Media ja viihde ›

Muistin just että en spämminyt tänne viime lokakuun kauhumaratonia, niin nostellaas tätä ketjua nyt näillä ylös.
 
1. Evil Dead Rise (2023)
 
En tiedä oliko tämä sen parempi kuin edellinen, mutta koska tämän suhteen odotukset oli täysin nollassa niin viihdyin luultavasti siksi huomattavasti paremmin. Viittauksia ja lainauksia riitti suuntaan jos toiseen, oli Hellraiserin musat, loppukohtaus melkein suoraan The Last of Us 2 -pelistä, yksi kohtaus Hohdosta yms. Ja koska oltiin siirrytty mökistä kerrostaloon ja kaikki viimeisetkin rippeet alkuperäisten leffojen tunnelmasta oli viety pois (ei sitä kyllä edeltäjässäkään ollut) niin elokuva oli ammuttu täyteen pieniä alkuperäisistä Evil Dead -leffoista lainattuja gägejä jotka enemmänkin häiritsi kuin ilahdutti. No, se ihan eka kuva oli hauska. Viihdyin kuitenkin elokuvan parissa ja sehän on pääasia. Vaikka prologin jälkeen mietin että vaihtaisiko leffaa. Aivan turha se koko alkukohtaus. 7/10
 
2. The Rental (2020)
 
Kaksi pariskuntaa vuokraa Airbnb:n kautta komean huvilan viikonlopuksi ja yhdestä virheestä alkaa syöksykierre joka muuttaa lomaviikonlopun painajaiseksi. Oikein hyvä leffa, tykkään näistä missä ihmiskemiat ja draama on pääosassa ja jännite ihan muualla kuin varsinaisessa kauhuleffaosastossa. Toki tässä oli vähän samaa efektiä kuin Sunshine-leffan käänteissä aikoinaan, ei kylläkään niin rajusti. Täytyy kyllä sanoa että yhdessä kohtaa "Mr. Murphy" ja tapahtumien eskaloituminen meni niin pitkälle että koko tilanne alkoi huvittamaan. Hyvä leffa 7/10
 
3. The Initiation (1984)
 
Joskus tekee mieli vain katsella sellainen oikein perinteinen by-the-numbers slasher ja niitähän kasarilla riittää. Daphne Zuniga tuli tunnetuksi myöhemmin Melrose Placesta ja oli kyllä oikein tykättävä ja myötätuntoa herättävä ekassa isossa leffaroolissaan. Mukana myös Psykosta tuttu Vera Miles sekä Clu Gulager. Suurin ongelma tässä leffassa oli että erästä juoniaspektia mehusteltiin ja jännitettiin varmaan yli tunti, vaikka asia oli katsojalle selvillä jo elokuvan ensiminuuteilla. Onneksi varsinainen lopputwisti tuli ihan puun takaa ja oli giallomaisuudessaan jopa aika herkullinen. Iso osa elokuvasta sijoittuu suureen tyhjään ostoskeskukseen ja tykkään aina sellaisesta, hyvin paljon Dawn of the Dead tuli mieleen miljööstä. Pisteet eivät mairittele, mutta jos tykkäät ylipäänsä kasarislashereista niin ei tämä todellakaan huonoimmasta päästä ole. Ai niin ja hauskana yksityiskohtana, college-opiskelijoilla oli kuumien miesten julisteita tottakai seinät täynnä mutta näkyvimmällä paikalla oli Tom Selleck viiksineen. Hymähdytti. 5/10
 
4. Gonjiam: Haunted Asylum (2018)
 
Found footage -leffa jossa hortoillaan keskellä yötä pahamaineisen hylätyn mielisairaalan uumenissa taskulampun kanssa. En tiedä mikä siinä on mutta jo ajatus tällaisesta aiheuttaa aina väristyksiä. Nuorisoporukka sukeltaa livestriimissä sairaalan uumeniin ja toivoo saavuttavansa miljoonan katsojan rajan. En tiedä miten näihin FF-leffoihin monesti löytyy täysin uskottavat näyttelijät, mutta tässäkin leffassa ilmeet ja eleet on pääosin koko porukalla täysin uskottavia. Mulla vain kulkee sellainen hienoinen raja, jonka yli nämä leffat ei saisi mennä ettei illuusio mene rikki. Ja tässä leffassa juuri se kohtaus mikä näemmä kaikkien muiden mielestä oli niin pelottava että piti laittaa koko leffa paussille ja valot päälle oli mulle taas sellainen "ai tää nyt meni tähän". Silti, jännitystä piisasi ja kun menin yöllä leffan jälkeen pihalle niin se muutaman metrin päästä alkava pilkkopimeys tuntui ja näytti tän leffan jälkeen erilaiselta kuin ilman kauhuleffaa. Ja siitä pitää aina antaa pojot! 6/10
 
5. Necronomicon: The Book of the Dead (1993)
 
Kolmen tarinan antologia jonka kehystarinassa Jeffrey Combs esittää H.P. Lovecraftia lukemassa kuolleiden kirjaa. Mitä hittoa, miksen ollut edes kuullut koko leffasta vielä pari vuotta sitten? Kosmista horroria, goottikauhua, värivalojen ilotulitusta, mahtavia goretehosteita, David Warner, Richard Lynch, Brian Yuzna... Come on! Ensin kaksi totisempaa tarinaa jotka vangitsevat ihan täysillä mukaansa ja joista ensimmäinen on visuaalisesti niin upea että siitä voisi ottaa screenshotteja ja ripustaa seinälle. Kolmas Yuznan ohjaama segmentti on jopa hänen mittapuulla TODELLA sekopäinen. Sen loppu menee tehosteineen jo aivan hitosti yli ja täysin läskiksi, mutta näin oli varmasti tarkoituskin. Kaiken iloittelun päälle kun Jeffrey Combsille on maskeerattu isompi leuka ja nenä jotta hän muistuttaisi hippasen enempi oikeaa Lovecraftia näyttää hän hämäävän paljon Bruce Campbellilta. Ei tämän pitänyt olla näin hyvä, mutta onneksi oli. 8/10