Kitarat: kitarakamat ›

tjoutsin: Mitä ootte mieltä onko aidot Seymour Duncan Invader -mikit paremmat kuin samanlaiset "merkittömät" kopiot? Oon kattonu näistä paljon vertailua YouTubesta ja osa sanoo kuulevansa eron ja osa ei.. Siis rehellisiä mielipiteitä kaipaan. Itsellä ei köyhänä varaa aitoihin, joten laitoin tilaukseen testimielessä, koska aitoihin verrattuna törkeän halvat.
 
(Mod: linkki poistettu)
 
Eiköhän tämä kerro kaiken aito vs jäljitelmä:
https://www.youtube.com/watch?v=h5gS6lRfja0
 
Tuosta kuulee hyvin, että Kiinan invader ihme on tummemman kuuloisempi eli ei niin selkeä kuin aito Duncan. En tiedä sitten pystyykö tuota kompensoimaan laittamalla 1M potikan 500k potikan tilalle, ja tai vaihtamalla konkan vaikka 15nf?

Kefiiri:
Jos lanka esimerkiksi olisi merkittävästi paksumpaa, osa käämistä joutuisi jo magneettivuon ulkopuolelle, toisin kuin muuntajassa. Tämä toki on vain omaa mutu-järkeilyäni. Ja aiheen ohi kirjoittelua...
 
Soitinmikrohvooneissa siihen "ulostulevaan soundiin" vaikuttaa monia osatekijöitä kumminkin. Yks suunnitteluun ja tulokseen vaikuttava on sen värkin resonanssitaajuus. Mitä tulee siihen käämilangan paksuuteen, aika lailla "vakiintunutta" on käyttää AVG 42 lankaa, joskus #43. Kaipa se on katsottu sekä riittävän ohueksi että "käämimistä kestäväksi", ohuella käämilangalla saadaan sitä herkkyyttä mikrofoniin. Toinen juttu on siinä, että jos käytettäis paksua käämilankaa, tulee nuo ilmeiset kelarungon kokorajoitukset (ja niiden mukana tietty sen mikrofonin koko) vastaan. Kovin ohuella langalla varmaan sitä "herkkyyttä" voisi nostella, mutta se ohut lanka taas on herkkää katkeamaan, ja ennen kaikkea hinnan kiroissa. Tiettävästi Rickenbacker joskus kokeili jopa #54 käämilankaa mutta hylkäsi noin ohuen kannattamattomana.
Eli, mitä nyt tulee noihin mikrohvooneihin, aika monella asialla on siihen lopputulemaan vaikutusta. Induktanssi, impedanssi, resistanssi, magneetti, kelarungon malli ja muoto..
 
;)

fox: Soitinmikrohvooneissa siihen "ulostulevaan soundiin" vaikuttaa monia osatekijöitä kumminkin. Yks suunnitteluun ja tulokseen vaikuttava on sen värkin resonanssitaajuus. Mitä tulee siihen käämilangan paksuuteen, aika lailla "vakiintunutta" on käyttää AVG 42 lankaa, joskus #43. Kaipa se on katsottu sekä riittävän ohueksi että "käämimistä kestäväksi", ohuella käämilangalla saadaan sitä herkkyyttä mikrofoniin. Toinen juttu on siinä, että jos käytettäis paksua käämilankaa, tulee nuo ilmeiset kelarungon kokorajoitukset (ja niiden mukana tietty sen mikrofonin koko) vastaan. Kovin ohuella langalla varmaan sitä "herkkyyttä" voisi nostella, mutta se ohut lanka taas on herkkää katkeamaan, ja ennen kaikkea hinnan kiroissa. Tiettävästi Rickenbacker joskus kokeili jopa #54 käämilankaa mutta hylkäsi noin ohuen kannattamattomana.
Eli, mitä nyt tulee noihin mikrohvooneihin, aika monella asialla on siihen lopputulemaan vaikutusta. Induktanssi, impedanssi, resistanssi, magneetti, kelarungon malli ja muoto..
 
;)
 
Mikähän se lienee Invaderin resonanssitaajuus? Ohuen langan merkitys on kelan pieni koko. Miinuksena tulee sitten langan suuri resistanssi, mikä kyllä munsta syö sitä herkkyyttä. Voi olla että tarkoitat herkkyydellä jotain muuta.

Juhani_t: Mikähän se lienee Invaderin resonanssitaajuus? Ohuen langan merkitys on kelan pieni koko. Miinuksena tulee sitten langan suuri resistanssi, mikä kyllä munsta syö sitä herkkyyttä. Voi olla että tarkoitat herkkyydellä jotain muuta.
 
Perin harva valmistaja noita resonant peakkeja ilmoittaa yleisesti kyllä, että siitä ei voi vertailuja tehdä. Ja tosiaan, meinasin yleisesti tuota herkkyyttä, jos kelassa on runsaasti lankaa ja se resistanssi on iso, tuppaavat nuo ylätaajuudet siitä kuultavasta äänestä toki vaimentumaan, kun eivät yhtä jouheasti "kulje" pitkässä langassa. Mutta nää on juurikin niitä mitä tuolla tehtaalla ne suunnittelijat pähkäilevät.
 
Ja tietty sitten eri keskustelupalstoilla asiaa puidaan suuntaan tahi toiseen.. ;)

fox: Perin harva valmistaja noita resonant peakkeja ilmoittaa yleisesti kyllä, että siitä ei voi vertailuja tehdä. Ja tosiaan, meinasin yleisesti tuota herkkyyttä, jos kelassa on runsaasti lankaa ja se resistanssi on iso, tuppaavat nuo ylätaajuudet siitä kuultavasta äänestä toki vaimentumaan, kun eivät yhtä jouheasti "kulje" pitkässä langassa. Mutta nää on juurikin niitä mitä tuolla tehtaalla ne suunnittelijat pähkäilevät.
 
Ja tietty sitten eri keskustelupalstoilla asiaa puidaan suuntaan tahi toiseen.. ;)
 
Sitä lähinnä arvioin että resonanssitaajuus ei välttämättä satu edes kuuloalueelle, eikä Q-arvo ole kovin kummoinen suuresta resistanssissa johtuen. Liekö koko resonanssitaajuudella edes merkitystä?
 
Munsta ideaali kitaramikki ois yksi kierros lankaa ja siihen perään heti vähäkohinainen fettivahvistin. Lähtö kitarasta tietysti balansoituna ja myös ne polkimet balansoiduksi.