Kitarat: kitarakamat ›

73nd3r: Niinpä, markkina kysyy ja tarjonta vastaa. Jos asiakas haluaa maksaa paljonpaljon niin tehdas kiittää ja myy ;)
 
Vaikka veditkin aika äärilaitaan, niin olen kyllä oikeasti sitä mieltä että suuri osa tuosta kalliimpi/parempi -jutusta on fuulaa. Enkä nyt tarkoita alle 200 kitaraa, vaan erityisesti tommosta alle tonnin vs useamman tonnin kepukkaa.
Squier on soinut aika hienosti vaikka Lankisella tai Robillardilla, ilmeisesti molemmilla kyllä muuta kuin Affinityä.
 
Ja kantsii muistaa että näissäkin rahasatsauksen noston vaikutus pienenee, käppyrä ei ole suora nouseva viiva. Eli soiko todella CS Nocaster yhdestä palikasta paljonkin paremmin kuin joku hiukkasen tavampi Tele..?
 
Muoks vielä tämä, ihan piruuttanikin: https://www.youtube.com/watch?v=I_y-hxVPCpU

Eihän av usa telen ja cs telen hintaero ole kuin tuplat. No onko tonnin kepu 5 kertaa parempi kuin hyväyksilö-Affinity? Tai kymmenen kertaa parempi kuin HB? Mistä se tonni on tullut että se on se ok hinta kitarasta ja 200e on liian vähän ja 4000e on liikaa? Paras hintalaatusuhde on satasen kitara, jos siis on hyvä yksilö.
 
PS. Aika hienosti SRV veti Squier Affinitylla.

Kun puhutaan laadusta, niin pitäisi määritellä, mitä sillä tarkoitetaan. Tässä nyt pintapuolinen raapaisu, mitä tarkoitan.
 
https://sfs.fi/mita-laatu-on/
 
Lisäksi henkilökohtaiset vaatimukset, toiveet ja odotukset. Jos tahdon, että kitarassa on ominaisuus X ja joudun siksi ostamaan kalliimman kitaran, niin ei siinä voi ketään tulla sanomaan, että se on tyhmästi tehty, koska kitaran ominaisuudella Y olisi saanut halvemmalla.
 
Samoin se ei mielestäni tee mistään laatukasta tai sen parempaa, jos joku julkkis soittaa sillä jossain videopätkässä. Siinä voi silti olla paskalaatuinen elektroniikka, nauhat tinaa ja eläväiset puut, jotka vaativat jatkuvaa säätöä. Tosin sen jälkeen ei voi kyllä enää sitä kapinetta syyttää, jos itse saa siitä vain paskoja soundeja.
 
Minusta mnetissä nykyään valtavirtaa oleva väite siitä, että satasen ritsat ovat parasta bestiä ja kaikki, mitä maksetaan yli 150 euron on typerää ja astumista markkinamiesten kusetukseen, on vähintään yhtä älytöntä huttua kuin väite kymppitonnin kitaran ylivertaisuudesta.
 
Ja useinhan kalliimmissa kitaroissa maksetaan esim. hienoista kansipuista, tarkasta viimeistelystä, ym, joka ei tee kitarasta mnetin mittarilla mitattuna "parempaa", mutta ei se ole tarkoituskaan. Jos haluaa hienot puut, ym. ja on valmis niistä maksamaan, niin en ymmärrä, miten siihen olisi kellään mitään raakkumista, että väärin tehty tai kusetukseen alistumista. Paskaako se muille kuuluu.
 
Ja kyllä se halpisten loputon ylistys ja kalliiden kitaroiden ja niiden omistajien mollaus helposti jonkinlaisesta alemmuuskompleksista kertoo.
 
Peace ja love ja ostakoon jokainen sellaisen kitaran kuin tahtoo, se on kuitenkin kauppa, josta ulkopuolsten on lopulta aika turha alkaa arvioimaan, oliko kitara ostajalle hintansa arvoinen vai ei tai "maksettiinko siinä ilmasta".
 
Myös se on paskapuhetta, että muutaman satasen kitara olisi aina mystiseltä hinta-laatu-suhteeltaan jotenkin parempi kuin kalliimmat. Ei ole, ei ainakaan omassa tapauksessani. Monesti olen saanut kalliimmassa kitarassa enemmän vastinetta jokaiselle eurolle kuin halpisten kanssa, jotka ovat aina jatkaneet matkaa. Se ei silti tarkoita, että halpikset olisivat aina huonoja tai mitään muutakaan. Joku tykkää äidistä, toinen tyttärestä ja kolmas hoonaa isopappaa pepsureikään. Kaikki omalla tavallaan ihan yhtä väärässä.
 
Näissä ei ole yhtä totuutta, koska näissä vaikuttaa myös omat subjektiiviset mieltymykset. Siksi vain jokainen itse pystyy määrittelemään, onko joku hyvä tai huono vai oliko se halpa vai maksettiinko ylihintaa. Minusta moni on tehnyt huonot kaupat ja maksanut ylihintaa, mutta jos ostaja itse on tyytyväinen ja kokee hinnan olleen kohdallaan, niin paskaakos minä siitä uikutan, koska ei se minulle kuulu eikä minun mielipiteelläni ole yhtään mitään merkitystä yhtään mihinkään. Mutta kun ei osaa turpaansa kiinni pitää kuten tämäkin viesti taas todistaa. Mutta menköön nyt, kun kerran näin pitkän vuodatuksen kirjoitin. Sori siitä. :(

Useinhan näkemyserot tulevat siitä, että henkilöiden laatuodotukset ja määritelmät laadulle ovat erilaisia. Esim. ns. "riittävä laatu" (joka sekin on henkilöstä riippuen pirun leveä haarukka) vs. "virheettömyys" (Ruokangas-osasto). Molemmat puhuu laadusta, mutta kuitenkin eri asioista.

Laulava Kylätohtori: Näissä ei ole yhtä totuutta, koska näissä vaikuttaa myös omat subjektiiviset mieltymykset. Siksi vain jokainen itse pystyy määrittelemään, onko joku hyvä tai huono vai oliko se halpa vai maksettiinko ylihintaa.
 
Näinhän se on, ja itse se on kokeiltava mikä ero on vaikkapa yhden palikan bodylla vastaan kymmenen palikkaa yms. erot soittimessa. En minä ainakaan niitä videolta erota. Jostain syystä halvemmat kitarat on menneet myyntiin ja ne kalliimmat on jääneet käyttöön.

Laulava Kylätohtori:
Ja kyllä se halpisten loputon ylistys ja kalliiden kitaroiden ja niiden omistajien mollaus helposti jonkinlaisesta alemmuuskompleksista kertoo.
Niin, Gigantin mainoslause " Se nyt vaan on tyhmää maksa liikaa" saattaa joisssain tapauksissa päteä myös kitaroiden suhteen.

samiko: PS. Aika hienosti SRV veti Squier Affinitylla.
 
Tais olla kuitenkin Japanin skuju, ei ollu Affinityä vielä olemassa.Mutta niinhän se on, että pelimannit vetää hienosti vehkeellä ku vehkeellä, ei se oo hintalapusta kiinni.

jkiva: Tais olla kuitenkin Japanin skuju, ei ollu Affinityä vielä olemassa.Mutta niinhän se on, että pelimannit vetää hienosti vehkeellä ku vehkeellä, ei se oo hintalapusta kiinni.
 
Jos kaikki hokaa sarkasmin, onko se silloin onnistunutta sarkasmia?
 
Sen verran vielä näistä Affin... eiku Squier-videoista että huvittaa kuinka niitä pidetään jonain todisteena jostain. Tai onhan videot todisteita toki siitä että joku jossain on todistettavasti kyseisellä kitaralla keikalla ollut. Harmi vain että tässä tapauksessa kyse ei ollut siitä Affinitysta vaan Japanin vehkeestä, mitkä ovatkin hyviä. Ja kyllä tiedän, rokkistara on todistettavasti soitellut keikalla jopa Affinitya halvemmalla Squierilla.
 
Ja jos käytetään jonain todisteena hyvyydestä sitä, millä joku pena on jossain keikalla vedellyt, on täällä parjatut Gibsonit ja Fenderit aivan superloistavia kitaroita, niitähän näkee joka puolella alvariinsa. Mutta tässä kohtaahan maalitolpat taas siirtyy ja todellisuudessa ei niitä soittajia ole niin paljon ja ei Slashinkaan kitara ollut Gibson ja sit lopuille on maksettu että soittelee niillä ja muuta mutku mutkua.
 
Loppuun voisi ketjun aiheeseen yleisesti todeta että kysyjät koittavat minimoida omat virheensä ja maksimoida ostoksensa "hyvyyden", yleensä aivan turhaa. Ostaako 500e tämän tai 450e tuon, jo hinnasta voi päätellä että luultavasti ovat suht samanarvoisia tavaroita ja kumman valitsee riippuu mitä ominaisuutta painotetaan - esim uusi vs. käytetty. Ja tosiaan jos jossain käytetyssä on yleisesti hyväksi todettu kitara, se näkyy hinnassa, esimerkkinä vaikka JV Squier. Sitten on näitä "hidden gemejä" mitkä halpoja ja hyviä mutta ne on sitten itse todettava hyviksi kokeilemalla - muutenhan se näkyisi hinnassa jos isompi joukko niitä hyvinä pitäisi.
 
Ostakaa sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Kyse ei ole mistään miljoonista euroista eikä rakettitieteestä - kyse on muutaman satasen kitaraostosta. Ostakaa vaikka värin takia jossei muuta. Eikä se haittaa jos ei sitä loppuelämän pitopeliä sitten loppujen lopuksi siitä "löydöstä" tullutkaan. Sitten sen voi myydä yllättävän hyvänä hidden geminä seuraavalle.

samiko: ...Ostakaa sitä mikä itsestä tuntuu hyvältä. Kyse ei ole mistään miljoonista euroista eikä rakettitieteestä - kyse on muutaman satasen kitaraostosta. Ostakaa vaikka värin takia jossei muuta. Eikä se haittaa jos ei sitä loppuelämän pitopeliä sitten loppujen lopuksi siitä "löydöstä" tullutkaan. Sitten sen voi myydä yllättävän hyvänä hidden geminä seuraavalle.
 
Jep. Ei kannata ylianalysoida. Ostaa itselle hyvän kitaran merkistä riippumatta ja soittelee sillä sitten tyytyväisenä. Jokaisella on tietenkin omat kriteerinsä mikä on hyvä kitara.
 
Käytettyä ostaessa joutuu olla tarkkana, ettei osta "jouskaria", "hyppyrimäkeä" tai "lentokoneen potkuria" (siis kaulavikaista), varsinkin jos ei ole paljoa kokemusta kitaroista. Ja sen olen oppinut itse, että ei kannata ostaa sellaista soitinta, jossa jokin asia hieman vaivaa. Mulla ainakin kaikki tuollaiset "Muuten hyvä, mutta paska väri" yms tapaukset ovat aina lähteneet kiertoon.

.....huti...

samiko: Mistä se tonni on tullut että se on se ok hinta kitarasta ja 200e on liian vähän ja 4000e on liikaa? Paras hintalaatusuhde on satasen kitara, jos siis on hyvä yksilö.
 
Hatust heittäin laitoin tuohon helposti hahmotettavan tonnin. Pari sivua sitten laitoin esimerkkejä ketjun aloittajan noin 800-hintaisista tuolta torilta.
 
Noista halvimman pään kitaroista, aika mahdoton yhtälö rakentaa 'hyvää' kitaraa hintaluokkaan alle kakssataa. Siinä pitää jokaikisen osan ja kilkkeen olla valkattu hinnan perusteella, samoin työn yms. kustannusten, joten lopputulos on sen mukainen.
 
Sit kun mennään sinne hinnaston yläpäähän niin totta kai jokainen saa hankkia minkä hintaisen kitaran haluaa. Mua vaan välillä huvittaa miten se hankintapäätös perustellaan asiaperusteilla, jotka ei oikein kestä tarkastelua. Me kaikki, (minäkin) ostetaan merkkiä, mielikuvia, unelmia yms. Hinnoittelu ei todellakaan ole sitä vanhaa 'kustannukset + haluttu voitto = myyntihinta' missään tuotteessa...
 
samiko: PS. Aika hienosti SRV veti Squier Affinitylla.
Yks Affie on meilläkin. Aikamoisella hoito/säätöruljanssilla siitä sai soffasoittoon sopivan, laatukitaraa ei millään.

73nd3r: Hatust heittäin laitoin tuohon helposti hahmotettavan tonnin. Pari sivua sitten laitoin esimerkkejä ketjun aloittajan noin 800-hintaisista tuolta torilta.
 
Noista halvimman pään kitaroista, aika mahdoton yhtälö rakentaa 'hyvää' kitaraa hintaluokkaan alle kakssataa. Siinä pitää jokaikisen osan ja kilkkeen olla valkattu hinnan perusteella, samoin työn yms. kustannusten, joten lopputulos on sen mukainen.
 
Sit kun mennään sinne hinnaston yläpäähän niin totta kai jokainen saa hankkia minkä hintaisen kitaran haluaa. Mua vaan välillä huvittaa miten se hankintapäätös perustellaan asiaperusteilla, jotka ei oikein kestä tarkastelua. Me kaikki, (minäkin) ostetaan merkkiä, mielikuvia, unelmia yms. Hinnoittelu ei todellakaan ole sitä vanhaa 'kustannukset + haluttu voitto = myyntihinta' missään tuotteessa...
 
Yks Affie on meilläkin. Aikamoisella hoito/säätöruljanssilla siitä sai soffasoittoon sopivan, laatukitaraa ei millään.
 
Mutta onko se 800e maksava kitara 9 kertaa parempi kuin 90e maksava Harley Benton? Olen soitellut 90e maksavalla HB Telellä. Kitarassa ei ole sinänsä mitään vikaa ja pysyy ihan ok vireessäkin - eli soittokelpoinen peli. Miten sitä rakennetaan paremmaksi jos ei ole mitään vikaa? Vaihtamalla esimerkiksi kalliimmat virittimet? Talla? Mikit?
 
Haen tällä sitä takaa että sinä olet hilannut sen ok hintalaatusuhteen sinne 800e hujakoille mikä on yhtälailla epäloogista kuin CS Telen ostajilla. Kaikista paras hintalaatusuhde on ylivoimaisesti 90e HB:ssä. Se että sun pitäisi tuollaiseen alle satasen kikottimeen ehdottomasti vaihtaa "paremmat" mikit, on sinun turhamaisuuttasi, ihan yhtä lailla kuin se yhden palan runkokin. Ei se yleisö huomaa onko HB:n mikit vaihdettu niinkuin ei huomaa yhden palan runkoakaan.
 
Jokainen tietenkin ostaa mitä ostaa, mutta ihan turha kuvitella että ne omat hankinnat olisi jotenkin loogisesti parempia kuin jonkun toisen. Me kaikki ainakin yritetään ostaa itselle se paras hintalaatusuhdekitara. Joillekin se on 90e HB, joillekin CS Tele, ja joillekin siltä väliltä joku.

samiko: .. Me kaikki ainakin yritetään ostaa itselle se paras hintalaatusuhdekitara. Joillekin se on 90e HB, joillekin CS Tele, ja joillekin siltä väliltä joku.
 
Hmm, olen vallan lukuisia vuosia tuota "hintalaatusuhdetta" ilmauksena kummastellut (ja hiukkasen kritisoinut). Mitä se tarkoittaa, ja miten se sitten lasketaan? Kerrotaanko tuolla hinnalla joku määrittelemätön laatuarvio, vaiko käytetäänkö jakolaskua.. Kertomalla tietty pienempi arvo olis parempi "hintalaatu", ja käytetäänkö laadun arvioinnissa joitain painotuksia alueittain, ongelmallista toki.
Jos valmistajalle laitetaan raamit 90 euron myyntihintaiseen soittimeen, eipä siinä kovin paljon mahdollisuuksia jää sen hinnan tiristämiseen, mitä tulee niihin rakennuspalikoihin. Täytyyhän niiden olla jossain määrin "toimivia" toki, mutta mites se "laatu" sitten verrattuna johonkin 10 kertaa kalliimpaan.
Tuossa taannoin kyhäilin tuollasen, varmaan häviää "hintalaatuvertailussa" 9 kympin HB:lle mutta tein tuollasen kumminkin koska koin tarvetta. ;)
Ja hei, tuollasta ei oo ominaisuuksiltaan kaupallisesti edes olemassa... ;)
https://muusikoiden.net/dyn/users/180694.jpg

fox: Hmm, olen vallan lukuisia vuosia tuota "hintalaatusuhdetta" ilmauksena kummastellut (ja hiukkasen kritisoinut). Mitä se tarkoittaa, ja miten se sitten lasketaan?
 
Itse en hyvähintalaatusuhde- sanasta tykkää, mutta käytän sitä. Hyvähintalaatusuhdehan on karkeasti sellaisessa tuotteessa että suostun ostamaan sen.
 
Mutta. Sehän ei tarkoita että joku toinen olisi valmis ostamaan sen tuotteen samalla rahalla. Tässä olenkin koittanut sanoa että se hintalaatusuhde on terminä aivan yhtä tyhjän kanssa.
 
Eikä siinä mitään, se on makuasioita mikä on hyvä hintalaatusuhde ja kai sitä voi mielipiteistä kinata. Faktoista kun on vähän vaikeampi.

Minusta olisi parempi käyttää hintamielihyväsuhde sanaa.

Kuha: Minusta olisi parempi käyttää hintamielihyväsuhde sanaa.
 
Tuolla jossain käyttävät ilmaisua "value for money", ei tungeta siihen "laatua".. :)

fox:
Jos valmistajalle laitetaan raamit 90 euron myyntihintaiseen soittimeen, eipä siinä kovin paljon mahdollisuuksia jää sen hinnan tiristämiseen, mitä tulee niihin rakennuspalikoihin. Täytyyhän niiden olla jossain määrin "toimivia" toki, mutta mites se "laatu" sitten verrattuna johonkin 10 kertaa kalliimpaan.

 
Miksi tätä minulta muuten kysyt? Minähän vain koitin havainnollistaa että miten se 800e hintalaatusuhdekitara on ihan höpöä. Se noin tonnin kitara ei varmaan ole 4 kertaa huonompi kuin CS mutta ei myöskään yli 10 kertaa parempi kuin HB.
 
Ja ei, en tiedä miten se huonommuus tai paremmuus lasketaan, mutta samalla logiik...
 
Äh, antaa olla seetana. Mä joudun olemaan taas puolesta että vastaan :D

fox: Tuolla jossain käyttävät ilmaisua "value for money", ei tungeta siihen "laatua".. :)
 
Hyvä huomio. Itse myönnän auliisti ostavani kampetta painottaen laadun ohella monia muitakin arvoja. Enkä ole ainoa, mutta aina sitä ei olla valmiita tunnistamaan itsessä tai myöntämään muille.
 
Esteettisyys on yksi niistä arvoista, joita painotan. Usein myös historiallisuus ja aina riittävän halpa hinta. Laadullakin on merkityksensä, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan. Joskus kaipailen huonoa laatua. Mutta siitä laadusta ei huvita maksaa hirveästi ylimääräistä, paitsi jos on jotain erityistä huonoa laatua.

samiko: Miksi tätä minulta muuten kysyt? Minähän vain koitin havainnollistaa että miten se 800e hintalaatusuhdekitara on ihan höpöä. Se noin tonnin kitara ei varmaan ole 4 kertaa huonompi kuin CS mutta ei myöskään yli 10 kertaa parempi kuin HB.
 
Ja ei, en tiedä miten se huonommuus tai paremmuus lasketaan, mutta samalla logiik...
 
Äh, antaa olla seetana. Mä joudun olemaan taas puolesta että vastaan :D
 
Kysyin tätä asiaa ihan yleisesti, toki sun kirjotusta lainasin. ;)

fox: Tuolla jossain käyttävät ilmaisua "value for money", ei tungeta siihen "laatua".. :)
 
Minusta taas tuo "value of money" on ihan samaa jaadijaadaa. Eihän se sana "laatu" siellä tarkoitakaan että tuote olisi laadukas. Laatu quality - laadukas high quality.