Kitarat: kitarakamat ›

Avataas tällanen, kuinka monella on vielä se "eka kitara" tallessa..?
 
Vaikeaa oli aikanaan kitaraa saada, mutta eno teki sellaisen 1978, enkä oo sitä raaskinut pois heittaa, taikka kiertoon laittaa - tietenkään. Sillä on opeteltu ne ensimmäiset jutut ja muistan, että kun ei siihen vanhemmat meinanneet suostua, niin ekaks opettelin (olin siis 15-16v silloin) yläasteen oppikirjasta melodian kappaleeseen "Tiedän paikan armahan".
 
Kitara on sittemmin kärsinyt paljonkin mm. huonosta varastoinnista, mutta yritin sitä hiljan hieman fixailla ja laitoin uuden kielisetinkin. Ei se varmaan ihan huono kitara ole, mutta on se ollut pikkupojalle aika haastava alkaa opettelemaan. Kaula tuntuu nykyäänkin hiton leveältä - klassinen kitara kun on.
 
Löytyneekö keltään vielä vanhempia aloittelukitaroita yhä tallessa?

On tallessa mutta taitaa kasvaa jo sammalta siinä. Joku strato kopio merkkiä en muista.

Tallessa on, joskaan ei soittokuntoisena. 80-luvun lopun Koreassa valmistettu Kaman Applause GTX-23, linkin kitara väriä lukuun ottamatta identtinen (oma on metallihohto tummaharmaa). Ostettu 90-luvun alkupuoliskolla Mikkeliläisestä Musatalosta käytettynä Parkin G10 kombon kanssa joka on tallessa myöskin.
Sitäkään vähää en noista silloin ymmärtänyt mutta hyvin pääsi silti alkuun. Haaveilin aidosta Jacksonista mutta ne olivat hintansa puolesta ulottumattomissa.
 
https://www.vintageandrare.com/product/Applause-1988-GTX-23-1988-86284

Eka nylon Landola on vielä tallessa. Tosin se vaatisi kunnostusta, että se olisi kunnolla soittokelpoinen. Tein siitä joskus nauhattoman, eli nauhat pitäisi laittaa ja myös talla pitäisi uusia. Se on nyt jonkinlaisessa slide kantele vireessä.
Kitara on vanhempien luona ja saa siellä olla koristeena.

Eka Landola on tallessa serkkupojalla, jolle myin sen aikoinaan että sain käsirahan ekaan teräskieliseen. Eipä ole hirveästi tullut kaivattua.
 
Kuinkas monella on eka vahvistin tallessa?
 
Enemmän kiittelen sitä, ettei ekaa vahvistinta eli ekasta kesätyöpalkasta vuonna -82 ostamaani Peavey Backstage 20:stä ole koskaan tullut myytyä.

Eipä ole - ei ekaa akustista, ei ekaa sähkökitaraa, ei vahvistinta eikä kiipparia. Eka ja ainoa huilu sentään on, se kaipaisi läppäremonttia. Soi kuitenkin tarpeen vaatiessa, pääasiassa alavireisesti kun ansatsi on hakoteillä.
Ekan basson haluaisin takaisin, muita en kaipaa.

Itsekki aloitin soiton opiskelun klassisella mutta se ei ollut oma. :(
 
PIM:
Kuinkas monella on eka vahvistin tallessa?
 
Hep, tuo aiemmin mainittu Park G10. Toimii edelleen mutta osa potikoista melko huonona, alkoivat pikkuhiljaa rahisemaan ja pätkimään.
 
Edit: Myös ensimmäinen säröpedaali on tallessa, Bossin OD-2r Turbo Overdrive. Sen ostin peräti uutena Fazerin musiikista keväällä 1997, muistaakseni 350mk luokkaa.

Eka teräskielinen on tallessa ja siihen liittyy erikoinen tarina. Ko kitara on 12 kielinen vasuri EKO joka roikkui trelaisen todellakin kivijalassa sijainneen pienen musakaupan seinätelineessä, vuosi oli jotain välillä 1975-77, kivijalka taisi olla Weneskosken Soitin Verkatehtaankadulla. Tuohon aikaan vasureita oli todella huonosti saatavilla oli sitten kyse mistä vaan kielisoittimesta, 80-luvulla tilanne "parani" eli vasureille oli tarjolla lähes poikkeuksetta valkoinen halpis stratokopio ja niitä oli tasan yksi/liike.
 
Niin joo, nyt tuo EKO on autotallissa huonossa hapessa, kansi pullistelee eli on osin irti ja action on varmaan pari senttia eli soitinta tuosta ei enää saa, seinäkoristeeksi aattelin laittaa.
Eihän se mikään laatusoitin ollut mutta tuli sillä aikoinaan monta biisia tehtyä ja komppaustaitoa kehitettyä.

Eka kitara oli Anttilasta vuonna -99 tilattu teräskielinen. Kapok tuotemerkiltään. Tallessa on, mutta nauhojen vaihtoa olisi vailla. Ensimmäinen sähkis ei ole tallessa ja se välillä harmittaa. Ei sekään mikään kallis tai edes hyväkään ollut, mutta nostalgiamielessä olisi hienoa se omistaa.

Ensimmäinen oma kitara oli Ibanezin puoliakustinen, jonka möi Tampereen Musiikissa itse Mika Sundqvist, taisi olla Tampereen Aleksanterinkadulla putiikki silloin. Ei se tainnut oikein laadukas olla, mutta aloittelijalle oiva. En säilyttänyt, enkä kaipaile.

Ensimmäisen klassisen kitaran eli Yamaha C40:n myynti ei harmita. Aika kädenlämpöisiä vehkeitä. Kehnoja ja mitäänsanomattomia. En tekisi sillä mitään, eikä siihen ole mitään erityisempää nostalgian tuntemustakaan kun en sen kanssa oikein soittohommista aikanaan innostunut.
 
Ensimmäisen sähkökitaran myynti sen sijaan harmittaa. Sen kanssa innostuin musajutuista isommin. Guyatone oli huono, mutta asiallisen kämäistä osastoa sillä saralla. Ei sitä varmaan ilokseen nytkään soittaisi, mutta ei kitaran soittamisesta ole pakko nauttia.
 
Aikanaan innostuin sitten klassisen kitaran soitosta ihan enemmälti ja ensimmäinen käyttökelpoinen kitara sillä saralla, siis Esteve 8, on edelleen tallessa ja aktiivisessa käytössä. Justiin tuolla tuli pari tuntia soiteltuakin. Ja tähän liittyy jo jonkin verran sitä nostalgian kaihoakin.

Moi.
 
Eka kaupasta (=divarista) ~84 ostetu kitara on tallessa, musta Aria 5522 LP kopio.
Ei kuitenkaan alkuperäisessä kuosissa, virityskoneistot oli jo edellinen omistaja vaihtanut, ja mikit vaihdoin itse koska kukaan itseään kunnioittava kitaristi ei tuohon aikaan alunperin instrumenttiin valkkautuneilla kehdannut soittaa ;).
 
Eka samasta divarista (jota linnunkivittäjän silmillä varustetun omistajansa vuoksi laajakulmaksikin tituleerattiin :)) ostettu basso, Ibanez Blazer ei valitettavasti ole.
 
Eka ~83 itsetehty kitara on osittain olemassa.
Osittain, koska mielen muuttuessa ja taitojen karttuessa epätahtiin tuohon harrastukseen käytettävissä oleviin varoihin nähden, edellisestä napattiin osat seuraavaan versioon.
Ensimmäistä versiota en edes päässyt kokeilemaan, intoa oli siunaantunut huomattavasti ymmärrystä runsaammin joten hento havupuinen akustinen FV koppa pärähti paskaksi kielitettäessä :(.
Säilynyt yksilö -koivupuinen ohut SC LP junior mukaelma- on muistaakseni kolmas versio, ja tuolla tuli muutama keikkakin vedettyä.
 
T:Samuli

Ensimmäiset kitarat on hukattu aikaa sitten. Kumpaakaan, eli sähkö tai akustista ekaa kitaraa ei ole ikävä. Akustinen oli joku nailonrämpsä joka oli sellasieksikin raskas soittaa. Eka sähkökitara oli vasuri El Maya strato joka oli jopa aloittelijan mittapuulla melko kamala... Sitä seuraavat sähkikset voisikin olla jo ihan mielenkiintoisia. Vanha Epiphone by Gibson explorer tai Kramer Focus 6000 jonka ainoa vika oli gagga Floikka...

1985 Ibanez Roadstar II löytyy edelleen. Samanlainen kuin tässä: https://mattsmusic.com/product/used … -locking-tremolo-made-in-japan-mij/

Molemmat ensimmäiset (nylon ja sähkis) roikkuu olkkarin seinällä. Landola ollut varmaan vuodesta 90 ja Samickin straton taisin saada vuoden sen jälkeen.
 
Harvemmin tulee noilla enää soitettua kun sen verran kitaroita tullut hankittua vuosien varrella, eikä tahti näytä hidastuvan lähiaikoina :D
 
Molemmat kuitenkin ok kunnossa ja satunnaisesti tulee Landola napattua seinältä, tytärkin voi sitten aloitella sillä jos/kun innostuu.

Kiva lukea näitä. Tulee muistoja. Monellakin on ollut siis "paskat vehkeet". Mutta ei oo siihen kaatunu harrastus - hyvä!
Oma eka sähkis oli kans Aria. Punaburstinen 335 -malli. Varmaankin Aron soittimesta hankittu. En oo kyllä sellaista sen jälkeen missään nähnyt, vaikka tokko se silloin (80-81 ?) oli harvinainenkaan. Seuraava oli mullakin Iban Roadstar kakkonen. Ei samanlainen kuin yllä vaan tällainen:
https://rvb-img.reverb.com/image/up … 1699497722/uvdzh8b6ot3hz9mbnlzh.jpg
 
Siitä jäi mieleen, että se oli ihan kunnon kitara, ja niin on kyllä olleet koko lailla kaikki vastaan tulleet ibanezit.

L.H: 1985 Ibanez Roadstar II löytyy edelleen. Samanlainen kuin tässä: https://mattsmusic.com/product/used … -locking-tremolo-made-in-japan-mij/
 
Mun toka sähkis oli tollanen kolmella single coililla. Maksoi muistaakseni 1700 mk -84 syksyllä. Vaihdoin pari vuotta myöhemmin Fenderin japsi stratoon kun en koskaan saanut tota tallasysteemiä toimimaan kunnolla.

jaripat: Kiva lukea näitä. Tulee muistoja. Monellakin on ollut siis "paskat vehkeet". Mutta ei oo siihen kaatunu harrastus - hyvä!

 
Nykypäivän mittapuulla siihen aikaan ei paljon muita tainnut olla saatavillakaan kuin "paskoja vehkeitä", ainakaan aloittelijan hintaluokassa. Tai olisipa ollut edes interwebbi, mikä olisi osannut kertoa että miten kitara säädetään niin että paskakin olisi ollut edes pikkasen lähempänä konvehtia.
 
Mitenköhän muuten kävis harrastuksen, jos nykynuoren käteen pistäis 80-luvun alun aloittelijatason kitaran ja sanois, että tolla vedät. Sen verran enemmän kilpailevia harrastuksia tarjolla nykyään, että saattais jäädä soittourat aika lyhkäseksi useimmilla.

Ensimmäistä akustista ei ole, mutta eka ja toka sähkis on hallussa ja soittokelpoisia. Olivat reissussa reilun 30v ja sain hommattua takaisin tuossa 2010 jälkeen. Kawai jatsilaatikko oli vuoden 1972 joulusta alkaen reilun puolivuotta ja sitten tuli 1973 kesällä tuo vasemmalla oleva Ibanez Telecaster ja oli vuoden verran jonka jälkeen tuli Ibanez Thinline Telecaster jonka sijainnista ei ole tietoa ja se oli noin vuoden, jonka jälkeen tuili Mocha Fender Telecaster Deluxe.
 
1973 kesän alkupuolella vielä oli Kawai.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/1328.jpg
 
Kawaissa on uusi mikkiswitchi, kutakuinkin vastaavaa tyyliä kuin alkuperäinenkin.
 
https://maihinnousu.net/dyn/gallery/f/5239.jpg