Klassinen ›

Salmenhaaran Sibelius kirjasta saa erään nuoruudenteoksen kohdalla lukeakseen, että Sibbe oli sen eräässä osassa tematiikaltaan lähempänä suomalaista kansansävelmää kuin milloinkaan muulloin tuotannossaan.
 
Mutta jo kyseisen teoksen ensimmäinen teema on selvästi sukua eräälle uudempaa kerrostumaa edustalle kansanlaululle ja selaillessani kirjaa taaksepäin sain myös lukeakseni, että jonkun opiskeluaikoina syntyneen Sibben viulusonaatin Andante osakin on tematiikaltaan jo selvästi suomalaisesta kansanmusiikista vaikutteita ammentanut nelijakoisuudessaan, daktyylejä sisältävässä rytmiikassaan, suppeassa ambituksessaan, doorisessa kirkkosävellajisävytyksessään jne. ja ensiosa staattisine pohjakvintteineen arkaais-monumentaalisessa sävytyksessään myös Grieg vaikutteinen, mutta eroaa tämän tanssillisuudesta.
 
Mutta myös eurooppalaista nuorklassismia edustava sinfonia viljelee suomalaiselle kansanmusiikille tyypillisiä piirteitä ja on suorastaan tanhullinen ensiosan rytmiikassaan.
 
Eräs tunnettu suomalainen kapellimestarikin osoitti TV:ssä, kuinka eräässä Sibeliukselle itselleen tärkeän sävelrunon teemassa on kansanlaulun poljento, vaikka salmenhaara ei mainitse asiaa lainkaan kirjassaan. mutta toteaa, että ensimmäisessä sinfoniassaan Sibelius etsiytyi ohjelmallisten teostensa säveltämisen jälkeen yleiseurooppalaisten ideaalien suuntaan, mutta jättää mainitsematta, että musiikki kumpuaa kaikesta huolimatta suomalaiskansallisesta maaperästä.
 
Oli niin tai näin, musiikki ei jostain syystä omaa kohottavaa vaikutusta tai tuota sitä syvää emotionaalista tyydytystä (Hildesheimerin sanastoa), jota täysin unohduksiin joutuneetkin säveltäjämme kykenevät epäkansallisesti sävyttyneellä ja aidosti yleiseurooppalaisella tai vaikutteiltaan eksoottisella sävelkielellään tuottamaan, sillä nuori säveltäjäsukupolvi seurasi aikansa moderneja eurooppalaisia ideaaleja eivätkä enää etsineet innoitusta juurikaan esim. Kalevalasta tai suomalaiskansallisista tai muinaissuomalaisista juuristaan yleisemminkään, kuten Sibbe, jonka musiikissa soi tunnistettavasti suomalainen sävel.
 
Millä muulla tavoin suomalaisuus kuuluu ja ilmenee musiikissa ja onko se sinusta arvostettava piirre säveltaiteessa vai pidätkö universaalimmin profiloituneesta sävelkielestä enemmän, jota ei voida yhdistää minkään kansakunnan perinnemusiikkiin tai mihinkään maantieteelliseen alueeseen, kuten vaikka juuri suomeen?
 
Vaikka jotkut laulusarjatkin ovat alkujaan jonkin eksoottisena pidetyn kansan perinnerunouteen ts. haikurunouteen perustuvia, ovat ne, kuten Rannankin japanilaisia akvarellejä, joissa tahtilaji vaihtuu tiuhaan, sävelkieleltään varsin kromaattisia ja atonaalisia, eivätkä, kuten voisi ajatella, kyseiselle maantieteelliselle alueelle tyypillisesti pentatonisia, kuten sen sijaan vaikka Soivasta arkistosta kuunneltava japanilainen tanssipantomiimi väritykseltään ja sävytykseltään on.
 
Mutta säveltäjä on silti käyttänyt taitavasti hyödykseen pentatoniikkaa ja loihtinut esiin japanilaisen tunnelman ja atmosfäärin aidontuntuisesti japanilaisessa hengessä vailla suoria sitaatteja maan perinnemusiikista, vaan teos on lähtöisin puhtaasti säveltäjän luovasta mielikuvituksesta, jolla hän on sublimoinut maan perinnemusiikkia muistuttavan sävelkielen monine luonteenomaisine lyömäsoittimineen ylevämpiin sfääreihin karakteristisissa tanssinumeroissa.
 
Sibben esikoissinfonian johdantoon verrattuna Semplica sinfonian klarinetin kiinteämmässä ja selväpiirteisemmässä sekä jännitteisemmässä melodialinjassa, johon oboe vastaa, on hienovaraisen ja hieman alakuloisen odotuksen tuntua, mutta se kumpuaa orgaanisemmasta sisäisestä visiosta suureen kliimaksiin kohoavaan nousuun johtaen, kuin Sibben selvästi jaksottaisempi käsitys sinfonisuudesta vaille aiheiden välistä orgaanista yhteenkuuluvuuden tunnetta, ja joka saavuttaa suuremman luokan Dell artessa korkeamman täydellisyyden asteen muodon moniosaisuudesta ja laajuudesta huolimatta, vaikka Semplicaakin voi pitää kelvollisena harjoittelutyönä ennen säveltäjän vääjäämätöntä kehitystä suuriin muotoihin ja suuriin sinfonioihin, joskin jopa Piccolassa ensioat kertovat suuremmasta innoituksesta, kuin mihin säveltäjä on Semplicassa yltänyt, mutta tämän puutteen voi laskea Piccolan pienimuotoiseen rakenteeseen verrattuna ensiosan muodon laajuuden sekä soittimiston tai orkesterin suuremman koon tiliin, jonka käyttö edellyttää harjaantuneisuutta. Mutta siltikin musiikki on pakahduttavan hengästyttävää melodisessa mielikuvituksessaan ja kypsyydessään ja saa kuulijan kohottautumaan kohti korkeuksia.
 
Rannan säveltäjäluonteeseen ei kuulu pinnallisten efektien ja tehokeinojen tavoittelu ensimmäisissä sinfonioissa eikä musiikki esisijaisesti vaikuta siksi useinkaan ulkoista näyttävyyttä tavoittelemattomana erityisen loistokkaalta näennäisen mestarillisten, mutta pintapuolisten orkesterin keinovarojen viljelystä luopumisen vuoksi, mutta se on sitäkin syvemmin koettua ja syvemmin elettyä kuin edellisen sinfoniataide säveltäjän työskennellessä johdonmukaisesti melodisten aiheiden välinen syvän logiikan periaate johtotähtenään, jolla yhtenäisestä orgaanisesta visiosta kumpuavat teema aiheet liittyvät saumattomasti toisiinsa ja tiivistä tunnelmaa huokuen kasvavat orgaanisen temaattisen kasvuprosessin myötä yhtenäiseksi kokonaisuudeksi.
 
Universaaleista laulusarjoista voidaan mainita myös mm. Gurrelieder, Das Lied von der Erde, Winterreise ym. Myös Ranta on säveltänyt laulusarjoja, joita harvemmin esitetään, Kuten mm. Kiinalaisiin runoihin ja mm. Synnyinmaa, Kauaksi sinne, Lapsi ja elämä, Laulu Karjalalle kuorolle ja säestykselle, Salaperäinen maa, Merilauluja ym. Paljon on säveltäjällä myös marssilauluja.
 
Rannan hienoimpiin orkesterilauluihin kuuluu myös mm. Atlantis, Himalajan portailla ja Oceania, suuremmista kuoro ja orkesteriteoksista puhumattakaan.