Kitarat: kitarakamat ›

p130:
Onko brändi edellen olemassa, vai muistellaaanko tässä vuosikymmenien takaisia juttuja? Jos muitellaan, niin Danelectron tapaista arvostuksennousua tälle postimyyntihalppikselle ei välttämättä tapahdu.
 
Ihan taatusti on, mutta eipä sillä https://www.williamsguitarcompany.com/ oo mitään tekemistä noitten Anttilan ym. myymien kanssa. Onhan noita vuosien mittaan ollut vaikka mitä kauppaketjujen "omia" brändejä, niinkuin tuossa muinoin (tässäkin ketjussa) on juttua ollut. Ja valmistajista/valmistuspaikoista on joistain jonkinmoisella "salapoliisityöllä" jotain infoa kaivettavissa, jos ei sitä ole ilmoitettu missään. Otetaan nyt vaikka Dwight, joka on ihan 1-1 Epiphone, ja ihan Epiphonen tehtaalla Kalamazoossa siinä Gibsonin naapurissa tehty Dwightin kauppaketjulle. Japsikitaroissa taas on aika moinen nippu ns. "isännättömiä" brändejä, joista ei ota Erkkikään selvää. Mulla oli joskus kauan sitten ihan OK LP-kopio joka oli Marchis. Siitä en oo oikein mitään sen varmempaa dataa löytänyt vaikka ihan jonkin verran noita harrastellut ja penkonut.
Eikä oo minun "isännättömien japsien merkkien" listallakaan se. Saattaa ola FujiGenin tekoja, tai sitten ei. Hoshino/Ibanezillakin oli vaikka mitä brändejä eri markkina-alueille, tuossa ihan viime aikoina ollut ulkomaan-voorumilla ollut kovasti juttua esimerkiks Mann-kitaroista, jotka oli Ibanezin Kanadan alueelle tarkoitettuja.

Yhtä sysipaska oli 70 luvulla Anttilasta postimyyntinä tilattava Lucky 7 sähkis.
Oikea vanerikasa. Mukana tuli vielä "opi soittamaan kitaraa kahdessa viikossa" opetuspaketti. Lucky 7.ssä oli kieletkin niin korkealla että ei niitä jaksanut barresoinnulla painaa pohjaan eikä kaularaudasta oltu kuultukaan. Oi niitä aikoja. Kielet oli jotain rautalankaa ja viritystapit niin jäykät että muovinen lehdykkä hajosi käsiin jos tongilla väänsi. Vireeseen sitä ei saanut ikinä. Eipä ole paljon näkynyt myynnissä vintage aarretta. Yhden tosin tiedän, se on pelastettu roskalavalta.

Egmondit ovat kerrassaan nerokkaita halpiksia. Niissä on onnistuttu tinkimään semmoisissakin jutuissa mitä äkkinäinen luulisi välttämättömiksi :)

Kefiiri: Egmondit ovat kerrassaan nerokkaita halpiksia. Niissä on onnistuttu tinkimään semmoisissakin jutuissa mitä äkkinäinen luulisi välttämättömiksi :)
 
No, olihan ne. Toisaalta, Egmondit oli eurooppalaista soitinrakennusta, että siltä kantilta pikkusen eri. Lucky Sevenit tais olla sitä halvinta mallia, mulla on kokemusta myös Egmondin 335-mallisesta skebasta. Ja toisinaan tuossa duo-hommassa kitaristikaverilla on käytössä Lucky 7 joka on melko lailla alkuperäiskondiksessa. Kyllä se silläkin keikalla sen pari biisiä vetäsee. Varsin tyylikkäästi, ja onhan siin "omintakeista" soundia.
Postimyynnistä se sen joskus 60-luvun lopuilla hommasi. Oliko niitä sitten Anttilan myynnissäkin, en muista. Postimyynnissä kylläkin, "opi soittamaan kitaraa x päivässä!"

bassopekka: Yhtä sysipaska oli 70 luvulla Anttilasta postimyyntinä tilattava Lucky 7 sähkis.
Oikea vanerikasa. Mukana tuli vielä "opi soittamaan kitaraa kahdessa viikossa" opetuspaketti. Lucky 7.ssä oli kieletkin niin korkealla että ei niitä jaksanut barresoinnulla painaa pohjaan eikä kaularaudasta oltu kuultukaan. Oi niitä aikoja. Kielet oli jotain rautalankaa ja viritystapit niin jäykät että muovinen lehdykkä hajosi käsiin jos tongilla väänsi. Vireeseen sitä ei saanut ikinä. Eipä ole paljon näkynyt myynnissä vintage aarretta. Yhden tosin tiedän, se on pelastettu roskalavalta.
 
Muistan, kuinka 70-luvulla laadukkaissa aikakausilehdissä (Hymy, Kalle, yms. )oli tästä Lucky 7 -kitarasta mainoksia, joissa tanskalainen kitaristi Jörgen Ingman hymyili laveasti "Lykky seiska" sylissään. Mainosotsikko kertoi kysyvästi: "Olet varmaan useasti ihaillut Jörgen Ingmanin soittoa radiosta tai levyiltä? Nyt sinulle tarjoutuu ainutlaatuinen tilaisuus oppia soittamaan Jörgenin tavoin vain kahdessa viikossa, kun tilaat Lykky seiskan postimyynnistämme".
 
Itselläni ei ole omakohtaisia kokemuksia tuosta kitaranrakennuksen uskomattomasta taidonnäytteestä mutta muistan, kun hyvä ystäväni naapurin Jorma, sai joululahjaksi tuollaisen kitaran. Jorma, kuten uskoakseni moni muukin innokas ja lahjakas nuori on tuolloin saattanut saada kipinän juurikin Lucky 7:lla kitaransoiton harrastuksensa, ja päättänyt sen kipinän sammuttua samoin tein.

Kontiak: "Auken later added an author's note to the story responding to critics, stating that it is not her "utopia or dream of the future", and that she intended for the essay to start discussions about technological development."
 
https://en.wikipedia.org/wiki/You%2 … own_nothing_and_be_happy#Background
 
Niin naapurilta lainaan kipsoni ja puoli pöntöllistä kotiviiniä vastineeksi seuraavasta satsista? Taitaa antaa vain villiamsin.
 
Mieluummin keskustelisin asiasta suoraan Aukenin kanssa kuin sinun välitykselläsi. Tai voimmää sinunkin kanssa, jos sinullakin on sanottavaa aiheeseen.

Uskon että vaikka ei löytäisi aitoa Williams kitaraa niin lähes samanlaiseen nautintoon päsee jos jostain kirpputorilta löytää sopivan kitaran muotoisen esineen. Tuosta Lucky 7 kitarasta täsmentäisin että jossain vaiheessa noissa alkoi olla kaularauta. Käsittäkseni aina noissa on ollut säädettävä kaulakulma joten periaatteessa Lucky 7 on hyvinkin helpposoittoiseksi on mahdollista säätää (ns Stauffer neck). Vielä kun halvalla joskus saisi basson joka on saman mallinen.
 
Ostin Lucky seiskan kirppikseltä kun siinä oli se kitarakurssi mukana, mutta ei sekään räjäyttänyt soiitotaitoani uusiin sfääreihin

Meikällä on Lucky 7 työn alla. Laitoin kaulaan hiilikuituvahvikkeet. Otelauta on aika kämää, mutta nauhat vielä ihan jees. Ehkä siksi, että soittokelvotonta kitaraa ei ole soitettu. Virittimet täytyy vaihtaa, koska niistä puuttuu sovitepalat lapaan. Itse hukkasin kun kannoin kitaran kielittä autosta sisään.
 
Melkein kiinnostaisi hankkia Williamskin jossain vaiheessa.

fox: Otetaan nyt vaikka Dwight, joka on ihan 1-1 Epiphone, ja ihan Epiphonen tehtaalla Kalamazoossa siinä Gibsonin naapurissa tehty Dwightin kauppaketjulle.
 
Dwight Coronet Silver Fox värillä on lähes saman luokan graalin malja, kuin Epi Crestwood Deluxe valkoisena, jos tuon ajan Epihommista puhutaan. Ei ole paskaa, eikä varsinkaan halpaa

Kumiankka: Käsittäkseni aina noissa on ollut säädettävä kaulakulma joten periaatteessa Lucky 7 on hyvinkin helpposoittoiseksi on mahdollista säätää (ns Stauffer neck).
 
Näin minäkin olen ymmärtänyt. Tuo kaulakulman säätö on mainio, ei tarvitse koskaan ryhtyä suuritöiseen kaulakulman korjaukseen joka akkareissa tuppaa tulemaan eteen ennemmin tai myöhemmin. Toisaalta se voi olla heti tehtaalta vain sinnepäin säädetty ja jos säätömahdollisutta ei hoksata, kielet saattavat olla epäinhimillisen korkealla ja soittaja epätoivoinen.

Ei ollut niin helppo kuin luulin, säädin ja säädin eikä kulma muuttunut Viimeinen dotsi piti poistaa ja alta löytyi tehtaan kasausruuvi joka esti liikettä. Nauhat melkein heiluu urissasnmutta oli lähes käyttämättömän oloiset, hennot.. Uraltonelta löytyi koneistot jotka meni heittämällä vanhoihin reikiin. Ne holkit on jotkut purjerenkaan helat, jostain suutarin tai nappikaupan kuvastosta voisi löytyö

Kumiankka: Ei ollut niin helppo kuin luulin, säädin ja säädin eikä kulma muuttunut Viimeinen dotsi piti poistaa ja alta löytyi tehtaan kasausruuvi joka esti liikettä. Nauhat melkein heiluu urissasnmutta oli lähes käyttämättömän oloiset, hennot.. Uraltonelta löytyi koneistot jotka meni heittämällä vanhoihin reikiin. Ne holkit on jotkut purjerenkaan helat, jostain suutarin tai nappikaupan kuvastosta voisi löytyö
 
Ahaa, että kaula ei olekaan "jatkuvasäätöinen" kuten aiemmin näkemissäni Stauffer-ratkaisuissa?
 
Juu jossain Egmondin akkarissa oli rengasniitit virittimien holkkeina. Vähän tämän näköiset mutta tietty kuusimillisellä reiällä:
 
https://www.motonet.fi/tuote/rapid- … pii-rp05-4mm-100kpl?product=76-0523
 
Ne tosiaan olivat tuollaisia niittejä, alareunasta röpelöisiä :)

Penasol:
Melkein kiinnostaisi hankkia Williamskin jossain vaiheessa.
 
Ei kannata käsiä lyödä paskaan ehdoin tahdoin. Parempi hankinta on joku edullinen Squier tai HB, jotka ihan oikeaa puuta eikä vaneria body. Hyvällä tuurilla ei tarvitse ihan kaikkea rautaakaan vaihtaa parempaan.

mpekkanen: Ei kannata käsiä lyödä paskaan ehdoin tahdoin. Parempi hankinta on joku edullinen Squier tai HB, jotka ihan oikeaa puuta eikä vaneria body. Hyvällä tuurilla ei tarvitse ihan kaikkea rautaakaan vaihtaa parempaan.
 
Tässä on nyt vissiin hieman erilainen lähestymiskulma aiheeseen. Toki käytetyn Williamsin hinnalla voi saada "paremmankin" kitara-aihion, mutta jostain Harley Bentonista jää uupumaan se kiinnostava piirre, että soitinta on myyty marketissa eikä varsinaisessa soitinkaupassa :D
 
Tämmöistä ajatuskulkua saattaa olla vaikea pitää mielekkäänä, mutta meitä on moneen junaan ;)
 
Jos ostaisin kirppari-Williamsin, pyrkisin pitämään sen mahdollisimman alkuperäisessä kuosissa osien suhteen.

Kefiiri: Tässä on nyt vissiin hieman erilainen lähestymiskulma aiheeseen. Toki käytetyn Williamsin hinnalla voi saada "paremmankin" kitara-aihion, mutta jostain Harley Bentonista jää uupumaan se kiinnostava piirre, että soitinta on myyty marketissa eikä varsinaisessa soitinkaupassa :D
 
Tämmöistä ajatuskulkua saattaa olla vaikea pitää mielekkäänä, mutta meitä on moneen junaan ;)
 
Jos ostaisin kirppari-Williamsin, pyrkisin pitämään sen mahdollisimman alkuperäisessä kuosissa osien suhteen.
 
Jos haluaa pitää Williamsin alkuperäisessä kunnossa, niin eihän se ole edes soittokuntoinen. En ymmärrä miksi kaikkea paskaa pitäisi haalia nurkkiin jos niillä ei tee yhtään mitään, olipa sitten peli alkujaan marketista tai jostain muualta.
Ainakin itselläni on rahat sen verran tiukilla, etten hanki mitään täysin turhaa. Tilojakaan ei ole ylimääräiselle tavaralle, mutta meitä on moneksi.
Minusta Sulo Vilen käy sen verran hitaalla, että siihen kelkkaan ei kannata lähteä.

mpekkanen: Ei kannata käsiä lyödä paskaan ehdoin tahdoin. Parempi hankinta on joku edullinen Squier tai HB, jotka ihan oikeaa puuta eikä vaneria body. Hyvällä tuurilla ei tarvitse ihan kaikkea rautaakaan vaihtaa parempaan.
 
Ei vaan tässä on nimenomaan erittäin kämäisen paskan hankkiminen ja mahdollisesti jalostaminen motiivina. Siksi ostin Lucky 7:n ja taannoin myös erinäisiä neuvostoliittolaisia tuotteita.

mpekkanen: Jos haluaa pitää Williamsin alkuperäisessä kunnossa, niin eihän se ole edes soittokuntoinen. En ymmärrä miksi kaikkea paskaa pitäisi haalia nurkkiin jos niillä ei tee yhtään mitään, olipa sitten peli alkujaan marketista tai jostain muualta.
Ainakin itselläni on rahat sen verran tiukilla, etten hanki mitään täysin turhaa. Tilojakaan ei ole ylimääräiselle tavaralle, mutta meitä on moneksi.
Minusta Sulo Vilen käy sen verran hitaalla, että siihen kelkkaan ei kannata lähteä.
 
Keräily on oma harrasteensa. Kuka keräilee mitäkin. Sellaista jonka omistaminen tuntuu mielekkäältä oli sillä sitten rahallista/käyttöarvoa tai ei.

Sax-pappa: Keräily on oma harrasteensa. Kuka keräilee mitäkin. Sellaista jonka omistaminen tuntuu mielekkäältä oli sillä sitten rahallista/käyttöarvoa tai ei.
 
Niin se varmaan on. Tulee vaan väkisin mieleen, että se keräily menee helposti siihen että kaapit ja nurkat on täynnä näitä puoli-ilmaisia projekteja, jotka ei siitä etene ja joiden kuntoonlaittaminen maksaa niin paljon, ettei siinä ole senkään puolesta järkeä.
Mutta jos Williams on saatava, niin ei kai siinä sitten muu auta...