai tosi pianomaisesti. Olin pitkään haaveillu just tosta "täydellisestä" stratosaundista ja olin ihan fiiliksissä kun sen sain. Sit bändihommissa huomasin nopeesti et eihän se toimi ollenkaan, se klangi vaan kihisi ilman muuta runkoa eikä sitä oikeen saanut equtettua poiskaan. Kotivolalla tosi kiva, mut isommalla volalla ja säröillä se korostu ihan liikaa. Pahamaineiset GHS Boomersitkin vaan twängäs liikaa. Sit palasin tumppuun Mustangiin, joka on vähän sellanen villasukka pienellä volalla, mut bändin kanssa toimi täydellisesti.

zappafan: on vain kokeiltava kaikkea jotta löytää sen mikä oikeasti on se oma juttu.
 
Mitä kitaraa myyjä ehdotti speksiesi perusteella?

Kontiak: Mitä kitaraa myyjä ehdotti speksiesi perusteella?
 
Alkuperäisten speksieni perusteella juurikin sitä '87 vuoden avria, mikä sinänsä oli niihin katsottuna nappiin.

Mikko1978: Eikö tul Silver Sky kuitenkin nimeä lukuun ottamatta aika hyvin noihin alkuperäisiin vaatimuksiin osu? Periaatteena se, että vain kokeilemalla selviää, toimii hyvin. Tarpeeksi kokeiltuaan sitten jossain vaiheessa alkaa tietämään sen, mikä omiin käsiin sopii.
 
Tämä sinänsä on ihan totta, mutta kitara kyllä tuntui jollain tapaa kaikista moderneimmalta omaan käteen. Tuo kuusiruuvinen talla PRS:ssa taitaa olla kuitenkin lähempänä kaksipistetallaa, kun toimii uraruuveilla ja "knife edge" periaatteella. Lähinnä sen osalta sain syödä muita ennakkoluuloja kyseistä kitaraa kohtaan.

erty: Mul oli joskus MJT:n paloista kasattu palastrato missä oli ihan älytön atakki, soi sillai tosi pianomaisesti. Olin pitkään haaveillu just tosta "täydellisestä" stratosaundista ja olin ihan fiiliksissä kun sen sain. Sit bändihommissa huomasin nopeesti et eihän se toimi ollenkaan, se klangi vaan kihisi ilman muuta runkoa eikä sitä oikeen saanut equtettua poiskaan. Kotivolalla tosi kiva, mut isommalla volalla ja säröillä se korostu ihan liikaa. Pahamaineiset GHS Boomersitkin vaan twängäs liikaa. Sit palasin tumppuun Mustangiin, joka on vähän sellanen villasukka pienellä volalla, mut bändin kanssa toimi täydellisesti.
 
Aika monesti kun käyttää jotain multiefektiä, niin jos se soundi toimii kotona, niin hyvin harvoin se sama soundi toimii treeneissä ja bändin kanssa. Siksi itselle kasvanut jonkinlainen hylkimisreaktio noihin multivempaimiin. Ennemmin hommaa ne purkit erikseen jos jotain efektiä oikeasti tarvitsee. Erillis purkkeja on helpompi käyttää ja ei tule niin helposti maustettua sitä soundia överiksi.

mpekkanen: Aika monesti kun...
 
Eli pelkästään käyttäjäperäinen ongelma.

Antti1: Eli pelkästään käyttäjäperäinen ongelma.
 
Kyllä mä olen aika monen kitaristin kanssa keskustellut tästä aiheesta ja en muista, että kukaan olisi ollut erimieltä. Erikoista se, että tuntemani soittajat ovat tyylillisesti hyvinkin erilaisia, mutta heilläkin negatiivisiä kokemuksia multihärpäkkeistä ja niiden toiminnasta käytännössä.
Mutta joo, ongelma on osittain siinä henkilössä, jos ei osaa multiefektejä käyttää...
 
Itse olen niin laiska, etten tykkää nysvätä mitään asetuksia, vaan normaalit pedaalit on helpompia.

mpekkanen: Itse olen niin laiska, etten tykkää nysvätä mitään asetuksia, vaan normaalit pedaalit on helpompia.
 
Halvemmistakin vanhoista multiefekteistä saa ihan käypiä soundeja jos vaan jaksaa nysvätä asetuksia. Aiemmin olin ennakkoluuloinen niiden suhteen kun kaikki niitä haukkuivat. Taisin hommata ekan käytetyn Zoomin siksi että se oli halvin tapa saada jonkinlainen delay :)

Kefiiri: Halvemmistakin vanhoista multiefekteistä saa ihan käypiä soundeja jos vaan jaksaa nysvätä asetuksia. Aiemmin olin ennakkoluuloinen niiden suhteen kun kaikki niitä haukkuivat. Taisin hommata ekan käytetyn Zoomin siksi että se oli halvin tapa saada jonkinlainen delay :)
 
Mulla on erillis purkkeja 11 ja niiden keskihinta varmaan yli 150, joten noiden hinnalla olisi ostanut hyvän multiefektin. Kyllä mä mietin sitäkin vaihtoehtoa aikoinaan, mutta päädyin sitten hommaamaan kaikki tarpeelliset erikseen.
Kyllähän multiefektissä on hyviäkin puolia, mutta itse en tykkää käyttää sellaista ja eipä se juuri muuta syytä tarvitse.
 
Mulla oli joskus kasarin lopussa se ensimmäinen Zoom 9002 efekti ja siitä sai yllättävän hyviä soundeja. Ei se oikein pätevä ollut bänditreeneihin, mutta jos soitti kotona itsekseen, niin melko hyvä...

mpekkanen: Aika monesti kun käyttää jotain multiefektiä, niin jos se soundi toimii kotona, niin hyvin harvoin se sama soundi toimii treeneissä ja bändin kanssa. Siksi itselle kasvanut jonkinlainen hylkimisreaktio noihin multivempaimiin. Ennemmin hommaa ne purkit erikseen jos jotain efektiä oikeasti tarvitsee. Erillis purkkeja on helpompi käyttää ja ei tule niin helposti maustettua sitä soundia överiksi.
 
Nii mullaki oli vähä. Ostin multipaavon ja se toimiiki hyvin - taitaa olla eka näistä joita käyny parin vuosikymmenen sisään :D
 
Ei hirveesti tarvinnu rassata eikä tarvii itkeä hapettumia johdoisa, paskoja muuntaji (niitä halvimpia koska..)
ja vaikeita truebypass ohjelmointeja johonki mystiseen kontrolleriin.. on myös laiskalle hyvä reeneihin.
 
Purkit on kivoja kun pärjää alle kolmella :D siitä eteenpäi alkaa menemään soundinvaihdot ulkoaopetteluks et ketäs ja mitäs painetaa