Kitarat: kitarakamat ›

Raapivat nauhanpäät, fret sprout, kuten ameriikan videoilla sanotaan. Missä vaiheessa siitä tuli "normaali" juttu uusien kitaroiden kohdalla. En muista ilmiöön törmänneeni 80-luvulla tai vielä 90-luvullakaan. Tänä päivänä tuota esiintyy kohtuu arvokkaissakin kitaroissa kaupan hyllyllä ja halpis-skujuissa on ihan raastinrautaa.
 
On fiilis, että tuo nauhojen surkea tila on "normalisoitunut" joskus tämän vuosituhannen puolella. Vai kultaako aika muistot?

Ilma kuivuu, puu kutistuu, metalli ei joten nauhanpäät moikkaa otelaudan reunan yli. Ihan normaali ilmiö eikä mikään uus juttu. Varsinkin uusissa soittimissa esiintyy, jos on sattunu valmistumaan kesällä tai muuten kosteamman ilman aikana. Saati jossain Meksikossa, ja rahdataan meren yli tänne pohjolan pakkaseen. Sellasia tapauksia kävin yhden musakaupan seinältä joskus laittamassa kuntoon jonkun kolmisenkymmentä yksilöö.

Kyllä se ihan oikeasti saattoi olla niin, että 1900-luvulla halvatkin kitarat laitettiin liikkeessä soittokuntoon. Nykyään keskihintaisetkin tuntuvat roikkuvan seinällä säätämättä siihen asti, että ne myydään. Eli varmaan me kuluttajat tähän törmäsimme vasta kun katteet oli pakko laittaa kuntoon ja "ensihuollosta" tuli maksullinen lisäpalvelu.

eth0: Kyllä se ihan oikeasti saattoi olla niin, että 1900-luvulla halvatkin kitarat laitettiin liikkeessä soittokuntoon. Nykyään keskihintaisetkin tuntuvat roikkuvan seinällä säätämättä siihen asti, että ne myydään. Eli varmaan me kuluttajat tähän törmäsimme vasta kun katteet oli pakko laittaa kuntoon ja "ensihuollosta" tuli maksullinen lisäpalvelu.
 
Näin puu käyttäytyy. Kosteassa ilmastossa tehdyn laitteen nauhanpäiden törrottäminen täällälän talvessa ei liity soittimen laatuun tai laaduttomuuteen.
 
Kauppiaan haluun saada tavara liikkumaan liittyy paljonkin.

eth0: Kyllä se ihan oikeasti saattoi olla niin, että 1900-luvulla halvatkin kitarat laitettiin liikkeessä soittokuntoon.
 
"Kitarahuollon tietopankki - Boveda kostututusjärjestelmä puusoittimille"
 
https://www.youtube.com/watch?v=StkkVSYaKoI

eth0: Kyllä se ihan oikeasti saattoi olla niin, että 1900-luvulla halvatkin kitarat laitettiin liikkeessä soittokuntoon. Nykyään keskihintaisetkin tuntuvat roikkuvan seinällä säätämättä siihen asti, että ne myydään. Eli varmaan me kuluttajat tähän törmäsimme vasta kun katteet oli pakko laittaa kuntoon ja "ensihuollosta" tuli maksullinen lisäpalvelu.
 
Niin jotain tällaista mäkin epäilen.

Onkohan vaan sitten valmistajat alkaneet ottamaan puita nopeammin varastosta, eikä ole antaneet puiden kuivaa varastoissa niin kauan aiemmin. Varmaan kitaroitakin valmistetaan ja myydään kappalamääräisesti ihan eri volyymillä kuin menneinä vuosikymmeninä, mikä lisää puun menekkiä. Tiedä näistä, mutta samaa olen huomannut että uusissa kitaroissa nauhanpäät ovat alkaneet törröttää helpommin kuin vanhemmissa.

Kime86: Onkohan vaan sitten valmistajat alkaneet ottamaan puita nopeammin varastosta, eikä ole antaneet puiden kuivaa varastoissa niin kauan aiemmin.
 
Veikkaan että jo useamman kymmenen vuotta kitarapuu on ollut uunikuivattua, mahdollisesti joitain pienen mittakaavan käsityötekijöitä lukuun ottamatta.
Isolla valmistajalla taapelikuivattuun tavaraan ei nykyolosuhteissa pysty sitomaan pääomaa, vaikka lopputuotteen hinta olisikin kova.
Ja jos on kyseessä tuollainen matalan hintaluokan kitara niin puun/tehdasolosuhteitten laatuvaatimukset on sit myös sen mukaiset.

PIM: Onneksi tää ongelma on helppo hoitaa muutaman minuutin sessiolla hiomasienen kanssa, ja mitä halvempi soitin sitä suruttomammin uskaltaa vedellä.
 
Joo en kans yli satasen soittimia millään hiomasienellä vetelis.

No jos kitarassa on tumma otelauta ("rosewood" tai indian laurel tai pauferro tai muu sellainen ebeniä edukkaampi) niin saa olla hiukan suruttomampi, lakattuun otelaudan reunaan saa rähmättyä helpommin ikävää suhmuraa ;)
 
Halpaa kitaraa, ikävä kyllä, harvempi vie ammattilaiselle vaikka tämänkin ongelman hoidon yhteydessä tulisi perussäätö hoidettua samalla keikalla.
 
Nykyään hommaan on hienoja tuotteistettuja erikoistyökaluja joita tuskin halvalle kitaralle ja/tai yhtä hommaa varten kukaan investoi.
Ennevvanhaan lattaviila kahvaosa katkaistuna taisi olla se perustyökalu, ja kolmioviilalla (siinäkin kulmat pyöristettynä) sitten nauhanpään pyöristys. Dremelin ja sen hiomalaikan olen noihin lisännyt. Netti on pullollaan ohjeita, parempia ja huonompia.

Yleisesti ottaen nää legendaariset töröttävät nauhanpäät ovat kuitenkin vain muutaman kympin hintainen ongelma. Tietenkin se on kova raha jos itse kitara on vain muutaman satasen.
 
Itellä on ns. pitopeleissä vain yhdestä hiottu nauhanpäitä. Huoltoukko oli pyytämättä ja kyselemättä viilaillut ne kuntoon muun huollon yhteydessä.
 
Mä veikkaan että noita töröttäviä nauhanpäitä on ollut aina ja ehkä ennen halvoissa vielä enemmän kuin nykyään. Nyt vain niistä puhutaan joka palstalla ja jokainen osaa nauhanpäät tarkistaa kun kitaran käteensä saa.

samiko: Yleisesti ottaen nää legendaariset töröttävät nauhanpäät ovat kuitenkin vain muutaman kympin hintainen ongelma. Tietenkin se on kova raha jos itse kitara on vain muutaman satasen.
 
Itellä on ns. pitopeleissä vain yhdestä hiottu nauhanpäitä. Huoltoukko oli pyytämättä ja kyselemättä viilaillut ne kuntoon muun huollon yhteydessä.
 
Mä veikkaan että noita töröttäviä nauhanpäitä on ollut aina ja ehkä ennen halvoissa vielä enemmän kuin nykyään. Nyt vain niistä puhutaan joka palstalla ja jokainen osaa nauhanpäät tarkistaa kun kitaran käteensä saa.
 
Siis nykyään on nämä halvimmat kitarat on paljon laadukkaampia kuin joskus silloin kun itse aloitin kasarilla. Ei enää kaupasta saa niin huonoja soittimia kuin esim Anttilan Williamsit.
Kyllä tuo nauha ongelma on ollut aina, mutta joskus aikaisemmin monilla maahantuojalla oli oma huolto ja niissä laitettiin nuo kuntoon. Enää ei ole huoltoa kaikilla maahantuojilla ja kaikissa pikkuliikkeissä ei myöskään ole huoltoa, jossa nauhat laitettaisiin kuntoon.
Soittaja kannalta asiat on kuitenkin hyvin nykyään, kun katteet on pienempiä kuin joskus aikaisemmin ja myynnissä olevat soittimet on laadukkaampia. Se vaan tahtoo unohtua kun yksittäiset negatiiviset nettikirjoitukset saa julkisuutta.

Seikkaileva liikemies Englund toteaa, että Ruotsissakin kuivataan kitaroita, kuulemma alle 20 prosenttia kosteus sisällä:
 
https://youtu.be/ENgK8dxZK2g?t=996
 
Kiinan-reissulla Ola taltioi, että kosteus 51 % ja lämpötila 25 astetta:
 
https://youtu.be/kLr_bdxnf7E?t=127

eth0: Kyllä se ihan oikeasti saattoi olla niin, että 1900-luvulla halvatkin kitarat laitettiin liikkeessä soittokuntoon. Nykyään keskihintaisetkin tuntuvat roikkuvan seinällä säätämättä siihen asti, että ne myydään. Eli varmaan me kuluttajat tähän törmäsimme vasta kun katteet oli pakko laittaa kuntoon ja "ensihuollosta" tuli maksullinen lisäpalvelu.
 
No siihen aikaan ei ollut soittimissa edes esillä, vaan hinta oli osin puhtaasti pärstäkertoimen mukaan. Kauppiailla oli omia tapoja merkata hinnat lappuun esim. CAE0 = 3150. Siitä sitten pystyttiin menemään suuntaan tai toiseen ihan perstuntuman mukaan.
 
En oikein noihin aikoihin sinällään kaipaa.

eth0: Kyllä se ihan oikeasti saattoi olla niin, että 1900-luvulla halvatkin kitarat laitettiin liikkeessä soittokuntoon. Nykyään keskihintaisetkin tuntuvat roikkuvan seinällä säätämättä siihen asti, että ne myydään. Eli varmaan me kuluttajat tähän törmäsimme vasta kun katteet oli pakko laittaa kuntoon ja "ensihuollosta" tuli maksullinen lisäpalvelu.
 
Milläs mallilla markkinat tällä hetkellä on? Jos marssii liikkeeseen, testaa ja tykästyy kitaraan, jonka nauhanpäät törröttävät, niin mitä tapahtuu, jos ilmoittaa myyjälle, että ostan tämän, jos se laitetaan samaan hintaan soittokuntoon?

Laulava Kylätohtori: Milläs mallilla markkinat tällä hetkellä on? Jos marssii liikkeeseen, testaa ja tykästyy kitaraan, jonka nauhanpäät törröttävät, niin mitä tapahtuu, jos ilmoittaa myyjälle, että ostan tämän, jos se laitetaan samaan hintaan soittokuntoon?
 
Eiköhän se riipu liikkeestä ja soittimesta. Varmasti voin sanoa, että yksi Squier Affinity olisi ollut ota tai jätä, joten en ottanut. Olen ostanut tällä vuosikymmenellä vain kaksi kitaraa liikkeestä, ja niille kummallekaan ei tarvinnut ostohetkellä tehdä mitään. Toinen oli halpa ja toinen keskihintainen.

Jos nauhanpäät törröttää, niin ei se ole kovin iso homma niitä vähän itse pyyhkäistä pikku viilalla. Vähän miettii mitä on tekemässä, niin luultavasti onnistuu ihan itseltäkin. Ainakin minä ole joskus jotain halpakitaraa vähän viilalla hipaissut ja ihan hyvä tuli. Ei niitä tarvitse kovinkaan paljoa hioa, niin yleensä se riittää.
 
Jos taas uudessa kitarassa nauhat törröttää todella paljon, niin sellaista en ostaisi muutenkaan.

mpekkanen: Jos nauhanpäät törröttää, niin ei se ole kovin iso homma niitä vähän itse pyyhkäistä pikku viilalla. Vähän miettii mitä on tekemässä, niin luultavasti onnistuu ihan itseltäkin. Ainakin minä ole joskus jotain halpakitaraa vähän viilalla hipaissut ja ihan hyvä tuli. Ei niitä tarvitse kovinkaan paljoa hioa, niin yleensä se riittää.
 
Jos taas uudessa kitarassa nauhat törröttää todella paljon, niin sellaista en ostaisi muutenkaan.
 
Samaa mieltä. Olen viilannut rakennussarja-telen kaikki nauhat harjoituksen vuoksi, ja sen jälkeen uskaltanut yhtä halpaa sratoakin siistiä. Mutta siis, jos analogiaa haetaan, niin kyllä liikkeestä ostetun vaihtoautonkin pitää olla kunnossa ja huollettu, jollei ihan terminaalivaiheen ajokista ole kyse. Käyttöön ostettavan tavaran pitää olla käyttökunnossa.

Reunalistallisissa kitaroissa kertoo hutiloinnista, mikäli nauhan tangi puskee reunalistasta läpi. Voihan tätä selitellä kuivalla ilmankosteudella mutta kyllä tehtaalla pitäisi ottaa huomioon mahdolliset tulevat muutokset ilmankosteudessa.
 
Reunalistattomissa kitaroissa, jossa nauha ja tangi katkaistaan samasta kohdasta, homman voi "helposti" hoitaa kondikseen eikä visuaalista vahinkoa instrumentille tule. Lakatut kaulat sitten eri hommansa, jossa tangi puskee lakkapinnasta läpi, jolloin puun pitäisi olla mahdollisimman kuivaa ennen lakkausta.. toisaalta ympärilakattu puu ei pääse niin pahasti kuivumaankaan talvella.