Kitarat: kitarakamat ›

Tympee Huttunen: Olen kyllä torilla nähnyt kalliimpia stratoja, mitkä ovat näyttäneet huonommalta. Vähän epäilen, ettei japanilainen voi olla sitä alinta kastia. Tai kai se tarra voi olla lisävarustekin.
 
Esim tässä sitä ei ole:
https://www.huuto.net/kohteet/willi … stratocaster-style-guitar/593822085
 
Kyllä tuo on tarra, jonka joku vitsimies on jälkeenpäin liimannut.

mpekkanen: Kyllä tuo on tarra, jonka joku vitsimies on jälkeenpäin liimannut.
 
Samaa mieltä, kyseistä tarraa löytyy vaikka Ibaneeseistä, niistä "lawsuiteista". Ja muistakin japseista. Jos kahlaa pitkin intternetin kuvastoja, löytyy moniaita kuvia. Toki huomattavaa sekin, että lavan "kärkeen" niitä ei oo laitettu, jos on, niin lavan tyvessä. ;)

fox: Samaa mieltä, kyseistä tarraa löytyy vaikka Ibaneeseistä, niistä "lawsuiteista". Ja muistakin japseista. Jos kahlaa pitkin intternetin kuvastoja, löytyy moniaita kuvia. Toki huomattavaa sekin, että lavan "kärkeen" niitä ei oo laitettu, jos on, niin lavan tyvessä. ;)
 
Joo, en ole kanssa tuossa kohtaa nähnyt ikinä noita tarroja.

mpekkanen: Joo, en ole kanssa tuossa kohtaa nähnyt ikinä noita tarroja.
 
Näin, ja se vielä, että japsi-stratoissa ei tuo tarra ollut "tarpeen" koskapa kaulan kiinnityslevyissä oli jo "made in jaappani" eli useimmiten noita tarroja oli noissa "G"-mallisissa kopioissa ja akustisissa. Joku tuolla maailmalla oli sitä mieltä, että kyseessä oli "kauppapoliittinen" juttu noissa. Erittäin harvoin noita sitten näkyy tuon ajan Matsumokuissa, FujiGeneissä ym. valmistajien tuotteissa jotka oli noita "ei-lawsuit malleja". Esmerkiks ihan joissakin 76-77 vuoden Ibanezin Artisteissa ja Professionaleissa olen ko. tarraan törmännyt.

Anttila kuopattiin kohta kymmenen vuotta sitten, mutta tämä ketju ei koskaan kuole niin pitkään kuin Suomessa riittää tyhjätaskuja ja kirpputoreja. Eli ei koskaan.

Nyt lähtisi halvalla uusi Williams -kitara:
https://www.tori.fi/pohjois-pohjanm … setti_125964372.htm?ca=18&w=102
Jopa vahvari samaan hintaan.
 
"Muutaman vuoden kaapissa olleet, ei ollut meillä soittajaa näille." Mistähän johtuu ;-)

aleinone: Nyt lähtisi halvalla uusi Williams -kitara:
https://www.tori.fi/pohjois-pohjanm … setti_125964372.htm?ca=18&w=102
Jopa vahvari samaan hintaan.
 
"Muutaman vuoden kaapissa olleet, ei ollut meillä soittajaa näille." Mistähän johtuu ;-)
 
Toivottavasti kukaan ei laita tuolla rahalla käsiä paskaan.
Ilmoituksessa vielä ärsyttää se että puhutaan laukusta ja sitten mukaan tulee joku gigbag lärpyke.

Pakko lisätä tähän aiheeseen, että onnistuin löytämään tälläisen kammotun Williams straton ammatimaiseen 45 euron hintaan Kierrätyskeskuksesta. Jo ensi tuntuma oli hyvin hämäävä, sillä kitara tuntui HYVÄLTÄ kädessä ja soi pelkästään akustisesti erittäin hyvin! Ja kun hintakaan ei ollut liian korkea, niin päätin ottaa kitaran testiin kotiin, periaattella että jos kyseessä on kelvton peli niin ainakin siitä saa kättä pidempää tiukkoihin tilanteisiin. Siksi olikin erittäin outoa huomata, että kyseessä on ehkäpä paras Stratocaster tyylinen kitara mitä olen soittanut sitten vuoden 1997 jolloin aloitin koko harrastuksen. Naurakaa ja irvailkaan vaan, en minäkään moista odottanut!
 
Toki tuo vaati pientä laittoa, esimerkiksi tallan kiristin ja blokkasin (koska en käytä kampea) koska kitara meni kokoajan epävireeseen muuten. Mitään muita ongelmia en vahingossakaan löytänyt ja itsessään kitara soi erittäin hyvin. Joku metallipää voisi valittaa kuinka mikit on aika lussut, mutta klassiseen rokkiin, bluesiin ja jatsiin en oikeasti voisi keksiä parempaa kitaraa ja tone on kirkas ja kuulas kuin Nile Rodgersin Hitmakerissa ikään!
 
En tietenkään tiedä, mitä modauksia edellinen tuntematon omistaja oli kitaralle tehnyt, mutta hyvin uudelta se vaikutti jo senkin puolesta, että muovit olivat vielä jääneet potikoiden ympärille. Ja toki mikitkin on voitu vaihtaa ja nauhan päät pyöristää. Erikoismaininnan antsaitsee kitaran paino, joka on on tyyliin nailonkielisen akustisen tai parlor kitaran luokaa, eli erittäin kevyt ja siksi todella resonoiva ja varsinkin seistessä tuntuu kuin soittaisi jotain Guitar Hero pelin kitaraa.
 
Eipä tässä siis voi olla kuin tyytyväinen, enkä ollenkaan ymmärrä Williams kitaroiden dissaamista, ehkä minulla sitten kävi vain tuuri tämän kierrätyslöydön kanssa, joskus siis näinkin!
 
Ja jos joku miettii, oliko kyseessä ironinen kirjoitus, niin ei, vaan olen 100% tosissani, yllättynyt ja iloinen samaan aikaan!

Gravecom: kyseessä on ehkäpä paras Stratocaster tyylinen kitara mitä olen soittanut sitten vuoden 1997 jolloin aloitin koko harrastuksen.
 
Sinulla on sitten ollut hämmentävän paskoja stratoja. Etenkin, kun jo seuraavassa kappaleessa kerrot, että
 
Toki tuo vaati pientä laittoa, esimerkiksi tallan kiristin ja blokkasin (koska en käytä kampea) koska kitara meni kokoajan epävireeseen muuten
 
Selviä laatukitaran merkkejä tällaiset. Ainakin itse näkemissäni Williamseissa mm. nauhamateriaali on ollut todella pehmeän ja heppoisen oloista (pahempi kuin Squierin halpiksissa), joten niille en ennusta pitkää käyttöikää.
 
Mutta kiva jos miellyttää ja olet ostokseen tyytyväinen.

Hyvä kitara, mutta talla piti blokata. Sitten pitäisi vaihtaa mikit ja hioa nauhanpäät!?
 
Ei tuo nyt niin erinomaiselta vaikuta kun vähän ajatuksella miettii...
 
Satula noissa on myös halpaa ämpärimuovia, että se kannattaa vaihtaa myös samalla kun tekee remonttia.

Gravecom: Pakko lisätä tähän aiheeseen, että onnistuin löytämään tälläisen kammotun Williams straton ammatimaiseen 45 euron hintaan Kierrätyskeskuksesta. Jo ensi tuntuma oli hyvin hämäävä, sillä kitara tuntui HYVÄLTÄ kädessä ja soi pelkästään akustisesti erittäin hyvin! Ja kun hintakaan ei ollut liian korkea, niin päätin ottaa kitaran testiin kotiin, periaattella että jos kyseessä on kelvton peli niin ainakin siitä saa kättä pidempää tiukkoihin tilanteisiin. Siksi olikin erittäin outoa huomata, että kyseessä on ehkäpä paras Stratocaster tyylinen kitara mitä olen soittanut sitten vuoden 1997 jolloin aloitin koko harrastuksen. Naurakaa ja irvailkaan vaan, en minäkään moista odottanut!
 
Toki tuo vaati pientä laittoa, esimerkiksi tallan kiristin ja blokkasin (koska en käytä kampea) koska kitara meni kokoajan epävireeseen muuten. Mitään muita ongelmia en vahingossakaan löytänyt ja itsessään kitara soi erittäin hyvin. Joku metallipää voisi valittaa kuinka mikit on aika lussut, mutta klassiseen rokkiin, bluesiin ja jatsiin en oikeasti voisi keksiä parempaa kitaraa ja tone on kirkas ja kuulas kuin Nile Rodgersin Hitmakerissa ikään!
 
En tietenkään tiedä, mitä modauksia edellinen tuntematon omistaja oli kitaralle tehnyt, mutta hyvin uudelta se vaikutti jo senkin puolesta, että muovit olivat vielä jääneet potikoiden ympärille. Ja toki mikitkin on voitu vaihtaa ja nauhan päät pyöristää. Erikoismaininnan antsaitsee kitaran paino, joka on on tyyliin nailonkielisen akustisen tai parlor kitaran luokaa, eli erittäin kevyt ja siksi todella resonoiva ja varsinkin seistessä tuntuu kuin soittaisi jotain Guitar Hero pelin kitaraa.
 
Eipä tässä siis voi olla kuin tyytyväinen, enkä ollenkaan ymmärrä Williams kitaroiden dissaamista, ehkä minulla sitten kävi vain tuuri tämän kierrätyslöydön kanssa, joskus siis näinkin!
 
Ja jos joku miettii, oliko kyseessä ironinen kirjoitus, niin ei, vaan olen 100% tosissani, yllättynyt ja iloinen samaan aikaan!
 
Aivan aluksi, hienoa että olet itse tyytyväinen.
 
Mutta sitten... Et ole liki 30 vuoden harrastuksen aikana soittanut Williamsia paremmalla stratolla, miten se on edes mahdollista? Vaikkakin "paremmuus on subjektiivista" , ei se niin subjektiivista ole. On erittäin hämmentävää ettei ole tullut vastaan Anttilan leluosastolta hankitun kitaran voittanutta. Vaikkei itsellä olisi varaa tai halua hommata laadukasta kitaraa, niin kyllä liki 30 vuodessa nyt luulisi jollain tutulla olleen.
 
Williams voi tietty jollain ihmeellisellä ilveellä olla paras strato millä olet soittanut, mutta samalla Parkano voi olla eksoottisin matkakohde missä on käynyt. Mutta ei se Parkanosta eksoottista matkakohdetta tee, ei vaan ole missään tullut reissattua.
 
Kitaristien maailma on jo pitkään kärsinyt orwellilaisesta touhusta, hyvästä tulee huonoa ja huonosta hyvää. Olen miettinyt mistä se johtuu. Omat havaintoni:
 
- apinoidaan netin juttuja, esimerkiksi Gibson ihan huono ja nauhanpäät töröttää
- oma laadun havannointikyky laadutonta (voi myös koske minuakin)
- speksien kyttäily, ja samalla apinointia netistä, mitkä ovat laadun kriteerit (esim. paahdettu kaula on joku laatuspeksi vs. ei paahdettu)
 
Williams ei voi olla laadukas kitara, enkä ymmärrä kuinka joku voi sellaisena sitä pitää. Olen itsekin 90-luvun lopulla aloittanut kitaran rämpyttelyn. On tullut vastaan aivan jumalaisia soittimia, ja myös laadun toisesta päästä monenmonta Williamsia, satasen Squieria ja Harletý Bentonia.
 
Sekin täytyy muistaa, että vaikka kitara ei omien mieltymyksien mukaan ole speksattu, se ei kitarasta tee laadutonta. Tullut vastaan esim. yksi Music Man ja yksi Suhr mitä en ikinä itselleni hankkisi, mutta olivat kyllä hienoja pelejä muuten.

Williams ei voi olla laadukas kitara, enkä ymmärrä kuinka joku voi sellaisena sitä pitää. Olen itsekin 90-luvun lopulla aloittanut kitaran rämpyttelyn. On tullut vastaan aivan jumalaisia soittimia, ja myös laadun toisesta päästä monenmonta Williamsia, satasen Squieria ja Harletý Bentonia..
 
Kun löydön tekee, niin kyllä se psykologia vaan niin toimii, että hetken aikaa se löytö on puhdasta kultaa. Pätee monella elämänalueella.
 
Mutta tästä päästään siihen, että säädetty halpakitara tuntuu paremmalta kuin rempallaan oleva laatukitara. Itsehän en tätä ajoissa tajunnut. Kierrätyskeskuksessa joku asiansa osaava työkokeilija on voinut käyttää huomattavasti aikaa soittimen kansaa väkertelyyn ilman tulosvastuuta. Osassa liikkeistä jenkkifenderitkin roikkuvat seinällä suoraan paketista kielet ruosteessa, kun luovutushuolto pitää kuitenkin tehdä aikanaan.
 
En siis epäile hetkeäkään, etteikö Williams voisi tuntua hetken hyvältä.

eth0: Kun löydön tekee, niin kyllä se psykologia vaan niin toimii, että hetken aikaa se löytö on puhdasta kultaa. Pätee monella elämänalueella.
 
Mutta tästä päästään siihen, että säädetty halpakitara tuntuu paremmalta kuin rempallaan oleva laatukitara. Itsehän en tätä ajoissa tajunnut. Kierrätyskeskuksessa joku asiansa osaava työkokeilija on voinut käyttää huomattavasti aikaa soittimen kansaa väkertelyyn ilman tulosvastuuta. Osassa liikkeistä jenkkifenderitkin roikkuvat seinällä suoraan paketista kielet ruosteessa, kun luovutushuolto pitää kuitenkin tehdä aikanaan.
 
En siis epäile hetkeäkään, etteikö Williams voisi tuntua hetken hyvältä.
 
Totta kai jos laittaa vastinpareiksi eineslihapullan ja 3 viikkoa huoneenlämmössä olleen sisäfileen, lihapulla voittaa. Huono voittaa aina hyvän jos tarpeeksi annetaan tasoitusta. Eikä se Williams muutu yhtään paremmaksi vaikka joku Custom Shop kitara olisikin jossain ihan surkeassa kunnossa.
 
Mutta yhtä totta on se että hyvä jos on itse tyytyväinen. Minäkin tykkään euron valmispizzoista, ihan sama onko laatukamaa vai ei.