Rock, pop, alternative ›

Exhausted:
On Every Streetilläkin on studiorumpaleita mutta Williams ei ollut enää mukana bändissä sessioiden aikana.
 
Jeff Porcaro muissa biiseissä paitsi Manu Katché Heavy Fuelissa ja Planet of New Orleansissa.

Pedroz: Pelkästään Moneyn kolistelu on Williamsin käsistä, kaikki muu tuli Hakimin toimesta uusittua.
 
Walk of Lifesta on vähän kahta tietoa, mutta toisaalta se on niin perusbiisi että olisi voinutkin jäädä Williamsin soittamana.
 
Ilmeisesti myös overdubatut Money for Nothingin tomifillit on Williamsin soittamia.
 
On mahtanut olla hieno fiilis Williamsilla seurata näitä sessioita.
 
Tai vielä mahtavampi palata sitten soittamaan biisejä livenä. Mutta ilmeisesti ei saanut studiossa hyvää fiilistä klikkiraidan kanssa eikä ollut itsekään tyytyväinen raitoihinsa, eli sikäli varmasti helpompi hyväksyä vaihdos kuin jos olisi itse ollut fiiliksissä vedoistaan.

Harmittaa kyllä tuo Williams, kun sen halonhakkuun vuoksi en pysty Alchemyä kuuntelemaan. Erityisesti loistavan Pick Withersin jälkeen tuollaisen paukuttajan hankinta bändiin oli käsittämätön veto.

ydinaukio: Harmittaa kyllä tuo Williams, kun sen halonhakkuun vuoksi en pysty Alchemyä kuuntelemaan. Erityisesti loistavan Pick Withersin jälkeen tuollaisen paukuttajan hankinta bändiin oli käsittämätön veto.
 
Joo, ei pysty mitään Pick Withersin jälkeistä. Niin sielukasta soittoa, että se bändi meni siinä kun hän lähti.

Flash: Alchemy ei hyödy laajennuksesta. Oikeat biisit on aikoinaan jätetty pois. On The Night sen sijaan hyötyy. Ei silläkään tosin kaikista biiseistä ihan ässimmät versiot ole. Rainbow live oli mukava lisäys settiin etenkin niille, jotka preferoivat bändin alkuaikojen sointia. Kyllähän se bändin livesaundi muuttui aika merkittävästi tuolla boksin kartoittamalla välillä. Oma suosikkikauteni on Making Movies - Love Over Gold.
 
Hyvin samaa mieltä. Alchemyyn lisätyt Industrial Disease ja Twisting by the Pool kuuluu muutenkin mun mielestä huonoimpiin Dire Straits -kappaleisiin. Varsinkin tuo Industrial Disease on suorastaan ärsyttävä. Portobello Bellen liveversion kuulemista suorastaan odotin, mutta hui kauhistus, miten ällön imelä versio siitä onkaan tuolloin soitettu, muutoin hyvästä kappaleesta.
Alkuperäinen On the Night ja Encores-EP oli mulle aikoinaan pettymykisä. Nyt tämä peräti seitsemällä kappaleella laajennettu versio On the Nightista kuulostikin hämmästyttävän hyvältä. Edelleen ne tietyt kappaleet (Calling Elvis, Walk of Life, Your Latest Trick ja The Bug sekä Two Young Lovers bonuksista) tuntui kiusaannuttavilta, mutta kaikki muu... huh!
Erityisesti tietenkin Mark Knopflerin kitarasoolot on jumalaisia, mutta maukasta on myös Alan Clarkin pianismi, tulee vähän E Street Bandin Roy Bittan mieleen (joka soittikin Making Moviesilla). Jälleen tuli muistutus siitä, mikä Mark Knopflerin soitossa on niin upeaa: nyanssien ja melodiantaju, soundi ja tekniikka. Kun tämän livepaketin kuuntelee äänitysjärjestyksessä, kuten halusin tehdä, huomaa myös, miten hänen soittonsa on vuosi vuodelta vain kypsynyt, tullut varmaotteisemmaksi ja harkitummaksi, menettämättä kuitenkaan virtuositeetin todistelua, josta tässä yhteydessä kuitenkin pidän, koska se palvelee kappaleita ja kokonaisuutta.
Onneksi tosiaan julkaistiin viimein nämä alkuperäiseltä On the Nightilta poisjääneet kappaleet, jotka on isolta osalta juuri vielä niitä, joissa tätä kitarismia on parhaiten kuultavissa.
Mukavaa tosiaan, että tuo Live at the Rainbow 1979 on bonuksena, koska mulle Dire Straitsin paras kausi alkaa Communiquesta (1979) ja jatkuu Love Over Goldiin (1982). On Every Streetistä pidän myös paljon ja nyt laajennetun On the Nightin myötä saa tilaisuuden kuulla näistä kappaleista paremman kattauksen livenä.
Tavallaan erikoista, että Dire Straitsin suurimman menestyslevyn, Brothers in Armsin kiertueelta ei ole mitään virallista livejulkaisua - vaikka ainakin kaksi keikkaa on kuvattukin: jokin Lontoon keikka, jolla vieraili Hank Marvin sekä Sydneystä, Australiasta täyspitkä keikka. Tulispa näistäkin joskus jokin kunnon live ja mieluiten kuvan kanssa. Erityisesti haluaisin kuulla The Man's Too Strongin, pitkän version Ride Across the Riveristä ja kitarasooloon päättyvän So Far Awayn. Luulisi myös, että sekä Alchemy- että On the Night -videoilta on jossain Knopflerin varaston nurkissa versiot, joissa on mukana myös ne poisjätetyt kappaleet. Ja onhan muitakin kuvattuja Dire Straits keikkoja olemassa, muistaakseni ainakin vuosilta 1979 ja 1980. Oisko ideaa pistää kaikki nämä samaan keikkavideoboksiin? Ois.

Communiqué ja On Every Street on olleet itselle sellaisia väliinputoajalevyjä aina, mutta liveboksin synnyttämässä Straits-bingessä nekin, etenkin jälkimmäinen, ovat vihdoin nostaneet osakkeitaan. Meinaan tykätä melkein jopa jostain My Partiesista. Aiemmin nimibiisi ja You and Your Friend ovat olleet ne jalokivet keskinkertaisempien tekeleiden keskellä, mutta nyt ne ympäröivätkin biisit tuntuvat paikoin aika erinomaisilta.

ydinaukio: Harmittaa kyllä tuo Williams, kun sen halonhakkuun vuoksi en pysty Alchemyä kuuntelemaan. Erityisesti loistavan Pick Withersin jälkeen tuollaisen paukuttajan hankinta bändiin oli käsittämätön veto.
 
Oli kyllä kieltämättä erikoinen veto, mutta itse kyllä pidän Williamsin soitosta livenä kovastikin. Alchemyllä varsinkin se halonhakkuu toimii mielestäni suurimmaksi osaksi hyvin. Hyvin peesaa ja aksentoi Knopflerin soittoa. Monen mielestä soittaa varmaan liikaa, mutta minulle toimii. Etenkin Sultans Of Swing lähtee Alchemyllä kovempaa lentoon kuin ikinä sitä ennen tai sen jälkeen. Kunnia menee toki koko bändille, mutta Williams on siinä isona veturina.

Flash: Oli kyllä kieltämättä erikoinen veto, mutta itse kyllä pidän Williamsin soitosta livenä kovastikin. Alchemyllä varsinkin se halonhakkuu toimii mielestäni suurimmaksi osaksi hyvin. Hyvin peesaa ja aksentoi Knopflerin soittoa. Monen mielestä soittaa varmaan liikaa, mutta minulle toimii. Etenkin Sultans Of Swing lähtee Alchemyllä kovempaa lentoon kuin ikinä sitä ennen tai sen jälkeen. Kunnia menee toki koko bändille, mutta Williams on siinä isona veturina.
 
Olen samaa mieltä. Erittäin kovaa ajoa Alchemyllä.

HaloOfFlies: Mark Knopfler julkaisee huhtikuussa uuden albumin One Deep River ja siltä on julkaistu ensimmäinen singlepala Ahead Of The Game. On tuo vaan upeaa kitarointia.
 
https://youtu.be/gaAtqgbA5WA
 
Lisäksi Knopfler on äänittänyt uuden version Going Home (Theme From Local Hero)-klassikosta jossa kuullaan myös Slashin, David Gilmourin, Pete Townshendin, Eric Claptonin ja 55 muun kitaristin soittoa. Mukana on myös Jeff Beck, jonka viimeiseksi äänitykseksi tämä jäi.
 
Varmaan tunnin biisi sit kyseessä

Knopfler myös myi muutaman vanhan työkalun ihan kelpo hinnalla, isohko siivu tuosta menee hyväntekeväisyyteen.
 
https://www.ultimate-guitar.com/new … e_59_brothers_in_arms_les_paul.html

Pepe2: Varmaan tunnin biisi sit kyseessä
 
9-minuuttinen. Mitenkähän tuo 60 kitaristin soitto samalla raidalla on käytännössä toteutettu? Jokainen soittaa 9 sekunnin pätkän?

vanha_pieru: Tavallaan erikoista, että Dire Straitsin suurimman menestyslevyn, Brothers in Armsin kiertueelta ei ole mitään virallista livejulkaisua
 
Nyt saadaan jonkunmoista korjausta tähän vihdoin, vaikkei ihan toiveittesi mukaista. Brothersin 40-vuotisversion kylkiäisinä tulee San Antonion keikka vuodelta '85. Varmaan tämä julkaisu oli kiikarissa jo tuota liveboksia kootessa, kun tämä kiertue jäi vaille edustusta.
 
https://store.direstraits.com/product-category/bia-40/
https://www.setlist.fm/setlist/dire … heatre-san-antonio-tx-23d2c4e3.html

Exhausted: Tuossa Wikipedia-artikkelissa Knopfler myös kertoo, että kodinkonekauppainsidentti olisi tapahtunut New Yorkissa, mikä on paljon todennäköisempää kuin Arkansas, koska NYCissä Knopfler vietti paljon aikaa tuolloin.
 
https://www.youtube.com/watch?v=AHJj25PBIhg
 
Hieman lisää tietoa kappaleesta.