Mittojakin voi tuijotella, mutta sellanen mikä omaan käteen sopii.
Jos metalli tarkoittaa mörkövirettä, niin skaalan pituus (mensuuri) on mun mielestä oleellisempaa sen mörkövireen ja haetun saundin osalta kuin käden koon kannalta. Otelaudan leveys ja kielten välitykset on pitkälti fiilis- ja soittotyyliasia. Kaulaprofiili varmaan vaikuttaakin, mutta siitäkään ei oikein voi muuta sanoa kuin että käy kokeilemassa.
Jos lespat miellyttää silmää, niin niistä lähtisin liikkeelle. |
Kannattaa tosiaan testailla avoimin mielin erilaisia kaulaprofiileja ja kitaramalleja. Itselläni on myös lyhyet sormet, mutta melko paksut sormenpäät. Parhaiten on toiminut yhdistelmä ohut kaulaprofiili ja 43mm yläsatula. Peukaloa ei toki tässä saa edes ala-E:n päälle, mutta semmoista se on. Muhkummat kaulaprofiilit toimii huonommin, mutta kyllä niiden kanssakin jotenkuten toimeen tulee, vaikka soitto tuntuu jotenkin työläämmältä. Sen sijaan kapea yläsatula/ahdas kieliväli on ehdoton ei, koska paksut sormenpäät demppaa niin helposti ympäröiviä kieliä.
Itse en ole havainnut että skaalan pituudella (25,5" vs 24,75") olisi suurta merkitystä. Fender-pituudessakaan nauhaväli ei ole niin pitkä että se aiheuttaisi erityisiä ongelmia. |
Ehkä paremmin toimii lyhyt sormiselle ohut kaulainen kitara, niinkuin täällä on jo kerrottu.
Esim Ibanez ja Jackson merkeillä on paljon ohut kaulaisia kitaroita.
Joskus 70-luvulla Gibsonilla oli sellaisia kauloja joissa satula saattoi olla alle 40mm. Ne ei kuitenkaan olleet niin ohuita kuin nykyajan kaulat. Sellaisessa on minusta kielet vähän liian ahtaassa nipussa, mutta osittain tottumis asia. |
AmpEater
Arkka
mpekkanen