Kitarat: kitarakamat ›

Moi.
 
Inevitable: Onko kellään kokemuksia akustisten ääniaukkoon asennettavista mikeistä.
 
Vuosikymmenten takaa löytyy jonkin verran kokemusta noistakin.
En ainakaan ole huomannut että sen suurempaa kehitystäkään olisi kalustossa tapahtunut joten oletan että kokemukset ovat valideja edelleen.
 

 
Inevitable: Itsellä olisi yksi akustinen ainoastaan ja akustista keikkaa hieman tulossa. En haluaisi lähteä porailemaan/porauttamaan. Minkälaisia tuloksia odotettavissa ja olisiko mitään suosituksia?
 
Riippuu budjetista, yllämainitusta keikkapaikan taustahälyn tasosta, ja etenkin siitä miltä haluat akustisen kuulostavan.
 
Kaikuaukkoon jousen avulla kiinnitettävä "Dean Markley" tyyppinen magneettimikki lienee edelleen se kaikkein suosituin.
Joskus muistan nähneeni pelkän kehdonkin johon voi mieleisen (tai jonkun joka sattuu laatikosta löytymään ;)) mikin asentaa, ja samanlaisella mahdollisuudella varustettuja "feedback buster":eitakin tietty löytyy.
 
Ymmärrettävistä syistä magneettimikin kanssa fosforipronssipunoksiset kielet voi kyllä heittää samoin tein hatelikkoon jos/kun haluaa tasapainoista soundia.
Helppoa 6 kielisellä, astetta haastavampaa 12 kielisellä.
 
Plussina tuossa tavassa on että kunhan pehmikkeet ovat kunnossa ja mikkiä pitää kaikuaukossa vain keikoilla ja treenatessa, ei kaikuaukkoon jää jälkiä.
On myös vaihtoehdoista kaikkein kiertoepäherkin ja tavallaan suoraviivaisinkin.
Etenkin jos mikki on feedbackbusterissa.
 
Fosforipronssipunoskielien käyttö tietysti luonnostaan vähentää kiertoherkkyyttä entisestään jollei korjaa matalampien taajuuksien tasoa jälkikäteen -jolloin mennään nopsakkaasti ojasta allikkoon- mutta ainakaan omaan korvaan ei kielibalanssia saa mieleiseksi.
Ei soittajana eikä senpuoleen yleisössäkään ;).
Äärikamalaa myös miksata koska asiallista soundia on varsin hankalaa saada taiottua.
 

 
Jos soundilla on väliä -eli toiveissa jotain muuta kuin kasaritukkaheviin olennaisesti kuuluneet powerballaadisoundit- ei tuon yllälinkitetyn:
 
Pauli Lappalainen: Pistä DPA 4099 tai joku vastaava, ei tarvitse reikiä eikä koloja.
 
https://images.app.goo.gl/zigGVC9LzRgZjGFS9
 
tyyppiselle mikille juuri vaihtoehtoja löydy.
Ainakaan hyviä/halpoja vaihtoehtoja jotka eivät vaatisi reikien kairailua.
 
Mikin ei tietenkään tarvitse olla juuri tuo, ja samantyyppistä kiinnikettä löytyy (tai ainakin löytyi) irrallaankin jollei hanki pitkälti vastaavannäköistä joka on tarkoitettu virvelirummun ja rototomien mikkien kiinnitykseen.
Tuolloin voi joutsenkaulan nokkaan laittaa minkä mikin sattuu haluamaan/sopii budjettiin.
Tuosta mikitystekniikasta ei ole soittajana kokemusta koska soitto tuli pitkälti suoritettua istualtaan jonkinmoisella stagella joten:
 
askomiko: Tavan mikki vaan telineeseen ja lähelle kitaraa.
 
Oli pitkälti oma ratkaisu jos akustisen omaa mikkiä ei syystä tai toisesta voinut/halunnut käyttää.
 
Seisten heiluessa ja/tai jos yleisö päsee mikkiständiä sohimaan on tuo kyllä se kaikkein viheliäisin akustisen mikitystapa.
Kun viiskasi -tai seiska- kolahtaa ständin kaatuessa kaikuaukon reunaan, satavarmasti jää jälki.
Tietty, jos trubaduurin ständi on tukeva, kolahtaa laulumikki yleensä ensinnä hampaisiin joten saattaa toki olla ettei akkarin mikki edes osu...
 

 
askomiko: Kiertää ja vinkuu kuitenkin, ihan sama miten sen tekee.
 
Kunhan sekä soittaja että miksaaja -riippumatta siitä ovatko sama henkilö vai eri henkilöt- tietää mitä tekee, eikä edes yritetä jääräpäisesti kilpailla kovan taustamelun kanssa, ei kierrä eikä vingu.
Ellei näiden muutaman vuosikymmenen saatossa ole tapahtunut jotain joka kiertoherkkyyttä tuolla mikitystavalla nostaisi.
 

 
Summa summarum, jos tulisi tarvetta keikkailla mikittömällä akustisella kohtuu rauhallisella äänenvoimakkuudella, valinta osuisi joutsenkaulamikkiin.
Kovemmilla äänenpaineilla feedbackbusteriin kiinnitettyyn magneettimikkiin.
 
Jos edes jonkinlainen äänenlaatu on korkealla vaatimuslistalla, perstuntumalta sanoisin että muutama satanen uppoaa mikitystavasta huolimatta jos uutena ostaa, halusi tai ei.
 
T:Samuli