Yleistä keskustelua musiikista ›

Kun luet, että kappale kertoo rakastumisesta lumiukkoon, luultavasti ajattelet, että "oi, se on metafora olemisesta kylmän, kaukaisen rakastajan kanssa tai jotain." Ei.
 
Toinen syy siihen, miksi tämä kappale on loistavan outo, on se, että Bush hyökkää aihetta vastaan suoraan sen sijaan, että käyttäisi tylsää, kuvaannollista kieltä. Toistuvan pianomusiikin kuuluessa hän kertoo lumiukon rakentamisesta ja sitten kuinka lumiukko päätyy hänen sänkyynsä.
 
Valitettavasti, kuten kaikki yhden yön tapaukset lumiukkojen kanssa, Bushin yritys oli tuomittu päättymään sydänsuruun. "Tunnen hänen sulavan kädessäni", hän valittaa tietäen, että on vain rajallinen aika olla lumiukon kanssa.
 
Noin 8 minuutin kohdalla pianon yhteyteen liittyy kitara ja muutama kevyt jousi kappaleen noustessa vauhtiin. "En löydä häntä... lakanat ovat läpimärät", Bush laulaa, hänen äänensä täynnä todellista kaipuuta. Vakavuus, millä Bush laulaa kappaleen, näyttää hänen olevan tietoinen kappaleen synkästä komediasta ja absurdista sanomasta.
 
Mutta vaikka tämä kappale on absurdi, sillä on aito tunnevaikutus. Kun annat alkuperäisen idean upota (ja koska kappale on niin pitkä, se kestää, jos sinulla on kärsivällisyyttä), siitä tulee melko jännittävä tarina kahdesta tähtien loistaessa rakastavasta, joilla ei tietenkään voi koskaan olla tulevaisuutta.
 
Hän oli hyvä tyttö korkealuokkaisesta perheestä, joka halusi parasta elämässä.
 
Hän oli kolme lumipalloa pinottuina päällekkäin ja suu täynnä kuolleita lehtiä. Voit nähdä, miksi se ei koskaan onnistu.
 
Misty ei luultavasti ole kappale, josta kaikki nauttivat on oltava kärsivällinen ja siedettävä joitain outoja asioita.
Mutta mitä tulee häpeilemättömiin rakkauslauluihin, tämä on sellainen Se on aivan ainutlaatuinen kappale artistilta, joka ei selvästikään ajattele kuten kaikki muut.
 
Kate Bush - Misty
https://www.youtube.com/watch?v=MlX7JeMgi8Y