Jazz ›

Nelisormimangusti: Ansaitsette varoituksen. Vai käytellennettekö sarkasmia?
 
Ei, minusta Weather Report on laitimmaista sörsseliä. Foorumin säännöissähän tosiaan kyllä kielletään, mitenkäs se meni...
 
9._Muusikoiden.netissä jokainen muusikko on yhtä arvokas. Artistin tai kokoonpanon solvaaminen johtaa väliaikaiseen tai pysyvään kirjoituskieltoon. Perustellun mielipiteensä musiikista voi sanoa, mutta asiattomat hyökkäykset musiikin tekijöitä kohtaan ovat kokonaan kiellettyjä.
 
Eihän se nyt asiaton hyökkäys ole jos sanoo vilpittömän mielipiteensä :)

Samaa mieltä Weather Reportista. Tylsää, tyhjää, huonoa kikkeliä. Insinöörimusaa. Kylmää sielutonta pahuutta.

Henri Henri Olavi: Samaa mieltä Weather Reportista. Tylsää, tyhjää, huonoa kikkeliä. Insinöörimusaa. Kylmää sielutonta pahuutta.
 
Tiedän kyllä artistin, jonka tuotantoa noin voisi kuvailla, mutta ei se todellakaan WR ole.

Onhan niissä kuitenkin aika iso ero onko alkupään pari ekaa tai Spinning ja/tai sitten Heavy Weatherista eteenpäin.

Liian tylsää kamaa, että jaksaisin paneutua, löytyisikö sieltä yksi tai kaksi kuunneltavaa kappaletta jostain kohtaa tuotantoa.

Mun sydämessä on pieni lokero hyvin tehdylle insinöörimusallekin - Weather Report, Steely Dan ja Alan Parsons Project tulee mieleen, edustaen vähän eri genrejä. Toto siten ei taas ylitä rimaa.

Jos Dire Straits lasketaan insinöörimusaksi, ja miksei laskettaisi, niin niillä on pari hyvää biisiä.

Henri Henri Olavi: Jos Dire Straits lasketaan insinöörimusaksi, ja miksei laskettaisi, niin niillä on pari hyvää biisiä.
 
Totta mooses lasketaan, ainakin ekan levyn jälkeen.

Mitä tekemistä WR:llä on insinöörien kanssa? Kraftwerkin kohdalla ymmärtäisin paremmin.

sub zero: Mitä tekemistä WR:llä on insinöörien kanssa?
 
Hyvä kun joku muukin tätä ihmettelee. Laitoin äsken soimaan, enkä kuule tuota ammattikuntaa ollenkaan.

Omalta osalta, Heavy Weather oli tapetilla kun olin lukioikäinen, ja sen kuuntelijat assosioitui itsellä opintonsa suorittaneisiin tai jo reippaasti edistyneisiin, jotka olivat jo mahdollisesti alkaneet työuransa. Eli tältä pohjalta hyväksyn määritelmän, joskaan se ei ole päällimmäisenä bändin osalta, varsinkaan ekojen levyjen osalta.

Acid jazz laskettaneen: kuuntelin eilen New Jersey Kingsin Party To The Bus Stopin.
 
Groovea ei voi sanoin kuvailla. Se pitää elää itse.

Gary Enfield: Mun sydämessä on pieni lokero hyvin tehdylle insinöörimusallekin - Weather Report, Steely Dan ja Alan Parsons Project tulee mieleen, edustaen vähän eri genrejä. Toto siten ei taas ylitä rimaa.
 
Steely Dan on omituisella tavalla kiehtovaa musaa. Alan Parsons -hommasta tiedän vain nimen, pitääpä joskus kuunnella pätkä. Näkemys Totosta osuu nappiin :)
 
Ja jatsilevy, juu, jokin Naxoksen kokoelma Django Reinhardtia. Djangology. Vähän tuhruista soundeiltaan mutta mahtavaa kuvitella miten porukka on kokoontunut studioon ja rimpauttanut rallit narulle. Yksi hifisti sanoi kuuntevansa vanhoja dixieland-levytyksiä "sen dynamiikan takia", ja alan päästä jyvälle mitä hän tarkoitti: orkesterin sisäistä dynamiikan vaihtelua. Osataan soittaa tarvittaessa hiljempaa ja välillä kovempaa. Soolojen päälle ei rymistellä. Huippua!

Koska Weather Report sattuu olemaan meikäläisen ensirakkauksia ajattelin kantaa korteni kekoon.
Olen joskus leukavasti todennut, että WR:n I SIng The Body Electric (1972) pelasti minut progelta, sen verran se toi uusia näkökulmia musiikkiin. Mitä ei sähkökitarasooloja, häh?
Aikaa myöten tuli hankittua vielä varsin jatsaava eka (1971) sekä aluksi kaupallisella funkkaavuudellaan arveluttanut Sweetnighter (1973), jonka funkit biisit ovat osoittautuneet helmiksi.
Mysterious Traveller (1974) osoittautui polunhaaraksi, jossa tiemme erkanivat. Zawinulin syntikkamassat alkoivat dominoida turhan paljon ilman juonta.
 
Sittenminhän Zawinul otti följyyn nuoren valkoisen pitkätukan, koska kaikilla sen ajan fuusiopumpuilla oli sellainen money makerina.
Tiedä sitten WR tai fuusio yleensä insinöörien musana. Tiedostavat yliopistolaiset ennemminkin tai teknistä taituruutta yliarvostavat soittajat. Tuntemani insinöörit vaativat rajua rokkia, Zeppelin, Purple, CCR jne.. Nuorempi tekulaispolvi on sitten syvästi Metlicapoppoota.
Jos nuoremmat (alle 50v) jonnet ovat aloittaneet Birdlandista, laitan oheen alkupään suosikkeja.
 
Eka https://www.youtube.com/watch?v=-T6GMElw6yM
 
Toka https://www.youtube.com/watch?v=eOckT1lF29g
 
Kolkki https://www.youtube.com/watch?v=TjKHg2b5HQs
 
Nelkku https://www.youtube.com/watch?v=5gsk-ae_y8I
 
Aina vähän surettanut kun Wayne Shorterissa meni hukkaan oiva tenoristi, minkä nuo 60-luvun alkupään levyt osoittavat.

Cécile McLorin Salvant, The Window albumi soi nyt ja tällä hetkellä kappale
 
Visions _ Cécile McLorin Salvant _ Stevie Wonder
 
https://www.youtube.com/watch?v=_rOR_JaZjC8

uusikaveri: Jos nuoremmat (alle 50v) jonnet ovat aloittaneet Birdlandista, laitan oheen alkupään suosikkeja..
 
Jotenkin noin siinä pääsi käymään, noita varhaisempia levytyksiä en ollut koskaan kuunnellut. Aivan hyväksyttävää tavaraa! Perun aiemmat WR-kriittiset kommenttini osittain :)

Kamasi Washington - Fearless Movement
 
Jälleen aivan helkkarin kova levy Kamasilta. Laitetaan nyt randomina joku esimerkkibiisi.
 
https://www.youtube.com/watch?v=Di0xStuAcp8

sub zero: Mitä tekemistä WR:llä on insinöörien kanssa? Kraftwerkin kohdalla ymmärtäisin paremmin.
 
Tämäpä tämä. Onhan siellä haljuja hetkiäkin mutta jotain rajaa.
(Birdland on kyllä kamalaa paskaa ja viimeinen levynsä oli kokolailla surkea)
 
Ite oon viime aikoina penkonu fonisteja jotka on jääny itelle vähemmälle tsekkailulle. mm. Ben Websteriä ja Eddie Harrisia. Oon myös ruvennu arvostamaan Art Tatumia ihan eri lailla, nyt kun kuulee harmonioita paremmin kuin joskus 15 vuotta sitten.

Sopraanosaksofonikin on foni. Steve Lacyn ja pianisti Mal Waldronin duolevytykset ovat napakkaa tavaraa.