Kitarat: soittaminen ›

Maikol: Kitaran varressa on tullut pyörittyä jo monen monta vuotta.
 
Nyt on päässyt soitto siihen jamaan, ettei omaa rämpytystä jaksa kuunnella. En keksi mitään soitettavaa, muuta kuin niitä samoja ralleja, joita on tullut veivattua aivan liian pitkään.
Soittotaito ei ole kehittynyt enää vuosiin. Ei tietenkään, koska seinä on vastassa koko hommassa.
 
Tämä tappaa motivaation soittoon aika mallikkaasti.
 
Kaipaisin ideoita, millä saisi soittamisen ilon takaisin! Likit, tabut, tekniikat, biisit, mitä vain!
 
Eniten ongelmia tuntuu olevan nopeammassa soitossa plektran käsittelyssä. Sormet hiihtää (kunnes väsyy ja veri tervaantuu eikä sormetkaan enää liiku), mutta plekun käyttö on huonoa eikä pysy perässä, saati sitten tarkkana.
 
Jos löytyy vaikka suoraan linkkiä/vast johonkin tekniseen opetteluun, mitä itse tykkäät veivata ja olet todennut, että se kehittää kitaristina, laita ihmeessä.
 
Tyylilajeille olen hyvin avoin, kunhan pääsisi takaisin siihen nuoruuden intoon veivaamisessa.
 
Tuli mieleeni semmoinen juttu, että jos on kyse siitä ettei keksi mitä soittaisi eikä niinkään siitä, että tekniikka ei riitä itseilmaisuun, niin vastaushan löytyy tarkoituksesta.
 
Nimittäin itse ajattelen soittotaitoa samanlaisena taitona kuin puhetaitoa. Eli sisältö ratkaisee muodon. Vitsin kertojan pitää hallita rytmi ja taimaus, uutistenlukijan pitää hallita artikulaatio ja sanomisen sujuvuus, kadunkulkija ilmaisee räpillään myös sosiaalisen kontekstin jne. Eli soittotaito on suoraan suhteessa siihen mitä haluat soitollasi kertoa. Ei puhetaidollakaan ole merkitystä jos ei ole mitään sanottavaa. Jos taas on sanottavaa eli viestinnällinen tavoite, on seuraava tehtävä miettiä miten se välittyy mahdollisimman ymmärrettävästi ja vaikuttavasti. Tämä pätee myös soittotaitoon, ei tekniikalla ja muodolla voi korvata sisältöä. Ensin pitää olla sanottavaa, sitten pitää opetella puhumaan ja lopuksi täytyy uskaltaa sanoa sanottavansa.
 
Tuo aikaisemmin ehdottamani tauko tai jonkin muun asian tekeminen vaikkapa lukeminen auttaa tähän sisältökriisiin. Jos kyse on siitä, että taiteilija pakahtuu halusta kertoa tunteistaan ja ajatuksistaan, mutta tekniikka ei tarjoa väylää, niin silloin pitää hioa tekniikkaa paremmaksi että pystyy välittämään viestinsä.
 
Ei plektratekniikat, asteikot sun muut kerro mitä soittaa, ne kertovat vain miten soittaa.